Vihaan äitejä ketkä tuovat 1-2v. lapsiaan päivähoitoon.

[QUOTE="vieras.";29381645]No sinä hei oletkin terkkari! Et sinä mitään ihmeempää työtä saa tuolla koulutuksella kuitenkaan, perusduunia matalalla palkalla vaan. Mutta katsos kun jotkut on akateemisesti koulutettuja ihmisiä, joilla on muitakin tavoitteita elämässään ja paljon jo uhrattu koulutukseen sekä omia että yhteiskunnan resursseja.

Ehkä jotkut sitten on sitä mieltä, että juristien, lääkärien ja ekonomien ei pidä lisääntyä, sillä yleensä juuri tällaiset kovapalkkaiset ihmiset laittavat lapsensa varhain päivähoitoon. Kumma vaan, että heidän lapsensa yleensä menestyvät kaikilla mittareilla elämässään paremmin, kuin köyhien sossuelättien lapset.

Oikeasti ne päiväkodin tädit taitaa ollaa kateellisia ja siksi vihaa menestyneitä äitejä. Kun itse ovat valinneet alan, jolla ei ole etenemismahdollisuuksia ja palkkakin surkea. Hyvähän silloin on jäädä kotiin hoitamaan lapsia vaikka kymmeneksi vuodeksi, kun työelämä ei mitään parempaa tarjoa kuitenkaan.[/QUOTE]


Olen myös kouluttautunut niin, että voin toimia johtamis- ja esimiestehtävissä (julkishallinto) Mutta silti lapset on etusijalla. Iso kiitos miehelleni (=akateeminen) että voin olla kotona ja kasvattaa lapsiamme...

 

[QUOTE="vieras.";29381347]No lapsen tarpeista voi huolehtia ja kotonaolon kustantaa muutenkin kuin systeemiä väärinkäyttäen. Tämä asia ei minua koske, mutta jos jonkun on pakko taloudellisista syistä joko palata töihin tai väärin perusten lypsää yhteiskunnan tukia, olen itse töihin menon kannalla.

Ja kyllä, tukien varassa lusmuilevien vanhempien lapsista kasvaa muita useammin itsestäänkin sellaisia. Vaikka ei vielä alle 3-vuotiaana näistä ymmärtäisi, niin varmaan sitten myöhemmin oppii perheen tavoille. Kyllä suurin osa tietää, miten oma lapsuudenperhe nämä asiat hoiti, vaikkei silloin pienenä niitä ymmärtäisikään. Ja jotkut tämänkin ketjun perusteella oppii ihannoimaan tukien lypsämistä.[/QUOTE]

Lusmuilevien vanhempien..? Että jos toinen vanhemmista jää kotiin edes lapsen toiseksi elinvuodeksi saakka, on hän sinusta sossupummi? Onko sinusta kaikkien aivan sama se millaiseksi lapsi kasvaa ja millaisen lapsuuden (perusturvallisuudentunteen, kiintymyssuhteen) hän saa? Onko sillä esim. tuottavuuden kannalta sinusta mitään väliä jatkossa?

 

[QUOTE="a.p";29382094]Lusmuilevien vanhempien..? Että jos toinen vanhemmista jää kotiin edes lapsen toiseksi elinvuodeksi saakka, on hän sinusta sossupummi? Onko sinusta kaikkien aivan sama se millaiseksi lapsi kasvaa ja millaisen lapsuuden (perusturvallisuudentunteen, kiintymyssuhteen) hän saa? Onko sillä esim. tuottavuuden kannalta sinusta mitään väliä jatkossa?[/QUOTE]

