Miten kieltää lapsivieraat?

[QUOTE="Joopajoo";29282820]Ei ole tehokkaampaa tapaa kertoa ystävälle, ettei hän ole toivottu vieras, kuin ilmaista, ettei hänen lapsensa ole tervetulleita.


Kasva aikuiseksi.[/QUOTE]

Erinomainen neuvo, minäpäs tästä kasvan... PLOP! Sehän oli helppoa! Sinun kannattaisi patentoida hoitomenetelmäsi, tulet rikastumaan.

vakavasti: Pitäiskö SUN kasvaa aikuiseksi ja ymmärtää että lapset eivät ole sama asia kuin vanhempansa. Ystävä ON toivottu vieras, hänen lapsensa (ystävästä erilliset ihmiset) eivät. Jos miellät lapset oman egosi jatkeeksi on sinulla suurempi ongelma kuin minulla.

 

En minä sitä ihmettele että vanhanpiian asuntoon ei voi ottaa vastaan lapsivieraita.

Todennäköisesti kaikki kulmat ovat teräviä, hörsöttimiä roikkuu siellä ja täällä, matalilla tasoilla on raskaita karmeita lasipyttyjä ja kynttilänjalkoja sekä piikikkäitä metallisia taide-esineitä, sytyttimet ja tulitikut on lasten ulottuvilla ja jostain matalalta tasolta löytyy myös neiti-ihmisen unilääkkeet, rauhoittavat, särkylääkkeet, vibraattori ja ehkäisytabletit. Viinakaappi on lattianrajassa ja jos missään on portaita ne on just sellaiset joista ipana keikahtaa alas. Parvekkeen kaiteen edessä on sopiva pöytä josta lapsi voi kiivetä tippumaan kaiteen yli.

Hyvässä lykyssä siellä voi olla myös lapsivihamielinen tai lapsia syövä kissa.

Joten parempi kaikille että sinne ei tule lapsia. Mutta se tässä aloituksessa edelleen hämmästyttää, että miksi tämä asia ahdistaa niin kovasti. Ystävä jatkoi normaalia elämäänsä, hankki miehen ja lapsia. Eihän tämä vaadi kuin pienen oikaisun.

 

En minä sitä ihmettele että vanhanpiian asuntoon ei voi ottaa vastaan lapsivieraita.

Todennäköisesti kaikki kulmat ovat teräviä, hörsöttimiä roikkuu siellä ja täällä, matalilla tasoilla on raskaita karmeita lasipyttyjä ja kynttilänjalkoja sekä piikikkäitä metallisia taide-esineitä, sytyttimet ja tulitikut on lasten ulottuvilla ja jostain matalalta tasolta löytyy myös neiti-ihmisen unilääkkeet, rauhoittavat, särkylääkkeet, vibraattori ja ehkäisytabletit. Viinakaappi on lattianrajassa ja jos missään on portaita ne on just sellaiset joista ipana keikahtaa alas. Parvekkeen kaiteen edessä on sopiva pöytä josta lapsi voi kiivetä tippumaan kaiteen yli.

Hyvässä lykyssä siellä voi olla myös lapsivihamielinen tai lapsia syövä kissa.

Joten parempi kaikille että sinne ei tule lapsia. Mutta se tässä aloituksessa edelleen hämmästyttää, että miksi tämä asia ahdistaa niin kovasti. Ystävä jatkoi normaalia elämäänsä, hankki miehen ja lapsia. Eihän tämä vaadi kuin pienen oikaisun.

Itseasiassa tuo kuvaus pitää muuten oikein hyvin paikkaansa, paitsi että en ole vanha piika vaan naimisissa . (mistä muutes tulee se hyvin yleinen oletus että jos ei ole lapsia ei ole miestäkään, en ymmärrä...). Niin ja viinakaappia ei ole, en käytä.

Ei ahdista kovasti, mutta huolestuttaa että ystävä loukkaantuu ja päättää ystävyytemme. Minusta se on ihan hyvä syy olla huolestunut, kyseessä on kuitenkin minulle läheinen ja pitkäaikainen ystävä jota en haluaisi loukata.

