Vihaan äitejä ketkä tuovat 1-2v. lapsiaan päivähoitoon.

Oman poikani päiväkodissa oli työntekijä, joka ei pitänyt pojastani. Mitään hän ei koskaan sanonut, mutta kyllä minä tajusin sen - ja poikanikin tajusi. Onneksi hän ei ollut kasvatuskumppanimme.

Huomaathan, että nämä ovat kaksi eri asiaa: Työntekijä ei pidä lapsesta tai työntekijä ei pidä vanhemmasta. Näkyvät myös varmasti eri tavoin.

 

Huomaathan, että nämä ovat kaksi eri asiaa: Työntekijä ei pidä lapsesta tai työntekijä ei pidä vanhemmasta. Näkyvät myös varmasti eri tavoin.

No, se lto jonka kommenttiin kirjoitin tuon vastaukseksi, oli sitä mieltä, että hänen vanhempia kohtaan tuntemansa negatiiviset tunteet eivät näy lainkaan työssä. Rohkenen epäillä. Ihmiset kyllä osaavat vaistota, jos et pidä heistä, ja se vaikuttaa teidän väliseenne vuorovaikutukseen. Minun 3,5 -vuotias lapsenikin tajusi ettei hoitaja pidä hänestä.

Kasvatus, myös varhaiskasvatus, on pohjimmiltaan vuorovaikutusta, ja jos sitä sävyttää epäluulo, inho, viha tms. negatiiviset tunteet, mitäpä luulet sen tekevän kasvatusprosessille?

 

toivottavasti joulun aika on lievittänyt vihan tunteita. Toisten elämäntilanteisiin on vaikea samaistua. Oma lapseni sai aina pitkän kesä/joululoman, koska olen opettaja. En silti ole tuominnut niitä, joiden lapset olivat lomalla pkodista vähemmän aikaa kuin reilu kolme kuukautta.

 

Enpä ole kenestäkään vielä kuullut, joka olisi työtömyydestä tultu töihin repimään kun on ollut alle 3v lasten kanssa kotona. Oletko sinä?

Mun tuttavapiirissä lusmuilu ja töiden välttely ei ole tapana, toisin kuin ilmeisesti omassasi. Jos työttömänä työnhakijana on ja tukia nostaa, on ihan velvollisuus itse niitä töitä aktiivisesti etsiä, ei odottaa että joku tulee repimään töihin. Joten kyllä, ne tuttavani jotka ovat olleet työttömiä lapsen/lasten ollessa pieniä, ovat löytäneet uusia töitä ennen kuin lapset ovat olleet 3-vuotiaita.

Minulle on muuten tärkeää paitsi huolehtia lapsen perustarpeista ja -turvallisuudesta pienenä, kasvattaa hänestä vastuullinen ja kortensa kekoon kantava yhteiskunnan jäsen. En aio näyttää mallia järjestelmän väärinkäytöstä esim. ehdottomallasi tavalla (oleskelu työttömänä työnhakijana töitä kartellen).

 

[QUOTE="vieras.";29381274]Mun tuttavapiirissä lusmuilu ja töiden välttely ei ole tapana, toisin kuin ilmeisesti omassasi. Jos työttömänä työnhakijana on ja tukia nostaa, on ihan velvollisuus itse niitä töitä aktiivisesti etsiä, ei odottaa että joku tulee repimään töihin. Joten kyllä, ne tuttavani jotka ovat olleet työttömiä lapsen/lasten ollessa pieniä, ovat löytäneet uusia töitä ennen kuin lapset ovat olleet 3-vuotiaita.

Minulle on muuten tärkeää paitsi huolehtia lapsen perustarpeista ja -turvallisuudesta pienenä, kasvattaa hänestä vastuullinen ja kortensa kekoon kantava yhteiskunnan jäsen. En aio näyttää mallia järjestelmän väärinkäytöstä esim. ehdottomallasi tavalla (oleskelu työttömänä työnhakijana töitä kartellen).[/QUOTE]

Jopa lapsesi kustannuksella...no, kukin tavallaan.

