Jättäisitkö kumppanisi jos hän tulisi uskoon?

Minulle tuli seurustelun alkuvaiheessa hienoisena yllätyksenä, kun mies kertoi olevansa uskossa ja olleensa aiemmin aktiivinen seurakuntalainen. Itse olin täysi ateisti ja mietin kyllä voiko suhteestamme tulla mitään.

Miehen usko ei näy arjessamme mitenkään ja minusta on ehkä tullut asian suhteen suvaitsevaisempi kun olen nähnyt kuinka lämpimiä ihmisiä miehen uskovaiset ystävät ovat (vaikka ei mitenkään aktiivisesti heitä nähdä).

Kerran kävin miehen jossain isossa tapahtumassa, missä oli joku jenkkiläinen uskis paasaamassa ja minua se paatoksellisuus ja ihmisten "hurmioituminen" ahdisti todella. Sen jälkeen päätin, etten halua olla osallisena sellaiseen ja se on miehelle ok. Olen kyllä sanonut, ettei minua haittaa jos haluaa yksin käydä vastaavissa tapahtumissa, mutta ei ole käynyt lähes 7 vuoden aikana kertaakaan.

Jos mies pakottaisi minua kuuntelemaan uskis- juttuja päivittäin, emme varmaan olisi enää yhdessä. Lapsemme eivät kuulu kirkkoon ja saavat itse aikanaan päättää mihin uskovat jne. ja mies on sen suhteen onneksi hyvin avarakatseinen. Mutta nykyisellään ei aiheuta minkäänlaista jännitettä suhteeseemme.

 

En jättäis. Olisin kiinnostunut uskonnosta ja koettaisin ymmärtää. Jos ryhtyisi sokeaksi auktoriteettiuskovaiseksi, niin se kyllä huolestuttaisi. Ja vanhoillislestadiolaisuutta en ehkä pystyis ymmärtämään... Mutta yrittäisin joka tapauksessa.

 

Riippuu uskosta. Siitä miten vaikuttaisi elämäämme. Tiukka uskis tuskin kaipais seuraani.

Näin.

 

Aika pitkällevieviä johtopäätöksiä keksit.

Totta.
Mun mielestä vaan jos ihminen halveksii toista, ilman että tämä halveksittava on tehnyt mitään pahaa kellekään, se kertoo enemmän halveksijasta kuin halveksittavasta.
Sulla on varmaan itselläsi jotain huonoja kokemuksia, jotka aiheuttavat noinkin voimakkaiden tunteiden heräämisen?
En mäkään pidä esim. nisteistä tai kassajonossa viereen tulevista k*selta ja p*skalta haisevista alkoholisteista mitenkään erityisesti, mutta en mä heitä halveksikaan.
En mä halveksi esim. kaikkia muslimejakaan, sen takia että joku muslimi on joskus tehnyt terroristi-iskun.

 

Jättäisin.

 

Totta.
Mun mielestä vaan jos ihminen halveksii toista, ilman että tämä halveksittava on tehnyt mitään pahaa kellekään, se kertoo enemmän halveksijasta kuin halveksittavasta.
Sulla on varmaan itselläsi jotain huonoja kokemuksia, jotka aiheuttavat noinkin voimakkaiden tunteiden heräämisen?
En mäkään pidä esim. nisteistä tai kassajonossa viereen tulevista k*selta ja p*skalta haisevista alkoholisteista mitenkään erityisesti, mutta en mä heitä halveksikaan.
En mä halveksi esim. kaikkia muslimejakaan, sen takia että joku muslimi on joskus tehnyt terroristi-iskun.

En mä missään sanonut halveksivani uskovaa ihmistä. Mä halveksin sitä uskoa ja uskontoa. Ihmisenä ne voi olla ihan mukavia ja voin tulla heidän kanssaan hyvin toimeen.

 

En mä missään sanonut halveksivani uskovaa ihmistä. Mä halveksin sitä uskoa ja uskontoa. Ihmisenä ne voi olla ihan mukavia ja voin tulla heidän kanssaan hyvin toimeen.

Mitä halveksimistä on uskossa, sehän on abstrakti asia? Miten sitä halveksitaan, halveksimatta ihmistä joka uskoo? Haluan ymmärtää, selitä, ole kiltti.

 

Lähtökohtaisesti en, mutta jos uskoon tulon vaikutus alkais näkymään elämässä tuputuksena, rajoitteina tms. niin sit vois joutuu keskustelemaan niistä eri vaihtoehdoista mitä perheellämme siinä hetkessä olisi.

