Sukupuolineutraaliksi kasvattaminen

[QUOTE="vieras";29132408]Keskustelen, en jankkaa.

Äsken ap:n esimerkit olivat ihan normaalia kasvatusta, mutta nyt ollaan hiljaa. Ihan testi oli tämä vain.[/QUOTE]

Nytkö me lopetettiin keskustelu?

 

Ja vielä siihen antaisinko oman poikani pukea halutessaan samanlaisen mekon tädin synttäreille kuin siskolla on, niin vastaisin että en.

Syy siihen on se, että meidän sukulaiset ovat varsin "perinteisiä" ihmisiä ja poika saisi siitä siellä henkisellä tasolla vahvasti pataan. Tällainen pukeutuminen tilanteessa ei mielestäni pienen pojan henkistä kasvua tukisi millään tavalla, vaan olisi ainoastaan kannanottamista aikuiselta. Eli tässä kohtaa pätisi se, että tulee huomioida tilanteen mukainen pukeutuminen ja myös maalaisjärjen käyttö. Valitettavasti emme voi vaikuttaa siihen miten muut aikuiset käyttäytyvät ja lapsellani ei ole mielestäni ole sitä vastuuta että hänen tulisi olla heitä valistamassa muuttuvista sukupuolirooleista. Sitten kun hän osaa itse tietoisen valinnan tehdä sen seuraukset ymmärtäen, saa vapaasti tehdä näin ja kannustan häntä yksilöllisyyteen ja nytkin. Miettikää nyt tilannetta että poika menisi iloisena juhliin hienona pitämässään asussa ja saisi siitä kuulla sitten naureskelua ja kommentointia.

 

Omalta osaltani ohitan mieluusti tämän sukupuolineutraalin kasvatuksen. Tärkeintä on kasvattaa lapsi tasapainoiseksi ihmiseksi, jolla on terve itsetunto.

Mun on vaikea ymmärtää, miksi lapsen sukupuolta jotenkin "peitellään". Nainen on nainen ja mies on mies. Ei se miksikään muutu. Mies ei edelleenkään synnytä. En väitä enkä oleta mitään, mutta liittyykö tähän sukupuolineutraalisuuteen jotenkin tasa-arvo kysymyksiä?

Länsimainen yhteiskunta jakaa sukupuoliroolit erittäin voimakkaasti. 1700-luvulla eli Sveitsiläis-ranskalainen filosofi Rousseau, joka loi teoksellaan Emile pohjan koko länsimaisen äitiyden myytille. Kirja käsitteli pojan kasvatusta, mutta siinä sivuttiin myös pojan tulevan vaimon kasvatusta nöyräksi miehen palvelijaksi, joka hoitaa lapsia ja kotia. Tätä myyttiä vastaan nyt taistellaan. Sukupuolierot ovat tasoittuneet, kun naiset siirtyivät aktiivisesti työelämään. Mikä on sitten näiden sukupuolineutraalisti kasvatettujen lasten tulevaisuus? Yhteiskunnan muutosten myötä asiassa ei ehkä ole mitään ongelmia, mutta olen varmasti itse toivottoman vanhanaikainen. Jos haluan pukeutua kauniisti miestäni varten, niin olenko jotenkin sukupuoleni orja. Pitäisikö mun vetää jalkaani kumisaappaat, päälle tuulitakki ja olla tukka sekaisin, koska sukupuolineutraaliutta ihannoivat nauraisivat, jos korostaisin naiseuttani. Naiseuden korostaminen olisi häpeällistä, siis siitäkin huolimatta, että mieheni ei pitäisi kumisaappaista ym.

 

Itse en usko koko sukupuoli_neutraaliuden_ käsitteeseen. Sukupuolisensitiivinen kasvatus on pop, ja se tosiaan on paljon muutakin kuin vaatteita ja leluja. Se on tavallaan sen tiedostamista, että kaikkea ei tehdä sukupuoli edellä ja kaikessa sukupuoli ei ole se olennaisin asia - tai niin ei ainakaan tarvitse olla. Jotkut toki tiskaavat astiatkin ja ajavat autolla "kuin mies/nainen".

