Toi talo nyt ei enää oo kovinkaan tärkeä ja voinhan sitä mullassa mönkimistä toteuttaa pienemmässä mittakaavassa.
Mun on ihan pienestä asti pitäny pärjätä itte, siis henkisesti. Ei oo oolu turvallista syliä johon kiivetä jos on ollu huono olo. Ekalta asti oon itte hoitanu pyykkini, aamupalat (jota en syöny), koulun, iltapalt ja nukkumaanmenot. Äiti oli tarjoilija ja töis n. 18-03. Monesti poukkoilin pihalla puoleenyöhön... Ja mä oisin niin kaivannu sitä ihmistä joka ois ollu tuki ja turva. Mutta en kokenu sitä ansaitsevani.
Tosiasia on että otin ensimmäisen miehen (en nyt laske tähän niitä rapajuoppoja tai muuten täysiä ällötyksiä) joka tuntui haluavan mut. Ihan vaan koska tuntui hyvältä että joku oikeesti halus mut.
Sainhan mä sitte nuo lapset, onneksi. Olen niistä erittäin onnellinen ja yritän parhaani mukaan olla niille se tuki ja turva joka multa on aina puuttunu. Ja silti saada ne kasvamaan itsenäiseksi.
Mutta vaikka eroaisin niin en koskaan löytäisi sitä omaa tukea ja turvaa. Koska ei mua kukaan järjissään oleva huolis ja vaikka huoliskin niin mä en jaksaisi/haluaisi ruveta luomaan mitään uutta ihmissuhdetta. Enkä pysty luottamaan kehenkään. Ei se kaipuu silti mihinkään katoa...
:hug:
Kuulepas nyt. Ensinnäkin hus hiiten toi ajatteluntynkä siitä, että olisit vanha ja koko elämä on näin ollen ohi. Höpsistöppönen, sä olet nainen parhaassa iässä - tilastotkin sen kertovat! Sua taitaa vaivata tämä lähestyvä neljänkympin kriisi, mikä myllertää ajatuksia...
Sun kaikki unelmat ovat ihan toteuttamiskelpoisia. Niin kuin jo sanoit, maassa möyrimiseen ja mullan tuoksuisiin käsiin ei tarvita sitä omakotitaloa pihoineen vaan se pienempikin riittää ja siitä saa sitä käsillä tekemisen riemua ja kiinnikohtaa elämiseen. Mullan tuoksu itsessään on jo niin :heart:...sen puristaminen käsissä on voimauttavaa, että on olemassa.
Mitä tulee turvallisuuden ja tuen kaipuuseesi niin... Älä sulje sydäntäsi tunteiltasi, oikeutettu olet niitä tuntemaan. Älä myöskään piilota itseäsi menneisyytesi taakkojen alle saati nykyisyyden tiukkien tilanteiden vietäväksi. Sä olet vahva nainen, joka on jo ehtinyt selvitä isoistakin asioista voittajana. Sä olet sinnikäs ja kykenevä. Pärjäävä. Ja ennen kaikkea sinä olet arvokas. Joten totta ihmeessä sinäkin ansaitset rakkautta ja läheisyyttä, sitä tukea ja turvaa. Mikä voi olla kenties lähempänä kuin uskotkaan...
..kunhan ensin ymmärrät arvostaa itseäsi ja rakastaa itseäsi :heart:. Sulle on joka päivä useat mahdollisuuden ovet avoinna. Itse sinä onnesi ja unelmiesi tiellä olet, jos niin ajattelet, ettet ikinäkoskaan.
Kuitenkin olen huomaavinani, että sulla on polte kytemässä
. Älä anna itsesi olla esteenä vaan uskalla ottaa ja tehdä rohkeita siirtoja ja päätöksiä! Luota ja usko itseesi.