Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;29011112:
Hassua... mä täytän ensi kuussa 52 vuotta ja olen miettinyt, että nyt alkaisi olla aikaa etsiä "luotettava ihminen, jonka kainaloon käpertyä". Ja pikkuhiljaa välähdellyt mielessä taas sekin vaihtoehto, että pistäisi pillit pussiin täällä lähiössä ja muuttaisi maalle omakotitaloon. Mulla tosin sama ongelma kuin sulla eli fyysinen terveys ei ehkä kestäisi omakotitalossa asumisen rasituksia, mutta toisaalta jos hommaisi sen miekkosen, niin....
Exanoppi oli päälle 60, kun otti eron juopottelevasta ja mustasukkaisesta exappiukosta. Ei kauaa kestänyt, kun hänellä oli herrasmies kainalossa. Eivät muuttaneet maalle, mutta hankkivat mokin anopin kotijärven rannalta.
[/QUOTE]Kun mä viime joulukuussa makasin sairaalassa voitettuani taistelun kuolemaa vastaan,..
Suuret unelmat on suuria, pienet unelmat on pieniä. Minusta tärkeintä on, että toteuttaa unelmiaan niiden koosta riippumatta
[/QUOTE]
Edellytys unelmien, pienten tai suurten täyttymiselle on nimenomaan se, että pysyy hengissä. Vaikka tänään raha- rakkaus- ja muissa murheissaan tekis mieli hypätä junan alle, niin jo vaikka illalla voi voittaa lotossa, rakastua palavasti lottokiskan myyjättäreen ja todeta ne muut murheetkin melko pieniksi.