Mutta yleisesti ottaen nekin asiat, joita pidetään sukupuolineutraaleina ovat vähintään historiallisesti sukupuolisesti latautuneita. Kuten esimerkiksi tietyt värit ja vaikka sitten ne vaatteet. Housut ovat alunalkaen olleet ensisijaisesti miesten vaatekappale, mutta nykyään on sukupuoli"neutraalia" pukea lapsi housuihin. Mekot eivät sitä vieläkään ole. Useimmat nykyään neutraaleiksi mielletyt jutut ovat poimittu sieltä poikien/miesten elämänpiiristä.

Sukupuolisensitiivisyys taas merkitsee sitä, että ymmärretään se, että sukupuoli on moninainen ilmiö joka saa jokaisella yksilöllä omia yksilöllisiä ilmaisujaan. Ja se, mitä jalkojen välissä on, ei määrää sukupuolta varsinkaan siinä muodossa, missä yksilö sen elää ja kokee. Tärkein sukupuolielin on aivot.

 

Joidenkin mielestä niinkin. Mä en taida taas sit kannattaa sitä ajatusmallia. Mun mielestä sukupuoli on semmonen asia, joka ei oo kiinni korvienvälistä.

Mielenkiinnosta kysyn, että tarkoitatko tällä siis sitä ettet "usko", että joku esimerkiksi fyysisesti pojaksi syntyvä voisi kokea oikeasti olevansa tyttö? Mitä jos sinun lapsesi pienestä pitäen olisikin kokenut syntyneensä väärään sukupuoleen ja vaikka myöhemmin elämässään tahtoisi elää tänä toisena sukupuolena, koska kokee ettei oikeasti ole sitä sukupuolta mitä jalkoväli antaisi olettaa?

Tämän ei siis ole tarkoitus olla millään tavalla töykeä kysymys, vaan täysin mielenkiinnosta tätä kysyn ja mielenkiinnosta kuulen muidenkin mielipiteitä asiaan. Näitäkin tapauksia kuitenkin on ja jotkut suhtautuvat tälläisiin tapauksiin täysin ymmärtäväisesti, kun taas toiset eivät voi millään muotoa ymmärtää tälläistä. En siis itsekään tiedä mitä tälläisestä ajattelen, tuntuu niin vieraalta ajatukselta itselleni tälläinen.

 

[QUOTE="vieras";29132533]Mielenkiinnosta kysyn, että tarkoitatko tällä siis sitä ettet "usko", että joku esimerkiksi fyysisesti pojaksi syntyvä voisi kokea oikeasti olevansa tyttö? Mitä jos sinun lapsesi pienestä pitäen olisikin kokenut syntyneensä väärään sukupuoleen ja vaikka myöhemmin elämässään tahtoisi elää tänä toisena sukupuolena, koska kokee ettei oikeasti ole sitä sukupuolta mitä jalkoväli antaisi olettaa?

Tämän ei siis ole tarkoitus olla millään tavalla töykeä kysymys, vaan täysin mielenkiinnosta tätä kysyn ja mielenkiinnosta kuulen muidenkin mielipiteitä asiaan. Näitäkin tapauksia kuitenkin on ja jotkut suhtautuvat tälläisiin tapauksiin täysin ymmärtäväisesti, kun taas toiset eivät voi millään muotoa ymmärtää tälläistä. En siis itsekään tiedä mitä tälläisestä ajattelen, tuntuu niin vieraalta ajatukselta itselleni tälläinen.[/QUOTE]

No, sanotaan vaikka tälleen, että en usko, että jos joku kokee olevansa väärää sukupuolta, niin korjattavaa olisi alapäässä, vaan paremminkin yläpäässä. Ne korjausleikkaukset on minusta vähän sama, kuin että laitetaan paksunnospohjallinen ihmiselle, jonka jalat näyttävät eripituisilta siksi, että lantio on vinossa. Korjaa asian näennäisesti, mutta ei sitä, mistä se johtuu.

Onneksi ei kumminkaan ole meillä tilannetta jossa joutuisin näitä miettiä oman lapsen kannalta, ei varmasti olisi helppoa.

 

Ok, oletteko sukupuolettomia silti? Sateenkaari-sana kun ei takaa sitä sellaisenaan, edes silmaniskun kanssa.