 

Ilmoitat olevasi sairaana tai ehdotat tapaamista jossain muualla(paikassa jossa leikkinurkkaus lapsille ja kaverin miehelle). Kaverisi ei varmaan ole ymmärtänyt sun lapsikammoas/fobiaasii, saattaa luulla ettet vaan pidä lapsista.

 

Sun lähelläsi ei ole ravintoloita tai kahviloita joihin voisitte tehdä treffit?

 

En minä sitä ihmettele että vanhanpiian asuntoon ei voi ottaa vastaan lapsivieraita.

Todennäköisesti kaikki kulmat ovat teräviä, hörsöttimiä roikkuu siellä ja täällä, matalilla tasoilla on raskaita karmeita lasipyttyjä ja kynttilänjalkoja sekä piikikkäitä metallisia taide-esineitä, sytyttimet ja tulitikut on lasten ulottuvilla ja jostain matalalta tasolta löytyy myös neiti-ihmisen unilääkkeet, rauhoittavat, särkylääkkeet, vibraattori ja ehkäisytabletit. Viinakaappi on lattianrajassa ja jos missään on portaita ne on just sellaiset joista ipana keikahtaa alas. Parvekkeen kaiteen edessä on sopiva pöytä josta lapsi voi kiivetä tippumaan kaiteen yli.

Hyvässä lykyssä siellä voi olla myös lapsivihamielinen tai lapsia syövä kissa.

Joten parempi kaikille että sinne ei tule lapsia. Mutta se tässä aloituksessa edelleen hämmästyttää, että miksi tämä asia ahdistaa niin kovasti. Ystävä jatkoi normaalia elämäänsä, hankki miehen ja lapsia. Eihän tämä vaadi kuin pienen oikaisun.

Minunkaan kotini ei ole "taaperoystävällinen", vaikka perheessäni onkin lapsia.

 

Sun lähelläsi ei ole ravintoloita tai kahviloita joihin voisitte tehdä treffit?

Tarpeeksi lähellä kyllä. Tuo aiemman lapsinurkkaus oli hyvä idea, sellainenhan taitaa löytyä suurimmasta osasta hesejä/macceja. Niissä lie vaipanvaihtoalueet yms myös, joten ei luulisi tulevan niin kiire / lyhyt tapaaminen jos lapsen isä vain suostuu lapsen kanssa edes jonkin aikaa leikkimään.

 

Itseasiassa tuo kuvaus pitää muuten oikein hyvin paikkaansa, paitsi että en ole vanha piika vaan naimisissa . (mistä muutes tulee se hyvin yleinen oletus että jos ei ole lapsia ei ole miestäkään, en ymmärrä...). Niin ja viinakaappia ei ole, en käytä.

Ei ahdista kovasti, mutta huolestuttaa että ystävä loukkaantuu ja päättää ystävyytemme. Minusta se on ihan hyvä syy olla huolestunut, kyseessä on kuitenkin minulle läheinen ja pitkäaikainen ystävä jota en haluaisi loukata.

läheinen ja pitkäaikainen ystävä, joka ei tiedä tämän ongelman laajuutta?! ei ole mahdollista. korkeintaan kaveri voi olla kyseessä ja yhden kaverin menettäminen ei voi olla kovin paha juttu. joten ilmoitat vaan yksinkertaisesti, ettei sovikkaan. kävi suhteelle sitten miten vaan.

 

Sanot suoraan, ettet halua lapsia ja miestään kylään. Mutta sun pitää myös olla valmis siihen, ettei ystäväsi halua tavata sua yksin. Ystäväsi on ilmeisesti tulossa jostain kauempaa ja voi olla hankalaa järjestää mies ja lapset muualle siksi aikaa.Jos esim. mies on joltain muualta paikkakunnalta niin hän ei välttämättä halua esim. jäädä ystäväsi vanhempien luo yksin siksi aikaa tai lähteä niiden pienten lasten kanssa kaupoille... He ovat perhe ja jos sinä et voi sitä hyväksyä/halua nähdä heitä perheenä niin myös sinun on hyväksyttävä suuttumatta se, ettet nää ystävääsi.

