Karmea riita miehen kanssa työnjaosta/arjesta, nyt neuvoja!

[QUOTE="vieras";28906427]En kanssa käsitä tuota ulkoilun määrää. Tuntuu että kiire ja stressi on teillä osittain itse aiheutettua. Sinä viet lapset ja mies hakee. Sinä teet ruoan ja mies hoitaa pyykit. Aika tasan tuo näyttää menevän. Noista aikataulutetuista ulkoiluista voisi höllätä.[/QUOTE]

Juuri näin. Olette stressaantuneita, koska teette arjesta niin vaikeaa.
On perheitä, joiden tilanne on paljon vaativampi. Sun lapset nukkuu, ja nukahtaa illalla nopeesti. Lapset ei ole erityislapsia. Mitä vielä valitat? Että et saa nukkua? No miksi et ole vaatinut mieheltäsi että saisit nukkua viikonloppuisin? Ja miksi lapset viedään aina ulos, ikäänkuin he olisivat koko ajan tiellä? Opetelkaa nauttimaan perusarjesta, lasten KANSSA. laita videot pyörimään viikoksi lapsille, ja opetelkaa olemaan kotona, rauhallisesti, koko ajan ei tarvitse TEHDÄ jotain!

 

Ensinnä ap: NUKU KUN LAPSET NUKKUU. Älä valvo illalla. Tiedän että tekisi mieli "omaa aikaa kun lapset nukkuu". Mutta ne vuodet tulee sulle eteen vielä, nopeammin kuin arvaatkaan. Eli kun saat lapset pehkuihin, painut itsekin sinne niin nopeaan kuin mahdollista. Pakolliset hommat tee kun mies ulkoilee arkena.

Meillä lapset menee unille klo 20. Ja me aikuisetkin ollaan unilla yleensä jo 21.00. Joo, ei me ehditä mitään tuoki tärkeää katsoa telkkarista tai plarata nettiä. Tärkeämpää on uni.

Eli mars nyt omakin unirytmi kuntoon. Ei se ole niin kamalaa herätä 6.15 jos on ajoissa mennyt nukkumaan. Ja ton ikäisten kanssa voi niitä kotihommia jo tehdä lasten hereillä olellessa ja/tai ottaa lapset mukaan. Ymmärrän toki että olisi kiva aamuisin nukua ja olisihan se reilua sun mieheltä vuorotella. Mutta edelleen, kaikki on kiinni nukkumaan menosta. JA jos sulla nukahtamisen kanssa ongelmia niin kokeile ensin vaikkapa magneesiumia joka rentouttaa lihaksia. Jos tästä ei ole apua niin lääkärin pakeilla voisit käydä. En nyt tarkoita että ottaisit unilääkeitä, mutta esim melatoniin voisi auttaa asiaan. Nukahtamisapua kunnes saat univajettaa vähemmälle ja uni alkaa tulla luontaisemmin.

 

Mä ymmärrän miten pahalta toi laiskaksi haukkuminen tuntuu. Itse olen kolmivuorotyössä ja mieheni tekee virka-aikaa. Mulla on onneksi sellaiset unen lahjat, että pystyn nukkumaan melkein milloin vain. Voin nukkua keskellä päivää, aamulla pitkään, monet päikkärit jne. Ja tämä on työssäni etu, saan nukuttua tarpeeksi vuorokaudessa jos vain haluan. Mieheni taas ei pysty nukkumaan kuin vain yöllä ja herää joka aamu viimeistään kymmeneltä. Muut unirytmit vain väsyttävät häntä.

Välillä huomaan meillä olevan tuota samaa mitä teilläkin on, eli mieheni pitää minua laiskana. Hän kai kuvittelee että olen ollut hereillä koko päivän esim. Yövuoron jälkeen. Eli vaikka olen siis nukkunut hänen työpäivän ajan "yöuniani", niin olen hänen mielestään laiskotellut. En ole saanut koko päivänä mitään aikaan kun hän tulee kotiin. Tämä on minusta sama asia kun tulisin arvostelemaan aamulla hänen tekemisiään kun hän on vasta herännyt.

Tästä aiheesta on molemmilla mennyt hermot moneen kertaan. Olen jääräpäisesti kyllä nukkunut edelleen, koska väsyneenä en kykene kunnolla mihinkään. Suosittelisin että alat sinäkin apee nukkumaan tarpeeksi. Se on kuitenkin niin iso osa terveyttä ja hyvinvointia. Jos teillä molemilla väsyttää niin kannattaa hakea apua tai muuttaa arkea jotenkin, että saisitte molemmat nukuttua.

 

Ensinnä ap: NUKU KUN LAPSET NUKKUU. Älä valvo illalla. Tiedän että tekisi mieli "omaa aikaa kun lapset nukkuu". Mutta ne vuodet tulee sulle eteen vielä, nopeammin kuin arvaatkaan. Eli kun saat lapset pehkuihin, painut itsekin sinne niin nopeaan kuin mahdollista. Pakolliset hommat tee kun mies ulkoilee arkena.

