Jättäisitkö kumppanisi jos hän tulisi uskoon?

  • Viestiketjun aloittaja "vierailija"
  • Ensimmäinen viesti
vieras-
[QUOTE="vierailija";29256036]Olen seurannut, millainen sekopää esim. Peyote on. Samoin näin tätini luhistumisen hänen liityttyään helluntaiseurakuntaan lapsensa kuoltua.[/QUOTE]

Tätisi tapauksen ymmärrän, mutta en minäkään kaikkia ateisteja pidä hulluina vaikka tunnenkin skitsofreenikon joka on ateisti.
 
M32
Mielenkiintoinen kysymys. Olisi mukava voida sanoa varmasti, ettei se vaikuttaisi, mutta todellisuudessa halveksuntani uskonnollisuutta kohtaan voisi hyvinkin muuttua halveksunnaksi vaimoani kohtaan. Uskoon tulo olisi joka tapauksessa niin suuri persoonallisuuden muutos, että koko suhde pitäisi arvioida uudelleen. Onko kyse enää samasta ihmisestä? Erittäin todennäköisesti en olisi alunperin alkanut seurustella voimakkaasti uskonnollisen ihmisen kanssa.
 
kfkfkf
Mielenkiintoinen kysymys. Olisi mukava voida sanoa varmasti, ettei se vaikuttaisi, mutta todellisuudessa halveksuntani uskonnollisuutta kohtaan voisi hyvinkin muuttua halveksunnaksi vaimoani kohtaan. Uskoon tulo olisi joka tapauksessa niin suuri persoonallisuuden muutos, että koko suhde pitäisi arvioida uudelleen. Onko kyse enää samasta ihmisestä? Erittäin todennäköisesti en olisi alunperin alkanut seurustella voimakkaasti uskonnollisen ihmisen kanssa.
Piste ja huutomerkki. Hienosti kiteytit ajatukseni :D itse en olis osannut noin selkeesti sitä ilmaista
 
vieras-
Kumppanini on tullut uskoon ja olemme edelleen yhdessä.
Minäkin uskon Jumalaan,mutta eritavoin kuin kumppanini.
En pidä Raamattua auktoriteettina tai Jumalan sanana,jota tulee totella ja jonka mukaan elää.
Toki siellä on hyviäkin juttuja, ihan samoja mistä puhutaan monissa muissakin uskonnoissa.
Se on kuitenkin ihmisten kirjoittama ja kertoo enemmän sen ajan elämästä,moraalisäännöistä ja sen sellaisesta.
En kuulu kirkkoon enkä usko löytäväni Jumalaa kirkosta.
Uskon että Jumala on jokaisen sydämessä ja arkielämässä mukana, se on se mitä jotkut kutsuvat sisäiseksi ääneksi.
Jos seuraa sydäntään,seuraa Jumalaa.
Jumala on rakkaus,ei mikään valtaistuimella töröttävä hirmuhallitsija jonka suosiota voi teoilla ansaita.
 
vieras-
Mielenkiintoinen kysymys. Olisi mukava voida sanoa varmasti, ettei se vaikuttaisi, mutta todellisuudessa halveksuntani uskonnollisuutta kohtaan voisi hyvinkin muuttua halveksunnaksi vaimoani kohtaan. Uskoon tulo olisi joka tapauksessa niin suuri persoonallisuuden muutos, että koko suhde pitäisi arvioida uudelleen. Onko kyse enää samasta ihmisestä? Erittäin todennäköisesti en olisi alunperin alkanut seurustella voimakkaasti uskonnollisen ihmisen kanssa.
Usko ja uskonnollisuus ovat mielestäni eri asioita.

Minä uskon,mutta vastustan uskonnollisuutta joka on mielestäni mm.sääntöjen mukaan elämistä,yritystä miellyttää Jumalaa teoilla,toisten tuomitsemista ja hallintayrityksiä,muiden uskovien pitämistä jonkinsortin auktoriteetteina joilla on oikeus määrätä kuinka muiden tulee elää,henkistä väkivaltaa uskonnon nimissä, jotain mikä hyvin on hyvin kaukana oikeasta Jumalasta..
 
Blue
Usko ja uskonnollisuus ovat mielestäni eri asioita.

Minä uskon,mutta vastustan uskonnollisuutta joka on mielestäni mm.sääntöjen mukaan elämistä,yritystä miellyttää Jumalaa teoilla,toisten tuomitsemista ja hallintayrityksiä,muiden uskovien pitämistä jonkinsortin auktoriteetteina joilla on oikeus määrätä kuinka muiden tulee elää,henkistä väkivaltaa uskonnon nimissä, jotain mikä hyvin on hyvin kaukana oikeasta Jumalasta..
Olipas hienosti sanottu. :) :flower:
 
Usko ja uskonnollisuus ovat mielestäni eri asioita.

Minä uskon,mutta vastustan uskonnollisuutta joka on mielestäni mm.sääntöjen mukaan elämistä,yritystä miellyttää Jumalaa teoilla,toisten tuomitsemista ja hallintayrityksiä,muiden uskovien pitämistä jonkinsortin auktoriteetteina joilla on oikeus määrätä kuinka muiden tulee elää,henkistä väkivaltaa uskonnon nimissä, jotain mikä hyvin on hyvin kaukana oikeasta Jumalasta..
No minä ainakin halveksin molempia enkä näin ollen voisi kuvitella seurustelevani uskovaisen kanssa.
 