 

Erinomainen neuvo, minäpäs tästä kasvan... PLOP! Sehän oli helppoa! Sinun kannattaisi patentoida hoitomenetelmäsi, tulet rikastumaan.

vakavasti: Pitäiskö SUN kasvaa aikuiseksi ja ymmärtää että lapset eivät ole sama asia kuin vanhempansa. Ystävä ON toivottu vieras, hänen lapsensa (ystävästä erilliset ihmiset) eivät. Jos miellät lapset oman egosi jatkeeksi on sinulla suurempi ongelma kuin minulla.

Edelleenkin ymmärrän aika hyvin, mitä ajat takaa tällä jutulla. Mutta tuo lause vähän särähti "...hänen lapsensa (ystävästä erilliset ihmiset)...".

Itse sain lapseni vasta nelikymppisenä, enkä myöskään koskaan tajunnut tätä, ennenkuin oman lapseni sain: äiti ei miellä omia lapsiaan itsestään erillisinä ihmisinä. Tai ehkä jotkut äidit mieltävät, mutta useat eivät. Ja se on varmaan syy, miksi ystäväsi ei tajunnut ollenkaan, että jos haluat tavata häntä, et silti halua tavata hänen lapsiaan. Vaikka olet suhtautumisestasi lapsiin hänelle kertonutkin.

Lapset ovat varsinkin pieninä niinkuin oma käsi tai jalka, ei sitä tule mieleenkään irrottaa kun lähtee jonnekin tavallisesti kyläilemään. Ja jos menee vaikka baariin joskus, niin on sellainen tunne, että käsi/jalka puuttuu. Siis höntsä olo.

Semmoinenkin näkökulma tähän, jospa koettaisit ymmärtää vähän meitä muitakin, niin saat sitten ymmärrystä paremmin itsellesikin.

 

Pakko sanoa et tosi surullinen ongelma ap:lla

Jos mulla olisi "kaveri", joka ei ole kiinnostunut näkemään lapsiani ja pikemminkin inhoaa heitä, pyyhkisin hänet yhteystiedoistani kokonaan. Lapset ja vanhemmuus eivät ole mikään asuste, minkä voi vain sysätä sivuun, ettei kaveria ärsyttäisi. Lapset ovat -ainakin minulla- kokonaisvaltainen osa elämästäni. Jos joku ahdasmielinen lapsia kammoava juntti ei tätä tajua eikä hyväksy perhettäni, hän voi pyytää mua tuhat kertaa kylään luokseen ihan rauhassa, mutta en haluaisi olla hänen kanssaan tekemisissä.

 

Pakko sanoa et tosi surullinen ongelma ap:lla

Jos mulla olisi "kaveri", joka ei ole kiinnostunut näkemään lapsiani ja pikemminkin inhoaa heitä, pyyhkisin hänet yhteystiedoistani kokonaan. Lapset ja vanhemmuus eivät ole mikään asuste, minkä voi vain sysätä sivuun, ettei kaveria ärsyttäisi. Lapset ovat -ainakin minulla- kokonaisvaltainen osa elämästäni. Jos joku ahdasmielinen lapsia kammoava juntti ei tätä tajua eikä hyväksy perhettäni, hän voi pyytää mua tuhat kertaa kylään luokseen ihan rauhassa, mutta en haluaisi olla hänen kanssaan tekemisissä.

Tunnustan, sama myös täällä.



Enkä kokisi edes menettäväni mitään...

 

[QUOTE="Joopajoo";29282820]Ei ole tehokkaampaa tapaa kertoa ystävälle, ettei hän ole toivottu vieras, kuin ilmaista, ettei hänen lapsensa ole tervetulleita.


Kasva aikuiseksi.[/QUOTE]

Oho, vissiin ne raskaudet ja lapset jotenkin tuhoavat naisten aivosoluja, jos tämä väite on mukamas totta.

 

Edelleenkin ymmärrän aika hyvin, mitä ajat takaa tällä jutulla. Mutta tuo lause vähän särähti "...hänen lapsensa (ystävästä erilliset ihmiset)...".

