Kerroin vaimolle suhteesta

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Suru"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
"Aivan samanlaista kokemusta mulla ei ole jakaa. "Toinen nainen" olen ollut itsekin, mutta eipä olisi pieneen mieleenikään tullut mennä kertomaan sille "ykköselle", mitä oli tapahtunut. Mitä silmät ei näe, mitä korvat ei kuule, sitä sydän ei sure. Koin, että turha aiheuttaa surua ja murhetta tuolle ihmiselle, sillä en kertakaikkisesti näe, että siitä kukaan olisi hyöynyt, vaan päinvastoin."

Ei. Ihmellinen asenne.
Olin ap samankaltaisessa tilanteessa. Paitsi ettei kyseessä ollut varsinaisesti vaimo.
Kertomiseni jälkeen mies halusi kuitenkin vielä jatkaa kanssani, mutta ei siitä mitään tullut.
Oli sitten mennyt ja ottanut vielä kolmannen naisen mukaan "peliin".
Älä ap yhtään tunne syyllisyyttä tai huonoa omaa tuntoa. Sitä saa mitä tilaa. Sinunko pitäisi ottaa vastuu miehenkin tekemisistä! Kertominen on railua ja oikeutta.
Ihmisten yleinen asenne toisten asioihin ei pitäisi puuttua on joskus vaan pelkuruutta ja potaskaa.
Minun tapauksessani mukaan oli jo tullut miehen puolelta pientä henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Tiedä vaikka siellä kotona oli avokki täysin alistettuna ja se että kerroin hänelle kaiken, antoi lopulta sen voiman ja faktat, että hänen kannattaa lähteä ja lopettaa pettämisten antaminen anteeksi.
Koskaan ei tiedä mitä taustalla on. Teit ap ihan oikein.
 
"Aivan samanlaista kokemusta mulla ei ole jakaa. "Toinen nainen" olen ollut itsekin, mutta eipä olisi pieneen mieleenikään tullut mennä kertomaan sille "ykköselle", mitä oli tapahtunut. Mitä silmät ei näe, mitä korvat ei kuule, sitä sydän ei sure. Koin, että turha aiheuttaa surua ja murhetta tuolle ihmiselle, sillä en kertakaikkisesti näe, että siitä kukaan olisi hyöynyt, vaan päinvastoin."

Ei. Ihmellinen asenne.
Olin ap samankaltaisessa tilanteessa. Paitsi ettei kyseessä ollut varsinaisesti vaimo.
Kertomiseni jälkeen mies halusi kuitenkin vielä jatkaa kanssani, mutta ei siitä mitään tullut.
Oli sitten mennyt ja ottanut vielä kolmannen naisen mukaan "peliin".
Älä ap yhtään tunne syyllisyyttä tai huonoa omaa tuntoa. Sitä saa mitä tilaa. Sinunko pitäisi ottaa vastuu miehenkin tekemisistä! Kertominen on railua ja oikeutta.
Ihmisten yleinen asenne toisten asioihin ei pitäisi puuttua on joskus vaan pelkuruutta ja potaskaa.
Minun tapauksessani mukaan oli jo tullut miehen puolelta pientä henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Tiedä vaikka siellä kotona oli avokki täysin alistettuna ja se että kerroin hänelle kaiken, antoi lopulta sen voiman ja faktat, että hänen kannattaa lähteä ja lopettaa pettämisten antaminen anteeksi.
Koskaan ei tiedä mitä taustalla on. Teit ap ihan oikein.

Joo, kertominen on oikein. Paska asenne tuo, että mitä ei tiedä, se ei haittaa. Itse ainakin haluaisin tietää, jos olisin se petetty vaimo. Mieluummin elän totuudessa kuin jossain kusisessa valheessa. Mutta yllättävän moni ihminen elää mieluummin valheessa näköjään. Se on kuitenkin henkistä laiskuutta.

"Koin, että turha aiheuttaa surua ja murhetta tuolle ihmiselle, sillä en kertakaikkisesti näe, että siitä kukaan olisi hyöynyt, vaan päinvastoin." Totuus yksinään on jo sellainen arvo, että jos ei muuta hyötyä näe, niin ainakin sen, että totuus tulee julki ja oikeus toteutuu. Mutta eihän kaikki tietenkään niin välitä tuollaisista pikkujutuista, kuin oikeus tai totuus, kunhan itsellä menee paksusti vaan.
 