Ehanan kärkästä.:heart:

 

Ehanan kärkästä.:heart:

Hei hei, kyllä sä nyt oot tulkinnut ihan väärin mun kirjoituksen, ei siinä noin lukenut!! :kieh:

 

Sukupuolisensitiivisyys taas merkitsee sitä, että ymmärretään se, että sukupuoli on moninainen ilmiö joka saa jokaisella yksilöllä omia yksilöllisiä ilmaisujaan. Ja se, mitä jalkojen välissä on, ei määrää sukupuolta varsinkaan siinä muodossa, missä yksilö sen elää ja kokee. Tärkein sukupuolielin on aivot.

Miten sä perustelet, että sukupuolta ei määrää se mitä on jalkojen välissä vaan tärkein sukupuolielin on aivot?
Kyllähän se määrää kumpaa sukupuolta sä olet mitä sulla on jalkojen välissä. Vaikka sun aivot sanois sulle, että sä oot enempi nainen niin biologisestihan sun on mahdottomuus olla nainen. Sä voit muokata itsestäsi naisen, syödä hormooneja ym. mutta esimerkiksi äidiksi susta ei biologisesti ole. Sukupuoli on olemassa vaikka sun aivot sanoisi mitä. Ja sen sukupuolisuuden määrittelee juurikin se mitä sun jalkojen välissä roikkuu tai on roikkumatta.

 

Kyllä meidän tyttö on tyttö mutta karsastan pikkejä ja vaaleanpunaisia vaatteita, tummat ja vihreät vaatteet on in<3 ja 1 v tytöltä löytyy leluina barbeja ja ironman nukke ja autot on lemppareita en halua tuputtaa prinsessahörhelö juttuja ellei jossain vaiheessa rupea niitä itse haluamaan.

 

No, sanotaan vaikka tälleen, että en usko, että jos joku kokee olevansa väärää sukupuolta, niin korjattavaa olisi alapäässä, vaan paremminkin yläpäässä. Ne korjausleikkaukset on minusta vähän sama, kuin että laitetaan paksunnospohjallinen ihmiselle, jonka jalat näyttävät eripituisilta siksi, että lantio on vinossa. Korjaa asian näennäisesti, mutta ei sitä, mistä se johtuu.

Onneksi ei kumminkaan ole meillä tilannetta jossa joutuisin näitä miettiä oman lapsen kannalta, ei varmasti olisi helppoa.

Itse asiassa sukupuoli ei ole likellekään niin yksiselitteinen asia, kuin tunnut ajattelevan. Edes biologisesti katsoen pelkät sukuelimet eivät määrää yksilön sukupuolta. Ja biologisestikin sukupuolia on useampia, kuin kaksi.

En tiedä, minkä ikäisiä lapsesi ovat, mutta oletan, että vielä suht pieniä. Ja pienten lasten kanssa vain aika tulee näyttämään sen, miten "helpolla" tulet pääsemään.

 

Se että on syntynyt "väärään" kroppaan on kuitenkin aika harvinaista. En jumalauta lähde kyllä sotkemaan lapsen kasvatukseen sellaisia asioita ettei lapselle sukupuolta selväksi tehdä. Kyllä minä sanon tytöille että niillä on pimpit ja he ovat ihania ja arvokkaita tyttöjä jotka kasvavat aikuisiksi naisiksi ja puhutaan myös siitä että menevät isoina naimisiin ja koettavat löytää vieläpä yhtä hyvän miehen kuin isi on koska meillä on paras isäntä talossa.
Minä en ymmärrä että laitetaan nimeksi joku Heinäkuontalo tai Supikettu. Ja äidit/isät ovat nimeltään poneja ja aaseja ja kaikki pukeutuu neutraalisti ja leikkaa tukan niin ettei vanhemmista erota onko se rekkalesbo-Irmeli vaiko ihan oikee rekkakuski Perttuli.
Vaatteensa ja lelunsa saavat lapset itse valita. Meillä on yks "prinsessa" ja yks poikatyttö . Ihan on fine että haluaa välillä vaatteensa poikien osastolta, välillä heittäytyy prinsessaksi tosin sekin.
Sen sijaan jos naapurin Ville 5-wee tulis meille hörselömekko päällä ja äiti ja isä vieressä kehuisisvat miten ihanan erikoinen Ville on ja miten Ville on rohkeasti oma itsensä ja lainaa äidin korkkareita niin kajahtaneena saattaisin niitä vanhempia pitää. En suinkaan Villeä. Villelle voisin lainata jonkun tyttömäisen paidan ja punaiset kalsarit mekon sijaan jos Ville haluaa tyttömäisesti pukeutua.