Joo, aika hauska tää sossupummi-kortti. Mutta voihan se olla, että joidenkin talous rapautuu vuodessa parissa jos vain toinen tekee uraa ja rahaa. Itsellä ei sitä ongelmaa aikoinaan ollut koska olin opiskelija ja mies kirjastovirkailija, eli tulot eivät ihan kauhiast huonontuneet kotihoidontuella elosta.
Mitä mä nyt olen tätä ketjua lukenut näistä eri maiden olosuhteista, niin kyllä se pikkasen kuitenkin helpompaa alle 1,5-vuotiaille taitaa olla vaikkapa nyt siellä Ruottissa, Norjassa, Hollannissa ja mitä niitä nyt on ollut. Eli vaikka babyt menevät pikkuruisina päikkyyn hoitoajat ovat lyhyempiä kaikinpuolin ja ryhmäkoot pienempiä ja hoitajia enemmän kuin meillä täällä. Tosin en sitten tiedä kaikista Suomen kunnista mutta ainakin pääkaupunkiseudulla tilanne on melko paska.
Mutta luulisi, että oikeilla uraihmisillä ja hyvissä ammateissa olevilla olisi meilläkin varaa palkata hoitaja kotiin tai vaikkapa se au-pair??? Tai sitten vaikka laittaa pilttisensä yksityisiin päikkyihin joissa lapsiluvut eivät veny ja pauku per ryhmä....mutta onko se sitten tämä sosialistinen ihanne joka saa hyvin toimeentulevat laittamaan lapsensa kunnan peruspäikkyihin. =)

 

Voi paska, jopa ketju on venähtänyt. Vastasko ap jo siihen, miksei oo kotirouvana ja vie lapsiaan kerhoon tms. jos ne kaipaa seuraa? Tai tekeekö edes lyhyempää työpäivää/työviikkoa ja jos ei niin miksi ei?

 

Tai sitten vaikka laittaa pilttisensä yksityisiin päikkyihin joissa lapsiluvut eivät veny ja pauku per ryhmä....mutta onko se sitten tämä sosialistinen ihanne joka saa hyvin toimeentulevat laittamaan lapsensa kunnan peruspäikkyihin. =)

Tää on niin julmetun pitkä ketju etten jaksa tarkistaa, joko kommentoin tätä samaa juttua aikaisemmin Meillä siis 2 akateemista ja suht hyväpalkkaista (no, mies ainakin...) vanhempaa perheessä, ja nimenomaan sumplittiin jutut niin, että lapset voi olla n. 2 vuotta kotona kumpikin, ja sen jälkeen menivät yksityiseen, pieneen päiväkotiin. Just siks, että toi naapurin kunnallinen on aika karun näköinen paikka. Lähipiirissä lähes kaikki perheet ovat toimineet samalla tavalla. Eli omanapaisesti ei näyttäis siltä, että keskituloiset/luokkaiset tuuppaa ne lapsensa pihalle heti kuin mahdollista.

 

[QUOTE="a.p";29382094]Lusmuilevien vanhempien..? Että jos toinen vanhemmista jää kotiin edes lapsen toiseksi elinvuodeksi saakka, on hän sinusta sossupummi? Onko sinusta kaikkien aivan sama se millaiseksi lapsi kasvaa ja millaisen lapsuuden (perusturvallisuudentunteen, kiintymyssuhteen) hän saa? Onko sillä esim. tuottavuuden kannalta sinusta mitään väliä jatkossa?[/QUOTE]

Onko päivähoito ainoa asia joka mielestäsi tuhoaa lapsen turvallisuudentunteen, kiintymyssuhteen jne?

Ilmeisesti olen sinulle esimerkki vanhemmasta joka ei välitä lapsensa tarpeista koska meillä osa lapsista on aloittanut päivähoidon alle 2v iässä. Kuitenkin tuo nyt 13kk ikäinen kuopus ei ole vielä ollut hetkeäkään erossa vanhemmistaan. Ei edes sektion jälkeen kun mies aika pian osastolle päästyämme joutui lähtemään kotiin isompien lasten luo. Lapsi nukkuu perhepedissä ja häntä imetetään yhä. Kyllä, hän aloittanee päivähoidon 1v8kk iässä, todennäköisesti kolmella n 6-7h päivällä viikossa. Mutta onko tuo nyt todella sellaista välinpitämättömyyttä lapsesta että sen takia päiväkodin työntekijöiden pitäisi vihata minua?

Isosiskonsa oli kotihoidossa 2v8kk (eli yli tuon maagisen 2v iän) ennen kuin aloitti virikehoidon (hui!) omista syistään. Hän on myös nukkunut pitkään perhepedissä, imetetty 1v9kk ja pitkälti kannettu kantoliinassa vauvana. Nyt hän on reilu 3v ja päivähoitoa lukuunottamatta oli edellisen kerran jonkun muun kuin oman vanhemman hoidossa hieman alle 2v ikäisenä ne tunnit mitä pikkusiskon sektiossa meni eli noin 4-5h. Tuota ennen kerkesi vauva-taaperoiässä olemaan ystäväni hoidossa kaksi tai kolme tuollaista parin tunnin pätkää kun olin isosisaruksen kanssa lääkärikäynnillä mihin ei sisaruksia voinut ottaa mukaan. Nykyisin on siis päiväkodissa keskimäärin kolme 5,5h päivää viikossa, nytkin 3,5viikon joululomilla.

