S
suhteessatuntemattomankanssa
Vieras
Pakko kai tätä on jonnekin purkaa, tuntuu että itse kiertää vaan ympyrää..
Mies jäi siis kiinni yli vuoden kirjoittelusta muiden naisten kanssa, tapaamisia on ehdoteltu ja sovittu, varmuutta ei ole ovatko nähneet (mies kieltää ja minä en usko). Sokerina pohjalla maksullisen palvelun käyttäminen, minkä mies on myöntänyt.
Taustatietoa; Ollaan oltu yhdessä kolmisen vuotta, minä 30+, mies 40+, vuosi sitten alettiin rakentaa taloa. Talvella minä sairastuin masennukseen ja mies oli voimaton talon kanssa. Siinä ei paljon seksiä ollut, hyvä jos kerran kuukauteen. Lisäksi miehen erektio-ongelmat nakersi seksielämää, tuntui että vika oli minussa. Kuvittelin ettei mies halua seksiä kun asia oli hänelle niin vaikea ja hankala, puhuttiin myös, että yhdessä ollaan vaikka tuleekin seksittömiä kausia. Seksistä puhuttiin todella tiuhaan tuohon aikaan, mies vakuutti, ettei vika ole minussa vaan hänessä. Masennuksen aikana minä nojauduin mieheen, ajattelin, että hän on minun tukena tapahtuipa mitä hyvänsä.
Mies tukeutuikin sitten toisiin naisiin. Tämän pidempään tunnetun naisen kanssa on kirjoitellut minun seläntakana yli vuoden, jo ennen talonrakennusprojektia. Kirjotellut mm. että panettaa, haluais nähä, käydäänkö paikallisessa, voisko tulla kahville, jne.. Milloin mitäkin. Ja myöskin meidän suhteesta, kuinka se on huono ja kuinka paskasti menee. Kuukaudessa viestejä oli lähtenyt pelkästään puhelimesta melkein kolmesataa, siihen mukaan vielä facessa kirjottelut. Lukuisia todella loukkaavia ja inhottavia kirjoitteluja olen lukenut (yhteiset muistot, tapahtumat jne. on mitätöity), mutta kaikkein pahinta on se, että mies on heti herättyään alkanut kirjottelemaan tälle naiselle ja sitä on jatkunut pitkin päivää, samaan aikaan kun minulle laittaa viestiä; kulta olet ihana, rakastan sinua..
En minäkään ole puhdaspulmunen ollut, olen myöskin hakenut hyväksyntää muilta miehiltä kirjottelemalla. Mutta minun rajani on mennyt siinä, etten ole pettänyt enkä esimerkiksi vähätellyt miestäni tai yhteisiä muistoja toisille ihmisille. Jos vertaa minun ja miehen kirjottelua niin minä kirjoitin kuin olisin suhteessa, mies taas niinkuin olisi lopettamassa suhdetta.
Tämä yksi "salanainen" ei riittäny miehelle, piti laittaa ilmotus myös suomi24:n treffipalstalle missä etsi sinkkuna seuraa. Kirjotellut myös siellä usean naisen kanssa, vaihtanut kuvia, yrittänyt sopia tapaamisia, jne. En tiedä, onko tapaamisia ollut. Lisäksi ilmoitus meni seksitreffi palstalle missä etsitään tietenkin seksiseuraa.
Tämä kaikki selvisi minulle pari kuukautta sitten. Alettuani penkomaan asioita, selvisi myös tämä huorissa käynti! Minkä mies ensin tietenkin kielsi. "Se oli spontaaniteko", vaikka oli kirjotellut tuon huorankin kanssa kuukauden sovitellen aikatauluja yksiin. Selitti tätä sillä, että etsi fyysistä kontaktia, vaikka se fyysisyys olisi ollut kotonakin. Koko suhteen ajan ollaan päivittäin halattu, pussattu ja nukuttu sylikkäin, jne.
