"Vaaralliset" koirat lapsiperheissä..

Koira on eläin. Koiraeläimellä on omat käyttätymistä säätelevät periaatteet, mm. kommunikointi, mikä sisältää mm. äänet,eleet, ilmeet .Tapa miten koiraeläin "käsittelee/kouluttaa/huomauttaa" "nuorempaansa" voi aiheuttaa lapselle vammoja, koska usein ko. käyttäytymiseen voi liittyy myös hampaiden käyttöä, mikäli "vähemmällä" ei uskota, mikä useimmiten tuottaa koiraeläimelle pieniä nirhaumia/ reikiä, johtuen irtonaisesta nahasta ja suojaavasta karvapeitteestä, mitä ihmisellä ei ole. Näiden tilanteiden syntyyn vaikuttaa myös lajityypillinen käyttäytyminen, mitä harvemmin ihmislapsella on suhteessa koiraan, eli lapsi ei osaa/ymmärrä reagoida koiran varoituksiin "lopettaa ko. käytäytyminen" ja jossain vaiheessa koira huomattaa hieman kovemmin. seuraukset voivat olla ikävät, vaikkakin harvemmin katastrofaaliset, ellei paska osu tuulettimeen ja hammas ikävään paikkaan. Valitettavasti nämäkin tilanteet luetaan, ilman parempaa ymmärrystä, aggressiviseksi käyttäytymiseksi.
On myös rotuja, joilla vahvat viettialueet ja jotka reagoivat herkästi ärsykkeisiin, olivat ne sitten tahallisia tai tahattomia. Näin tulee myös herkästi "vahinko osumia". Harvemmin vakavia, ainakaan fyysisesti.
Vastuu on aina aikuisilla ja parempi pitää lapset ja koirat valvonnan alla, ja "koulutettava" myös lasta koiran ohella yhteiseloon, niin vältytään turhilta itkuilta ja hammasten kiristelyiltä. Ja sitten taas faktaahan on myös se ettei kaikki koirat ja lapset sovi saman katon alle.
siinä lyhyesti väsyneen ajatuksia, tiivistettynä. Pahoittelen "ympäripöreyttä", mutta lyhyesti virsi kaunis...

 

Tuttavaperheellämme on rottwailer. Minä en uhkalla heidä käydä, kun aina sinne mennessäni koira on vapaana kun "ei se mitään tee". Minusta tuollaista on aivan turha sanoa henkilölle, joka pelkää koiraa. Minusta hyviin tapoihin kuuluu, että koira laitetaan toiseen huoneeseen tmv jos joku sellainen henkilö tulee vierailulle, joka pelkää koiria.

Tuon rotikan omistaja on minullekin myöntänyt, että koira on arvaamaton ja sellaisesta pentueesta, jossa on aiemmin ollut luonnevikaa . Minusta tuollainen koiar perheessä on aikapommi.

Pelkään poikkeuksetta kaikkia tuollaisia egonjatke koiria, kuten dobermanneja. Yksi tutuni käy dobermanniensa kanssa lenkillä vain myöhään illalla / yöllä, kun ei pysty hallitsemaan koiriaan jos toinen koira tulee vastaan.

Harmillisen usein "noita" koiria otetaan juuri "pelottelumielessä" vailla minkäänlaista koulutusta ja lopputuloksista saa sitten lukea lehdistä.
Itse olen äärimmäisen eläinrakas, mutta vakava tosiasia on, että kyllä ne vaan pakkaa kerrasta toiseen samat rodut olemaan, joista kerrotaan, että oli purrut tai raadellut...

Itse en ottaisi mistään hinnasta amstaffia, roikkaa, dobermannia tai kaukaasianpaimenkoiraa nyt esimerkiksi.

 

Itse en ottaisi mistään hinnasta amstaffia, roikkaa, dobermannia tai kaukaasianpaimenkoiraa nyt esimerkiksi.

Amstaffithan nyt ovat todella ihmisrakkaita koiria. Ei välitä mitään vaikka pikkuipana roikkuu päällä tai vetää hännästä tms. jota taaperon päähän pälkähtää.