 

1-2v tosiaan ymmärtää näitä asioita, että äiti nyt kantaa kortensa kekoon ja menee töihin, ja ottaa sitten niistä itsekin mallia.... Juupelis.

 

[QUOTE="Viera";29381284]Jopa lapsesi kustannuksella...no, kukin tavallaan.[/QUOTE]

No lapsen tarpeista voi huolehtia ja kotonaolon kustantaa muutenkin kuin systeemiä väärinkäyttäen. Tämä asia ei minua koske, mutta jos jonkun on pakko taloudellisista syistä joko palata töihin tai väärin perusten lypsää yhteiskunnan tukia, olen itse töihin menon kannalla.

Ja kyllä, tukien varassa lusmuilevien vanhempien lapsista kasvaa muita useammin itsestäänkin sellaisia. Vaikka ei vielä alle 3-vuotiaana näistä ymmärtäisi, niin varmaan sitten myöhemmin oppii perheen tavoille. Kyllä suurin osa tietää, miten oma lapsuudenperhe nämä asiat hoiti, vaikkei silloin pienenä niitä ymmärtäisikään. Ja jotkut tämänkin ketjun perusteella oppii ihannoimaan tukien lypsämistä.

 

[QUOTE="Viera";29381289]1-2v tosiaan ymmärtää näitä asioita, että äiti nyt kantaa kortensa kekoon ja menee töihin, ja ottaa sitten niistä itsekin mallia.... Juupelis.[/QUOTE]

Ja perheissä ei tietenkään koskaan ole kuin se yksi lapsi...?

 

Oletatteko sitten, että nämä, joiden "pää hajoaa kotona" olisivat vain kotiäitiyden VALITESSAAN niitä ihania, pullantuoksuisia askartelijapaskartelijoita, jotka höpsöttelevät ja loruttelevat ja keksivät kehittävää yhteistä leipomista ja söpöstelyä muksupuksujen kanssa? Ette sitten ikinä ole törmänneet ihanaan kotiäitylipäityliin, joka suureksi osaksi huutaa lapsilleen ja sättii heitä, valittaa lasten kuullen, miten perseestä kotona oleminen on, istuttaa lapsia tunteja päivässä ruudun ääressä saadakseen olla rauhassa? Tai on ymmärtänyt käsitteen "lapsentahtisuus" aivan päin pyllyä, ja elämä on sitä pelaamista, ruudun ääressä istumista ja roskaruokaa, koska Nicopetteri haluaa, ja kaverithan ymmärtävät toki, ettei tultukaan puistoon niin kuin sovittiin, kun Nicopetteriä ei huvittanut pukea ja se halusi kattoa K7-elokuvaa, jota toki saa katsoa, kun on niin ikäisiään edellä. Tosin vain äitinsä mielestä, mutta äitihän tietää kaiken. Ja nyt en puhu mistään psyykkisesti sairaista tai henkisesti vajaista ihmisistä, vaan muutoin ihan normaaleista ja pärjäävistä, joiden kohdalla kotiäitiys ei vain toimi.

Kyllä, itse olen näitä paskoja, joiden ei olisi pitänyt lisääntyä. Palasin osa-aikatöihin, kun kuopus oli 1,5 v, ja lapset menivät päiväkotiin 15-20 tunniksi viikossa, 5 tunniksi päivässä. En jäänyt kotiin kiukuttelemaan ja stressaamaan, ja uskallan väittää, että olen paljon kivempi äiti ja puoliso kuin silloin, kun olin noiden kanssa koko ajan. Jos olisin ainoa tuntemani, jonka kohdalla homma ei pelitä, suostuisin syyllistymään ja vihaamaan itseäni, mutta olen nähnyt monenlaista, joten olen ihan tyytyväinen, että oli mahdollisuus tällaiseen ratkaisuun. Toki jos olisi ollut pakko laittaa lapset täysiksi päiviksi päiväkotiin töihin palatessa, olisin sitten pakottanut itseni olemaan kotona vielä vuoden verran. Mutta en tiedä, olisiko se ollut lasten kokonaishyvinvoinnin kannalta parempi kuin nykytilanne.