Meillä lapset menee unille klo 20. Ja me aikuisetkin ollaan unilla yleensä jo 21.00. Joo, ei me ehditä mitään tuoki tärkeää katsoa telkkarista tai plarata nettiä. Tärkeämpää on uni.

Eli mars nyt omakin unirytmi kuntoon. Ei se ole niin kamalaa herätä 6.15 jos on ajoissa mennyt nukkumaan. Ja ton ikäisten kanssa voi niitä kotihommia jo tehdä lasten hereillä olellessa ja/tai ottaa lapset mukaan. Ymmärrän toki että olisi kiva aamuisin nukua ja olisihan se reilua sun mieheltä vuorotella. Mutta edelleen, kaikki on kiinni nukkumaan menosta. JA jos sulla nukahtamisen kanssa ongelmia niin kokeile ensin vaikkapa magneesiumia joka rentouttaa lihaksia. Jos tästä ei ole apua niin lääkärin pakeilla voisit käydä. En nyt tarkoita että ottaisit unilääkeitä, mutta esim melatoniin voisi auttaa asiaan. Nukahtamisapua kunnes saat univajettaa vähemmälle ja uni alkaa tulla luontaisemmin.

Peesi. Kummastelen miksi aamuherääminen on vaikeaa...siihen kun on olemassa lääke nimeltä ajoissa nukkumaan. Ja jos unen tulon kanssa on ongelmia niin sitä kannattanee alkaa hoitaa kuntoon.

 

Huvittavaa kuinka palstalla ämmät suunnittelevat porukalla työlistaa jollekin tuntemattomalle miesparalle.

 

Huvittavaa kuinka palstalla ämmät suunnittelevat porukalla työlistaa jollekin tuntemattomalle miesparalle.

Mun mielestä koko työlistä-ajattelu on perseestä. On on kuin menisi töihin, kun on menossa omaan kotiin! Onko ihme että parisuhde väljähtyy??? Minusta työlistat pitäisi unohtaa, ja se tekee, joka JAKSAA. Jos kumpikaan ei jaksa, sitten se jää tekemättä (esim ylimääräiset ulkoilut,siivoomiset ym, asiat joita voi jättää tekemättä, ei tietenkään lasten hakeminen tms)

Tämän ketjun avulla ymmärrän nyt todella hyvin,miksi ihmisten parisuhteet ei kestä! Eihän arjestä pitäisi tuollaista stressiä saada aikaiseksi, vaan yrittää nauttia siitä että lapset on pieniä! Moni muukin äiti on univajeessa vuosikausia, ei se ole niin vakavaa.

 

1. Relatkaa.
2. Nukkukaa kun lapset nukkuu.
3. Kuunelkaa toinen toisianne sen sijaan että jankkaatte kumpi on missäkin oikeassa ja kuka mitäkin tekee. "pata kattila soimaan, musta kylki kummallakin"
4. Televisio voi olla lastenvahti viikonloppuaamuina ilman että lapset menee pilalle.
5. Olkaa yhdessä. Tehkää asioita yhdessä. Menkää pelaamaan/pyöräilemään yhdessä.
6. Valmsruokia saa käyttää satunnaisessa kiireessä.
7. Muistakaa mihin toisissanne rakastuitte ja miks perustitte perheen. Tuskin sen vuoksi että eroaisitte...
8. Yrittäkää tunnistaa mistä ongelma oikeasti juurtaa.
9. Katsokaa molemmat itseä rehellisesti peiliin ja tunnistakaa myös omat vikanne ja myöntäkää ne. Ei martyyritouhua eikä ainaista oman selän puolustusta. Jokainen tekee virheitä ja ne olisi syytä myöntää.

 

Lukekaa pliis ennen kuin kommentoitte: MEILLÄ EI OLE TYÖLISTAA!!!!! Lista on tehty, jotta näkisimme mistä on riita. Ei ole pakko mennä ulos, katsotaan telkkaria jne. Listattiin siis VAIN TAVAT JOTKA HIERTÄÄ.

Listan tarkoitus oli jäsennellä, mistä epäreiluuden tunteessa on kyse, mitä tulee työnjakoon ja omaan aikaan.
Eli lista on minun yritykseni konkretisoida epämääräisenä vellonutta riitaa.

Ja kyllä, meillä syödään eineksiä. Ja lapset katsovat telkkaria. Mutta eivät lapsetkasn voi yksin katsoa telkkaria joka la-su aamuna vaikka paria tuntia nuin, että minä nukkuisin!

