Mulla kanssa "vesikammo". Jos järvessä uidessa rupee miettimään, mitä kaikkea siellä veden alla on esim. ruumis tarttuu jalkaan (HYYYYIIIII!!!!) tai et siel on joku tosi iso kala, hai, valas tjs.(vaik tiien, ettei sellasia suomen vesissä uiskentele, ni mielikuvitus tekee aina kepposensa:-() ni heti tulee kauhee kiire päästä vedestä pois.;-)
Itse pelkään uidessa sitä, jos joku ui tai sukeltaa mua kohti. Tuo pelko saattaa tulla kahdesta asiasta; joko siitä kun pienenä meinasin hukkua, kun sisareni sukelsi luokseni ja kaatoi minut veteen jalasta vetämällä...
Tai siitä, kun ala-asteikäisenä simpukoita jaloilla etsiessäni tunsin pohjassa omituisen muotoisen "kiven". Kyseisen "kiven" alta jatkui pitkä rivi pienempiä "kiviä", joista sitten nostin yhden. Kun katsoin sitä, huomasin ettei se ollutkaan kiveä, vaan luuta. Vein sen kotiin ja näytin isälleni, isä kertoi sen olevan selkänikama, mutta ei osannut sanoa mille se kuului.
Nykyään olen ihan varma, että kyseisessä suositussa uimapaikassa on ihmisenluuranko, koska nikama oli ihmiselle sopivan kokoinen ja se ensimmäinen "kivi", jota jaloilla tunnustelin, oli muodoiltaan ihmisen kalloksi sopiva. Olisi myös hyvin mahdollista, että kyseessä ei ollut kadonnut hukkunut, vaan maahan haudattu ihminen, koska tuo järvi on keinotekoinen. Paikalla on ennen ollut pelkkää peltoa.
En ole ikinä asiasta muille puhunut ja asia yököttää ja häiritsee minua yhä. Joskus olen pohtinut, että pitäisikö kertoa asiasta jollekin, mutta en tiedä olisiko luurangosta mitään enää jäljellä, jos se on ollut vedenpohjassa jo n.10 vuotta?