 

Lapsia (3) ja tanskandoggeja (2) löytyy täältä. Luotan 95% mutta en jätä pidemmäksi aikaa yksin keskenään eri kerrokseen jne. Vieraiden lasten kanssa pidän leikkien aikaan eri tilassa sillä en usko, että pitäisivät vieraiden lasten rieputuksesta ja koska vastaaja olen minä en ota riskiä. Vanhemmalla on huono tapa suhtautua arasteleviin ihmisiin hieman pelottelemalla (murina, matalat haukut jne.), puhuu muutenkin paljon ja ilmaisee itseään. Tehnyt niin pennusta saakka (nyt jo kohta 8 v) mutta koiraa tuntematon saattaa pitää käytöstä pelottavana. Vahinkoja voi aina käydä joten musta rajat pitää olla ja 100% kukaan ei voi eläimeen luottaa, eikä pidäkään!
Itse pelkään pieniä koiria jotka ovat minusta vieläkin arvaamattomampia ja kokevat nopeammin tarpeen puolustaa itseään.

 

Meillä on niinkin vaarallinen uros koira lapsiperheessä kuin belgianpaimenkoira.
Ja aivan täydellinen valinta. Aktiivinen, helppo motivoida ja kouluttaa, vahtii ja paimentaa lasta, eikä varmana päästä hetkeksikään silmistään. On maailman kiltein, antaa lapsen köllötellä vieressä ja itseään vasten, eikä sano mitään vaikka päällekkin kiipeisi (joka kylläkin on ehdottomasti kielletty!)
Koira herää yöllä heti kun kuulee lapsen huoneesta ääntä, samoin aamulla ja päiväuni aikaan, ja näin ollen herättää myös minut.
Koira on kooltaan todella iso ja vielä nuori, joten joskus saattaa tönäistä lapsen nurin esim. ulkona juostessa.
Mutta meidän perheeseen sopii paremmin kun hyvin, enkä vois kuvitellakkaan muun rotuista koiraa meille

meah: Mikä belkkari muunnos teiltä löytyy? Meillä groenendael..

Meillä on tervueren.

Ja ihan samoista syistä tykkään, että sopii meille tosi hienosti.
Varsinkin pihalla se haluaa aina tietää ja pitää lukua, missä lapset menee.
Sen paimennusvietti ei ole kuitenkaan pahimmasta päästä, eli sillä ei ole tarvetta "vaikka väkisin" saada lapsia yhteen samaan sumppuun, mutta se pitää huolta, että kaikki pysyvät tontilla ja sallituissa paikoissa.

Koira ei lähde tontilta ilman lupaa, paitsi jos joku lapsista yrittää pyrkiä pihatielle, se juoksee lapsen ympäri ja ilmoittaa mulle asiasta.

Muksut saa sen kanssa tehdä mitä vaan ja olla miten vaan. Kädestä se ei ota mitään, vaikka kulkisivat kinkkusiivu kourassa. Tottelee puolesta sanasta, todella miellyttämishaluinen.

Mutta osaa myös vahtia sen verran, että tänne ei kenenkään tuntemattoman kulkijan tarvitse mun tietämättä tulla.

Aivan loistava tapaus. :heart:

 

meillä saksanpaimenkoira joka on tosi "vaarallinen" voi nuolla naaman märäksi ja tunkea kainaloon nukkumaan erityisesti lapset vaara vyöhykkeessä tunkee mokoma leikkeihinkin mukaan.

 

Bullterriereistä oon oikeastaan itse kuullut aika vähän mediassa juttua että olis ollu hyökkäyksiä tms, ihmiset vaan tuntuu yleensä pelkäävän kun näkee, varmaan sen takia kun lihaksikas/erikoisen näköinen koira..
Eipä meille bullterrieri sen takia tullut että oltais ihmisille haluttu näyttää jotakin. Ulkonäköön ensimmäisenä itse ihastuin, aikani ihmeteltyäni kyseistä rotua.. Sitten oli tuttu jonka kotona oli näitä koiria kaks mistä sain vähän kuvaa luonteelle. Luonteeltaan bullterrierit ei kyllä ole mitään aggressiivisia todellakaan.. Muiden koirien kanssa ei ehkä tule niin hyvin toimeen, ainakaan meidän uros ei muita uroksia siedä ollenkaan, mutta samaa ongelmaa on kaikilla chihuahuoista labradorinnoutajiin ja kultsuihin.. Meille tuli tämä rotu siksi että ulkonäkö miellyttää, ja luonne on ihana, meidän poju ottaa sisällä tosi rennosti ja ulkona taas tykkää vetää sellasia hepuleita että.. Siinä on mukavaa seuraa juoksulenkille ja kun meillä on aidattu piha, niin esikoinen tykkää riehua koiran kanssa niin talvella kuin kesälläkin