Eikä tartte soittaa lastensuojeluun, en ehtinyt liimata penskoja päiviksi ruutuun enkä muuta kuin peruskiukutella noina vuosina, ja kaikkinensa jäi ihan hyvät muistot, kun tajusin lopettaa ajoissa .

 

Jos on varaa kasvattaa lapsia kotikotihoidon tuella, hakea sossu rahaa ja laskea mihin ruokiin rahat riittää niin kasvata lapset kotona. Minulla on vakituinen työpaikka jonne aion palata kun vanhempainvapaa päättyy ja pidän pitämättä jääneet lomat. Mielestäni ei ole mitään väärää että vanhempi haluaa hankkia toimeen tulon niin ettei tarvitse joka penniä laskea ja miettiä onko lapsille ruokaa tai millä laskut maksetaan. Mielelläni Olisin kotona mutta ei mulla ole siihen varaa. Entäs ihmiset jotka tuovat lapsensa hoitoon ja ovat kuitenkin työttömiä ?

 

Meidän poika oli 2 v kun meni pph, koska halusin töihin.
Sitä ennen olivat ukki ja mummi hoitaneet poikaa 6 kk molemmat.
Heille myös maksoin siitä käyvän korvauksen.
Siis menin töihin, kun poika oli 1 v.
Voit mennä muualle jeesustelemaan.
Joku perhe voi todella tarvita rahaa. Sitä saa työtä tekemällä.

 

Oletatteko sitten, että nämä, joiden "pää hajoaa kotona" olisivat vain kotiäitiyden VALITESSAAN niitä ihania, pullantuoksuisia askartelijapaskartelijoita, jotka höpsöttelevät ja loruttelevat ja keksivät kehittävää yhteistä leipomista ja söpöstelyä muksupuksujen kanssa? Ette sitten ikinä ole törmänneet ihanaan kotiäitylipäityliin, joka suureksi osaksi huutaa lapsilleen ja sättii heitä, valittaa lasten kuullen, miten perseestä kotona oleminen on, istuttaa lapsia tunteja päivässä ruudun ääressä saadakseen olla rauhassa? Tai on ymmärtänyt käsitteen "lapsentahtisuus" aivan päin pyllyä, ja elämä on sitä pelaamista, ruudun ääressä istumista ja roskaruokaa, koska Nicopetteri haluaa, ja kaverithan ymmärtävät toki, ettei tultukaan puistoon niin kuin sovittiin, kun Nicopetteriä ei huvittanut pukea ja se halusi kattoa K7-elokuvaa, jota toki saa katsoa, kun on niin ikäisiään edellä. Tosin vain äitinsä mielestä, mutta äitihän tietää kaiken. Ja nyt en puhu mistään psyykkisesti sairaista tai henkisesti vajaista ihmisistä, vaan muutoin ihan normaaleista ja pärjäävistä, joiden kohdalla kotiäitiys ei vain toimi.

Kyllä, itse olen näitä paskoja, joiden ei olisi pitänyt lisääntyä. Palasin osa-aikatöihin, kun kuopus oli 1,5 v, ja lapset menivät päiväkotiin 15-20 tunniksi viikossa, 5 tunniksi päivässä. En jäänyt kotiin kiukuttelemaan ja stressaamaan, ja uskallan väittää, että olen paljon kivempi äiti ja puoliso kuin silloin, kun olin noiden kanssa koko ajan. Jos olisin ainoa tuntemani, jonka kohdalla homma ei pelitä, suostuisin syyllistymään ja vihaamaan itseäni, mutta olen nähnyt monenlaista, joten olen ihan tyytyväinen, että oli mahdollisuus tällaiseen ratkaisuun. Toki jos olisi ollut pakko laittaa lapset täysiksi päiviksi päiväkotiin töihin palatessa, olisin sitten pakottanut itseni olemaan kotona vielä vuoden verran. Mutta en tiedä, olisiko se ollut lasten kokonaishyvinvoinnin kannalta parempi kuin nykytilanne.