Itse en kuitenkaan koe että olisin niitä äitejä jotka vaativat kohtuuttomasti lapsivapaata tai eivät muuten ole kiinnostuneita lapsistaan. Jos korjaamisenvaraa löytyy niin pikemminkin sitten siitä että elämäni pyörii liikaakin lasten ympärillä

Toki saat vihata niin paljon kuin ikinä haluat, sääliä hyljättyjä lapsiparkoja jne. itse kuitenkin toimin sen mukaan minkä koen lapsilleni ja perheellemme parhaaksi. Jos joku ei sitä ymmärrä niin ei ole enää minun ongelmani.



Muoks. Ja tosissaan siinä vaiheessa kun kuopus aloittaa päivähoidon olen kerennyt olemaan lähemmäs 4v putkeen kotiäitinä mikä on täällä edellyttänyt ihan kiitettävästi venyttämistä vanhempainpäivissä ja luonnollisesti siis tulojen laskua.

 

Itselleni se töihin meno on jossain määrin sitä omaa aikaa, jota yh:na tarvin, etenkin kun lapset lähes koko ajan ovat minulla. Nuorempi oli 1,5-vuotias kun meni päiväkotiin ja sopeutui sinne loistavasti, lieneekö syynä se, että oli ekan vuoden pienten puolella, jossa oli maailman ihanimmat hoitajat. Lapset vielä vaihtoivat päiväkotia oltuaan ensin kesän toisessa päiväkodissa ja syksyllä siirtyivät toiseen, jossa sielläkin oli pienten puolella maailman ihanimmat hoitajat.

 

Sen vielä lisään, että mun olisi pitänyt periaatteessa mennä töihin heti äitiysloman päätyttyä, kotihoidontuelle pelkästään en olisi voinut jäädä. Onneksi sain venytetty tukijoukkojen avulla siihen, että kuopus oli 1,5-vuotias ja kävin vain tekemässä keikkaluonteisesti töitä, mutta ton pidempään en pystynyt, tili alkoi olemaan niin tyhjä ja lainat pitää kuitenkin maksaa. Sossusta mä en saisi senttiäkään, kun asun omakotitalossa, josta on lainaa.

 

Ihan vapaasti siinä vihaat vaan menemään... Inttitermiä lainatakseni: "ei vaikuta kotiutumiseen"

 

Ymmärrän kyllä täysin, että mitä enemmän lapsista välittää sitä enemmän alkaa suututtaa se, että näkee heidän olevan väärässä paikassa liian pieninä. Se että välillä "pistää vihaamaan" on ihan luonnollista ja se, että etsii selityksiä tällaisella palstalla on ihan ymmärrettävää, koska ei millään muulla tavalla voi noita tunteita oikein ilmaista, koska käyttäytyy kuin ammattilainen työssään.

Minkä takia ap on nyt muka kamala mörkö? Lapsia rakastava ihminen, joka tekee työnsä hyvin.
Mielelläni ottaisin hänet oman lapseni hoitajaksi.

Tilanteita on erilaisia ja lapset erilaisia, sen me kaikki tiedämme. Joskus päiväkoti on pienellekin kotia parempi paikka, mutta pääosin ei. Ja surkein selitys ikinä on laittaa pieni hoitoon koska "siellähän se viihtyy" koska harvoinpa noin pienet osaavat puhua ja kertoa, että haluavat olla kotona.

 

Ja surkein selitys ikinä on laittaa pieni hoitoon koska "siellähän se viihtyy" koska harvoinpa noin pienet osaavat puhua ja kertoa, että haluavat olla kotona.

Isommat osaa sanoa. Miksi ne isommat kuitenkin sinne viedään? Eikö niiden mielipide enää paina? Vai viihtyykö ne sitten paremmin siellä hälyssä kuin kotona?

 

no jos isommat vastustavat päiväkotiin menoa jatkuvasti, niin kyllä kannattaa selvittää miksi.

mutta 3 vee ylöspäin iästä lapsilla on myös paremmat valmiudet käsitellä erilaisia tilanteita ja ympäristöjä ilman, että se uhkaa perusturvaa.