Pidetään nyt joku roti näissä hommissa eikä koeteta olla niin helvetin erikoisia ja vapaamielisiä ja suvaitsevaisia kun on niin siistii olla ERILAINEN.

Rasistinen en tässä kuitenkaan ole, esim. Marja-Sisko Aalto on minusta ihana nainen ja tehnyt hienon duunin transsukupuolisuuden ymmärtämisen eteen. Mutta ei nyt jännätä sitä lapsen sukupuolisuutta samalla kaavalla kuin sitä että lähteekö lapsi lukioon vai amiskaan. Kiva varmasti miettiä vaikka eskarin vessojen edessä että meenkö mä nyt tuohon vessaan missä on tuo kukko vai tuohon missä on kana kun mulla on tuo "aarre" jalkojen välissä mutten edes tiedä mikä se aarre on.

 

[QUOTE="vieras";29132289]Niinhän te nyt hurskastelette, mutta jos teillä poika 5v haluaa laittaa samanlaisen juhlamekon tädin syntymäpäiville kuin siskokin laittaa, niin taitaa jäädä se "heh, ihan normi juttua" siihen.[/QUOTE]Näinpä. Eikä tartte edes mennä hameeseen asti: http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/2299732-natsi-mutsi-kuoma-kengista/.

 

[QUOTE="vvieras";29132591]Miten sä perustelet, että sukupuolta ei määrää se mitä on jalkojen välissä vaan tärkein sukupuolielin on aivot?
Kyllähän se määrää kumpaa sukupuolta sä olet mitä sulla on jalkojen välissä. Vaikka sun aivot sanois sulle, että sä oot enempi nainen niin biologisestihan sun on mahdottomuus olla nainen. Sä voit muokata itsestäsi naisen, syödä hormooneja ym. mutta esimerkiksi äidiksi susta ei biologisesti ole. Sukupuoli on olemassa vaikka sun aivot sanoisi mitä. Ja sen sukupuolisuuden määrittelee juurikin se mitä sun jalkojen välissä roikkuu tai on roikkumatta.[/QUOTE]

Puhut biologisesta sukupuolesta. Eikä sekään koostu pelkästään sukuelimistä, vaan hormoonitoiminnasta ym. Ja siinä on itse asiassa paljon enemmän yksilöllistä vaihtelua, kuin annetaan ymmärtää. Googlaa vaikka "Mika Venhola".

Sosiaalisesti sukupuoli onkin sitten vielä monimutkaisempi juttu. Jokainen kulttuuri ja jokainen aikakausi on määritellyt sen, mikä on naiseutta ja mikä mieheyttä, ja joillakin kulttuureilla on käsitevarastossaan nimiä jopa viidellekin eri sukupuolelle.

Ja mitä tuohon äitiys-argumenttiin tulee: joo, ei välttämättä biologisessa mielessä olisikaan. Mutta kaikki cis-naisetkaan eivät voi tulla biologisesti äideiksi, tai eivät halua. Tekeekö se heistä vähemmän naisia? Onko äitiys sama kuin biologinen äitiys, ja onko jokainen lapsen synnyttänyt nainen äiti huolimatta siitä, mitä jälkikasvulleen on tehnyt tai jättänyt tekemättä? Vai onko äitiys tietynlaista hoivaa ja huolenpitoa lapsesta huolimatta siitä, mikä naisen ja lapsen biologinen suhde keskenään on?

 

Kasvatamme täällä 1 poikaa ja kolmea tyttöä seuraavalla tavalla: pojalla pojan vaatteet ja tytöillä tyttöjen vaatteet.
Kaikenlaisia leluja on toki talo täysi, mutta poika, joka on siis kolmas lapsi on valinnut pääasiallisiksi leluikseen silti lähinnä autoja, joita häntä varten on siis toki ostettu, vaikka tuskin hän sitä alussa ymmärsikään. Vanhemmat tytöt eivät koskaan ole kaivanneet autoja, vaikka ovat niitä luonnollisesti nähneet. Pienin tyttö aloittelee leikki-ikäänsä näköjään nyt noilla veikan autoilla. Pitäisikö ne piilottaa? Ei meidän mielestä, ei ne autot tytöstä poikaa tee.
Vanhemmat tytöt sai viikko sitten prinsessakorkokengät lelukaupasta ja niillä on pikkuvelikin täällä kotona sipsutellut menemään, aina kun on saanut ne tapeltua itselleen lainaksi. Nyt näyttää siltä, että niistä alkaa mennä hohto, sillä tänään ei ole kuulunut lattioiden kopinaa vielä ollenkaan. Leikkivät kaikki legoilla. Niin ja saivat siis itse valita, mitä lelukaupasta haluavat. Poika sai piipaa-autoja.
En antaisi pukea tyttöjen vaatteita, jos ovesta olisi tarkoitus ulos mennä. Eipä ole kyllä halunnutkaan, vaikka mekkoja meillä tytöt käyttää minun ohjeistamanani. Poika tosin kutsuu t-paitojaan mekoiksi. Itse en ole kovin naisellinen roolimalli tytöille, joten ihmettelyä on ollut, kun näistä kasvoi näin neitejä, koruineen ja kynsilakkoineen. Jos tähän taloon meikkejä eksyy, niin en tiedä mistä ne senkin keksivät.