Itse sain lapseni vasta nelikymppisenä, enkä myöskään koskaan tajunnut tätä, ennenkuin oman lapseni sain: äiti ei miellä omia lapsiaan itsestään erillisinä ihmisinä. Tai ehkä jotkut äidit mieltävät, mutta useat eivät. Ja se on varmaan syy, miksi ystäväsi ei tajunnut ollenkaan, että jos haluat tavata häntä, et silti halua tavata hänen lapsiaan. Vaikka olet suhtautumisestasi lapsiin hänelle kertonutkin.

Lapset ovat varsinkin pieninä niinkuin oma käsi tai jalka, ei sitä tule mieleenkään irrottaa kun lähtee jonnekin tavallisesti kyläilemään. Ja jos menee vaikka baariin joskus, niin on sellainen tunne, että käsi/jalka puuttuu. Siis höntsä olo.

Semmoinenkin näkökulma tähän, jospa koettaisit ymmärtää vähän meitä muitakin, niin saat sitten ymmärrystä paremmin itsellesikin.

Siis.. oikeasti ? On kyllä eka kerta kun moisen luonnehdinnan kuulen, siis että äiti pitää lapsia omana jatkeenaan. Onkohan tämä oikeasti yleistä? Aika hurjaa ja minun korviini oudompaa kuin oma lapsikammoni . Ei kyllä ole tullut tuollainen edes mieleen, että joku voisi kokea noin.

Melkein pakko kysyä että missä vaiheessa ne lapset sitten muuttuu "oikeiksi" erillisiksi ihmisiksi? Kun ei kai (toivottavasti!) aikuisia lapsia kukaan terve äiti/isä ajattele vain itsensä jatkeina, eihän..??

 

Peruskommentti lapsettomalta henkilöltä Kerrohan mihin tämän ystäväsi pitäisi tunkea lapsensa siksi aikaa, että hän tulee hörppimään kahvia kanssasi? Vai ajatteletko ettei se ole sinun ongelmasi ja ei se sinua kiinnosta? Koska jos niin ajattelet, et ole mikään tosiystävä. Tosiystävä ajattelee nimittäin asioita myös toisen kannalta.

Se että tämä ystäväsi ilmoittaa ettei pääse ollenkaan sitten sinua tapaamaan, ei johdukaan siis siitä että hän olisi pahastunut tästä lapsi-asiasta. Ei.. kyllä se johtuu vain siitä että sinä olet mulkku. Ja siihen vaivaan ei ole valitettavasti lääkettäkään.

 

Kysymys ap.lle: Missä iässä ne lapset muuttuvat pelottavista olioista ihmisiksi joihin voi ottaa kontaktia ja jotka saavat ottaa kontaktia sinuun?

 

[QUOTE="huihai";29283273]Peruskommentti lapsettomalta henkilöltä Kerrohan mihin tämän ystäväsi pitäisi tunkea lapsensa siksi aikaa, että hän tulee hörppimään kahvia kanssasi? Vai ajatteletko ettei se ole sinun ongelmasi ja ei se sinua kiinnosta? Koska jos niin ajattelet, et ole mikään tosiystävä. Tosiystävä ajattelee nimittäin asioita myös toisen kannalta.

Se että tämä ystäväsi ilmoittaa ettei pääse ollenkaan sitten sinua tapaamaan, ei johdukaan siis siitä että hän olisi pahastunut tästä lapsi-asiasta. Ei.. kyllä se johtuu vain siitä että sinä olet mulkku. Ja siihen vaivaan ei ole valitettavasti lääkettäkään.[/QUOTE]

Kai ne voi tunkea samaan paikkaan kuin se mieskin joka ois nyt änkeämässä ap:n luo?

Eikö äiti-ihminen oikeasti voi koskaan mennä minnekkään ilman että pitää raahata koko perhe mukanaan? Kuulostaa hirmu rasittavalta. Ja jotenkin surulliselta, eikö ne kahleet oikeasti tunnu pahalta?