Eikä tartte soittaa lastensuojeluun, en ehtinyt liimata penskoja päiviksi ruutuun enkä muuta kuin peruskiukutella noina vuosina, ja kaikkinensa jäi ihan hyvät muistot, kun tajusin lopettaa ajoissa .

Sepä se. Te sossutapaukset olettekin sitten asia erikseen. Kyse on niistä jotka pystyvät olemaan hyviä vanhempia lapsilleen.

 

Määrittele viera vielä "sossutapaus"? En ole ollut sossun kanssa tekemisissä, eikä lapsillani ole ollut lastensuojelun tarvetta. Vaikka on välillä kyrsinyt, en ole pahoinpidellyt heitä henkisesti tai fyysisesti, ja olen huolehtinut heidän tarpeistaan. Mutta tunnen muutamia äitejä, joiden mielestä se X-aika vaan "pitää olla kotona", ja sitten valitetaan koko ajan, miten kamalaa ja rankkaa se on, ja ollaan naama norsunveellä. En tosin ole katsonut asiakseni ilmoittaa heistä "sossuun", olisiko pitänyt?

 

[QUOTE="Hömelö";29380124]Kahden äiti, en tajua miten omat kiinnostuksen kohteet menee lapsen tarpeiden edelle (ja edelleen puhun vapaaehtosesti valitusta täyspäiväsestä päiväkotihoidosta 0-2 -vuotiaiden kohdalla tai siitä että pieni lapsi on hoidossa kun vanhempi on kotona). En vaikka kuinka tullaan väittämään että "sitten jaksan olla parempi äiti". Ei ole kypsä vanhemmaksi jos omat tarpeet ja halut menee lapsen edun edelle.[/QUOTE]

Esimerkiksi on ammatteja, joista olemalla pari vuotta poissa, putoaa kehityksen matkasta sen verran pahasti, että vastaaviin tehtäviin palaaminen on erittäin vaikeaa ellei mahdotonta... keskivertovanhemmalla on kuitenkin vielä lasten hankinnan jälkeen 30-40 vuotta työuraa edessä. Olisitko itse valmis esim. luopumaan unelmatyöstäsi vuosikymmeniksi (loppuelämäksesi) lapsen takia?

 

Tottahan se on, että jos lapsi on hoidossa 9h päivässä, hoitajat kasvattavat lapset, näkee kehityksen jne.
1-2 vuotiaan paikka on kotona. "En ole kotiäiti-tyyppiä", "tylsistyn kotona"... OUTOA kommentointia! Omat lapseni ovat etusijalla vaikka saisin "unelmatyön". Olemme saanut 4 ihanaa ja tervettä lasta. Aiomme ne myös itse kasvattaa. Nimim. terveydenhoitaja

 

Tottahan se on, että jos lapsi on hoidossa 9h päivässä, hoitajat kasvattavat lapset, näkee kehityksen jne.
1-2 vuotiaan paikka on kotona. "En ole kotiäiti-tyyppiä", "tylsistyn kotona"... OUTOA kommentointia! Omat lapseni ovat etusijalla vaikka saisin "unelmatyön". Olemme saanut 4 ihanaa ja tervettä lasta. Aiomme ne myös itse kasvattaa. Nimim. terveydenhoitaja

No sinä hei oletkin terkkari! Et sinä mitään ihmeempää työtä saa tuolla koulutuksella kuitenkaan, perusduunia matalalla palkalla vaan. Mutta katsos kun jotkut on akateemisesti koulutettuja ihmisiä, joilla on muitakin tavoitteita elämässään ja paljon jo uhrattu koulutukseen sekä omia että yhteiskunnan resursseja.