  • Tykkää
Reactions: hallittu kaaos
Kiitos! Pelastit taas hippusen uskoani ihmisiin ja johonkin moraalitajuun. Teit todellakin oikein. Jos olisin itse tuo petetty vaimo niin viimeistään koko homman läpi käytyäni olisin erittäin kiitollinen sinulle siitä, että kerroit.

Omaltakin kannaltasi hyvä juttu, koska viimeistään nyt tajusit mikä mies on miehiään (onneksi nyt vaimokin tietää).
 
Hemmetin tyhmä olit. Jos on pakko mennä sekaantumaan varattuihin, niin sen verran pitää olla järkeä päässä, että tajuaa pitää suunsa kiinni. Kakkosen on turha haaveilla ykköseksi pääsemisestä. Jos ei sitä ymmärrä, niin sitten on parasta olla sekaantumatta varattuihin. Aiheutit todellakin typerällä teollasi paljon turhaa tuskaa tälle pariskunnalle.
 
Kiitos vierass.

Tämä jakaa selvästikin mielipiteet vahvasti kahtia. Edelleen kadun, että kerroin ja kaipaan häntä tosi paljon. Toisaalta nyt ainakin tiedän, että mies olikin vain laskelmoiva ja kylmä. Saman päivän aikana, kun yritin lopettaa juttuamme, ensin itkee ja kertoo kuinka ahdistaa, jos en enää puhu hänelle mitään ja kun asiat lopulta menivät tuohon paljastamiseen, olinkin hänen elämänsä pilannut h##ra. Eli valhetta kaikki, hyväksikäyttöä vain. Olisi pitänyt tajuta heti, mutta enpäs tajunnut.

Omatkin tunteet heittää vuoristorataa ja pelottaa tuleva. Mies uhkaili monella eri tavalla tekevänsä elämästäni helvettiä, koska pilasin hänen elämän, hän pilaa kuulemma minun. Nämä sanat sattui syvälle ja pelkään onko hän edelleen niin raivoissaan, että toteuttaa uhkauksensa. En ymmärrä miten tässä kävi näin, kaduttaa.. ja niin, v##tu, edelleen vain ikävöin.

Täytyy yrittää käsitellä asia omalta kohdaltani loppuun, kerätä itsensä ja jatkaa elämää, ei tässä muu auta.
 
Mikä ajoi sinut nimimerkki fgdhj...(tj. sinne päin :) kertomaan? Itse olen nyt jäänyt ajatuksissani jumiin siihen, että miksi menin kertomaan. Olin vaan niin pettynyt ja vihainen ja jotenkin hitto niin sekaisin.. Olen todella ahdistunut edelleen. Äh, pitäisi tästä katumuksesta päästä nyt eroon, haluisin niin kovasti pahoitella tekoani miehelle, vaikkei hän anteeksi annakaan, niin silti. Moni teistä sanoo, että tein oikein, kun kerroin. Yritän muistaa sen, vaikken vielä niin pysty oikeesti ajattelemaankaan.
 
Kertomista en varsinaisesti pidä vääränä, mutta väärin on olettaa että toinen tai kolmas osapuoli reakoi viestiini toivomallani tavalla. Pettäjä siis esim. vaimonsa ja tyttöystävänsä haluava mies voi viestistä loukaantua, hän voi silti valita vaimonsa ehkä hän viimein selvittää omia ajatuksiaa eikä halua jatkaa kumpaakaan. Petetty voi loukaantua, olla uskomatta tarinaa, haluta jatkaa suhdetta pettämisestä huolimatta jne.
Tilanne parisuhteessa josta en tiedä juuri mitään saataa olla hyvä tai huono uutiselle. Kenties tilanne on se että ulkopuolisen suhteen paljastuminen ei edes ole uutinen, on esim. sovittu että molemmilla voi olla myös muita suhteita jne. Melko harvoista parisuhteista jotakin oikeasti tiedän, asiat on lähes aina enemmän omia oletuksiani.
 
Et sinä voi päätellä miehen aiemmista tunteista mitään hänen reaktionsa perusteella. Sinä petit hänen luottamuksensa. Teidän kahden suhteessa sinä olit se petollinen osapuoli.

Itse en haluaisi vaimon asemassa tietää. Ja naista, joka tulisi tuollaisista avautumaan pitäisin säälittävänä typeryksenä. Toisenlaisessa tilanteessa parisuhteen sisäisiin asioihin sekaantuminen voi aiheuttaa vielä suurempaakin tuhoa.
 