No niin, nyt kuuluu korkokenkäin kopinaa ja kas mitä näenkään: ovesta sisään astuu rinsessa ja ransessa..

 

No en minä nyt mitenkään mielestäni erityisen sukupuolineutraalisti lapsiani kasvata, vaikka saakin valita itselleen aina väliin mieluisia asioita. Poika on valinnut itselleen mm. oranssit housut, vaalenapunaisen hammasharjan jne. Ja saa olla innoissaan niin prinsessoista kuin möröistäkin

Se nyt menee ihan yli mielestäni, että ei kerrota lapselle että on olemassa tyttöjä ja poikia (ei noin pienet mistään kaksineuvoisista mitään tajua) ja on niin, että ihminen on jompaa kumpaa. Äiti on tyttö/nainen ja isä on poika/mies.

Se että on jotain sukupuolta ei taas meillä näy kotona juurikaan aikuisten hommissa. Meillä ei ole ns. miesten ja naisten töitä. Minä osaan käyttää porakonetta, tehdä autoon perushommat jne. Mies taas osaa pyykätä, tehdä ruokaa ja siivota.

Ja lapsi tekee näitä kaikkia myös; auttaa omalta osaltaan siivoamisessa ja tarvittaessa remonttihommissakin.

 

Täsmennyksen vuoksi haluan muuten sanoa tämän: ei ole mitään järkeä olla kertomatta lapselle, että hänellä on pimppi/pippeli jalkojen välissä. Sukuelimet ovat osa hänen kehoaan, ja hänen on tärkeää tietää, missä mennään. Mutta sellainen "puet juhliin mekon, koska sulla on pimppi" tai "sun tukka pitää leikata lyhyeksi, vaikka et haluaisikaan, koska sulla on pippeli" - ajattelu on jotain, mitä kannattaa itsessäänkin tarkastella.

 

Kyllä minä kasvatan ihan normaalisti, poikaa poikana, se lisää itsetuntemusta, tietää mikä on. Tosin vielä tiukemmat roolit ja ennakkoluulot tulevat lapsilta itseltään, vaikuttaen vaatteiden väriin ja sopiviin leikkeihin. Varsinkin kouluiässä, siellä nämä sukupuolettomat pojat löytävät itsensä helposti pää vessanpytystä.

Lapsia ei kasvateta vanhempien omia tarpeita vaan maailmaa varten, ettekä te pysty maailmaa muuttamaan.

 

"Nämä housut on pippeleille" sanoi 3-vuotias tyttöni vaateosastolla ruskeita housuja tutkiessaan.

 

[QUOTE="vieras";29132416]Mulla ei ole poikaa, joten luonnollisestikaan ei ole tullut tilannetta omalla kohdalla vastaan.[/QUOTE]

Etkö voi sitten kuvitella, että JOS sinulla olisi poika? Eikö sinulla ole yhtään mielikuvitusta?

Sen voin kertoa, ettei ole mun pojalle mitenkään painotettu että hän on poika, mutta mitäpä sitä kieltämään että pippelihän se hänellä siellä roikkuu kun taas tytöillä ei. Eikä tuo ole kolmeen vuoteen mennessä vielä mekkoa kaupasta halunnut, nukke hänellä taas on ja joskus (varsinkin nyt kun talossa on vauva) sillä haluaa leikkiä. Jos se tekee musta sukupuolineutraalin niin sitten tekee

 

[QUOTE="vieras";29132945]Etkö voi sitten kuvitella, että JOS sinulla olisi poika? Eikö sinulla ole yhtään mielikuvitusta?