 

[QUOTE="huihai";29283273]Peruskommentti lapsettomalta henkilöltä Kerrohan mihin tämän ystäväsi pitäisi tunkea lapsensa siksi aikaa, että hän tulee hörppimään kahvia kanssasi? Vai ajatteletko ettei se ole sinun ongelmasi ja ei se sinua kiinnosta? Koska jos niin ajattelet, et ole mikään tosiystävä. Tosiystävä ajattelee nimittäin asioita myös toisen kannalta.
[/QUOTE]
Kutsuin kylään _ystäväni_, en hänen perhettään. Kuuluuko sinusta kutsua aina kyllä koko poppoo, eli ei koskaan voi haluta tavata pelkästään ihmistä x vaan aina oletuksena mukaan tulevat kaikki jotka hänen luonaan asuvat? Ystäväni tekee tänne päin säännöllisesti työmatkoja (yksin) joten ei todellakaan tullut mieleenkään että pitäisi kiinnostaa mihin hän jälkeläisensä tunkee siksi aikaa (kun oletin hänen tulevan yksin). Jos hän olisi ollut fiksu, olisi hän ilmoittanut/kysynyt että tällä kertaa perhe on mukana, sopiiko tapaaminen silti.

Missä iässä ne lapset muuttuvat pelottavista olioista ihmisiksi joihin voi ottaa kontaktia ja jotka saavat ottaa kontaktia sinuun?

Vastasin tähän typeryyten jo aiemmin. Sitten kun ne osaavat käyttäytyä kuin aikuiset ihmiset. Riippuu siis yksilöstä.

 

'Moikka, olisi tosi kiva nähdä, mutta asuntoni ei ole oikein lapsiystävällinen, olisko mahdollista nähdä porukalla jossain kahvilassa tai että tulisit yksin luoksen?'

 

Oisko tässä kyse siitä, että kaverisi haluaa nähdä sinua eikä se onnistu ilman lapsia (ainakaan ihan heti) eikä hän ymmärrä että lapset häiritsevät sinua niin paljon että mieluummin olet näkemättä lainkaan jos toinen vaihtoehto on että tulevat koko perheen voimin?
Mulla on kaks pientä lasta ja harvoin pääsen mihinkään ilman heitä. Lapsettoman ihmisen toki mieluummin kutsun meille kun se on kaikille helpompi niin mutta esim. viikonloppulomalla toisessa kaupungissa olemme kyllä koko perhe yhdessä, voimme käydä esim. syömässä kaveripariskunnan kanssa ravintolassa tai mennä kylään mutta silloinkin menemme koko perhe. Toistaiseksi kaikki ovat tämän ymmärtäneet (lähes kaikilla kavereillakin on jo lapsia) mutta jos jollekulle tämä olisi ongelma, näkisimme harvoin (silloin kun pääsen ilman lapsia) tai emme tapaisi lainkaan. Mielestäni lasten kanssa on huomattavasti helpompi kahvitella kotona/kylässä kuin kahvilassa.

Joko ehdotat että näkisitte jossain muualla tai että kaverisi tulisi luoksesi yksin. Mutta on mahdollista että tämä ei onnistu ja tapaamisenne jää.

Tuletko yleensä hyvin toimeen erilaisten ihmisten kanssa? Lapset ovat ihmisiä myös ja heitä voi kohdella kuin ketä tahansa, ei lapsia tarvitse pelätä.

 

Jos ap:lla on oikeasti fobia tai trauma lapsista, se ei varmasti parane sillä, että häntä haukutaan täällä. Olisihan se mukavaa, jos ihminen voisi hävittää kaikki mielenterveysongelmat ja epämiellyttävät luonteenpiirteet vain sormia napsauttamalla, mutta valitettavasti se ei ole ihan niin yksinkertaista. Olisiko reaktionne sama, jos ap inhoaisi koiria ja ei haluaisi niitä kotiinsa? Vai onko ihan ymmärrettävää, että koirapelosta ei pääse noin vain eroon? Miksi mikään muu pelko olisi erilainen?

Ymmärrän sen, että lapseton ei välttämättä halua lapsia kotiinsa. Ymmärrän senkin, että lapseton haluaa tavata ystävää ihan yksin, ilman ystävän perhettä. Mutta ymmärrän myös sen, että välillä ystävä ei voi tai halua tavata ilman lapsia ja silloin ei auta kuin perua tapaaminen, jos kumpikaan ei ole valmis joustamaan.

