On aika kuheeta tajuta olevansa vanha ja ettei mitkään unelmat enää toteudu.

Kuitenkin elämää saattaa olla vielä puolet jäljellä. Yksi iso unelma (lapset) on toteutunu runsain mitoin ja siitähän sit riittääki pitkälle. Yks unelma melkein toteutui mutta sit riipaastiin pois, tosin en nykyisessä kunnossani siitä enää haaveilekaan. Kolmas ei koskaan toteudu ja se ois ehkä se kaikista tärkein...

 

Hanki uusia unelmia.

 

Miten vanha olet? ... ei aikaa, ei paikka tiedä kukaan, milloin on mentävä noutajan mukaan...

 

Tosi ihme, kukaan meistä ei osannut juttujesi perusteella osannut tätä yllätystä odottaa.

 

Mä oon 36. Eihän sitä tiedä koska lähtö tulee mutta mähän kirjotinkin että elämää SAATTAA olla vielä puolet jäljellä.

Ja tarkotin nyt sellaisia isoja unelmia. Noi kolmeon ollu mulla jostain 9-10 vuotiaasta asti. Toki pienempiä unelmia tulee ja menee.

 

Mitä ne 2 muuta unelmaa oli lasten lisäksi?

 

Millaisia unelmia sulla on ollut? Kyllä muakin pelottaa ettei yksi unelma koskaan toteudu. Tai kai se on jo aika varma ettei toteudu mutta siitä on pirun vaikea päästää irti. Se on jotenkin.. lamaannuttavaa kun se nuoruuden usko katoaa ja tajuaa ettei ehkä musta voikaan tulla "mitä vaan".

 

Jos luovut unelmistasi, et voi niitä koskaan saavuttaa. Auttaisi asiaa, jos tietäisimme mitkä nämä unelmat ovat?
Itselläni on muutama unelma, enkä aio niistä luopua. Olen niitä havitellut jo puolet elämästäni. Mieluummin kuolen vanhana yrittäneenä kuin luovuttajana. Jos pystyt luovuttamaan, et tahtonut asiaa tarpeeksi.

Onnea matkaan!

 

36 on sun mielestä vanha? :O

 

Mä oon 36. Eihän sitä tiedä koska lähtö tulee mutta mähän kirjotinkin että elämää SAATTAA olla vielä puolet jäljellä.

Ja tarkotin nyt sellaisia isoja unelmia. Noi kolmeon ollu mulla jostain 9-10 vuotiaasta asti. Toki pienempiä unelmia tulee ja menee.

Moi!
Olen kanssa 36v mutta ei ole yhtään lasta vielä..

 

Kuka/mikä sua estää? Ja esteet on tehty ylitettäviksi, eikös se niin mennyt...

 

Siis 36 ei yleisesti ottaen oo vanha mutta mä oon vanha.

Toka unelma oli omakotitalo, tai ei oikeestaan se talo vaan piha. Melkein sen sain mut en sit kumminkaan, nyt se ei enää oo mahdollista. Tosin oon nyt niin huonos kunnoskin etten jaksais pihaa möyrästääkkään.

Kolmas unelma on oikeestaan ollu niin kauan ku muistan. Ja se on ihminen johon voisin täysin luottaa ja luottaa siihen et se ihminen hyväksyy mut sellasena ku mä oon. Jonka kainaloon mä voisin käpertyä ja nauttia vaan läheisyydestä. Ihminen joka tuntuis turvalliselta. Joku joka ohimennessään halais. Yms.

 

Mulla on ok-talo, kesämökki, 2 autoa ja velkaa noi 8000e yhteensä.
Asun Helsingissä.
Mutta ei vielä lapsia..on Vm-77.
Köyhäkö?

 

Jätä miehesi ja sinulla on vielä mahdollisuus molempiin noista unelmista.

 

[QUOTE="vieras";29010794]Jätä miehesi ja sinulla on vielä mahdollisuus molempiin noista unelmista.[/QUOTE]

No ei ole.

 

No ei ole.

Miksi muka ei? Voit hyvinkin tavata toisen miehen, joka täyttää listasi kriteerit ja hänellä saattaa jopa olla oma talo tai rahaa ostaa sellainen.

 

Siis 36 ei yleisesti ottaen oo vanha mutta mä oon vanha.

Toka unelma oli omakotitalo, tai ei oikeestaan se talo vaan piha. Melkein sen sain mut en sit kumminkaan, nyt se ei enää oo mahdollista. Tosin oon nyt niin huonos kunnoskin etten jaksais pihaa möyrästääkkään.

Kolmas unelma on oikeestaan ollu niin kauan ku muistan. Ja se on ihminen johon voisin täysin luottaa ja luottaa siihen et se ihminen hyväksyy mut sellasena ku mä oon. Jonka kainaloon mä voisin käpertyä ja nauttia vaan läheisyydestä. Ihminen joka tuntuis turvalliselta. Joku joka ohimennessään halais. Yms.

Miksi sinä olet vanha? Oletko sairas, masentunut? Miksi noi 2 unelmaa ei ole mahdollisia, siis piha ja unelmasuhde? Ihan kuin olisit jotenkin luovuttanut. Sääli

 

Mä oon 36. Eihän sitä tiedä koska lähtö tulee mutta mähän kirjotinkin että elämää SAATTAA olla vielä puolet jäljellä.

Ja tarkotin nyt sellaisia isoja unelmia. Noi kolmeon ollu mulla jostain 9-10 vuotiaasta asti. Toki pienempiä unelmia tulee ja menee.

