Totta kai aggressiivisuus on lähinnä yksilö-, ei rotukohtaista. Kysymys on siitä, että jackrusseli ei saa lasta hengiltä siinä missä bullterrieri kilahtaessaan. Rotikoiden, amstaffien ja bullterriereiden omistajat aina sanovat, ettei kyse ole rodusta vaan koulutuksesta. Kuka sitä menee kieltämään? Totta kai se on näin. Mutta mikä takaa sen, että kyseisen rodun ottava henkilö oikeasti paneutuu koiran kouluttamiseen tai edes kykenee siihen? Jonkin verran työni puolesta esim. narkomaaneja tavanneena ei ole tullut vastaan henkilöä, joka ottaisi sen tiibetinspanielin. Se on joka kerta joku edellä mainituista ellei dogo canario. Ja koiran rotu on monesti myös miehisyyskysymys, sitä on turha kiistää. Ja samoin on turha kiistää sitä, etteikö rodun alkuperäinen käyttötarkoitus muodostaisi minkäänlaista riskiä ihmiselle tai toiselle koiralle. Aivoihin on ohjelmoitu se moodi, missä koiran tai härän kimppuun käydään kivusta tai käskyistä vähää välittämättä, kunnes vastapuoli makaa elottomana maassa. Tällaiset koirat viranomaisille. Muita rotuja löytyy pilvin pimein. Isoa ja pientä koiraa löytyy, sohvaperunaa ja viimeisen päälle aktiivista.