Joo, kertominen on oikein. Paska asenne tuo, että mitä ei tiedä, se ei haittaa. Itse ainakin haluaisin tietää, jos olisin se petetty vaimo. Mieluummin elän totuudessa kuin jossain kusisessa valheessa. Mutta yllättävän moni ihminen elää mieluummin valheessa näköjään. Se on kuitenkin henkistä laiskuutta.

"Koin, että turha aiheuttaa surua ja murhetta tuolle ihmiselle, sillä en kertakaikkisesti näe, että siitä kukaan olisi hyöynyt, vaan päinvastoin." Totuus yksinään on jo sellainen arvo, että jos ei muuta hyötyä näe, niin ainakin sen, että totuus tulee julki ja oikeus toteutuu. Mutta eihän kaikki tietenkään niin välitä tuollaisista pikkujutuista, kuin oikeus tai totuus, kunhan itsellä menee paksusti vaan.

Kuten jo kerroin, mulla ei ole täysin samanlaista tilannetta jakaa, sillä omani oli toisenlainen. Olin "toinen nainen", mutta HYVIN erilaisessa tilanteessa, kuin mitä ap.

Tapasin entuudestaan tuntemattoman miehen lauantai-iltana ja seuraavan vuorokauden vietimme yhdessä. Sunnuntai-iltana mies palasi kotiinsa, avopuolisonsa luokse ja päätti suhteen. Avopuoliso muutti seuraavana päivänä heidän yhteisestä kodistaan pois.

Mulle olisi ollut käytännössä se ja sama, jos mies olisi kertonut avopuolisolleen, että hän oli tavannut toisen naisen. Ei se olisi mitenkään mun elämääni vaikuttanut, jos tuo avopuoliso olisi asiasta tiennyt. Mä olisin elellyt omaa elämääni, kuten ennenkin.

Mutta hänen elämäänsä se olisi vaikuttanut ja mielestäni pelkästään negatiivisesti. En kertakaikkiaan keksi yhtään hyvää syytä, miksi hänelle olisi asiasta pitänyt kertoa. Mitä hän olisi hyötynyt siitä, että hänelle olisi jaettu se tieto, että ero tuli juuri tuona viikonloppuna (eikä vasta muutamaa viikkoa myöhemmin, kuten muutoin olisi todennäköisesti tapahtunut) siksi, että mies tapasi naisen, joka vei kertakaikkisesti jalat alta ja jonka jälkeen hän ymmärsi, ettei voisi enää suhdetta avopuolisoonsa jatkaa, koska suhde oli yllä enää vain "tavan vuoksi". Ero ei tullut tuolle naiselle kuin salama kirkkaalta taivaalta, sillä suhteessa oltiin tehty eroa jo pitkään. Molemmin puolin.

Jos nainen olisi saanut kuulla, että miehellä oli toinen nainen jo ennen, kun he olivat lopullisesti eronneet, se olisi tuotattanut aivan varmasti pahaa mieltä. Joten miksi siitä olisi pitänyt kertoa? Mitään hyvää se tieto kun ei kuitenkaan olisi tuonut tullessaan.

En lähtökohtaisesti hyväksy toisten seläntakanana vehtaamista, mutta on olemassa tilanteita, joissa on parempi olla tietämätön asioista. Itsekin olen aikoinaan elänyt avoliitossa, joka oli jo aivan kokoon kuivunut ja tilanteeseen liittyi myös kolmas osapuoli. En vielä tänäkään päivänä tiedä, että oliko silloisen mieheni ja tuon naisen välillä tapahtunut jo jotakin ennen lopullista eroamme, mutta en edes halua tietää.

He aloittivat suhteen välittömästi eromme jälkeen, joka ei ollut yllätys, sillä olin kyllä huomannut kipinöinnin. Mahdollista siis on, että kipinöinti oli jo johtanut enempäänkin ennen eroamme. Mutta en tosiaan näe, että tarvitsisin sitä tietoa johonkin, että mitä heidän välillään oli tapahtunut ja mitä ei. Joten jopa päin omalla kohdallani sanon, että mitä silmät ei näe, mitä korvat ei kuule, sitä sydän ei sure.
 
Mutta hänen elämäänsä se olisi vaikuttanut ja mielestäni pelkästään negatiivisesti. En kertakaikkiaan keksi yhtään hyvää syytä, miksi hänelle olisi asiasta pitänyt kertoa. Mitä hän olisi hyötynyt siitä, että hänelle olisi jaettu se tieto, että ero tuli juuri tuona viikonloppuna (eikä vasta muutamaa viikkoa myöhemmin, kuten muutoin olisi todennäköisesti tapahtunut) siksi, että mies tapasi naisen, joka vei kertakaikkisesti jalat alta ja jonka jälkeen hän ymmärsi, ettei voisi enää suhdetta avopuolisoonsa jatkaa, koska suhde oli yllä enää vain "tavan vuoksi". Ero ei tullut tuolle naiselle kuin salama kirkkaalta taivaalta, sillä suhteessa oltiin tehty eroa jo pitkään. Molemmin puolin.

