Sukupuolineutraaliksi kasvattaminen

Minulla on kaksi lasta, 9 ja 14 vuotiaat.

Ja täsmennän vielä, että myös aikuisten lasten vanhemmat joutuvat silloin tällöin kasvokkain sen kanssa, ettei oman lapsen sukupuolisuus ole ihan sitä keskivertoluokkaa. Mutta oli kuitenkin multa harkitsematonta henkilöidä asiaa mitenkään sun lapsiisi, joten olen siitä pahoillani.

 

Meillä painotetaan, että tytöt ja pojat on yhtä hyviä ja tärkeitä ja voivat tehä samoja asioita. Ja että siitä kannattaa olla ylpee että on poika (tai tyttö). Kaupassa en poikaa kuitenkaan ohjaa barbihyllylle, vaan annan ihan ilman ohjausta kiertää missä haluaa ja valita mitä tahtoo. Samoin tekemisensä saa ihan itse valita. Me ollaan puhuttu paljon, että vaikka tunteet ja värit on ihan yhtä sallittuja tytöille kuin pojillekin, ja että jos joku muuta väittää niin se on hänen mielipiteensä, ei totuus. Mä en silti nää oikeudekseni lapsen tunteiden kustannuksella julistaa tätä sukupuolisensitiivisyyttä kaikille muillekin, joten lapsi ei käytä julkisesti mekkoja tai semmosta pinkkiä paitaa mikä kirkuu että on tyttöjen vaate. Mulla ei ole oikeutta tuottaa lapselle mielipahaa ja traumoja niin että sitä alettais ihan tosissaan vaikka kiusaamaan asiasta. Kotona saa sitte tehä mitä vaan. Ei ole tosin koskaan kyselly mekon perään...

 

Ja täsmennän vielä, että myös aikuisten lasten vanhemmat joutuvat silloin tällöin kasvokkain sen kanssa, ettei oman lapsen sukupuolisuus ole ihan sitä keskivertoluokkaa. Mutta oli kuitenkin multa harkitsematonta henkilöidä asiaa mitenkään sun lapsiisi, joten olen siitä pahoillani.

En minäkään tarkoittanut sanoa, että se on yksinkertaista. Jotenkin vaan en voi olla ajattelematta, että kun jollain biologisesti miehellä on se tunne, että hän onkin nainen, että on sääli, että joudutaan korjata sukupuoli, eikä osata korjata sitä tunnetta.

Mutta toisaalta, tää keskustelu ei ehkä koske tuota aihepiiriä.

 

Miten uimahallissa käytännössä tuo sukupuoli neutraalius toimii, entä yleiset vessat? Mielialan mukaanko valitaan sukupuoli?

 

Meillä kasvatetaan lapset sukupuoliaktiivisiksi!

 

No, sanotaan vaikka tälleen, että en usko, että jos joku kokee olevansa väärää sukupuolta, niin korjattavaa olisi alapäässä, vaan paremminkin yläpäässä. Ne korjausleikkaukset on minusta vähän sama, kuin että laitetaan paksunnospohjallinen ihmiselle, jonka jalat näyttävät eripituisilta siksi, että lantio on vinossa. Korjaa asian näennäisesti, mutta ei sitä, mistä se johtuu.

Onneksi ei kumminkaan ole meillä tilannetta jossa joutuisin näitä miettiä oman lapsen kannalta, ei varmasti olisi helppoa.

Eli sun mielestä transseksuaalit ovat vaan hulluja?

Tuo nyt oli järjettömin kommentti ikinä

 

kaikkee hömpänpömppää sitä keksitään. no ihmisillä ei oo nykyisin muuta kuin aikaa vouhottaa. tyttö on tyttö ja poika on poika, eikä se siitä miksikään muutu

 

[QUOTE="vieras";29133552]Eli sun mielestä transseksuaalit ovat vaan hulluja?

Tuo nyt oli järjettömin kommentti ikinä [/QUOTE]

No, ei se vika heillä oikeasti sukuelimissä ole, vaan heidän oma aivotoiminta saa heidät kokemaan että vat väärän kropan vankina.

 

No, ei se vika heillä oikeasti sukuelimissä ole, vaan heidän oma aivotoiminta saa heidät kokemaan että vat väärän kropan vankina.

No, tämähän viittaa siihen, että

a) kokemus sukupuolesta syntyy aivoissa, ei genitaaleissa (tai siitä, että näkee että kas, minullahan on penis)

b) he todella ovat väärän kropan vankeina

En ymmärrä, miten kukaan, joka on lukenut transsukupuolisten kuvauksia elämästään ennen korjausta ja sen jälkeen voi epäillä heidän kokemustaan.