 

Joo, aika hauska tää sossupummi-kortti. Mutta voihan se olla, että joidenkin talous rapautuu vuodessa parissa jos vain toinen tekee uraa ja rahaa. Itsellä ei sitä ongelmaa aikoinaan ollut koska olin opiskelija ja mies kirjastovirkailija, eli tulot eivät ihan kauhiast huonontuneet kotihoidontuella elosta.
Mitä mä nyt olen tätä ketjua lukenut näistä eri maiden olosuhteista, niin kyllä se pikkasen kuitenkin helpompaa alle 1,5-vuotiaille taitaa olla vaikkapa nyt siellä Ruottissa, Norjassa, Hollannissa ja mitä niitä nyt on ollut. Eli vaikka babyt menevät pikkuruisina päikkyyn hoitoajat ovat lyhyempiä kaikinpuolin ja ryhmäkoot pienempiä ja hoitajia enemmän kuin meillä täällä. Tosin en sitten tiedä kaikista Suomen kunnista mutta ainakin pääkaupunkiseudulla tilanne on melko paska.
Mutta luulisi, että oikeilla uraihmisillä ja hyvissä ammateissa olevilla olisi meilläkin varaa palkata hoitaja kotiin tai vaikkapa se au-pair??? Tai sitten vaikka laittaa pilttisensä yksityisiin päikkyihin joissa lapsiluvut eivät veny ja pauku per ryhmä....mutta onko se sitten tämä sosialistinen ihanne joka saa hyvin toimeentulevat laittamaan lapsensa kunnan peruspäikkyihin. =)

Mä olen samaa mieltä, että luulisi vanhempien sitten ymmärtää nähdä vaivaa ja järjestää edes se nanny kotiin eikä laittaa pienokaista heti päiväkotiin. On tosiaan mahdollista että ulkomailla on lapsiystävällisempi yhteiskunnan päivähoito! Toivotaan että edes jossain pienet oikeasti saavat reilusti pienemmän lapsiryhmän ja enemmän hoitajia. Emme voi pakottaa vanhempia (ikävä kyllä ) jäämään pariksi vuodeksi kotiin ja aina joku nurisee, että meidän on saatava päättää niin kun äiti/isä mukavimmaksi kokee.. Viis lapsen tilanteesta. :/

 

Ymmärrän kyllä täysin, että mitä enemmän lapsista välittää sitä enemmän alkaa suututtaa se, että näkee heidän olevan väärässä paikassa liian pieninä. Se että välillä "pistää vihaamaan" on ihan luonnollista ja se, että etsii selityksiä tällaisella palstalla on ihan ymmärrettävää, koska ei millään muulla tavalla voi noita tunteita oikein ilmaista, koska käyttäytyy kuin ammattilainen työssään.

Minkä takia ap on nyt muka kamala mörkö? Lapsia rakastava ihminen, joka tekee työnsä hyvin.
Mielelläni ottaisin hänet oman lapseni hoitajaksi.

Tilanteita on erilaisia ja lapset erilaisia, sen me kaikki tiedämme. Joskus päiväkoti on pienellekin kotia parempi paikka, mutta pääosin ei. Ja surkein selitys ikinä on laittaa pieni hoitoon koska "siellähän se viihtyy" koska harvoinpa noin pienet osaavat puhua ja kertoa, että haluavat olla kotona.

kiitos<3 Ymmärsit oikein, vihan tunteita lapsia ja työtäni kohtaan en koe. Vain tätä lasten epäreilua kohtelua silloin kun he ovat kaikkein haavoittuvimpia ja pienimpiä.
Palaan pian taas palstalle..

 

Hirvittää, että teitäkin on, joiden lapset traumatisoituu jos ne viedään 1-2v. ikäisenä hoitoon. Kertoo vain siitä, että kotona ei ole asiat kunnossa ja siihen vielä ylimääräinen stressi hoidosta, niin sekaisinhan pieni siinä meneeä

Onneksi meillä on kotiasiat kunnossa ja aikaa lapsille, niin ei hoitoon vieminen ole heidän elämäänsä päässyt järkyttämään sen kummemmin

 

mutta 3 vee ylöspäin iästä lapsilla on myös paremmat valmiudet käsitellä erilaisia tilanteita ja ympäristöjä ilman, että se uhkaa perusturvaa.