Ehkä jotkut sitten on sitä mieltä, että juristien, lääkärien ja ekonomien ei pidä lisääntyä, sillä yleensä juuri tällaiset kovapalkkaiset ihmiset laittavat lapsensa varhain päivähoitoon. Kumma vaan, että heidän lapsensa yleensä menestyvät kaikilla mittareilla elämässään paremmin, kuin köyhien sossuelättien lapset.

Oikeasti ne päiväkodin tädit taitaa ollaa kateellisia ja siksi vihaa menestyneitä äitejä. Kun itse ovat valinneet alan, jolla ei ole etenemismahdollisuuksia ja palkkakin surkea. Hyvähän silloin on jäädä kotiin hoitamaan lapsia vaikka kymmeneksi vuodeksi, kun työelämä ei mitään parempaa tarjoa kuitenkaan.

 

On olemassa sellainen kuin toimeentuloturva. Voi googlettaa. Suomessa pärjää kyllä, lapsiperheet ei nälkään kuole.

Mä laitoin eilen tähän sopivan kommentin, jossa kysyin että jos toimeentuloturvaa tai asumistukea tai mitään tukea ei saa sillä perusteella, että on omistusasunto niin kuinka moni rehellisesti myy sen asunnon ja lähtee vuokralle saadakseen tuet ja pitääkseen lapsen kotona. Tässä siis se ajatus, että on työpaikka jonne mennä. Ja meidän tapauksessa elätettävänä oli 5-henkinen perhe

Toinen juttu, jos ilmoittautuu työttömäksi työnhakijaksi, on aika pian karenssissa jos kieltäytyy kaikista tarjotuista töistä ja koulutuksista sillä perusteella ettei lapsella ole hoitopaikkaa.

Ikävä kyllä, kotiin jääminen ei ole aina kiinni pelkästään omista valinnoista tai itsekkyydestä.

 

Tottahan se on, että jos lapsi on hoidossa 9h päivässä, hoitajat kasvattavat lapset, näkee kehityksen jne.
1-2 vuotiaan paikka on kotona. "En ole kotiäiti-tyyppiä", "tylsistyn kotona"... OUTOA kommentointia! Omat lapseni ovat etusijalla vaikka saisin "unelmatyön". Olemme saanut 4 ihanaa ja tervettä lasta. Aiomme ne myös itse kasvattaa. Nimim. terveydenhoitaja

Miksi se lapsi pitäisi laittaa hoitoon 9h päivässä viisi päivää viikossa, kun vaihtoehtojakin on? Luuletteko, että kaikki työssäkäyvät vanhemmat tekevät ma-pe 7.30-16.00 vuoroa? Säälittää kyllä niiden vanhempien lapset, jotka joutuvat pitkän kotihoito"uran" päätteeksi ykskaks päiväkotiin lusimaan 5 x 10h viikkoa

 

[QUOTE="Hömelö";29379506]Kyllä pienistä lapsista voi kasvaa ihan ihmisiä isossa ryhmässä päiväkodissakin, mutta en usko että se monellekaan pienelle lapselle on mukavaa aikaa. Sen takia mä en tajuu niitä, ketkä valitsee laittaa pienen lapsen isoon päiväkotiryhmään, JOS vaihtoehtoja kuitenki on. Kyllä orvosta, eroperheen lapsesta tai jatkuvia selkäsaunoja saaneesta lapsesta voi tulla ihan kunnon kansalainen, mutta en minä ainakaan ehdoin tahdoin haluais omaa lastani laittaa siihen tilanteeseen. Ja juu ei ole sama asia olla päiväkodissa tai orpo, mutta pointti on se, että monenlaisista ikävistä asioista voi selvitä ihan ehjin nahoin. Siltikään mä en tajua, miten joku tahallaan laittaa pienen lapsen saati ihan vauvan semmoseen paikkaan, missä lapsi ei saa sitä huomioo, apua ja turvaa mitä se tarttis.[/QUOTE]