Olen todella voimaton asian kanssa! Kun olisin suhteessa ihan tuntemattoman ihmisen kanssa. Tunnen katkeruutta, vihaa, inhoa, sääliä, avuttomuutta, riittämättömyyttä..Epäilen kaikkea!! Enkä pääse tässä asiassa yhtään eteenpäin. Inhottaa ajatus, että mies on pannut jotakin toista, puhumattakaan siitä, että meidän kaikki mukavat muistot on pyyhitty pois, mitätöity, kuin meitä ei olisi ikinä ollutkaan! Minä olen ollut miehelle pelkkää ilmaa, paskaa jota voi kusettaa mennen,tullen ja palatessa!
Mies vakuuttaa, että minä olen se jonka kans tahtoo elää ja vanheta. On itkenyt ja anellut anteeksi. Selitellyt tekoaan sillä, ettei tuntenut olevansa riittävä minulle (ikäeroa 10vuotta), että tunsi olonsa huonoksi kun ei pystynyt tyydyttämään minua.
Kaikkien näiden valheidenkin jälkeen minä haluaisin olla tuon ihmisen kanssa, mutta miten tälläisen voi oikeasti unohtaa?! Miten voi antaa anteeksi, miten voi taas luottaa??
Ensimmäinen reaktioni oli tietenkin, että ukko pihalle, mutta ajatus ilman elämisestä on pelottava ja kipeä, eikä tunnu vaihtoehdolta ollenkaan. Rakastan kuitenkin tuota ihmistä! Tunnen itseni säälittäväksi kun ei ole voimia pyristellä pois suhteesta ja rakkaudesta.
Jos tästä jotain hyvää on seurannut, niin seksielämä on piristynyt. Muuten elämä on käytännössä tappelua tappelun perään.
Ollaan puhuttu jankuttamiseen asti asioista, pyritty olemaan avoimempia, luvattu, että kerrotaan kaikki toiselle. En vain pysty luottamaan siihen!
Miten ihminen voi oikeasti selvitä tälläisestä järkytyksestä? Miten suhde korjataan, vai onko se mahdotonta, miten saa itsetuntonsa ylös suosta, kuinka unohtaa?!
Mies jäi siis kiinni yli vuoden kirjoittelusta muiden naisten kanssa, tapaamisia on ehdoteltu ja sovittu, varmuutta ei ole ovatko nähneet (mies kieltää ja minä en usko). Sokerina pohjalla maksullisen palvelun käyttäminen, minkä mies on myöntänyt.
Taustatietoa; Ollaan oltu yhdessä kolmisen vuotta, minä 30+, mies 40+, vuosi sitten alettiin rakentaa taloa. Talvella minä sairastuin masennukseen ja mies oli voimaton talon kanssa. Siinä ei paljon seksiä ollut, hyvä jos kerran kuukauteen. Lisäksi miehen erektio-ongelmat nakersi seksielämää, tuntui että vika oli minussa. Kuvittelin ettei mies halua seksiä kun asia oli hänelle niin vaikea ja hankala, puhuttiin myös, että yhdessä ollaan vaikka tuleekin seksittömiä kausia. Seksistä puhuttiin todella tiuhaan tuohon aikaan, mies vakuutti, ettei vika ole minussa vaan hänessä. Masennuksen aikana minä nojauduin mieheen, ajattelin, että hän on minun tukena tapahtuipa mitä hyvänsä.
Mies tukeutuikin sitten toisiin naisiin. Tämän pidempään tunnetun naisen kanssa on kirjoitellut minun seläntakana yli vuoden, jo ennen talonrakennusprojektia. Kirjotellut mm. että panettaa, haluais nähä, käydäänkö paikallisessa, voisko tulla kahville, jne.. Milloin mitäkin. Ja myöskin meidän suhteesta, kuinka se on huono ja kuinka paskasti menee. Kuukaudessa viestejä oli lähtenyt pelkästään puhelimesta melkein kolmesataa, siihen mukaan vielä facessa kirjottelut. Lukuisia todella loukkaavia ja inhottavia kirjoitteluja olen lukenut (yhteiset muistot, tapahtumat jne. on mitätöity), mutta kaikkein pahinta on se, että mies on heti herättyään alkanut kirjottelemaan tälle naiselle ja sitä on jatkunut pitkin päivää, samaan aikaan kun minulle laittaa viestiä; kulta olet ihana, rakastan sinua..
