Onko syntyneen lapsen menettäminen kovin suru elämässä?

"Line"
Kyllä äidin menettäminen 5 vanhana oli aika kauheaa. Oli vielä kotihoidossa viimeiseen saakka, sairasti syöpää. On varmaan vaikuttanut jonkinverran lapsuuteen ja nuoruuteen, aina piti käyttäytyä mallikelpoisesti, olla piikana, murrosikää ei voinut käydä läpi todellakaan jne. tai olisi lentänyt talosta ulos. Taloonhan tuli nimittäin aika pian kuoleman jälkeen sitten "tekoäiti", joka ei pitänyt minusta lainkaan. Kerran yritti hukuttaakin minut hotellin uima-altaaseen, kun vahingossa jouduin liian syvälle alueelle ja huusin apua. Tämä tuli mukamas auttamaan, mutta ei, opetukseksi painoi vain päätäni yhä uudestaan ja uudestaan pinnan alle. Ei mikään mukava muisto voin kertoa.

Nyt meillä on sellainen suuri suru, että rakkaalla pojallamme on elämänilo kadonnut ja se on kuulkaa raskasta kuultavaa ja nähtävää viikosta toiseen. Vaikka toinen on hoidossa, mutta mitään salamakäänteitä ei tuossa sairaudessa tapahdu, niin sydäntä raastaa, miten on mahdollista että alakoululaisella jo on tuollaisia ajatuksia, vaikka meillä aivan normaali koti. Geneettistä lastia masentuneisuuteen löytyy kyllä suvusta :(
 

Yhteistyössä