Joo, kertominen on oikein. Paska asenne tuo, että mitä ei tiedä, se ei haittaa. Itse ainakin haluaisin tietää, jos olisin se petetty vaimo. Mieluummin elän totuudessa kuin jossain kusisessa valheessa. Mutta yllättävän moni ihminen elää mieluummin valheessa näköjään. Se on kuitenkin henkistä laiskuutta.
"Koin, että turha aiheuttaa surua ja murhetta tuolle ihmiselle, sillä en kertakaikkisesti näe, että siitä kukaan olisi hyöynyt, vaan päinvastoin." Totuus yksinään on jo sellainen arvo, että jos ei muuta hyötyä näe, niin ainakin sen, että totuus tulee julki ja oikeus toteutuu. Mutta eihän kaikki tietenkään niin välitä tuollaisista pikkujutuista, kuin oikeus tai totuus, kunhan itsellä menee paksusti vaan.
Kuten jo kerroin, mulla ei ole täysin samanlaista tilannetta jakaa, sillä omani oli toisenlainen. Olin "toinen nainen", mutta HYVIN erilaisessa tilanteessa, kuin mitä ap.
Tapasin entuudestaan tuntemattoman miehen lauantai-iltana ja seuraavan vuorokauden vietimme yhdessä. Sunnuntai-iltana mies palasi kotiinsa, avopuolisonsa luokse ja päätti suhteen. Avopuoliso muutti seuraavana päivänä heidän yhteisestä kodistaan pois.
Mulle olisi ollut käytännössä se ja sama, jos mies olisi kertonut avopuolisolleen, että hän oli tavannut toisen naisen. Ei se olisi mitenkään mun elämääni vaikuttanut, jos tuo avopuoliso olisi asiasta tiennyt. Mä olisin elellyt omaa elämääni, kuten ennenkin.
Mutta hänen elämäänsä se olisi vaikuttanut ja mielestäni pelkästään negatiivisesti. En kertakaikkiaan keksi yhtään hyvää syytä, miksi hänelle olisi asiasta pitänyt kertoa. Mitä hän olisi hyötynyt siitä, että hänelle olisi jaettu se tieto, että ero tuli juuri tuona viikonloppuna (eikä vasta muutamaa viikkoa myöhemmin, kuten muutoin olisi todennäköisesti tapahtunut) siksi, että mies tapasi naisen, joka vei kertakaikkisesti jalat alta ja jonka jälkeen hän ymmärsi, ettei voisi enää suhdetta avopuolisoonsa jatkaa, koska suhde oli yllä enää vain "tavan vuoksi". Ero ei tullut tuolle naiselle kuin salama kirkkaalta taivaalta, sillä suhteessa oltiin tehty eroa jo pitkään. Molemmin puolin.
Jos nainen olisi saanut kuulla, että miehellä oli toinen nainen jo ennen, kun he olivat lopullisesti eronneet, se olisi tuotattanut aivan varmasti pahaa mieltä. Joten miksi siitä olisi pitänyt kertoa? Mitään hyvää se tieto kun ei kuitenkaan olisi tuonut tullessaan.
En lähtökohtaisesti hyväksy toisten seläntakanana vehtaamista, mutta on olemassa tilanteita, joissa on parempi olla tietämätön asioista. Itsekin olen aikoinaan elänyt avoliitossa, joka oli jo aivan kokoon kuivunut ja tilanteeseen liittyi myös kolmas osapuoli. En vielä tänäkään päivänä tiedä, että oliko silloisen mieheni ja tuon naisen välillä tapahtunut jo jotakin ennen lopullista eroamme, mutta en edes halua tietää.
He aloittivat suhteen välittömästi eromme jälkeen, joka ei ollut yllätys, sillä olin kyllä huomannut kipinöinnin. Mahdollista siis on, että kipinöinti oli jo johtanut enempäänkin ennen eroamme. Mutta en tosiaan näe, että tarvitsisin sitä tietoa johonkin, että mitä heidän välillään oli tapahtunut ja mitä ei. Joten jopa päin omalla kohdallani sanon, että mitä silmät ei näe, mitä korvat ei kuule, sitä sydän ei sure.