Ai tarkoitatko, että ne on siksi pakko pukata täysiksi työpäiviksi päiväkotiin, viikon jokaisena arkipäivänä?

 

Meidän poika on pari päivää vaille 1v kun menen takaisin töihin. Teen iltavuoroa 3 päivää viikossa. Lapsella tulee siis n. 5-7h hoitopäiviä 3 kertaa vikkossa. Mieheni hakee hänet klo 16 jälkee kotiin. Mun mielestä on paras ratkaisu myös lapselle. Jos olisin pelkästään kotona saisin kotihoidon tukea n.300 € + lapsilisä. Nyt kun teen töitä saan palkkaa+ 240€ osittaista hoitorahaa+lapsilisä. Meidän vanhempien stressitaso olisi aikamoisen paljon korkeampi jos olisin kotona tuolla todela pienellä rahalla. Pahimmassa tapauksessa ei saataisi kaikkia asumisen kuluja maksettua ja jouduttaisiin myymään meidän talomme. Uskon että kun me vanhemmat ollaan onnellisempia niin lapsemmekin. En usko että 3 päivää viikossa hoitoa vaurioittaa lastamme, varsinkaan kun ei ole kyse edes täydestä hoitopäivästä. Kun olen töissä meillä on varaa tarjota lapselle terveellsitä ja monipuolista ruokaa, laadukkaat vedenpitävät ulkovaatteet ja parempituuliset vanhemmat. Olisiko ihan tosisaan muka parempi ratkaisu pitää lapsi kotona ja kituutella tuolla rahalla, jolla ei makseta edes puolia meidän asumiskustannuksista. Minä valitsen kyllä tuon 1000€ enemmän kuussa koska se nostaa meidän perheen elämisen laatua huimasti.

 

Kyllähän silloin vielä jää kotiin kahdeksi vuodeksi, jos on vain yksi lapsi. Mutta jos niitä lapsia on kaksi tai kolme, ja pitäisi aina odottaa, että nämä ovat kotona 2-vuotiaaksi ellei 3-vuotiaaaksi - siitähän tulee hupsheikkaa vähintään 6 vuotta kotonaoloa.

Jos vielä se kotiinjäävä on automaattisesti äiti, kyllä siinä heikommalle naisena jää, jos ajattelee omaa taloudellista pärjäämistään. Kun ei aina tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Mä pidän tärkeänä sitäkin, että itselläkin on mahdollisuus pärjätä omilla rahoilla, omalla työllään jne. Ei minusta ainakaan ole elämään sen varassa, että mies on olemassa + hänellä töitä ja tarvittaessa eletään hänen rahoillaan.

Pitäisi jotenkin niitä isäihmisiäkin saada kotiin lasten kanssa olemaan, jos kerta kova halu on lisätä kotihoitoa. Tämähän ei näytä kiinnostavan pätkääkään näitä, jotka suu vaahdossa puhuvat kotihoidon puolesta ja siitä, kuinka äidit on kamalia, kun vievät pienet lapset hoitoon.

Tosiasia myöskin on, että aina tulee olemaan alle 2-vuotiaita ja alle 1-vuotiaitakin, joita tuodaan hoitoon ja päivähoito on järjestettävä myös heitä ajatellen. Se kuuluu kunnan/kaupungin tehtäviin. Vaikka kuinka olisi kotihoidon puolesta 3-vuotiaaksi asti vähintään, ei se sitä faktaa poista, että hoitopaikkoja tarvitaan myös pienille lapsille. Minusta on väärin syyllistää vanhempia siitä, ettei päivähoitoa ole asianmukaisesti järjestetty. Etenkin kun sitä tarvitaan silloin, että se mahdollistaa vanhempien töissäkäymisen.

Mun mielestä on aika asiatonta puhua ihmisten vihaamisesta. Viha ei luo muuta kuin lisää vihaa. Se ei yhteistyötä helpota. Näinkö muka luodaan luottamusta päiväkodin työntekijöiden ja vanhempien välille? Eikö se kiinnosta päiväkodin työntekijöitä?

Mua jotenkin

 

Onko päivähoito ainoa asia joka mielestäsi tuhoaa lapsen turvallisuudentunteen, kiintymyssuhteen jne?

