Spencer Hastings
No riippuu ihan tilanteesta ja keskustelukumppaneista ja kaikesta. Välillä jotain pinnallista pihlajakatumaista juoruilua, välillä politiikkaa, välillä voi jauhaa vaikka salaliittoteorioista...
Mutta kaikissa tapauksissa pitää olla molemmin puolin aktiivista. Mikään ei oo kamalampaa, kuin sellainen keskustelukumppani, joka ei tuo mitään omia kantoja julki, eikä muutenkaan oikein sano mitään, ellei kysy. Eli jos itse olisi vain hiljaa ja "kannustamatta" ottamaan osaa, niin hiljaa sit oltaski.
Mutta kaikissa tapauksissa pitää olla molemmin puolin aktiivista. Mikään ei oo kamalampaa, kuin sellainen keskustelukumppani, joka ei tuo mitään omia kantoja julki, eikä muutenkaan oikein sano mitään, ellei kysy. Eli jos itse olisi vain hiljaa ja "kannustamatta" ottamaan osaa, niin hiljaa sit oltaski.
Miävaaa
Mä tykkään sellasesta pilkesilmäkulmassa keskustelusta. Luonnostaan tulee aina sellasta flirtti meininkiä ja pientä "pään aukomista"! Kun on joku läheinen ihminen ja tärkeä asia tykkään käydä pitkiä ja syvällisiä keskusteluja 
N/22
N/22
vierailija
Älyllistä keskustelua ilman suuria tunteita tai mutuja. Kehittävää, faktoihin perustuvaa ja vuorovaikutteista.
Sellaisita vuorovasikutteisista, joissa kumpikin/kummatkin osapuolet ovat valmiita kuuntelemaan ja paneutumaan toisen sanomaan. Väittely on ihan kiva juttu, mutta se ei saa mennä ohi asiasta ts henkilökohtaisuuksiin. Paitsi tietysti, jos keskustellaan henkilöista.
Aiheella ei väliä, vuorovaikutus ja hyvät tavat menevät etusijalle.
Aiheella ei väliä, vuorovaikutus ja hyvät tavat menevät etusijalle.
vierailija
Mä taas vihaan just tommoista. Mun sosiaaliset taidot ja ihmistelukutaidot on niin nolla, että helposti otan kaikki vitsinkin heitetyt pään aukomiset tosissaan ja sitten omassa päässäni suurenetelen niitä. En ymmärrä ihmisiä jotka kommunikoi naljaimemalla toisilleen jatkuvasti.
Sellaisista, missä perustellaan mielipiteet ja pystytään erottamaan asiat ja henkilöt. Näissä palstakeskusteluissa toivoisin myös hieman useammin pilkettä silmäkulmaan.