 

Siis.. oikeasti ? On kyllä eka kerta kun moisen luonnehdinnan kuulen, siis että äiti pitää lapsia omana jatkeenaan. Onkohan tämä oikeasti yleistä? Aika hurjaa ja minun korviini oudompaa kuin oma lapsikammoni . Ei kyllä ole tullut tuollainen edes mieleen, että joku voisi kokea noin.

Melkein pakko kysyä että missä vaiheessa ne lapset sitten muuttuu "oikeiksi" erillisiksi ihmisiksi? Kun ei kai (toivottavasti!) aikuisia lapsia kukaan terve äiti/isä ajattele vain itsensä jatkeina, eihän..??

Niin, kyllähän se lapsettomasta oudolta kuulostaa, olisi minustakin kuulostanut oudolta silloin kun minulla ei vielä lapsia ollut.

Kuopus on nyt nelivuotias (isommilla lapsilla on eri äiti, joten heidän taaperoaikansa ei ollut minun hoidossani). Hän, siis tämä kuopus, on ollut vuoden päivähoidossa, sitä ennen hoidin häntä kotona. Sanoisin, että se itsenäistyminen ja irtaantuminen meillä molemmilla alkoi silloin kun päivähoito alkoi. Sitä ennen olin kolmen vuoden aikana hänestä erossa vain kolme yötä ja päiväaikaan ehkä pari tuntia silloin tällöin, todella harvoin kuitenkin. Eli aika tiiviissä symbioosissa elimme ja hyvältä tuntui pitää sitä "jatketta" siinä lähellä.

Minunlaisillani äideillä (ja meitä on paljon) on sellainen ajatus, että lapsi kulkee kaikessa tavallisessa arjessa mukana. Jos menin kaupungille ostoksille tai kahville ystävän kanssa, niin toki otin lapsen mukaan. Miksi olisin jättänyt häntä mihinkään? Sitten jos käy esim. kuntosalilla tai baarissa niin joutuisi tietysti menemään yksin. Minä jätin nämä molemmat harrastukset kokonaan pois kun lapsi syntyi, jatkan niitä varmaan tässä lähivuosina, kunhan lapseni vielä kasvaa ja aloittaa ehkä omia harrastuksia. Tosin baariin ei enää tee niin mieli.

Yleensä kodin ulkopuolelle lähtiessä lapseni nukkui päikkärit, ihan kätevää sekin. Jos ei nukkunut niin käyttäytyi niinkuin lapsi, eli ilmeisesti sillä sinun kammoamallasi tavalla. Tutustui maailmaan ja ihmisiin ja paikkoihin ym. ym. Nykyään hän ei nuku, vaan pyörii ja hyörii ympäriinsä ja höpöttää ihan solkenaan. Kuinka järkyttävää...

Taaperon äiti ei koskaan ole ihan sillä tavalla läsnä kuin lapseton, toinen silmä on lapsessa kiinni aina ja jutut vähän väliä keskeytyvät. Minusta se kuuluu asiaan, ei harmita yhtään. Sellaista äitinä olo on, se on se pikkuriikkinen hinta siitä, että saa olla äiti ja viettää aikaa lapsensa kanssa. Ja jos kavereitani on harmittanut, niin sitten heidän olisi kuulunut sanoa siitä minulle, eikä itkeä keskustelupalstoilla sitä suun avaamisen vaikeutta. Minä ainakin olisin yrittänyt ymmärtää sinunlaistasi ihmistä ja olisin ehkäpä ehdottanut vaikka taukoa tapaamisissa, jos olisi ylitsepääsemättömän vaikeaa ollut nähdä lapsen mukana ollessa.

