Jättäisitkö kumppanisi jos hän tulisi uskoon?

Usko ja kriittinen ajattelu ovat toisensa poissulkevia. Miten ihminen, joka ilman kritiikkiä uskoo Jumalaan voisi olla kriittisesti ajatteleva?

Oikeassa olet siinä, että sillä on iso merkitys uskooko onnistuvansa vai ei. Mutta tällä taas ei ole mitään tekemistä uskonnon kanssa.

Miksi sä aattelet, että uskova uskoo ilman kritiikkiä? Jos on vähänkään järkevä, joutuu oikeesti nähdä aika paljon vaivaa ajattelun suhteen jos haluaa olla uskossa.

 

Usko ja kriittinen ajattelu ovat toisensa poissulkevia. Miten ihminen, joka ilman kritiikkiä uskoo Jumalaan voisi olla kriittisesti ajatteleva?

Oikeassa olet siinä, että sillä on iso merkitys uskooko onnistuvansa vai ei. Mutta tällä taas ei ole mitään tekemistä uskonnon kanssa.

Ihmiset jotka ajavat Volvoilla eivät voi olla kriittisiä ihmisiä. Ihminen joka ilman kritiikkiä uskoo Volvoon ei voi olla kriittisesti ajatteleva.

Joo, ihan yhtä hassulta kuulosti sun väitteesi.

 

Aika varmasti kyllä. Olen aina ajatellut että uskovaisilla on mielenterveydessä häikkää. Ei millään pahalla mutta tämä on oma mielipiteeni..

 

Ihmiset jotka ajavat Volvoilla eivät voi olla kriittisiä ihmisiä. Ihminen joka ilman kritiikkiä uskoo Volvoon ei voi olla kriittisesti ajatteleva.

Joo, ihan yhtä hassulta kuulosti sun väitteesi.

Jos hän uskoo, että Volvo on parempi ja turvallisempi auto kuin muut autot ihan vain siksi, koska hänestä tuntuu siltä niin eihänhän tietystikään ole kriittinen.

 

Ei oo kumppania, mutta riippuis kyllä ihan siitä minkälaiseen uskoon tulis. Jos tulis muslimiksi, ateistiksi tai "ottais Jeesuksen herrakseen" niin tuskinpa yhteistä tulevaisuutta olis...

Exän kanssa kumpiki "tultiin uskoon", mut se tapahtui aikalailla yhdessä, samaan suuntaan (new age tai jotai sinnepäin, ei sitä oikeen voi lokeroida).

 

Mielenkiintoinen kysymys. Olisi mukava voida sanoa varmasti, ettei se vaikuttaisi, mutta todellisuudessa halveksuntani uskonnollisuutta kohtaan voisi hyvinkin muuttua halveksunnaksi vaimoani kohtaan. Uskoon tulo olisi joka tapauksessa niin suuri persoonallisuuden muutos, että koko suhde pitäisi arvioida uudelleen. Onko kyse enää samasta ihmisestä? Erittäin todennäköisesti en olisi alunperin alkanut seurustella voimakkaasti uskonnollisen ihmisen kanssa.

Juuri näin.

 

Usko ja kriittinen ajattelu ovat toisensa poissulkevia. Miten ihminen, joka ilman kritiikkiä uskoo Jumalaan voisi olla kriittisesti ajatteleva?

Oikeassa olet siinä, että sillä on iso merkitys uskooko onnistuvansa vai ei. Mutta tällä taas ei ole mitään tekemistä uskonnon kanssa.

Ei usko Jumalaan ole ainoita asioita maailmassa, joista on todistuksia puolesta ja vastaan.
Todistuksissa on vain se ongelma, ettei uskovaisen todiste usein ole kelvollinen uskomattomalle.
Tieteen piirissäkin on asioita, joista tutkijoilla on eriäviä näkemyksiä eikä lopullista totuutta tiedetä.

