Kyllä mä miehen tai vanhempien kuolemasta selviäisin, mutta en ainoan lapseni. Se on ihan eri asia, ei mulla vaan olis mitään syytä enää elää, vaikka onkin ihana mies, työ ja työkaverit, ystävät, sukulaiset ja muut läheiset ja tykkään harrastuksestani jota olen jo pitkään harrastanut. Meillä on myös kiva koti. Silti lapsi on se kaikista tärkein. Luopuisin ja antaisin mitä vaan lapsen takia, muiden kohdalla sitä pitää miettiä. Lasta ei myöskään voi korvata mitenkään, esim. uudella lapsella. Miehen taas voi, jos ero sattuu (tai kuolema) niin uskon voivani jatkaa elämääni joskus uuden miehen kanssa, vaikka aluksi se tietysti tuntuisi siltä ettei sitä voi kukaan korvata.