 

riippuu et miten hänen käytös muuttuu ja miten se vaikuttaa perhe-elämään.

jos kaikki jatkuu niinkui ennenkin niin eipä siinä erota tarttes

 

riippuu et miten hänen käytös muuttuu ja miten se vaikuttaa perhe-elämään.

jos kaikki jatkuu niinkui ennenkin niin eipä siinä erota tarttes

Varmasti se toisi muutoksia elämään.
Mutta usein se muutos on positiivista, ihminen tavallaan löytää rauhan ja muuttuu tasapainoisemmaksi,lempeämmäksi.
Eivät kaikki tosin, valitettavasti.

 

En mä missään sanonut halveksivani uskovaa ihmistä. Mä halveksin sitä uskoa ja uskontoa. Ihmisenä ne voi olla ihan mukavia ja voin tulla heidän kanssaan hyvin toimeen.

Heh.
Tää vahvistaa kyllä ajatustani siitä, miten ateistit ja uskovat on yllättävän lähellä toisiaan.
Ateismikin vaatii uskoa ja ehdottomuutta.
Ateistin vastakohta ei ole uskova, vaan agnostikko.

Kuulostaa myös hyvin samanlaiselta kuin joidenkin uskovien kanta homoihin ja homouteen.
"Minulla ei ole mitään homoja vastaan ja ihmisinä heitä ei saa tuomita, mutta homouden harjoittaminen on tuomittavaa ja halveksittavaa".

 

Mitä halveksimistä on uskossa, sehän on abstrakti asia? Miten sitä halveksitaan, halveksimatta ihmistä joka uskoo? Haluan ymmärtää, selitä, ole kiltti.

Mä olen Dawkinsin kanssa samoilla linjoilla tässä asiassa ja mun mielestä usko, joka ei perustu tieteellisiin todisteisiin on yksi maailman pahuuksista. Se, että aikuinen ihminen uskoo mielikuvitusolentoon, jonka olemassaolosta ei ole mitään todisteita on mielestäni naurettavaa ja vahingollista. Mutta en mä silti heitä ihmisinä halveksi. Ymmärrän, että heillä on erinäisiä syitä uskonsa takana. Tiedän, että he ovat muilla elämän osa-alueilla ihan samanlaisia ihmisiä kuin muutkin ja voin viettää aikaa heidän seurassaan. Kai sullakin voi olla negatiivisia mielipiteitä huumeidenkäytöstä, vaikka et niitä narkkareita halveksikaan?

 

[QUOTE="vierailija";29256862]Varmasti se toisi muutoksia elämään.
Mutta usein se muutos on positiivista, ihminen tavallaan löytää rauhan ja muuttuu tasapainoisemmaksi,lempeämmäksi.
Eivät kaikki tosin, valitettavasti.[/QUOTE]

Jotkut voi muuttua myös neuroottisemmiksi, ahdistuneemmiksi ja rajoittuneemmiksi. On kaikenlaisia sääntöjä, mikä on "oikein" ja mikä "väärin".

 

Kai sullakin voi olla negatiivisia mielipiteitä huumeidenkäytöstä, vaikka et niitä narkkareita halveksikaan?

No joo, muttei se minusta ole verrannollinen tähän uskomisasiaan. Mutta ymmärrän pointtisi.

 

Mitä halveksimistä on uskossa, sehän on abstrakti asia? Miten sitä halveksitaan, halveksimatta ihmistä joka uskoo? Haluan ymmärtää, selitä, ole kiltti.

Minä olisin myös kiinnostunut kuulemaan.
En kyllä osaa myöskään kuvitella,että tulisin hyvin toimeen ihmisten kanssa joiden maailmankatsomusta tai mielipiteitä halveksisin.

 

[QUOTE="noo";29256882]Jotkut voi muuttua myös neuroottisemmiksi, ahdistuneemmiksi ja rajoittuneemmiksi. On kaikenlaisia sääntöjä, mikä on "oikein" ja mikä "väärin".[/QUOTE]

Kyllä minullakin uskonnottomalla ihmisellä on melko hyvin selvillä mikä on oikein ja mikä väärin.

 

Me ollaan jo uskovaisia, kristittyjä. Jos mies alkaisi uskoa toisella tavalla, tai kokonaan lakkaisi yskomasta, en jättäisi sitä mutta kyllä se vaikeuttaisi. Jos liehestä tulisi mormoni, jehovantodistaja tai muslimi, niin se olisikin jo sitten ehkä liika hankalaa ja saatettais joutua erota.

Sinä se kaikista pahin sekopää olet.

 

Kyllä minullakin uskonnottomalla ihmisellä on melko hyvin selvillä mikä on oikein ja mikä väärin.

Tottakai jokaisella on siihen mielipide. Pointti tossa oli, että joillain uskoontulo kaventaa sitä olemista ja lisää sääntöjen määrää. Kuten esim. että yhtäkkiä ei-hengellisen musiikin kuuntelu on väärin, tanssiminen on väärin, meikkaaminen on vääri, alkoholi on syntiä jne jne jne.