En minäkään ole puhdaspulmunen ollut, olen myöskin hakenut hyväksyntää muilta miehiltä kirjottelemalla. Mutta minun rajani on mennyt siinä, etten ole pettänyt enkä esimerkiksi vähätellyt miestäni tai yhteisiä muistoja toisille ihmisille. Jos vertaa minun ja miehen kirjottelua niin minä kirjoitin kuin olisin suhteessa, mies taas niinkuin olisi lopettamassa suhdetta.
Tämä yksi "salanainen" ei riittäny miehelle, piti laittaa ilmotus myös suomi24:n treffipalstalle missä etsi sinkkuna seuraa. Kirjotellut myös siellä usean naisen kanssa, vaihtanut kuvia, yrittänyt sopia tapaamisia, jne. En tiedä, onko tapaamisia ollut. Lisäksi ilmoitus meni seksitreffi palstalle missä etsitään tietenkin seksiseuraa.
Tämä kaikki selvisi minulle pari kuukautta sitten. Alettuani penkomaan asioita, selvisi myös tämä huorissa käynti! Minkä mies ensin tietenkin kielsi. "Se oli spontaaniteko", vaikka oli kirjotellut tuon huorankin kanssa kuukauden sovitellen aikatauluja yksiin. Selitti tätä sillä, että etsi fyysistä kontaktia, vaikka se fyysisyys olisi ollut kotonakin. Koko suhteen ajan ollaan päivittäin halattu, pussattu ja nukuttu sylikkäin, jne.
Olen todella voimaton asian kanssa! Kun olisin suhteessa ihan tuntemattoman ihmisen kanssa. Tunnen katkeruutta, vihaa, inhoa, sääliä, avuttomuutta, riittämättömyyttä..Epäilen kaikkea!! Enkä pääse tässä asiassa yhtään eteenpäin. Inhottaa ajatus, että mies on pannut jotakin toista, puhumattakaan siitä, että meidän kaikki mukavat muistot on pyyhitty pois, mitätöity, kuin meitä ei olisi ikinä ollutkaan! Minä olen ollut miehelle pelkkää ilmaa, paskaa jota voi kusettaa mennen,tullen ja palatessa!
Mies vakuuttaa, että minä olen se jonka kans tahtoo elää ja vanheta. On itkenyt ja anellut anteeksi. Selitellyt tekoaan sillä, ettei tuntenut olevansa riittävä minulle (ikäeroa 10vuotta), että tunsi olonsa huonoksi kun ei pystynyt tyydyttämään minua.
Kaikkien näiden valheidenkin jälkeen minä haluaisin olla tuon ihmisen kanssa, mutta miten tälläisen voi oikeasti unohtaa?! Miten voi antaa anteeksi, miten voi taas luottaa??
Ensimmäinen reaktioni oli tietenkin, että ukko pihalle, mutta ajatus ilman elämisestä on pelottava ja kipeä, eikä tunnu vaihtoehdolta ollenkaan. Rakastan kuitenkin tuota ihmistä! Tunnen itseni säälittäväksi kun ei ole voimia pyristellä pois suhteesta ja rakkaudesta.
Jos tästä jotain hyvää on seurannut, niin seksielämä on piristynyt. Muuten elämä on käytännössä tappelua tappelun perään.
Ollaan puhuttu jankuttamiseen asti asioista, pyritty olemaan avoimempia, luvattu, että kerrotaan kaikki toiselle. En vain pysty luottamaan siihen!
Miten ihminen voi oikeasti selvitä tälläisestä järkytyksestä? Miten suhde korjataan, vai onko se mahdotonta, miten saa itsetuntonsa ylös suosta, kuinka unohtaa?!