On aika kuheeta tajuta olevansa vanha ja ettei mitkään unelmat enää toteudu.

Niinhän se on että ihminen joka haluaa, keksii keinot. Ihminen joka ei halua, keksii selitykset.

 

onks noi ässä, aku ja jeti sun koiria, onks sulla liskojakin :/

 

Oma lapsuuteni oli Alkoholin ja henkisen ja fyysisen väkivallan täyttämä.Ei tämä nykyinen elämäkään herkkua ole,mies masentunut,raht tiukalla,kaksi erityislasta jne jne. Omatunto nollissa,nyt olen pikku hiljaa ruvennut "toteuttamaan" unelmiani: lapset hankin nuorena,kolma niinkuin aina unelmoin.Opiskeluista en uskaltanut uneksia kuin vasta nyt liki 30vuotiaana,paniikkihäiriö on ollut tähän asti niin paha.Nyt aloitin keväällä opiskelu ammattiin johon olen aina halunnut. Monta unelmaa on täyttämättä ja varmasti uusia tulee.Enää en anna lapsuuden,paniikkihäiriön,tai minkään muunkaan estää niitä toteutumasta.Pienin askelin menen eteenpäin,takapakkeja tulee varmasti,mutta eteenpäin mennään.

Sinuna alottaisin pienin askelin toteuttamaan itsesi. Pikku hiljaa se usko sieltä nousee.Tsemppiä kovasti.

 

Mikä sulla on kun olet niin huonossa kunnossa ettet jaksa möyriä pihalla?

 

Ruukkuviljele yrttejä !

 

[QUOTE="Vieras";29012131]Mikä sulla on kun olet niin huonossa kunnossa ettet jaksa möyriä pihalla?[/QUOTE]

Että joku on utelias, hellitä jo :O

 

No kai sitä kysyä saa. Ja tottakai kiinnostaa kun mainitaan että on huonossa kunnossa.

 

Nyt 46 vuotiaana aloitin uuden ammatin opiskelun yliopistossa. Takana on keskivaikea masennus ja ahdistuneisuushäiriö. Sulla on Hipputar vielä paljon aikaa toteuttaa unelmiasi. Omakotitaloa mä en koskaan saa, mutta se ei ole mulle ollut koskaan iso haave vaikka haave kumminkin. Elämällä on kuitenkin vielä paljon annettavaa.

 

Voi että voi lastenteko olla itsekästä touhua. Mies on itsekäs tampio, joka juo liikaa ja käyttää ylimääräiset rahat itseensä eikä välitä lapsista. Äiti on täysin vailla minkäänlaista itsetuntoa, itsekunnioitusta ja sinnikkyyttä tehdä asioiden eteen jotain. Vanhempien välillä ei ole hellyyttä eikä luottamusta. Rahaa ei ole juuri yhtään. Mutta pakko oli tähän tilanteeseen ne lapset tehdä, kun se on oma unelma ja nyt ne viattomat raukat saa vaikean alun elämälleen.

 

[QUOTE="vieras";29012448]Voi että voi lastenteko olla itsekästä touhua. Mies on itsekäs tampio, joka juo liikaa ja käyttää ylimääräiset rahat itseensä eikä välitä lapsista. Äiti on täysin vailla minkäänlaista itsetuntoa, itsekunnioitusta ja sinnikkyyttä tehdä asioiden eteen jotain. Vanhempien välillä ei ole hellyyttä eikä luottamusta. Rahaa ei ole juuri yhtään. Mutta pakko oli tähän tilanteeseen ne lapset tehdä, kun se on oma unelma ja nyt ne viattomat raukat saa vaikean alun elämälleen.[/QUOTE]

Ei tähän voi muuta sanoa.

 

Mulla vähän samoja mietteitä. Olen myös 36-vuotias ja tajuan, että elämä menee ohitse, jos ei sitä ala elämään. Nautin 80% elämästäni täysillä. Mutta nämä 20% masentavat ja nyt on semmoinen masennus päällä. Olen ollut kauan kotona ja haluan takaisin työelämään. Mutta en edes tiedä mistä aloittaa.

Nyt hipputar aletaan tekemään jotakin oman onnemme eteen! Ei se onni sieltä itsestään välttämättä tule.

