Kerroin vaimolle suhteesta

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Suru"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

"Suru"

Vieras
Olen siis se toinen nainen.. tai olin. Tunsin oloni loukatuksi, hätäännyin, suutuin ja halusin miehen kokonaan itselleni ja kerroin vaimolle, että minulla ja miehellään on suhde. Mies olisi halunnut jatkaa suhdetta vaimonsa selän takana enkä tähän enää pystynyt. Olisikin halunnut pitää meidät molemmat.

En ole koskaan ennen sekaantunut varattuihin, mutta nyt ihastuin ja lujaa, luulin, että mieskin tykkäsi minusta ihan hulluna. Mies suuttui ja haukkui eli ei tykännytkään, kaikki oli valhetta, pelkkää paskaa. Tunnen oloni huijatuksi ja tyhmäksi ja sitä olenkin.

Kenelläkään meillä ei ole lapsia. Suurin syy hätääntymiseen ja pelkoon ja sekoiluuni on se, että kuukautiseni ovat myöhässä. En sitä miehelle uskaltanut kuitenkaan kertoa. Tuskinpa olen raskaana, mutta ajatus ahdistaa.

Mies syyttää, että tuhosin hänen elämänsä. Niin. Ainakin oma sydämeni on aivan särkyneenä. Ikävöin miestä ja sattuu. Turhaa, koska hän vihaa minua.

Saan varmaan haukkuja, mutta toivoisin edes joltain samanlaisia kokemuksia tai keskustelua.
 
En ymmärrä, miksi menit kertomaan vaimolle. Kuvittelitko siis ihan oikeasti, että se olisi miehen mielestä jotenkin hyvä juttu? Kaipa hän olisi vaimolleen itse asian kertonut, mikäli olisi asian vaimon tietoon saattaa halunnut.

Mies varmasti oli ihastunut sinuun. Mutta tuon teon jälkeen tuskin on sitä enää. Tosin liekö järin suuri menetys. Tuo mies kun ei kuulosta varsinaisestikaan miltään järettömältä saaliilta.

Älä vain kuvittele saavasi miestä nalkkiin mahdollisen vauvan vuoksi. Siinä kun ei monikaan ole onnistunut, joten tuskin sinäkään. Jos odotat vauvaa, varaudu siihen, että kasvatat lapsen ainakin pääsääntöisesti itse. Mies ehkä osallistuu, ehkä ei. Mutta tuskin haluaa kanssasi suhdetta vain siksi, että teillä on yhteinen lapsi. Petit miehen luottamuksen teollasi, eikä sitä tilannetta "paikata lapsella".

Et tuhonnut miehen elämää. Jos se elämä nyt ensinnäkään tuhottu on, niin mies teki sen kyllä aivan itse. Ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäkööt jne. Viha on melko voimakas sana. Tuskinpa hän sinua vihaa, mutta varmasti on sinuun äärimmäisen vittuuntunut.

En ole vielä ydestäkään ihmisestä kuullut, joka olisi loppuelämänsä ollut sydänsuruinen. Joten pode nyt aikasi ja nouse sen jälkeen itsesäälisuosta ylös. Ja jatka elämääsi.

Aivan samanlaista kokemusta mulla ei ole jakaa. "Toinen nainen" olen ollut itsekin, mutta eipä olisi pieneen mieleenikään tullut mennä kertomaan sille "ykköselle", mitä oli tapahtunut. Mitä silmät ei näe, mitä korvat ei kuule, sitä sydän ei sure. Koin, että turha aiheuttaa surua ja murhetta tuolle ihmiselle, sillä en kertakaikkisesti näe, että siitä kukaan olisi hyöynyt, vaan päinvastoin.
 
En katsonut elokuvaa. Olisi varmaan pitänyt.. Tämä on ihan surullisen totta.

Kiitos toinen vastaaja. Kai se pääsyy miehellä on, mutta minua tässä nyt niin syytetään ja haukutaan, niin tunnen oloni niin huonoksi.
 
Siis tä? Oikeastiko sun moraali on tollasta? Toinen nainen saa olla,mutta miehen erheestä ei saisi vaimolle kertoa?

En ymmärrä.

Kyse oli nyt suhteesta,ei mistään hetken pika panosta.