Ilmeisesti olen sinulle esimerkki vanhemmasta joka ei välitä lapsensa tarpeista koska meillä osa lapsista on aloittanut päivähoidon alle 2v iässä. Kuitenkin tuo nyt 13kk ikäinen kuopus ei ole vielä ollut hetkeäkään erossa vanhemmistaan. Ei edes sektion jälkeen kun mies aika pian osastolle päästyämme joutui lähtemään kotiin isompien lasten luo. Lapsi nukkuu perhepedissä ja häntä imetetään yhä. Kyllä, hän aloittanee päivähoidon 1v8kk iässä, todennäköisesti kolmella n 6-7h päivällä viikossa. Mutta onko tuo nyt todella sellaista välinpitämättömyyttä lapsesta että sen takia päiväkodin työntekijöiden pitäisi vihata minua?

Isosiskonsa oli kotihoidossa 2v8kk (eli yli tuon maagisen 2v iän) ennen kuin aloitti virikehoidon (hui!) omista syistään. Hän on myös nukkunut pitkään perhepedissä, imetetty 1v9kk ja pitkälti kannettu kantoliinassa vauvana. Nyt hän on reilu 3v ja päivähoitoa lukuunottamatta oli edellisen kerran jonkun muun kuin oman vanhemman hoidossa hieman alle 2v ikäisenä ne tunnit mitä pikkusiskon sektiossa meni eli noin 4-5h. Tuota ennen kerkesi vauva-taaperoiässä olemaan ystäväni hoidossa kaksi tai kolme tuollaista parin tunnin pätkää kun olin isosisaruksen kanssa lääkärikäynnillä mihin ei sisaruksia voinut ottaa mukaan. Nykyisin on siis päiväkodissa keskimäärin kolme 5,5h päivää viikossa, nytkin 3,5viikon joululomilla.

Itse en kuitenkaan koe että olisin niitä äitejä jotka vaativat kohtuuttomasti lapsivapaata tai eivät muuten ole kiinnostuneita lapsistaan. Jos korjaamisenvaraa löytyy niin pikemminkin sitten siitä että elämäni pyörii liikaakin lasten ympärillä

Toki saat vihata niin paljon kuin ikinä haluat, sääliä hyljättyjä lapsiparkoja jne. itse kuitenkin toimin sen mukaan minkä koen lapsilleni ja perheellemme parhaaksi. Jos joku ei sitä ymmärrä niin ei ole enää minun ongelmani.



Muoks. Ja tosissaan siinä vaiheessa kun kuopus aloittaa päivähoidon olen kerennyt olemaan lähemmäs 4v putkeen kotiäitinä mikä on täällä edellyttänyt ihan kiitettävästi venyttämistä vanhempainpäivissä ja luonnollisesti siis tulojen laskua.

Ei yksittäinen asia ja ratkaisu varmastikaan pilaa lapsen elämää, ja jos pilaisi, niin siitäkin voi selvitä ja päästä yli. Liian aikainen hoitoon vienti ja turvattomuuden kokemukset ovat riskejä, eivätkä ainakaan tue lapsen kehitystä.

Minua lastentarhanopettajana ja aikuisena ihmisenä puistattaa tämä nykymeno ja trendi että lapset heitetään lähes suoraan syntymästään päiväkotiin. Aivan kun se olisi oikein lapsen kannalta. Ja sitten jos kysäisee ja vinkkaa, että entäs jos kuitenkin järjestäisitte asiat toisin että sen pari vuotta voi hoitaa itse, niin vastaus on "en ole kotiäiti-tyyppiä" tai pakko saada rahaa. Pistää inhoksi että arvomaailma voi olla noin -nätisti sanottuna- "erikoinen"

 

[QUOTE="a.p";29382958]Ei yksittäinen asia ja ratkaisu varmastikaan pilaa lapsen elämää, ja jos pilaisi, niin siitäkin voi selvitä ja päästä yli. Liian aikainen hoitoon vienti ja turvattomuuden kokemukset ovat riskejä, eivätkä ainakaan tue lapsen kehitystä.