Kuten aiemmin myönsitkin, täysin kriittisesti ajattelevaa ihmistä ei olekaan.
Se on täysi mahdottomuus.
Minä miellän itseni kriittiseksi ja ajattelevaksi ihmiseksi, vaikka uskonkin Jumalaan.
Olen pohtinut asiaa monelta kantilta ja tehnyt päätöksen siitä, mihin uskon.
Mihin haluan uskoa,minne kallistun enemmän.
Kyseessä on todellakin usko,uskomus.
Voi olla että olen väärässä eikä Jumalaa ole.
En osaa edes vielä määritellä kunnolla Jumalan olemusta,personoituun Jumalaan en usko.
Uskon että se mitä Jumalaksi usein kutsutaan,todella on olemassa mutta sille on erilaisia nimityksiä.
Ihmiset kuvailevat samaa asiaa eri tavoin, puhuvat tietämättömyyttään samasta asiasta.

 

Ei oo. Muutenhan mä en varmaan olisi näin onnellinen.

Hullu ei itse huomaa ja viisas ei virka mitään. En siis ole viisas

 

[QUOTE="vierasvieras";29257234]Aika varmasti kyllä. Olen aina ajatellut että uskovaisilla on mielenterveydessä häikkää. Ei millään pahalla mutta tämä on oma mielipiteeni..[/QUOTE]

No hyvin todennäköisesti onkin, ei tosin kaikilla.
Mäkin ajattelen että ateisteilla on mielenterveydessä häikkää, ihan lähipiirissä on todiste tästä.

 

Jos hän uskoo, että Volvo on parempi ja turvallisempi auto kuin muut autot ihan vain siksi, koska hänestä tuntuu siltä niin eihänhän tietystikään ole kriittinen.

Bingo! Eli eiköhän siihenkin olla jonkinlaisen ajatteluprosessin kautta päädytty.

 

Uskoon tuleminen ei varmasti olisi se asia jonka takia jättäisin kumpanini. Pikemminkin uskon että jos puoliso ei jostakin syystä uskoon tulon jälkeen pysty hyväksymään minua ja valintoja hän joutuisi jättämään minut.

 

Uskoon tuleminen ei varmasti olisi se asia jonka takia jättäisin kumpanini. Pikemminkin uskon että jos puoliso ei jostakin syystä uskoon tulon jälkeen pysty hyväksymään minua ja valintoja hän joutuisi jättämään minut.

Tähän tapaan minäkin ajattelen.

 

Usko ja kriittinen ajattelu ovat toisensa poissulkevia. Miten ihminen, joka ilman kritiikkiä uskoo Jumalaan voisi olla kriittisesti ajatteleva?

Oikeassa olet siinä, että sillä on iso merkitys uskooko onnistuvansa vai ei. Mutta tällä taas ei ole mitään tekemistä uskonnon kanssa.

Miksi kaikkien pitäisi olla kriittisesti ajattelevia? Eikö se käy pidemmän päälle aika rasittavaksi, jos joka hiivatin asiaa pitää ensimmäisenä epäillä?

 

Miksi kaikkien pitäisi olla kriittisesti ajattelevia? Eikö se käy pidemmän päälle aika rasittavaksi, jos joka hiivatin asiaa pitää ensimmäisenä epäillä?

Käy.
Ne kovimmat epäilijät usein ajavat itsensä lataamoon.

 

Ei usko Jumalaan ole ainoita asioita maailmassa, joista on todistuksia puolesta ja vastaan.
Todistuksissa on vain se ongelma, ettei uskovaisen todiste usein ole kelvollinen uskomattomalle.
Tieteen piirissäkin on asioita, joista tutkijoilla on eriäviä näkemyksiä eikä lopullista totuutta tiedetä.

Tiede ei ole selvittänyt kaikkea, mutta niitä asioita ei silloin pidetäkään täysin varmana. Tiede eroaa uskosta siinä, että kun tieteessä tulee tarpeeksi todisteita asiasta mielipidettä muutetaan. Tiede muuttuu jatkuvasti eikä tiede tule koskaan selvittämään kaikkea. Jos jonain päivänä saadaan todisteita siitä, että Jumala on olemassa niin tiedeyhteisö hyväksyy sen, että Jumala on olemassa.

 

Miksi kaikkien pitäisi olla kriittisesti ajattelevia? Eikö se käy pidemmän päälle aika rasittavaksi, jos joka hiivatin asiaa pitää ensimmäisenä epäillä?