Olen kotiäidin lapsi, oma äitini vei uhrautumisen lapsien eteen paljon pidemmälle kuin suurin osa meistä ja jätti ansiotyönsä kokonaan lasten saatua. Itse inhosin koko lapsuuteni äitini ratkaisua, koska meillä ei ikinä ollut rahaa mihinkään. Vaikka ymmärränkin äidin antimaterialistiset arvot, niin ei se yhtään vähentänyt sitä toisten lasten pilkkaa kun kuljin veljien vanhoissa vaatteissa, toin aina halvimmat mahdolliset jutut kaverisynttäreille enkä koskaan päässyt mukaan rahaa vaativiin harrastuksiin tai retkiin. Kyllä köyhästäkin voi kasvaa onnellinen lapsi, muttei se taloudellinen tasapaino perheessä ainakaan lasten oloja heikennä. Onko se nyt vaan niin mahdotonta ymmärtää, että ihmisillä on erilaiset taloudelliset lähtökohdat perhettä perustettaessa ja sitä kautta ihmiset saattavat palata taloudellisten syiden takia eri aikaan töihin?

Todelliset kotiäidit ovat lapsen tukena kotona myös lyhyinä koulupäivinä jne. Ei se maaginen 3 vuoden ikä tee lapsesta yhdessä yössä yhtään sen hoitokelpoisempaa. Suomessa meillä kaikilla teoriassa on mahdollista olla kotona se 18 vuotta niin halutessamme, erittäin harva kuitenkaan ryhtyy todelliseksi kotiäidiksi. Ihan turha täällä on kiilloitella ansiomerkkejään siitä kuka vie minkäkin ikäisenä lapsensa hoitoon, lapsen onnea kun ei voi päiväkotipäivissä mitata.

Monenlaisista asioista voi tosiaan selvitä lapsi "ehjin nahoin", jopa suvaitsemattomasta äidistä, joita tämän keskusteluketjun mukaan Suomessa on aivan liikaa...

 

[QUOTE="vieras.";29381645]No sinä hei oletkin terkkari! Et sinä mitään ihmeempää työtä saa tuolla koulutuksella kuitenkaan, perusduunia matalalla palkalla vaan. Mutta katsos kun jotkut on akateemisesti koulutettuja ihmisiä, joilla on muitakin tavoitteita elämässään ja paljon jo uhrattu koulutukseen sekä omia että yhteiskunnan resursseja.

Ehkä jotkut sitten on sitä mieltä, että juristien, lääkärien ja ekonomien ei pidä lisääntyä, sillä yleensä juuri tällaiset kovapalkkaiset ihmiset laittavat lapsensa varhain päivähoitoon. Kumma vaan, että heidän lapsensa yleensä menestyvät kaikilla mittareilla elämässään paremmin, kuin köyhien sossuelättien lapset.

Oikeasti ne päiväkodin tädit taitaa ollaa kateellisia ja siksi vihaa menestyneitä äitejä. Kun itse ovat valinneet alan, jolla ei ole etenemismahdollisuuksia ja palkkakin surkea. Hyvähän silloin on jäädä kotiin hoitamaan lapsia vaikka kymmeneksi vuodekseniten i, kun työelämä ei mitään parempaa tarjoa kuitenkaan.[/QUOTE]

Ja jos ei olisi terkkeraita ja pk:n tätejä, ei sinunkaan lapsesi saisi hoivaa ja pk-paikkaa.

Mä en ainakaan ole kateellinen sinunlaisille ihmisille, jotka ajattelevat noin (olitpa sitten aikuinen tai et ).