Minua lastentarhanopettajana ja aikuisena ihmisenä puistattaa tämä nykymeno ja trendi että lapset heitetään lähes suoraan syntymästään päiväkotiin. Aivan kun se olisi oikein lapsen kannalta. Ja sitten jos kysäisee ja vinkkaa, että entäs jos kuitenkin järjestäisitte asiat toisin että sen pari vuotta voi hoitaa itse, niin vastaus on "en ole kotiäiti-tyyppiä" tai pakko saada rahaa. Pistää inhoksi että arvomaailma voi olla noin -nätisti sanottuna- "erikoinen"[/QUOTE]

Ja minua yliopiston käyneenä, aikuisena ihmisenä puistattaa että joku käyttää VIHATA-verbiä kuten sinä käytät. Itse voin sanoa vihaavani pedofiilejä ja muita PAHOJA ihmisiä. En voisi koskaan sanoa vihaavani jotain toista äitiä/isää vain sen takia, että toimii joskus eri tavalla kuin minä.

Sun kannattais oikeasti kasvaa aikuiseksi, oppia suvaitsevaisuutta ja sitten vasta mennä töihin. Mieluiten sellaiseen, jossa ei tarvitse olla tekemisissä toisten ihmisten kanssa.

 

Jos nyt joku mua sen takia vihaa, että vien tenavani tarhaan, sou f.....king what?

 

[QUOTE="onnellinen";29382989]Ja minua yliopiston käyneenä, aikuisena ihmisenä puistattaa että joku käyttää VIHATA-verbiä kuten sinä käytät. Itse voin sanoa vihaavani pedofiilejä ja muita PAHOJA ihmisiä. En voisi koskaan sanoa vihaavani jotain toista äitiä/isää vain sen takia, että toimii joskus eri tavalla kuin minä.

Sun kannattais oikeasti kasvaa aikuiseksi, oppia suvaitsevaisuutta ja sitten vasta mennä töihin. Mieluiten sellaiseen, jossa ei tarvitse olla tekemisissä toisten ihmisten kanssa.[/QUOTE]

Heh, allekirjoitan! Nykynuoriso rakastaan toistensa kenkiä, laukkuja, hiuksia, huulipunaa jne. sekä vihaa nilkkojaan, hiuksiaan, naapuria, opettajaa.

Mun mielestä joko kielenraiskausta tai psykiatrin tarvista!

 

[QUOTE="onnellinen";29382989]Ja minua yliopiston käyneenä, aikuisena ihmisenä puistattaa että joku käyttää VIHATA-verbiä kuten sinä käytät. Itse voin sanoa vihaavani pedofiilejä ja muita PAHOJA ihmisiä. En voisi koskaan sanoa vihaavani jotain toista äitiä/isää vain sen takia, että toimii joskus eri tavalla kuin minä.

Sun kannattais oikeasti kasvaa aikuiseksi, oppia suvaitsevaisuutta ja sitten vasta mennä töihin. Mieluiten sellaiseen, jossa ei tarvitse olla tekemisissä toisten ihmisten kanssa.[/QUOTE]

Olen pahoillani, tuo viha-ilmaus oli aivan liioiteltu. Kuten kirjoitin ylempänä, halusin herättää huomiota jotta äidit (ja miksei isätkin jos täällä heitä myös on) tulisi vaihtamaan ajatuksia.


Toivoisin kuitenkin, että vanhemmat enemmän ajattelisi tässä asiassa lapsen parasta eli olisivat vähemmän itsekkäitä.Itsekkyys on inhimmillistä ja ok joissain määrin, mutta lapsen edun on tultava ensin vanhemmalla.

 

[QUOTE="a.p";29383025]Olen pahoillani, tuo viha-ilmaus oli aivan liioiteltu. Kuten kirjoitin ylempänä, halusin herättää huomiota jotta äidit (ja miksei isätkin jos täällä heitä myös on) tulisi vaihtamaan ajatuksia.


Toivoisin kuitenkin, että vanhemmat enemmän ajattelisi tässä asiassa lapsen parasta eli olisivat vähemmän itsekkäitä.Itsekkyys on inhimmillistä ja ok joissain määrin, mutta lapsen edun on tultava ensin vanhemmalla.[/QUOTE]

Jos keskustelua haluaa, kannattanee tarkistaa oikeinkirjoituksen ohella sanavalintoja. Aika lapsekasta tekstiä, jonka useimmat ottavat huumorilla!

 

olen aapeen kanssa samaa mieltä ettei pienemmille paras hoitopaikka ole isossa lapsiryhmässä. Samaa mieltä en ole siitä, että ulkomailla on järjestetty hoito paremmin. Nimimerkillä kokemusta on.