Ap mielestäni teki oikein. Vaimolla on oikeus tietää millaisen miehen kanssa on naimisissa. Ja tehdä päätös haluaako jatkaa sellaisen miehen kanssa. Minä ainakin haluaisin tietää jos oma mieheni pitäisi suhdetta selkäni takana toisen naisen kanssa. Suhde loppuisi siihen.
 
Kadun kertomista todella paljon. Siksi, että satutin miestä, vaimoa ja siksi, että mies ei siksi enää välitä minusta.

Olen täysin varautunut yksin hoitamaan lapsen, JOS sellainen nyt olisi tuloillaan. Meidän suhde on ohi, mies ei voi sietää minua silmissään. Siinä ei vauvat eikä temput enää auta :(
 
kyllä mä haluaisin tietää jos miehellä olis suhde toiseen. Saisivat ihan rauhassa jatkaa suhdettaan keskenään, minä en tuollaista miestä sietäisi enää sekuntiakaan, en voisi koskaan enää luottaa häneen.
 
Luulen, että jatkavat yhdessä joka tapauksessa. Heillä takanaan pitkä lapseton liitto ja luulen, että tämä lapsettomuus ja siihen liittyvät surut ja vaikeudet, pitävät heidät yhdessä.
 
[QUOTE="ttt";29221335]Siis tä? Oikeastiko sun moraali on tollasta? Toinen nainen saa olla,mutta miehen erheestä ei saisi vaimolle kertoa?

En ymmärrä.

Kyse oli nyt suhteesta,ei mistään hetken pika panosta.

Ap mielestäni teki oikein. Vaimolla on oikeus tietää millaisen miehen kanssa on naimisissa. Ja tehdä päätös haluaako jatkaa sellaisen miehen kanssa. Minä ainakin haluaisin tietää jos oma mieheni pitäisi suhdetta selkäni takana toisen naisen kanssa. Suhde loppuisi siihen.[/QUOTE]

Ap ei kertonut asiasta hyvää hyvyyttään vaan hänellä oli motiivina saada mies itselleen. En siis ymmärrä, miksi ap meni "sössimään oman tilanteensa" vatuiksi tietentahtoen. Ap teki kyllä mielestäni periaatteessa moraalisesti oikein, MUTTA vääristä syistä. Ei asialla siis ollut ap:n kohdalla mitään tekemistä sen kanssa, että ap halusi toimia moraalisesti oikein. Hän kun tosiaan toimi omat intrestinsä mielessä pitäen. Ja ne huomioiden hän toimi tyhmästi. Toisen naisen ei siis KANNATA mennä kertomaan vaimolle.

Omasta moraalikäsitystäni en tuonut esille asian suhteen, vaan ajattelin asiaa ihan nyt vaan ap:n tilanteen kannalta. Jos olisin ollut itse ap:n tilanteessa, niin viimeinen asia, mitä olisin tehnyt, olisi ollut se, että olisin mennyt vaimolle kertomaan. Se kun nimenomaan on takuuvarma keino saada miehes raivostumaan.

Eri asia, jos olisin ollut tuon draaman ulkopuolella, vaikkapa vaimon paras ystävä. Jos saisin tietää, että ystäväni mies pettää häntä, kertoisin asiasta ystävälleni välittömästi. Mutta jos ajatellaan sitä toisen naisen roolia, niin missä kohtaa tuollainen toiminta voisi millään muotoa olla hänelle itselleen suosiollista?
 
Chef on hyvin pitkälti oikeassa. Syyt kertomiseen oli puhtaasti itsekkäät ja hermostumisen seurausta. Olin vihainen ja halusin myös päätöksen tälle kaikelle surulle ja ikävälle. En halunnut miestä pois luotani, en todellakaan, mutta tuntui ettei ole mitään muuta poispääsyä kuin nostaa kissa pöydälle. En kestänyt toisena olemista hetkeäkään enää. Parempi yksin. Mutta silti miestä kaipaan ja ottaisin heti takaisin.

Mietin otanko vielä yhteyttä.. onko siinä järkeä..? Yrittäisin selittää, oli siitä hyötyä tai ei. En kestä tätä tunnetta, että mies inhoaa minua.
 