Tai sitten olisin yrittänyt järkkäillä jotenkin muutaman tunnin ajaksi hoitajan ja siihen ylimääräistä rahaa ja jos olisin ollut vieraassa kaupungissa, niin olisin uhrannut sitä perheen yhteistä loma-aikaa tietysti, että olisin saanut tyydyttää omituisen ystäväni tarpeet parhaalla mahdollisella tavalla..... No en olisikaan. Kyllä se ystävyys olisi varmaan katkolle mennyt, mutta voihan sitä jatkaa sitten joskus toiste uudelleen?

Niin ja luulenpa, että vaikka lapseni on joskus aikuinen ja minä toivottavasti vielä hengissä näkemässä sen, niin kyllä hän aina on minun silmissäni se "jatke" Lapsi on lapsi vaikka olisi keski-ikäinen ukonköriläs. Kun häntä on vauvana pidellyt sylissään ja rakastanut enemmän kuin järkeen mahtuu, niin se hetki pysyy sydämessä ikuisesti, ei kai siitä ihan irti pääse koskaan. Onneksi <3

 

[QUOTE="katja";29283456] Lapset ovat ihmisiä myös ja heitä voi kohdella kuin ketä tahansa, ei lapsia tarvitse pelätä. [/QUOTE]
Lapset käyttäytyvät eri lailla kuin aikuiset, se nyt vain on fakta. Heitä siis EI voi kohdella kuten ketä tahansa, moinen väite on absurdi. Jos lapset käyttäytyisivät kuin aikuiset niin mitään ongelmaa ei olisi.

Minulla lapset rinnastuu esim. vahvasti humalaisiin ihmisiin - kukaan ei ihmettelisi jos joku kieltää kännisten vierailun, he kun saattavat rikkoa, sotkea ja meluta, eivätkä välttämättä tottele käskyjä. Ihan niinkuin lapsetkin.

Jos ap:lla on oikeasti fobia tai trauma lapsista, se ei varmasti parane sillä, että häntä haukutaan täällä. Olisihan se mukavaa, jos ihminen voisi hävittää kaikki mielenterveysongelmat ja epämiellyttävät luonteenpiirteet vain sormia napsauttamalla, mutta valitettavasti se ei ole ihan niin yksinkertaista.

Kiitos tästä, juuri näin. Nämä "kasva aikuiseksi" tai "mee hoitoon" kehoitukset on todella lapsellisia, sillä helppo olisi maailma jos noin vain ihminen voisi tahdonalaisesti muuttaa itseään.

 

Ihan oikeasti sanot suoraan että tahdot nähdä vain ystäväsi, ET tämän perhettä. Mutta on ihan turha loukkaantua jos ystäväsi loukkaantuu.

Perheellisillä ihmisillä on aikoja, jolloin lapset väkistenkin seuraa, ja jos tätä toinen ei kestä, sitten on tapaamatta.

Ja toisekseen lapset eivät opi käyttäytymään kylässä, jos he eivät pääse kylään oppimaan tapoja .

 

Lapset käyttäytyvät eri lailla kuin aikuiset, se nyt vain on fakta. Heitä siis EI voi kohdella kuten ketä tahansa, moinen väite on absurdi. Jos lapset käyttäytyisivät kuin aikuiset niin mitään ongelmaa ei olisi.

Minulla lapset rinnastuu esim. vahvasti humalaisiin ihmisiin - kukaan ei ihmettelisi jos joku kieltää kännisten vierailun, he kun saattavat rikkoa, sotkea ja meluta, eivätkä välttämättä tottele käskyjä. Ihan niinkuin lapsetkin.

Kiitos tästä, juuri näin. Nämä "kasva aikuiseksi" tai "mee hoitoon" kehoitukset on todella lapsellisia, sillä helppo olisi maailma jos noin vain ihminen voisi tahdonalaisesti muuttaa itseään.

Ensin sanot, että lapset käyttäytyvät eri tavalla kuin aikuiset ja seuraavaksi rinnastat heidät humalaisiin ihmisiin?!!!! Ihan oikeasti, tarvitset apua... Sinun maailmassasi on jotain ihan merkillisesti vinossa. Pelkään, että sinunlaisesi ihmiset muuttuvat vanhemmiten vaarallisiksi, entä jos jossain vaiheessa lapsikammosi muuttuu vihamielisyydeksi ja väkivallaksi?!!!