Oli joskus aikoinaan se tapaus jossa bullterrieri raateli perheen vastasyntyneen vauvan Suomessa. Siitä jo vuosia, varmaan about 10v aikaa. Mä suosin koirissani mahdollisimman alkukantaisia rotuja eli joita ei oo jalostettu kovin pitkälle. Siksi en halua bullterrieriä yms. rotua. Meillä on Portugalin podengoja jotka ovat yksi alkukantaisimmista roduista joita on. Ja hyvä ja terve rotu on!

 

Meillä holsku ja aivan ihana koira, tykkää vieraistakin ihan hulluna joten ei mikään hirvee vahtikoira oo Eniten mikä mua pelottaa on tuo naapurin suomenpystykorva jos se pääsee irti ja lapset pihalla keskenään, on heti hampaat irvessä pyörimässä. Onneksi ei oo tähän päivään mennessä ketään purassu.

 

Amstaffithan nyt ovat todella ihmisrakkaita koiria. Ei välitä mitään vaikka pikkuipana roikkuu päällä tai vetää hännästä tms. jota taaperon päähän pälkähtää.

Meillä ei koskaan saa taapero tehdä koiralle mitään tuollaista! Kyllä niitä taaperoitakin pitää kouluttaa miten ollaan koiran kanssa!

 

Maailmassa eniten tikataan cockerspnielin puremia, ketään se kuitenkaan ei ole tappanut.

Pelkkä koulutus ei suojaa isoa koiraa aggressiivisuudelta, siihen tarvitaan muutakin.

 

Näköisyyshän sen ratkaisee... ei helvt... Mites sulla toimii sosiaalisetsuhteet ihmisiin? Näätkö niissäkin rikolliset ja muut epäluotettavat kehonpiirteiden perusteella.

Isäntä määrää koiraa ja kertoo mitä tehdään milloinkin, oli sitten kyseessä taistelukoira tai muu. Muuten ollaan ongelmissa vaikka perheessä olisi ihan pikkunen ja söpö piu piu tiu tiu.

Sanoinko että koska ne ovat vaarallisen näköisiä, ne oikeasti ovat vaarallisia?!?? Opettele lukemaan.Nimenomaan minulla ei ole kokemusta niistä , niin en voi sanoa ovatko ne vaarallisia vaiko ei.

 

Jokainen koira voi olla vaarallinen. Koira on eläin ja siksi voi käyttäytyä arvaamattomasti. Suurin osa koirien eleistä on kuitenkin tulkittavissa ja koiranomistajat tietävät mitä koira milloikin on mistäkin mieltä. Lisäksi suurin osa näistä "koira hyökkäsi arvaamatta pihalla leikkineen lapsen kimppuun"-tapauksista on sellaisia, joissa lapsi on jotenkin provosoinut koiraa tietämättään - heitellyt palloa, kiljunut, hyppelehtinyt, tehnyt kaikenlaista mikä voi muistuttaa esimerkiksi saaliseläimen käytöstä. Vaikka tietysti jos kyseessä on kunnolla sosiaalistettu ja lapsiin totutettu koira, sen pitäisi sietää nuo tilanteet.
Pikkukoirilla on usein egoa jopa enemmän kuin isoilla, ja pystyvät nekin halutessaan pikku naskalihampaillaan saamaan ihan mukavia reikiä ihmisten nilkkoihin. Sekin on totta että jos nyt tervepäisistä koirista puhutaan, pikkukoiran saa helpommin siihen tilaan että se puree - joko puolustautuakseen tai sitten ärsytettynä. Isot koirat pyrkivät yleensä puremaan esimerkiksi käsiin, mutta toisaalta isommat koirarodut eivät tunne kokonsa puolesta niin suurta tarvetta puolustautua esimerkiksi lapsilta. Miettikää nyt, kumman mielestä riekkuva, kiljuva ja juoksenteleva ihmislapsi on uhkaavampi, koiran joka on suunnilleen samaa kokoluokkaa mukelon kanssa, vai jonkun chihuahuan? Vastaisin, että luultavasti jälkimmäisen. Sama kuin meitä uhkaisi joku möykkäävä jättiläinen.