Sen voin kertoa, ettei ole mun pojalle mitenkään painotettu että hän on poika, mutta mitäpä sitä kieltämään että pippelihän se hänellä siellä roikkuu kun taas tytöillä ei. Eikä tuo ole kolmeen vuoteen mennessä vielä mekkoa kaupasta halunnut, nukke hänellä taas on ja joskus (varsinkin nyt kun talossa on vauva) sillä haluaa leikkiä. Jos se tekee musta sukupuolineutraalin niin sitten tekee [/QUOTE]

Mun pitäisi tietää kun mulla on poika vaikkei mun poika ole ikinä halunnut mekkoa päälleen laittaa, mutta hänen ei tarvitse tietää koska hänellä ei ole poikaa.

 

Mun pitäisi tietää kun mulla on poika vaikkei mun poika ole ikinä halunnut mekkoa päälleen laittaa, mutta hänen ei tarvitse tietää koska hänellä ei ole poikaa.

Sepä se

 

Itse asiassa sukupuoli ei ole likellekään niin yksiselitteinen asia, kuin tunnut ajattelevan. Edes biologisesti katsoen pelkät sukuelimet eivät määrää yksilön sukupuolta. Ja biologisestikin sukupuolia on useampia, kuin kaksi.

En tiedä, minkä ikäisiä lapsesi ovat, mutta oletan, että vielä suht pieniä. Ja pienten lasten kanssa vain aika tulee näyttämään sen, miten "helpolla" tulet pääsemään.

Minulla on kaksi lasta, 9 ja 14 vuotiaat.

 

Minulla on kaksi lasta, 9 ja 14 vuotiaat.

Ok, kiitos täsmennyksestä. Ja eipä se todella mulle kuulu, kuinka nuoria ja millaisia sun lapsesi ovat. Olisi pitänyt ennemmin sanoa, että vaikka itse omassa perheessään ja oman sukupuoli-identiteettinsä kanssa ei ole joutunut liikoja "kamppailemaan", ei asiat silti ole niin yksioikoisia yleisesti ottaen.

 

Mulle on ollut alusta saakka selvää, että haluan lasteni kasvavan sukupuolirooleista mahdollisimman vapaina. Tähän ei minusta tarvita biologisen sukupuolen salaamista tai biologisten sukupuolten olemassaolon kieltämistä, ja se olisi minusta varsin vaikeaa ja vähän teennäistä (en pidä sitä huonona juttuna lainkaan, jos joku siihen luontevasti pystyy). Eli ajatuksena on ollut lähinnä toimia niin, ettei puheillaan ja teoillaan kannusta lasta mihinkään nimenomaan sukupuolensa takia, eikä itse attribuoi omaa tai miehen toimintaa sukupuoleen jne.

Mutta tämä on osoittautunut vaikeaksi ja olen hieman pettynyt siihen, miten olemme "onnistuneet". Se on jäänyt sellaiselle tasolle, että tyyliin itse keksimissäni iltasaduissa on tasapuolisesti tyttösankareita ja poikasankareita ja ei sano työmiehet vaan rakentajat jne. Poika on saanut laittaa kynsilakkaa halutessaan. Saisi myös mennä mekossa päiväkotiin ja minne vain, jos haluaisi.

Ja muu maailma, etenkin päiväkodit, pitää valitettavasti yllä niitä sukupuolirooleja varsin tehokkaasti.

Me olemme kyllä luontevasti jakaneet hoitovapaat ja kaiken lapsen asioista huolehtimisen tasan, ja minulla on "miehekäs" harrastus ja olen innostunut työstäni, eli poika saa ehkä jonkinlaista esimerkkiä sukupuoliroolien rikkomisesta meidän toiminnan kautta. Hän tykkääkin leikkiä hoivaleikkeja ja suunnittelee miten hoivaa ja suojelee kohta syntyvää sisarustaan. Hän on kyllä varsin poikamainen eli tykkää autoista, rajuista leikeistä, kehuu voimillaan, mutta se on minusta ihan aidosti häntä eikä johdu minkään roolin omaksumisesta. Eli hyvä näin. Olen vain hieman pettynyt omaan avuttomuuteeni sukupuoliroolien purkamisessa.