[QUOTE="aapee";29221386]Chef on hyvin pitkälti oikeassa. Syyt kertomiseen oli puhtaasti itsekkäät ja hermostumisen seurausta. Olin vihainen ja halusin myös päätöksen tälle kaikelle surulle ja ikävälle. En halunnut miestä pois luotani, en todellakaan, mutta tuntui ettei ole mitään muuta poispääsyä kuin nostaa kissa pöydälle. En kestänyt toisena olemista hetkeäkään enää. Parempi yksin. Mutta silti miestä kaipaan ja ottaisin heti takaisin.

Mietin otanko vielä yhteyttä.. onko siinä järkeä..? Yrittäisin selittää, oli siitä hyötyä tai ei. En kestä tätä tunnetta, että mies inhoaa minua.[/QUOTE]

Kyllä tuo pätee sunkin suuntaasi, että ken leikkiin lähtee, se leikin kestäkööt.

Ja mä näkisin tilanteen nyt niin, että sun on aika poistua takavasemmalle. Jos olisin itse tuo vaimo, olisin raivoissani tilanteesta. Ja räjähtäisin lopullisesti, jos toinen nainen ottaisi vielä kaiken tuon jälkeen mieheeni yhteyttä. Enkä voi sanoa riemastuvani silloinkaan, jos olisin tuo mies.

Koska nyt toimit ns. oikein, niin jatka samaa rataa ihan loppuun saakka. Jätä sekä mies, että hänen vaimonsa rauhaan. On itse asiassa ihan helvetin itsekästä alkaa enää tässä vaiheessa selittämään ja anomaan anteeksiantoa. Sä olet jo miehen luottamuksen pettänyt ja ollut osallisena (vaikka syy miehen onkin, sillä hänen suhteestaan tuossa oli kyse, ei sun) heidän avioliittonsa syvään kuoppaan, jota he yrittänevät nyt paikkailla. Sun ikään kuin nyt kuuluu olla siinä roolissa, että nuolet yksin niitä haavojasi. Tuo pari nuolkoot niitä keskenään, tai yksinään, mikäli siihen sitten päätyvät.
 
Pitäisi varmaan antaa kaiken vaan olla. En tiedä. Vaikeaa tämä on.

Ja tiedän itse tähän lähteneeni, mutta silti suren ja ikävöin. En voi näille kaikille ristiriitaisille tunteilleni mitään.
 
[QUOTE="Aapee";29221343]Kadun kertomista todella paljon. Siksi, että satutin miestä, vaimoa ja siksi, että mies ei siksi enää välitä minusta.

Olen täysin varautunut yksin hoitamaan lapsen, JOS sellainen nyt olisi tuloillaan. Meidän suhde on ohi, mies ei voi sietää minua silmissään. Siinä ei vauvat eikä temput enää auta :([/QUOTE]

Sitä sun ensinnäkin pitäisi katua, että sekaannuit varattuun mieheen. Mutta tottakai oma napa, lähin napa, niin itseäsihän tietysti eniten säälit. Kuitenkin kuvittelet jossain sisimmässäsi, että mies vielä haluaisi sua jotenkin, kun saisi vauvasta tietää... Turhaan haaveilet. Ensinnäkin tuollainen mies on paskaa kengän pohjissa, eikä sitäkään kiinnosta kuin oma napa. Toisekseen, se varmasti pitää sua lumppuna.
 
Joo, pitääkin lumppuna nyt sitten. Syyttää kaikesta, vaikka itse olikin kaikessa aktiivisempi.. Tietty, näinhän tää menee. Pitäisi katua koko juttua, mutta kaikkea en halua edes katua. Meillä oli paljon hyviä hetkiä, aivan ihania. En kuvittele mitään enää, kyllä tämä on valitettavasti ohi :( Meillä ikää jo sen verran, että todella tiedän ettei lapsi mitään pelasta.
 
[QUOTE="vierailija";29221662]No, ota kaikki opiksesi. Nyt tuntuu varmasti vaikealta, mut elä tästä eteenpäin viisaammin.
Arvosta enemmän itseäsi ettet jatkossa haksahda varattuihin.[/QUOTE]


Kiitos näistä sanoista. Voin luvata, että oli ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun sekaannun yhteenkään varattuun.
 

Yhteistyössä