En ole kertaakaan elämäni aikana tavannut kovin mukavia pikkukoiria. Muutama on ollut oikein kiltti ja suloinen tapaus mutta kyllä, suurin osa on ollut stereotypioiden mukaisesti pahapäisiä räksyleukoja joita tuntuu vaivaavan pahemmanpuoleinen adhd. Villakoirat ja pienet terrierit ovat niitä ilkikurisempia oman tottumukseni mukaan - lapsiperheissäkin olleet ovat usein näykkineet omistajiensa jälkikasvua ihan silittämisenkin yhteydessä.
Esimerkiksi tanskandogit jalostettiin aikanaan vartioimaan rikkaan väen kartanoiden pihoja. Niiden tehtävä oli tunkeilijan tullessa alueelle kaataa tämä maahan suuren koon ja massan avulla, purra ei saanut, jottei siitä tulisi mitään seurauksia ja korvauksia koirien omistajille. Siksi esimerkiksi tanskandogit ovat hyvä valinta lapsiperheeseen, koska ne harvemmin käyttävät hampaitaan. Tietysti hurjankokoinen koira voi tönäistä lapsen kumoon mutta jos kovin pieni ipana ei ole kyseessä niin siitä ei pahempia uskoisi seuraavan.

Pk-rodut ja erittäin suojeluviettiset koirat käyvät myös lapsiperheisiin, kunhan ne on kunnolla totutettu pikkuväkeen. Lisäksi rotikat yms vaativat hirveästi aktiviteettia, eli pelkkä perhekoirana koiranpedillä lekottelu ei niille sovi, silloin tulee näitä tapauksia jolloin dobermanni tappaa pikkulapsen.

 

Kun likka syntyi, meillä oli laumanvartija. Ja uusi tulee heti kun sopiva osuu kohdalle.
Ei oo kauheesti kyselty ihme asioita ja samahan tuo mulle olis jos kyseltäis. Päätös on kuitenkin mun.
Tosin laumikset ei kai kuulu siihen "vaarallisten" koirien ryhmään? Mun tarvii sanoa, että koira kuin koira voi olla vaarallinen kun se on väärissä käsissä. Tietysti joku pinseri ei saa niin pahaa jälkeä aikaiseksi kuin joku isompi koira, mutta kuitenkin.

 

Koirat-lehdessä oli vähän aikaa sitten tutkimus agressiivisimmista koiraroduista. Yllättäen kärjessä oli näistä teidän puhumista "tappajakoirista" vain rotikka. Muita oli mm. chihuahua, amerikancockerspanieli, bordercollie, kettuterrieri..

 

Jossakin listauksessa aggressiivisin omistajaansa kohtaan oli juurikin chihuahua. Ja vaikka se ei niin isoa puremahaavaa tekisikään, voi siitäkin kivan pöpön suoniinsa saada.

