Käärmekammo oli nuorempana aika paha, alkoi yhdestä painajaisesta n. 12-vuotiaana. En uskaltanut sinä kesänä liikkua kuin saappailla pihan perukoilla, ja esim. jos Äiskä pyysi hakemaan raparpereja niin huusin että en mene. Kävin "siedätyshoidossa" kiertävässä käärmenäyttelyssä jossa en pelännyt, koska ne käärmeet pysyivät siellä vitriinissä. Pystyin kyllä sittemmin liikkumaan ihan sandaaleillakin pihalla ja maastossa.
Yli parikymmentä vuotta siinä fobiassa meni, ja se lakkasi siihen kun yhtenä keväisenä päivänä kyykäärme luikerteli meidän pihaan ja kun meillä lapset leikkii samassa pihassa niin tapoin sen. Samana kesänä ajoin vahingossa toisen käärmeen yli autolla.
Se pelko muuttui oikeastaan inhoksi.