Ei me olla lasten sukupuolia mitenkään alleviivattu. Vaatteet olen ostanut lähinnä omien mieltymysteni mukaan, aika neutraaleja ovat (tykkään vähän retrohenkisestä, paljon ruskeaa, keltaista, oranssia, vihreää...) ja leluja on ostettu sen mukaan, minkä ollaan ajateltu lapsia kiinnostavan. Kun aloin odottaa toista lasta, ostettiin nukke, on ollut astioita ja kaivinkoneita. Työkoneet varsinkin kiinnostaa, kun meillä on kotona niitä ihan oikeita
Ollaan askarreltu traktoritallia ja puuhelimästä kaulakoruja. En ole myöskään koittanut mitenkään "peittää" lapsen sukupuolta. Parivuotiaana alkoi itse tehdä jakoa miehiin ja naisiin, tyttöihin ja poikiin.
Mulle jäi mieleen, kun kaupassa oli äiti kahden lapsen, tytön ja pojan kanssa. Lapset saivat valita itselleen tarra-arkit. Tyttö otti jotain hello kittyjä tmv. ja poika olisi halunnut ottaa jotain värikkäitä kukka/sydänjuttuja. Äiti kielsi ja koitti selittää, että älä viitsi ottaa tuollaisia, nehän on ihan tyttöjen. Poika alkoi itkeä, että nämä toiset on ihan rumia, ja hän haluaa värikkäitä
(ostin itsekin tarroja, ja jako tosiaan oli aika selvä, kauniita "tyttömäisiä" tarroja ja jotain tummia, värittömiä ja ankeita tarroja joissa oli jotain kaupallisia hahmoja, mitä lie bagukaneja tai jotain sellaisia)
Mun mielestä sukupuoli on iso osa itseä, eikä sitä olemassa olevaa jakoa tarvitse yrittää kieltää. Sen sijaan toivon, että mun lapset eivät oppisi, että on olemassa jotkut tiukat määräykset, millainen tietyn sukupuolen edustajan pitää olla. Saa olla ihan rohkeasti tyttö joka tykkää jalkapallosta, miehetkin saa näyttää tunteensa ja leipoa pullaa.