 

Meillä globaalien purematilastojen ykkösrotu elikkä mäyräkoira, joita siis useampi koiruli eri karvanlaaduilla edustettuna perheessä on käyttökoirina ja perheenjäseninä. Ja sellaisia lutukoita persoonallisia koiruleita ovat kotioloissa. Käytössä sitten herää toisenlainen persoona, joka hoitaa hommansa innolla ja antaumuksella. Kivoja koiria, jotka toki vaativat hyvän peruskoulutuksen, sen verran omapäisiä ovat. Ja ihmisten hölmöyden ja hyväsydämellisyyden hyväksikäyttäjiä... =)

 

[QUOTE="mäykkyfani";22860985]Meillä globaalien purematilastojen ykkösrotu elikkä mäyräkoira, joita siis useampi koiruli eri karvanlaaduilla edustettuna perheessä on käyttökoirina ja perheenjäseninä. Ja sellaisia lutukoita persoonallisia koiruleita ovat kotioloissa. Käytössä sitten herää toisenlainen persoona, joka hoitaa hommansa innolla ja antaumuksella. Kivoja koiria, jotka toki vaativat hyvän peruskoulutuksen, sen verran omapäisiä ovat. Ja ihmisten hölmöyden ja hyväsydämellisyyden hyväksikäyttäjiä... =)[/QUOTE]

Juu, unohdin ihan, mäykkykin siinä listauksessa oli!

 

Jossakin listauksessa aggressiivisin omistajaansa kohtaan oli juurikin chihuahua. Ja vaikka se ei niin isoa puremahaavaa tekisikään, voi siitäkin kivan pöpön suoniinsa saada.

Ja koskaanhan ei pikkukoiran kannata antaa tehdä sitä minkä kieltäisi esim rotikaltakin. Eli ihan yhtä jämäkkää kasvatusta vaatii pieni koira, kuin isokin. Monelle pikkukoira on joku vauvankorvike ja lellittelyllä mennyt moni hyvä koira pilalle. Koira vaatii selkeät rajat mutta myös hellyyttä sopivasti, ihan niinkuin lapsikin!

 

Ja koskaanhan ei pikkukoiran kannata antaa tehdä sitä minkä kieltäisi esim rotikaltakin. Eli ihan yhtä jämäkkää kasvatusta vaatii pieni koira, kuin isokin. Monelle pikkukoira on joku vauvankorvike ja lellittelyllä mennyt moni hyvä koira pilalle. Koira vaatii selkeät rajat mutta myös hellyyttä sopivasti, ihan niinkuin lapsikin!

Niin tuntuu olevan. Ellei jämäkämpääkin. Niiden päälle hyppiminen ei vaan ole niin häiritsevää että moni tulee sitä kieltäneeksi.

Ärsyttävimpiä on ne joille se puudeli on lapsen asemassa eikä niitä kielletä vaikka tekisi mitä. Sitten omistaja suuttuu kun ystävällisesti huomauttaa että esim. kissan häkkiin ei kannata antaa tunkea sitä mäyräkoiran kuonoa haukkumaan kun vaikkakin ollaan eläinlääkärissä jo muutenkin, se lekuri ei niitten maastonakkien näköä enää kohta pysty palauttamaan. Ei. Koirat saa terrorisoida kaikkea ja kiitokseksi niille lässytetään vaikka ne käy ihmisten jalkoihin kiinni kun tulevat sisään.

Ja villakoirat ym. pienemmät jotka nylkyttää kaikkea :x Kiva mennä taaperon kanssa kylään.

 

Niin tuntuu olevan. Ellei jämäkämpääkin. Niiden päälle hyppiminen ei vaan ole niin häiritsevää että moni tulee sitä kieltäneeksi.

Ärsyttävimpiä on ne joille se puudeli on lapsen asemassa eikä niitä kielletä vaikka tekisi mitä. Sitten omistaja suuttuu kun ystävällisesti huomauttaa että esim. kissan häkkiin ei kannata antaa tunkea sitä mäyräkoiran kuonoa haukkumaan kun vaikkakin ollaan eläinlääkärissä jo muutenkin, se lekuri ei niitten maastonakkien näköä enää kohta pysty palauttamaan. Ei. Koirat saa terrorisoida kaikkea ja kiitokseksi niille lässytetään vaikka ne käy ihmisten jalkoihin kiinni kun tulevat sisään.

Ja villakoirat ym. pienemmät jotka nylkyttää kaikkea :x Kiva mennä taaperon kanssa kylään.