Jos nainen olisi saanut kuulla, että miehellä oli toinen nainen jo ennen, kun he olivat lopullisesti eronneet, se olisi tuotattanut aivan varmasti pahaa mieltä. Joten miksi siitä olisi pitänyt kertoa? Mitään hyvää se tieto kun ei kuitenkaan olisi tuonut tullessaan.

Jaa, minusta jos joskus, niin juuri erotessa pettämisistä kannattaa kertoa. Sillä vihan tunteet voivat auttaa toista pääsemään erosta yli. Ei minua ainakaan toisen "hyveellisyys" siinä kohtaa lohduttaisi, päin vastoin.

Sen sijaan usein nämä rinnakkaissuhteet kestävät aikansa ja päättyvät, ilman että puoliso(t) saavat niistä ikinä tietää. Alkuperäiset suhteet jatkuvat kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tällöin paljastukset aiheuttaisivat vain tuskaa. Aloittajankin olisi minusta pitänyt tehdä ratkaisunsa ja nuolla haavansa ihan ominpäin.
 
Hyvä vaan ap kun pääsit siitä äijästä eroon. Jos olisitkin päätynyt numero ykköseksi, joku toinen olisi sitten ollut se kakkonen. Ja kolmonen.

Mitä tulee hänen elämänsä pilaamiseen niin aika pitkälti hän onnistui sen tekemään ihan itse kun ei osannut pitää vehjettä housuissaan. Kyllä se äijä ihan itse on tilanteensa aiheuttanut. Anna tyypin kiehua omassa liemessään äläkä yritä ottaa yhteyttä. Sun ei todellakaan tarvitse pyydellä anteeksi sitä että kerroit!
 
Tuossa Chefin tilanteessa kertominen olisi ollut aivan turhaa. Luulen, että myös tässä omassakin. En tiedä mitä hittoa tällä muka yritin saavuttaa, kun tuloksena meillä kaikilla on vain todella paha olla. Uskon, että he jatkavat samaan tapaan eikä tämä suhteemme edes vaikuttanut mitenkään heidän liittoonsa. Joten tosiaan, aiheutin kertomisella vain tuskaa.
 
[QUOTE="vieras.";29223854]Jaa, minusta jos joskus, niin juuri erotessa pettämisistä kannattaa kertoa. Sillä vihan tunteet voivat auttaa toista pääsemään erosta yli. Ei minua ainakaan toisen "hyveellisyys" siinä kohtaa lohduttaisi, päin vastoin.

Sen sijaan usein nämä rinnakkaissuhteet kestävät aikansa ja päättyvät, ilman että puoliso(t) saavat niistä ikinä tietää. Alkuperäiset suhteet jatkuvat kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tällöin paljastukset aiheuttaisivat vain tuskaa. Aloittajankin olisi minusta pitänyt tehdä ratkaisunsa ja nuolla haavansa ihan ominpäin.[/QUOTE]

Mä en ainakaan henk.koht. tasolla tosiaan kokenut tarpeelliseksi saada tietää sitä, että oliko ex-miehelläni jo suhde, koska en kaivannut mitään viha-fiilistä, jotta pääsisin erosta yli. Kyllä aikuisen ihmisen tulisi kyetä ajattelemaan asioita järjelläkin, eikä vain vetää millään jäätävällä teiniangstilla. Paha mieli voi olla, mutta rajansa kaikella.

Jos eroa on jo pidempään tehty, tai rupeaa noin niin kuin muutoin olemaan jo melko selvää, että suhde päättyy hetkenä minä hyvänsä, siitä kyllä pääsee yli ilman ylimääräistä vihaakin. Mulla on kuitenkin jokunen määrä niitä eroja takana, enkä yhteenkään eroon ole vihaa tarvinnut. Ja yli olen siis kaikista päässyt.

Mä olen itse asiassa lähes kaikkien ex:ieni kanssa edelleen hyvissä väleissä. Muutaman ex:än kanssa ei olla yhteyksiä pidetty, mutta jos kadulla törmättäisiin, niin varmasti riittäisi hetkeksi juteltavaa ja kuulumisten vaihtoa hyvällä fiiliksellä.