Sulla on maksimissaan 15 vuotta jäljellä.

 

 

No ei ole.

Noihin kahteen unelmaan et tartte kuin puutarhanhoidosta tykkäävän kivan miehen, jolla on piha. Ei minusta kuulosta mitenkään vaikeasti toteutettavalta unelmalta.

 

Olen sinua vuodenvanhempi. Talorakennusprojekti alkoi viime kuussa, väikkäri on työn alla, joten työelämässäkin on vasta haaveet ja haasteet edessä päin ja kolmas lapsikin on tulossa. Näiden lisäksi aion haaveilla ja toteuttaa vaikka mitä haaveita. Isotätini alkoi kiertää maailmaa 70-vuotta täytettyään; Intiaa, Aasiaa, Eurooppaa on reissannut ristiin rastiin. Sanoo, että se on turvallisempaakin noin vanhemmalla ikällä - ketään ei vanha nainen niin kiinnosta, ei edes ns. levottomissa maissa.

Hiukan käännät nyt sitä ajatusmaailmaasi pois sieltä nöhtäisestä navastasi!

 

Vähän samoissa fiiliksissä kuin ap. Tosin ikää vähän vähemmän..

 

Siis 36 ei yleisesti ottaen oo vanha mutta mä oon vanha.

Toka unelma oli omakotitalo, tai ei oikeestaan se talo vaan piha. Melkein sen sain mut en sit kumminkaan, nyt se ei enää oo mahdollista. Tosin oon nyt niin huonos kunnoskin etten jaksais pihaa möyrästääkkään.

Kolmas unelma on oikeestaan ollu niin kauan ku muistan. Ja se on ihminen johon voisin täysin luottaa ja luottaa siihen et se ihminen hyväksyy mut sellasena ku mä oon. Jonka kainaloon mä voisin käpertyä ja nauttia vaan läheisyydestä. Ihminen joka tuntuis turvalliselta. Joku joka ohimennessään halais. Yms.

Hassua... mä täytän ensi kuussa 52 vuotta ja olen miettinyt, että nyt alkaisi olla aikaa etsiä "luotettava ihminen, jonka kainaloon käpertyä". Ja pikkuhiljaa välähdellyt mielessä taas sekin vaihtoehto, että pistäisi pillit pussiin täällä lähiössä ja muuttaisi maalle omakotitaloon. Mulla tosin sama ongelma kuin sulla eli fyysinen terveys ei ehkä kestäisi omakotitalossa asumisen rasituksia, mutta toisaalta jos hommaisi sen miekkosen, niin....

Kun mä viime joulukuussa makasin sairaalassa voitettuani taistelun kuolemaa vastaan, niin arvaa mikä mulla oli päällimmäisenä toteutumattomissa unelmissa? Unelmissa, jotka olivat vähällä jäädä täyttymättä? Mä en ollut koskaan käynyt kuopukseni kanssa ulkomailla!! Esikoisen kanssa olen käynyt ja kuopus on käynyt isänsä kanssa. Päästyäni eroon rollaattorista päätin, että kunhan kuntoudun riittävästi, varaan sen matkan. Ilokseni 21 v kuopukseni on valmis äitinsä unelmaa toteuttamaan ja lupasi lähteä mukaani New Yorkiin. Ensi viikolla alan matkaa varaamaan ja lähdetään joululahjaostoksille Manhattanille.

Suuret unelmat on suuria, pienet unelmat on pieniä. Minusta tärkeintä on, että toteuttaa unelmiaan niiden koosta riippumatta

 

Hassua... mä täytän ensi kuussa 52 vuotta ja olen miettinyt, että nyt alkaisi olla aikaa etsiä "luotettava ihminen, jonka kainaloon käpertyä". Ja pikkuhiljaa välähdellyt mielessä taas sekin vaihtoehto, että pistäisi pillit pussiin täällä lähiössä ja muuttaisi maalle omakotitaloon. Mulla tosin sama ongelma kuin sulla eli fyysinen terveys ei ehkä kestäisi omakotitalossa asumisen rasituksia, mutta toisaalta jos hommaisi sen miekkosen, niin....

Exanoppi oli päälle 60, kun otti eron juopottelevasta ja mustasukkaisesta exappiukosta. Ei kauaa kestänyt, kun hänellä oli herrasmies kainalossa. Eivät muuttaneet maalle, mutta hankkivat mokin anopin kotijärven rannalta.

[/QUOTE]Kun mä viime joulukuussa makasin sairaalassa voitettuani taistelun kuolemaa vastaan,..
Suuret unelmat on suuria, pienet unelmat on pieniä. Minusta tärkeintä on, että toteuttaa unelmiaan niiden koosta riippumatta [/QUOTE]

Edellytys unelmien, pienten tai suurten täyttymiselle on nimenomaan se, että pysyy hengissä. Vaikka tänään raha- rakkaus- ja muissa murheissaan tekis mieli hypätä junan alle, niin jo vaikka illalla voi voittaa lotossa, rakastua palavasti lottokiskan myyjättäreen ja todeta ne muut murheetkin melko pieniksi.

 

Toi kolmas unelmä on sulla todellakin vielä mahdollista, siihenhän ei tarvii kuin ripaus onnea ja tahto haluta asioita. Oikean ihmisen löytäminen voi olla hankalaa, mut kyllä se sit palkitseekin, kun sellanen löytyy.