 

Olen seurannut nyt vierestä tätä täysin aivotonta vääntelyä asiasta. Tarkoitus EI OLE kasvattaa tytöstä poikaa tai päin vastoin. Ajatus on tukea lapsen persoonan kehitystä ilman sidonnaisuutta sukupuoleen. Todennäköisesti meidänkin lapsista pojasta tulee normaali täysipäinen poika ja sama asia tytön kanssa, tytöstä kasvaa tyttö. Täytyy sanoa että ole kyllä totaalisen pettynyt tämän palstan hengentuotteisiin...

 

[QUOTE="vieras";29133601]No, tämähän viittaa siihen, että

a) kokemus sukupuolesta syntyy aivoissa, ei genitaaleissa (tai siitä, että näkee että kas, minullahan on penis)

b) he todella ovat väärän kropan vankeina

En ymmärrä, miten kukaan, joka on lukenut transsukupuolisten kuvauksia elämästään ennen korjausta ja sen jälkeen voi epäillä heidän kokemustaan.[/QUOTE]

Transsukupuolinenhan se lapsi ei ole viellä silloin kun siltä salataan sen sukupuoli ja sitä kohdellaan neutraalina ihmisenä. Vai meinaatko, että se näkyy jo laitoksella?

Vaikka en millään tavalla näe normaalina kasvattaa lasta sukupuolineutraaliksi, pojat on poikia ja tytöt on tyttöjä niin siitä huolimatta hyväksyn sen, että lapsestani tulee ehkä vielä jokin muu kuin hetero. Käsittääkseni tämä sukupuolineutraali kasvatus ei liity mitenkään seksuaalisuuteen tai siihen mikä lapsesta tulee isona.

 

[QUOTE="vvieras";29133630]Transsukupuolinenhan se lapsi ei ole viellä silloin kun siltä salataan sen sukupuoli ja sitä kohdellaan neutraalina ihmisenä. Vai meinaatko, että se näkyy jo laitoksella?

Vaikka en millään tavalla näe normaalina kasvattaa lasta sukupuolineutraaliksi, pojat on poikia ja tytöt on tyttöjä niin siitä huolimatta hyväksyn sen, että lapsestani tulee ehkä vielä jokin muu kuin hetero. Käsittääkseni tämä sukupuolineutraali kasvatus ei liity mitenkään seksuaalisuuteen tai siihen mikä lapsesta tulee isona.[/QUOTE]

Viestini oli vain vastaus Peyoten käsitykseen trans-ihmisistä. Ei liittynyt enää mitenkään sp-neutraaliin kasvatukseen.

 

Mun pitäisi tietää kun mulla on poika vaikkei mun poika ole ikinä halunnut mekkoa päälleen laittaa, mutta hänen ei tarvitse tietää koska hänellä ei ole poikaa.

Jos ymmärtäisit lukemasi, niin vastasin kysymykseen "Onko sun poika halunnut". Jos minulla ei ole poikaa, ei tilannetta luonnollisestikaan ole syntynyt. "Jos sinulla olisi/on poika ja hän haluaisi" olisi kysymys, johon jo voikin vastata. Ihan helppoa, hei.

 

Joidenkin mielestä niinkin. Mä en taida taas sit kannattaa sitä ajatusmallia. Mun mielestä sukupuoli on semmonen asia, joka ei oo kiinni korvienvälistä.

Ääriesimerkki, mutta leiki mukana, jooko

Jos joku kidnappaisi sinut, leikkaisi sinulle peniksen ja syöttäisi vielä päälle mieshormoneja, niin olisit silloin mies, ihan sama, miltä sinusta tuntuisi korvien välissä?

 

[QUOTE="vieras";29132945]Etkö voi sitten kuvitella, että JOS sinulla olisi poika? Eikö sinulla ole yhtään mielikuvitusta?

Sen voin kertoa, ettei ole mun pojalle mitenkään painotettu että hän on poika, mutta mitäpä sitä kieltämään että pippelihän se hänellä siellä roikkuu kun taas tytöillä ei. Eikä tuo ole kolmeen vuoteen mennessä vielä mekkoa kaupasta halunnut, nukke hänellä taas on ja joskus (varsinkin nyt kun talossa on vauva) sillä haluaa leikkiä. Jos se tekee musta sukupuolineutraalin niin sitten tekee [/QUOTE]

Voin kuvitella. Riippuu pojasta. Jos hän olisi herkkä mielensäpahoittaja ja sukulaiseni moukkia, luultavasti suostuttelisin pojalle toisenlaisen asuvalinnan. Jos taas poika on reipas ja osaa pitää puolensa, ei mitään ongelmaa. Kuten ei siinäkään tapauksessa, että tiedän sukulaiseni fiksuiksi ihmisiksi, joilla ei ole tarvetta nolata pientä lasta.