 

Mä oon 36. Eihän sitä tiedä koska lähtö tulee mutta mähän kirjotinkin että elämää SAATTAA olla vielä puolet jäljellä.

Ja tarkotin nyt sellaisia isoja unelmia. Noi kolmeon ollu mulla jostain 9-10 vuotiaasta asti. Toki pienempiä unelmia tulee ja menee.

Suomessa naiset elävät nykyään jo keskimäärin reilusti yli 80-vuotiaiksi, joten elämää on vielä 35-vuotiaalla todella paljon jäljellä.

 

[QUOTE="vieras";29012791]Suomessa naiset elävät nykyään jo keskimäärin reilusti yli 80-vuotiaiksi, joten elämää on vielä 35-vuotiaalla todella paljon jäljellä.[/QUOTE]

36-vuotiaalla, piti sanomani.

 

Freezecat: Kiitos kauniista sanoista!

Sama täällä: Tosiaan suurin osa elämästä on ihan ok mutta sittensiinä on kuitenkin isoja puutteita/vikoja. Ja kun tosiaan on vain tämä yksi mahdollisuus... Täytyy vissiin lakata ajattelemasta muiden hyvinvointia ja ruveta itsekkääksi.

 

Freezecat: Kiitos kauniista sanoista!

Sama täällä: Tosiaan suurin osa elämästä on ihan ok mutta sittensiinä on kuitenkin isoja puutteita/vikoja. Ja kun tosiaan on vain tämä yksi mahdollisuus... Täytyy vissiin lakata ajattelemasta muiden hyvinvointia ja ruveta itsekkääksi.

:kiss:

Eiköhän se ole aika sinunkin viimein keskittyä ihan itseesi hyvällä omallatunnolla...olet jo niin paljon muiden perheenjäsenten eteen jo tehnyt

Pienillä askelilla siis kohti niitä unelmiasi!

 

Freezecat: Kiitos kauniista sanoista!

Sama täällä: Tosiaan suurin osa elämästä on ihan ok mutta sittensiinä on kuitenkin isoja puutteita/vikoja. Ja kun tosiaan on vain tämä yksi mahdollisuus... Täytyy vissiin lakata ajattelemasta muiden hyvinvointia ja ruveta itsekkääksi.

Lentokoneiden happinaamarien käyttöohjeissa lukee, että ensin se naamari omille kasvoille, ennen kuin alkaa urheana laittamaan muiden, esim. lasten kasvoille. Katsos, jos äiti taintuu, niin ei ole ketään laittamassa naamaria niille lapsillekaan.

 

Mie olen huomannut, että mitä vanhemmaksi tulen sitä kauemmaksi unelmani karkaavat. Kaikki vähenee ja etääntyy koko ajan ja muuttuu vaikeammaksi. Olen aina rakastanut pienen pihani hoitoa ja haaveillut isommastakin pihasta omalla pikku talolla. Nyt menetin senkin pihan ja talon joka minulla jo oli enkä voi enää uutta saada. EI ole taloudellisesti mahdollista enää. EI yksinhuoltajana, jolta ex-mies vei talon kokonaan vaikka omistan siitä puolet. Olen vähävarainen raskasta työtä tekevä kahden lapsen äiti. Elämä on hitunen, jota raavin vain lasteni takia. Olen jo ymmärtänyt, ettei minulla koskaan tule olemaan muuta kuin tämä. Pitää vain sinnitellä loppuun asti. Missä se lieneekään.
Ja tämäkin on varmaan jonkun mielestä vain omaa vikaani ja aikaansaamattomuuttani. Olen itsesäälissä rypevä enkä tajua elämän ihanuutta. Mutta olen jo niin vanha, että ymmärrän elämän realiteetit. Kyllä se on tässä. Lasteni takia puserrun vaikka läpi harmaan kiven. Mitä minusta ja unelmistani jää siinä jäljelle, sillä tuskin on kenellekään mitään merkitystä.
Ja kyllä, minulla on oikeusavustaja ajamassa asiaa, että saisin sen mikä minulle kuuluu. Puolet kiinteistöstä, jonka hoitoon ja maksamiseen olen osallistunut. Mutta eipä se näy auttavan.

 

www.valonpolku.com

Minä sain enkeleiltä avun. Mehän ei luovuteta!