Musta tuntuisi todella typerältä, jos mun pitäisi vihata ex:iäni :O Mä olen heistä jokaiseen aikoinani ihastunut, osaan rakastunutkin. He ovat kaikki ihan mielettömän hyviä tyyppejä (en mä heitä muutoin olisi ukoksi itselleni ottanut), eikä mulla ole heistä yhdestäkään mitään pahaa sanottavaa. Ei edes siitä ex:ästä, jolla oli se "toinen nainen" kuvioissa jo ainakin jossakin määrin siinä eromme hetkellä.

Muistan kyllä joskus teininä, että silloin tuli "vihattua" entisiä poikaystäviä. Mutta aikuisiällä olen kyllä osannut (ja ne vastapuoletkin ovat) hoitaa erot siten, että vaikka se kova paikka joskus onkin ollut, niin kaikille on kuitenkin lopulta jäänyt eron tiimoilta ihan hyvä mieli. Eikä siis mitään vihaa ole tosiaan tarvittu.
 
[QUOTE="aapee";29223881]Yritän kerätä Bitch tuollaista ehdottamaasi lujuutta. Nyt tunnen itseni niin rikkinäiseksi ja säälin ja tunnen empatiaa miestä kohtaan. Tyhmää, tiedän.[/QUOTE]

Tietenkin nyt on vielä tunteet pinnassa, mutta nopeammin pääset yli kun annat olla vaan. Poista miehen numero ja yhteystiedot puhelimesta ja sähköpostista ettei tule kiusausta äläkä vastaa mitään jos mies ottaa yhteyttä. Jos yrität selitellä tai muuten pitää yhteyttä, pitkität vaan omaa tuskaasi

Tommosissa tilanteissa aina joku saa siipeensä ja jos kerran jatkavat liittoaan niin tällä kertaa se olit sitten sinä. Aika parantaa haavat.
 
Kyllä sillä tiedolla on merkitystä! jos se satuttaa niin sehän on vaan todiste.

Mulle rehellisyys ja avoimuus on parisuhteen kulmakiviä. Jos mies pettäisi ja edes virittelisi jotain pienempää juttua selkäni takana niin todellakin haluaisin tietää. Ehdottoman tärkeää mulle olisi tietää myös silloin, kun ollaan tekemässä eroa - avoimin kortein joka vaiheessa. Erityisesti siinä vaiheessa kun kuvioon liittyy myös lapsia. Kyllä se vanhinko on tapahtunut jo siinä pettämisvaiheessa, viestin eteenpäin vieminen ei ole se mikä satuttaa.

Voisin itse kuvitella jatkavani suhdetta pettäneenkin miehen kanssa jos hän itse kertoisi asiasta mahdollisimman ripeästi, mutta salailu jättäisi kyllä pahat arvet ja luottamus olisi mennyttä.

Tässä tilanteessa ap hyötyi itsekin kertomisesta paljastaen miehen todellisen luonteen, joten en näe mitään syytä katua, vaikka suhteen päättyminen harmittaisikin.
 
[QUOTE="höh";29223194]Hemmetin tyhmä olit. Jos on pakko mennä sekaantumaan varattuihin, niin sen verran pitää olla järkeä päässä, että tajuaa pitää suunsa kiinni. Kakkosen on turha haaveilla ykköseksi pääsemisestä. Jos ei sitä ymmärrä, niin sitten on parasta olla sekaantumatta varattuihin. Aiheutit todellakin typerällä teollasi paljon turhaa tuskaa tälle pariskunnalle.[/QUOTE]

Mies aiheuti itse tuskan pettämällä vaimoaan.
 
[QUOTE="höh";29223194]Aiheutit todellakin typerällä teollasi paljon turhaa tuskaa tälle pariskunnalle.[/QUOTE]

Ei miehen tuska ainakaan ole turhaa. Hän saa juuri sitä mitä on tilannut.
 
Tiesitkö suhteen alkaessa, että mies on varattu? Jos et tiennyt, niin jotenkin ymmärrän sinua. Jos tiesit, niin auttamatta moraalissasi on jotain kovin keskeneräistä.
 
Kiitos taas kaikille. Otan nuo negatiivisetkin kommentit opikseni. Joo, ja tiesin heti alussa, että mies on naimisissa eli tein minäkin tietysti väärin lähtiessäni juttuun mukaan. Olen varmasti ansainnut tähän suruni ja ikäväni.
 

Yhteistyössä