 

[QUOTE="vvieras";29133630]Transsukupuolinenhan se lapsi ei ole viellä silloin kun siltä salataan sen sukupuoli ja sitä kohdellaan neutraalina ihmisenä. Vai meinaatko, että se näkyy jo laitoksella?

Vaikka en millään tavalla näe normaalina kasvattaa lasta sukupuolineutraaliksi, pojat on poikia ja tytöt on tyttöjä niin siitä huolimatta hyväksyn sen, että lapsestani tulee ehkä vielä jokin muu kuin hetero. Käsittääkseni tämä sukupuolineutraali kasvatus ei liity mitenkään seksuaalisuuteen tai siihen mikä lapsesta tulee isona.[/QUOTE]

Ei transsukupuolisuuskaan liity mitenkään seksuaalisuuten, joten sun viestissä ei ole oikein pointtia.

 

[QUOTE="vieras";29137033]Ääriesimerkki, mutta leiki mukana, jooko

Jos joku kidnappaisi sinut, leikkaisi sinulle peniksen ja syöttäisi vielä päälle mieshormoneja, niin olisit silloin mies, ihan sama, miltä sinusta tuntuisi korvien välissä?[/QUOTE]

Hauska kuvitelma. (tai ei silleen hauskaa, että haluaisin joutua tollaseen tilanteeseen) Mun mielestä tommosessa tilanteessa olisi menty turmelemaan mun kroppa keinotekoisesti. Olisin yhä oikeasti nainen. Mulla on naisen kromosomit sitäpaitsi.

 

Hauska kuvitelma. (tai ei silleen hauskaa, että haluaisin joutua tollaseen tilanteeseen) Mun mielestä tommosessa tilanteessa olisi menty turmelemaan mun kroppa keinotekoisesti. Olisin yhä oikeasti nainen. Mulla on naisen kromosomit sitäpaitsi.

No kaiken olemassaolevan tiedon mukaan transsukupuoliset ihmiset kokevat elämänsä juuri noin kuin sinä kokisit tuon kidnappauksen jälkeen (tai siis kirjaimellisesti tässä esimerkissä ne, jotka kokevat olevansa naisia, mutta joilla on miehen ruumis).

 

Kyllä te olette pihalla. Sukupuolirooli ei ole kodinsisäinen asia, vaan kulttuuripiirre ja jos te kotonanne aiotte lapsen "vapauttaa" sukupuolineutraaliuteen siitä niin veikkaanpa että tulee kova maailma vastaan ja mt-palvelujen asiakasmäärä räjähtää kun nämä kasvavat murkkuikään. Ti siinä vaiheessa kun koulussa Lassin pitäisi mennä poikien pukuhuoneeseen mutta vaatiikin päästä tyttöjen kanssa samaan. On tämä mennyt ihan hömpötykseksi koko lasten kasvatus. Jossakin tuli vastaan pilapiirros, jossa lapsen sukupuolta ei saanut kysyä vanhemmalta, joka kannattaa sukupuolineutraaliutta ja toinen nainen sanoi SHHH!! En puhu lapseni kuullen, hän saa valita mitä kieltä puhuu sitten isona.

Ei niin kaukaa haettu vertaus.

 

En oikein saa kiinni tällaisen sukupuolettoman kasvatuksen päämäärästä ja tarpeesta. Ehkä siksi, että itse en ole koskaan kokenut sukupuoltani mitenkään rajoittavana tekijänä. Olen aina saanut olla sellainen kuin olen, tai sitten jättänyt sujuvasti huomioimatta kaikki viitteet mahdollisesta paheksunnasta ja joka tapauksessa ollut sellainen kuin olen.

En myöskään oikein näe, että sukupuolen piilottelu mitenkään edistäisi laajempaa muutosta. Kun yksilö kohtaa ympäristön joka ei ehkä hyväksy hänen valintojaan tai olemustaan, on mielestäni paljon parempi että hän menee tähän kohtaamiseen edes jollain tasolla tietoisena siitä mitä voi olla vastassa ja mistä syystä. Tämän seurauksena rajojen rikkominen ja itsensä aatteen puolesta likoon laittaminen on tietoinen valinta, ja tällaisen valinnan moraalinen oikeutus on vain sillä joka myös kantaa seuraukset.

Luotan lasteni älyyn ja oikeudenmukaisuuteen. Luotan, että heillä kasvaessaan on kykyä arvioida itse kohtaamiaan ilmiöitä ja ideologioita, sekä valita haluavatko he hyväksyä ne osaksi maailmankatsomustaan. Toivon syvästi, että heistä kasvaa kyllin rohkeita pitämään kiinni siitä mikä on oikein ja mitä he itse ovat. En usko että tähän asiaan mitenkään vaikuttaa se, jos mummo osti pojalle vauvana sinisen potkupuvun.