Tässä palataan siihen samaan mistä keskusteltiin jo aikaisemmin uskonnon yhteiskunnallisesta merkityksestä. Ei tietystikään tarvitse kaikkien olla kriittisesti ajatteleiva, mutta he voivat tehdä vahinkoa, kun eivät ole kriittisesti ajattelevia. Kriittisesti ajattelevat ovat niitä, jotka vievät yhteiskuntaa eteenpäin, sokeasti uskovat taas niitä, jotka vievät sitä taaksepäin.

 

Heh.
Tää vahvistaa kyllä ajatustani siitä, miten ateistit ja uskovat on yllättävän lähellä toisiaan.
Ateismikin vaatii uskoa ja ehdottomuutta.
Ateistin vastakohta ei ole uskova, vaan agnostikko.

Olet erehtynyt käsitteissä. Ateisti on kuka tahansa, jolta puuttuu usko persoonallisen jumalan olemassaoloon. Ateisti ei ole välttämättä "jumalankieltäjä". Riittää, ettei hän ole teisti eli ihminen, joka persoonalliseen jumalaan tai jumaliin uskoo. (Kaikki lapset ovat esimerkiksi syntyessään ateistisia.)

Agnostikko on taas sellainen ihminen, jonka mielestä jumalien olemassaolosta ei voi saada tietoa. Agnostikko voi uskoa jumaliin tai olla uskomatta. Gnostisuus ja agnostisuus ovat tieto-opillisia kantoja.

 

Tässä palataan siihen samaan mistä keskusteltiin jo aikaisemmin uskonnon yhteiskunnallisesta merkityksestä. Ei tietystikään tarvitse kaikkien olla kriittisesti ajatteleiva, mutta he voivat tehdä vahinkoa, kun eivät ole kriittisesti ajattelevia. Kriittisesti ajattelevat ovat niitä, jotka vievät yhteiskuntaa eteenpäin, sokeasti uskovat taas niitä, jotka vievät sitä taaksepäin.

Mä en kyllä vie tätä yhteiskuntaa yhtään mihinkään suuntaan

 

Tiede ei ole selvittänyt kaikkea, mutta niitä asioita ei silloin pidetäkään täysin varmana. Tiede eroaa uskosta siinä, että kun tieteessä tulee tarpeeksi todisteita asiasta mielipidettä muutetaan. Tiede muuttuu jatkuvasti eikä tiede tule koskaan selvittämään kaikkea. Jos jonain päivänä saadaan todisteita siitä, että Jumala on olemassa niin tiedeyhteisö hyväksyy sen, että Jumala on olemassa.

Näin ollen ateismikaan ei sovi tieteelliseen maailmankuvaan

 

Bingo! Eli eiköhän siihenkin olla jonkinlaisen ajatteluprosessin kautta päädytty.

Mutta ei mikä tahansa ajatteluprosessi ole sama asia kuin kriittinen ajattelu.

 

Ainakin minä elän mieluummin yhteiskunnassa, jossa ihmisten toimintaa ohjaavat järjen käyttäminen, terve kriittisyys ja luotettavan tiedonhankinnan menetelmät taikauskon sijaan.

 

[QUOTE="Entinen Ksantippa S.";29257335]Näin ollen ateismikaan ei sovi tieteelliseen maailmankuvaan [/QUOTE]

Millä perusteella?

 

Bingo! Eli eiköhän siihenkin olla jonkinlaisen ajatteluprosessin kautta päädytty.

Ja uskovaisen kohdalla se kriittinen ajattelu loppuu siihen.

 

Mutta ei mikä tahansa ajatteluprosessi ole sama asia kuin kriittinen ajattelu.

Kyllä kriittisyydeksi pitää riittää normaalissa elämässä ihan se että pohtii asiat kaikelta kantilta ja valitsee itselleen parhaan vaihtoehdon. Muuten sitä tosiaan olisi lataamossa kuten joku sanoi.

En usko että sinäkään olet loppujen lopuksi mikään suuri ajattelija joka joka tomaatin kohdalla pohtii "ollako vai eikö olla".

 

[QUOTE="vieras.";29257373]Ja uskovaisen kohdalla se kriittinen ajattelu loppuu siihen.[/QUOTE]

Kyllä mä olen soveltanut uskoni itselleni sopivaksi, ja uskon juuri siihen mihin itse haluan. Ja ihan kriittisyydellä siihen olen päässyt.