Meillä on isoja pk-rotuisia koiria. Toimitaan tukiperheenä. Eli ihan vieraitakin lapsia on meille luotettu hoitoon, ja meidän koti on todettu turvalliseksi, vaikka tuommoset "pedot" saman katon alla on. Niistä nyt vaan kuka tahansa näkee, että ovat ihmisrakkaita - kuka voi tulkita väärin hyväntuulisen koiran hännänheilutuksen?
Koirat käsittävät paikkansa, eivät -koskaan- tekisi omalle laumalle, meidän vieraillemme, yhtään mitään. Kun me hyväksymme vieraat, hekin hyväksyvät. Koirat lukee omistajaansa koko ajan.
Posteljoonia tai kaupustelijoita kyllä haukkuvat, kunnes ehdin vieraita vastaan ovelle.
Tietty järki kuitenkin pelissä; koskaan ei lapset ole koirien kanssa
keskenään ilman aikuista. Ison koiran ei tarvitse kuin päättää kääntyä rivakasti ovelle, ja hennompi lapsi kaatuu kun koira tölmäisee vierestä ohi. En halua, että tällaistakaan pääsisi sattumaan, joten ollaan sitten kait ylihuolehtivia.
Tämä varovaisuus kyllä käsitetään usein väärin. Kun sanon, että tietty ollaan varovaisia ja lapset ei koirien kanssa ole ilman valvontaa - niin tuntemattomat luulee, että se on siksi että kuvittelen koiran purevan. (voi herrajumala... sellainen koira olisi jo mennyt piikille). Ei, kyllä syy on ihan vain kokoerossa. Ei kukaan laittaisi pientä lasta vasikkatarhaankaan yksin niitä silittelemään, eihän?