 

Olen kotiäidin lapsi, oma äitini vei uhrautumisen lapsien eteen paljon pidemmälle kuin suurin osa meistä ja jätti ansiotyönsä kokonaan lasten saatua. Itse inhosin koko lapsuuteni äitini ratkaisua, koska meillä ei ikinä ollut rahaa mihinkään. Vaikka ymmärränkin äidin antimaterialistiset arvot, niin ei se yhtään vähentänyt sitä toisten lasten pilkkaa kun kuljin veljien vanhoissa vaatteissa, toin aina halvimmat mahdolliset jutut kaverisynttäreille enkä koskaan päässyt mukaan rahaa vaativiin harrastuksiin tai retkiin. Kyllä köyhästäkin voi kasvaa onnellinen lapsi, muttei se taloudellinen tasapaino perheessä ainakaan lasten oloja heikennä.

Luin joskus jostain (en nyt muista mistä, enkä ryhdy etsimään lähdettä niille jotka sitä kysyvät, voitte googlettaa jos kiinnostaa) että suurin lasten elämään syrjäyttävästi ja eriarvoistavasti vaikuttava tekijä on perheen köyhyys. Köyhässä perheessä kasvaminen vaikuttaa lasten tulevaisuuteen ja elämänmahdollisuuksiin paljon enemmän kuin se, onko lapsi ollut päivähoidossa vai ei. Sitä paitsi päivähoito on hirveän tärkeää juuri huono-osaisimmista oloista tuleville lapsille.

 

Ja jos ei olisi terkkeraita ja pk:n tätejä, ei sinunkaan lapsesi saisi hoivaa ja pk-paikkaa.

Mä en ainakaan ole kateellinen sinunlaisille ihmisille, jotka ajattelevat noin (olitpa sitten aikuinen tai et ).

Tietysti kaikki työt ovat tärkeitä, mutta todella hassua että kotiäitiydellä sädekehäänsä kiillottaa sellainen, joka ei kotivuosinaan mitään menetä kuitenkaan. Johtavassa tai asiantuntija-asemassa olevat kun voivat menettää muutamassa vuodessa mahdollisuuden edetä urallaan tai edes saada koulutusta vastaavaa työtä jatkossa, sillä joillain aloilla tippuu kelkasta nopeasti. Minäkin menin monta askelta taaksepäin, kun olin 1,5 vuotta poissa, pitkä taistelu että sai asemansa takaisin töihin palattuaan. Mutta terkkarit nyt tekee hommiaan, eikä kokemusteni mukaan mitään ajan hermolla pysymistä edes vaadita.

 

[QUOTE="vieras.";29381645] Hyvähän silloin on jäädä kotiin hoitamaan lapsia vaikka kymmeneksi vuodeksi, kun työelämä ei mitään parempaa tarjoa kuitenkaan.[/QUOTE]

Niin, siis sinusta jollain työllä on sulle enemmän annettavaa kuin sun omilla lapsilla? Mä en kyllä aidosti usko, että mikään työ maailmassa päihittäis omat lapseni.

 

[QUOTE="a.p";29375173]

pk on hyväksi minun mielestänikin leikki-ikäiselle ja siitä ylöspäin, mutta taaperolle EI![/QUOTE]

Niin että kouluikäistä sitten jo saisi pitää päiväkodissa ja jopa leikki-ikäistä .
Vaikka provohan tää on, ei kai kukaan olis päiväkodissa töissä jos noin ahdistais. Ja olihan se "arvonimikin" hieman outo.

 

Niin, siis sinusta jollain työllä on sulle enemmän annettavaa kuin sun omilla lapsilla? Mä en kyllä aidosti usko, että mikään työ maailmassa päihittäis omat lapseni.

Sinustako kaikkien vanhempien (sekä isien että äitien) pitää jäädä kotiin kunnes lapset on täysi-ikäisiä? Minä olen sitä mieltä, että työelämän ja vanhemmuuden voi yhdistää, eikä kummastakaan tarvitse luopua.

Mites sun miehesi, oliko hän jokaisen lapsen kanssa kotona pidempään kuin 1,5 vuotta vai säälitteletkö tuolla tyylillä häntäkin? Jos kerran se, että palaa 1,5 vuoden jälkeen töihin on osanottojen paikka.