 

Mä olen Dawkinsin kanssa samoilla linjoilla tässä asiassa ja mun mielestä usko, joka ei perustu tieteellisiin todisteisiin on yksi maailman pahuuksista. Se, että aikuinen ihminen uskoo mielikuvitusolentoon, jonka olemassaolosta ei ole mitään todisteita on mielestäni naurettavaa ja vahingollista. Mutta en mä silti heitä ihmisinä halveksi. Ymmärrän, että heillä on erinäisiä syitä uskonsa takana. Tiedän, että he ovat muilla elämän osa-alueilla ihan samanlaisia ihmisiä kuin muutkin ja voin viettää aikaa heidän seurassaan. Kai sullakin voi olla negatiivisia mielipiteitä huumeidenkäytöstä, vaikka et niitä narkkareita halveksikaan?

Millä tavalla?

 

[QUOTE="noo";29256882]Jotkut voi muuttua myös neuroottisemmiksi, ahdistuneemmiksi ja rajoittuneemmiksi. On kaikenlaisia sääntöjä, mikä on "oikein" ja mikä "väärin".[/QUOTE]

Totta, ihan lähipiirissäni on tälläinenkin tapaus.
Mielestäni tuollaisessa on kyse nimenomaan uskonnollisuudesta, mikä ei ole hyväksi.
Tosin tällä tyypillä oli vastaavia ongelmia jo ennestään.
Uskonnot ja kirkot ovat saaneet mielettömästi pahaa aikaan,enkä ihmettele sinäänsä yhtään ihmisten negatiivista suhtautumista uskovaisiin.

 

[QUOTE="noo";29256904]Tottakai jokaisella on siihen mielipide. Pointti tossa oli, että joillain uskoontulo kaventaa sitä olemista ja lisää sääntöjen määrää. Kuten esim. että yhtäkkiä ei-hengellisen musiikin kuuntelu on väärin, tanssiminen on väärin, meikkaaminen on vääri, alkoholi on syntiä jne jne jne.[/QUOTE]

Okei, tarkoitit muutosta aiempaan. Ymmärrän.

 

[QUOTE="vierailija";29256896]Sinä se kaikista pahin sekopää olet.[/QUOTE]

Vaikka Peyotella mt-ongelmia olisikin(mitä epäilen), on aika moraalisesti arveluttavaa käyttää niitä jotain lyömäaseena ja haukkumisen aiheena.

 

Totta, ihan lähipiirissäni on tälläinenkin tapaus.
Mielestäni tuollaisessa on kyse nimenomaan uskonnollisuudesta, mikä ei ole hyväksi.
Tosin tällä tyypillä oli vastaavia ongelmia jo ennestään.
Uskonnot ja kirkot ovat saaneet mielettömästi pahaa aikaan,enkä ihmettele sinäänsä yhtään ihmisten negatiivista suhtautumista uskovaisiin.

Joo, en mä ole sitä mieltä, että uskonnot yleisesti tekis neuroottiseksi. Mut joskus tekee. Ja silloin tosiaan niillä tyypeillä on ollut vastaavia ongelmia ennestään. Tai taipumusta samaan.

 

Millä tavalla?

Puhutaanko tässä edelleen vain uskosta, ei järjestäytyneestä uskonnosta?

Usko on takapajuista. Tiede vie yhteiskuntaa eteenpäin, uskonto taaksepäin. Usko on käytännössä kriittisen ajattelun vastakohta ja kriittinen ajattelu taas ihmisen tärkeimpiä ominaisuuksia.

Ymmärrän kyllä sen, että yksilötasolla usko voi tuoda ihmiselle turvaa ja parantaa elämää. Yhteiskunnallisella tasolla pidän uskoa vahingollisena.

 

Puhutaanko tässä edelleen vain uskosta, ei järjestäytyneestä uskonnosta?

Usko on takapajuista. Tiede vie yhteiskuntaa eteenpäin, uskonto taaksepäin. Usko on käytännössä kriittisen ajattelun vastakohta ja kriittinen ajattelu taas ihmisen tärkeimpiä ominaisuuksia.

Ymmärrän kyllä sen, että yksilötasolla usko voi tuoda ihmiselle turvaa ja parantaa elämää. Yhteiskunnallisella tasolla pidän uskoa vahingollisena.

Ymmärrän. Mutta entä, jos se uskova ei ilman uskoaankaan olisi yhtään sen aktiivisempi yhteiskunnallisesti? Tarkoitan, että yhteiskunnan kannalta on oikeastaan aivan sama, uskovatko sen jäsenet vai eivät...lukuunottamatta niitä yksilöitä, joilla on yhteiskunnan kehitykseen jotain merkitystä. Valtaosa meistä on kuitenkin niitä "rivimuurahaisia", joille prioriteeteissä ykkösenä on oma perhe ja yhteiskunnallinen toiminta ei voisi vähempää kiinnostaa.