Peyote
Me ollaan jo uskovaisia, kristittyjä. Jos mies alkaisi uskoa toisella tavalla, tai kokonaan lakkaisi yskomasta, en jättäisi sitä mutta kyllä se vaikeuttaisi. Jos liehestä tulisi mormoni, jehovantodistaja tai muslimi, niin se olisikin jo sitten ehkä liika hankalaa ja saatettais joutua erota.
 
Pin
En jättäisi. Ei puhuta muutenkaan aiheesta kun se aiheutti joskus erimielisyyksiä niin tuskin sitä pahemmin edes huomaisi jos ei hinku-uskiksena haluaisi alkaa aivopesemään minua johonkin valitsemaansa suuntaan. Tuskin, koska tuon ihmisen pitäisi silloin muuttua ihan täysin luonteeltaan.
 
"kiira"
Itse tulin uskoon, eikä mieheni ole onneksi jättänyt. Alkujärkytyksen jälkeen on hyväksynyt uskoontuloni, ja antaa minun uskoa rauhassa ja käydä seurakunnassa, mutta itse ei halua tulla mukaan eikä muutenkaan kuulla Jeesuksesta suuremmin. Itse asiassa uskoontulon myötä olen muuttunut "helpommaksi" ihmiseksi, olen saanut rauhan ja kanssani on luultavammin helpompi elää nyt kuin ennen uskoontuloani. Miestä lähinnä varmaan harmittaa se, että minusta ei saa enää kovin helposti seuraa baareihin enkä käytä enää alkoholia (mies ei siis itsekään käy baareissa kuin harvakseltaan). Baareissa käyminen ei ole minulle mikään ehdoton ei, mutta en koe sen antavan minulle mitään sellaista, mitä tarvitsen, vaan se aiheuttaa minulle epämiellyttävän olon.

Toki uskovan ja ei-uskovan avioliitto ei ole helpoin, koska näkemyserot ovat niin suuret, ja jos olisin nuorempana tullut uskoon enne nykyisen mieheni tapaamista, olisin ottanut uskovan miehen. Rakastan kuitenkin miestäni suuresti, päivä päivältä enemmän, ja voin sanoa, että parisuhteemme voi kaiken kaikkiaan hyvin. Kun molemmat antavat toiselle tilaa olla mitä on ja välttää liikaa omien näkemysten tuputtamista, niin ainakin meidän avioliittomme voi hyvin.
 
Peyote
[QUOTE="vierailija";29256036]Olen seurannut, millainen sekopää esim. Peyote on. Samoin näin tätini luhistumisen hänen liityttyään helluntaiseurakuntaan lapsensa kuoltua.[/QUOTE]

Ei muuten ole mun syy jos tätis on seonnut. Ajatteles, teillä voi vaikka olla joku geeniperimän alttius sille.
 
  • Tykkää
Reactions: Hilpuri Tilli
Nekku83
Kyl se vois niin mennä, et ero siintä pidemmän päälle tulis.. tai riippuu kuinka pahasti hurahtais.. Voisin elää kyl kumppanin kanssa jos ei mulle eikä lapsille uskoaan tyrkyttäis..
 
"Veera"
Vaikeutuisi ainakin hetkeksi.

Itse en kuulu kirkkoon, enkä usko mihinkään.

Jos mies oikein kiihkeästi uskoisi ja painostaisi mua mukaan kirkkoon, raamatunlukuun tms. niin ahdistuisin todella.
Jos hän uskoisi "hiljaisesti" ja antaisi mun olla uskomaton :D niin ehkäpä suhde voisi jatkua.

Parisuhteessa kai pitäisi antaa toisen olla onnellinen ja toteuttaa itseään sallituissa rajoissa, että ei mulla varmasti paljoa voisi olla nokan koputtamista.
 
Jos mun mieheni ihan yllättäen alkaisi etsiä itselleen uskontoa ja liittyisi johonkin "kiihko"uskovaisten seuraan niin voisi olla tiukkaa suhteen kannalta. Mutta jos kokisi jonkin elämää ravistavan kokemuksen ja hakisi uskonnosta tukea ja keinoa jatkaa eteenpäin niin yrittäisin ainakin ymmärtää ja tukea valitsemallaan tiellä.

Tosi vaikea kysymys ja kuten mies32 asian hienosti ilmaisi, kyseessä olisi kyllä niin paljon toisen persoonallisuuteen vaikuttava tekijä että pitäisi miettiä onko puoliso enää sama ihminen kuin aiemmin.
 
Jos mun mies olisi muslimi tai buddha tai ateisti niin eihän se niin mukavaa olisi kun arvomaailmat eivät kohtaisi, mutta en usko että se vaikuttaisi arkeen (jos siis se muslimimies ei pakottaisi mua huntua pitämään tms.) ja varsinaisesti rakkauteen. Kokkaisin muslimille ruokia joissa ei ole sianlihaa jne.

Voisin olla hyvin läheinen toisuskoisen miehen kanssa, mutta kieltämättä on helpompaa kun omakin ukko on kristitty.
 

Yhteistyössä