Mun mielestä myös olisi ollut jees vaikkapa lyhentää kotihoidontuen kokonaiskestoa, mutta perheille olisi edelleen voinut jättää valinnanvapauden siinä, kuka sinne kotiin jää. Itse olisin myös valmis siihen, että lapsilisiä laskettaisiin jonkun verran, esimerkiksi 5 per lapsi, vaikka itselläni on kolme alle 14-vuotiasta lasta (ja lisät ovat kyllä tulleet todella tarpeeseen, eivätkä jääneet tileille makoilemaan).
Samoin olisin valmis luopumaan asuntolainan korkovähennyksestä, vaikka itselläni asuntolainaa onkin. Se on sellaista luksusta mun mielestäni, johon tässä taloustilanteessa ei valtiolla olisi varaa. Ja jokaisen asuntolainaa ottaneen henkilön tulisi tietysti tajuta, ettei lainaa ottaessa voi laskea korkovähennysten päälle. Vaaditaan yksi päätös eduskunnassa, eikä sitä tukea enää saa. Eli hirveän epävarmaa perustaa vuosikausien lainan ottaminen johonkin etuuteen, joka voidaan lähes koska tahansa napsaista pois. En kyllä tiedä, mitä tapahtuisi, jos kyseinen vähennys napsaistaisiin nyt pois. Kuinka moni asuntolainallinen joutuisi peruuttamattomiin vaikeuksiin sen vuoksi? Ja on siinä varmaan noilla poliitikoilla omakin lehmä ojassa; voi olla melkein varma, että ne, jotka tuollaisen päätöksen tekisivät, eivät välttämättä eduskunnassa olisi seuraavalla kaudella (kansalaisten pyhän vihan takia). Mutta voisihan tuota vähennysten määrää pikku hiljaa laskea, ja kun on saatu ne tasolle, jossa niillä ei käytännössä ole enää merkitystä, ne voisi lopettaa kokonaan.
Ja joo, eläkekatto olisi myös jees asia. Voisi tosiaan olla vaikka kansalaisten keskimääräisen palkan verran se eläke maksimissaan. Täytyy sanoa, etten myöskään ymmärrä sitä, miksi yhteisöverokantaa alennetaan vuoden 2014 alussa 24,5 prosentista 20 prosenttiin. Mä väitän, ettei Suomen valtio hyödy siitä yhtään mitään, päin vastoin.