Meillä on pieniä portugalin podengoja ja pienin oli kovin innokas aina hyppimään kun tulimme kotiin. Sitten kerran sattui tilanne jossa koira hyppäsi taaperoamme vasten ja kynsi raapaisi poskea, nostin koiran heti pieneen eteishuoneeseen rauhoittumaan ja otin takaisin vasta kun oli rauhoittunut. Osasi yhdistää nämä asiat toisiinsa kun toimin heti. Eli koiralle tuli syy-seuraus mielleyhtymä. Ei ole tehnyt toisten. Nykyään onkin koirat sitten portin takana omassa tilassaan aina yksin ollessaan, pääsevät sieltä sitten vasta kun ovat rauhoittuneet tultuamme kotiin.

 

SKyDla <a href="http://xrjdowivpbsl.com/">xrjdowivpbsl</a>, osnnksfekljm, [link=http://vykygovaxtaj.com/]vykygovaxtaj[/link], http://vkcbqooelhqw.com/

 

Minulla on bullterrieri. Se tarvitsee todella hyvän kasvatuksen pennusta ja on muutenkin vaativa rotu. Ei sovi unohtaa et tarvitsee myös paljon rakkautta ja aikaa. Monesti se vika on tosiaan omistajassa, ei siinä koirassa. Lasten kanssa aina valvottava(pätee muuten joka rotuun) katsottava et koira saa myös rauhaa lapsilta. Mikään "tappaja"ei ole! Ei myöskään jatke! Persoonallinen koira kaikessa ihanuudessaan oikein kasvatettuna. (Tämäkin pätee joka rotuun.) tässä ihan fakta tietoa joillekin...

 

Ketjua lukematta:

Mikään koira rotuna ei ole toinen toistaan "lapsivaarallisempi" eikä mikään koira rotuna ole sen ystävällisempi. Koira yksilönä voi olla "turvallinen" tai "vaarallinen". Riippuu luonteesta ja kasvatuksesta/koulutuksesta. Mitään koiraa ei voi jättää lapsen kanssa kahden, eikä mitään lasta voi jättää koiran kanssa kahden. Molempia on suojeltava toisiltaan.

 

Minun silmissä pikkukoirat on vaarallisia ja varoitan aina lapsia etteivät koske niihin. Minua on purrut tiibetinspanieli ja pendlingtoninterrieri. Sen sijaan mummolassa on ihana sakemanni joka oikein nauttii kun lapset sitä vähän "muokkaa". Samoin ystävän tanskandoggi on aivan ihana lasten kanssa, tosin ison kokonsa vuoksi huono juoksukaveri kun tönii lapsen menne tullen kumoon.. Myös yksi mileen jäänyt ihanuus lapsiperheessä on tutun rotikka joka aina nukkuu taaperon kanssa päikkärit sohvalla vierekkäin

 

Totta kai aggressiivisuus on lähinnä yksilö-, ei rotukohtaista. Kysymys on siitä, että jackrusseli ei saa lasta hengiltä siinä missä bullterrieri kilahtaessaan. Rotikoiden, amstaffien ja bullterriereiden omistajat aina sanovat, ettei kyse ole rodusta vaan koulutuksesta. Kuka sitä menee kieltämään? Totta kai se on näin. Mutta mikä takaa sen, että kyseisen rodun ottava henkilö oikeasti paneutuu koiran kouluttamiseen tai edes kykenee siihen? Jonkin verran työni puolesta esim. narkomaaneja tavanneena ei ole tullut vastaan henkilöä, joka ottaisi sen tiibetinspanielin. Se on joka kerta joku edellä mainituista ellei dogo canario. Ja koiran rotu on monesti myös miehisyyskysymys, sitä on turha kiistää. Ja samoin on turha kiistää sitä, etteikö rodun alkuperäinen käyttötarkoitus muodostaisi minkäänlaista riskiä ihmiselle tai toiselle koiralle. Aivoihin on ohjelmoitu se moodi, missä koiran tai härän kimppuun käydään kivusta tai käskyistä vähää välittämättä, kunnes vastapuoli makaa elottomana maassa. Tällaiset koirat viranomaisille. Muita rotuja löytyy pilvin pimein. Isoa ja pientä koiraa löytyy, sohvaperunaa ja viimeisen päälle aktiivista.