 

[QUOTE="vieras";28907609]Juuri näin. Olette stressaantuneita, koska teette arjesta niin vaikeaa.
On perheitä, joiden tilanne on paljon vaativampi. Sun lapset nukkuu, ja nukahtaa illalla nopeesti. Lapset ei ole erityislapsia. Mitä vielä valitat? Että et saa nukkua? No miksi et ole vaatinut mieheltäsi että saisit nukkua viikonloppuisin? Ja miksi lapset viedään aina ulos, ikäänkuin he olisivat koko ajan tiellä? Opetelkaa nauttimaan perusarjesta, lasten KANSSA. laita videot pyörimään viikoksi lapsille, ja opetelkaa olemaan kotona, rauhallisesti, koko ajan ei tarvitse TEHDÄ jotain![/QUOTE]

Näin minäkin ajattelen.

Muutenkin jotenkin koko ajatus LISTATA kaikki TYÖT tuntuu vieraalta. Tuo kaikkihan on elämää, perusarkea, ei sen pitäisi olla mitään jatkuvaa työlistaa joka on tarkkaan jaettu ja kauheaa suorittamista päivästä toiseen. Ei ihme että välejä kiristää ja masentaa, elämänne vaikuttaa ihan järkyttävän kaavamaiselta ja tylsältä.

Meillä on ihan samat taustatiedot, samanikäiset lapset ja yhdessä ollaan oltu yli 10 vuotta. Mutta meillä on kyllä kivaa keskenämme. Se on vakio, että mies vie lapset aamuisin ja minä haen, mutta muuten kyllä ihan kaikki hommat sujuu itsestään omalla painollaan, tasapuolisesti.

Meillä päiväkotipäivän jälkeen lapset katsovat pikkukakkosta ja miehen kanssa laitetaan usein yhdessä ruokaa ja jutellaan päivästä. Sitten syödään koko perhe yhdessä, jonka jälkeen on ihan vapaata olekskeua, ihan kaikilla. Lapset leikkivät usein itsekseen pihalla, saunotaan tai lähdetään kaupoille koko perhe jos on tarvetta, saatan laittaa pesukoneen pyörimään, lueskella lehteä, neuloa.. mitä vaan. Iltatoimet hoidetaan yhdessä, toinen laittaa jotain iltapalaa lapsille, lapset pukee itse yöpäidat, toinen harjaa toisen hampaat ja toinen toisen, usein minä luen lapsille jonkin sadun ja sitten lapset menevät nukkumaan. Vanhempi menee itse, nuoremman kanssa yleensä istutaan hetki, kumpi nyt milloinkin sen tekee. Kun lapset nukahtaa, alkaa meidän oma aika. Laitetaan yhdessä jotain kivaa iltapalaa, katsellaan leffaa, jutellaan, harrastetaan seksiä jos siltä tuntuu. Joskus mennään saunaan jos halutaan olla siellä rauhassa kahden.

Siivoukset hoidetaan myös siinä sivussa, joskus arki-iltana voi olla hyvä hetki ottaa imuri esiin, joskus sunnuntaisin. Pyykkiä pestään, ripustetaan ja keräillään sitä mukaan kun sitä tulee. Auto tankataan ja pestään (hyvänen aika sentään..) sillon kun se sitä tarvii. Viikonloppuisin kyläillään, pyöritään kauppakeskuksissa, kokataan koko perheen voimin, tai mitä vaan - jotain kivaa kuitenkin, että jaksaa taas arkea.

Pääpointtina tässä on se, että meidän elämässä ei ole mitään nimettyjä tehtäviä ja listoja. Tuo ihmeellinen kaavamaisuus tuhoaa kyllä parisuhteen ajan myötä, eikä ihme. Eläkää nyt hyvät ihmiset sitä elämäänne, älkääkä suorittako sitä!

 

[QUOTE="aapee";28907903]Lukekaa pliis ennen kuin kommentoitte: MEILLÄ EI OLE TYÖLISTAA!!!!! Lista on tehty, jotta näkisimme mistä on riita. Ei ole pakko mennä ulos, katsotaan telkkaria jne. Listattiin siis VAIN TAVAT JOTKA HIERTÄÄ.

Listan tarkoitus oli jäsennellä, mistä epäreiluuden tunteessa on kyse, mitä tulee työnjakoon ja omaan aikaan.
Eli lista on minun yritykseni konkretisoida epämääräisenä vellonutta riitaa.

Ja kyllä, meillä syödään eineksiä. Ja lapset katsovat telkkaria. Mutta eivät lapsetkasn voi yksin katsoa telkkaria joka la-su aamuna vaikka paria tuntia nuin, että minä nukkuisin![/QUOTE]

No ihan sama onko olemassa KONKREETTISTA listaa paperilla, mutta kovin selkeä työnjako ja kellonajathan teillä tuntuu arjessa olevan. Tuo lista on kuitenkin mitä ilmeisimmin siis olemassa, vaikakin vaan teidän päässänne.

 

Mut haloo: "missä elämänilo" , haukkuuko sun miehesi sua laiskaksi?

 

Univelka on kyllä toisille ihmisille todella "vammauttava" asia ja toisille ei. Sitä on turha täällä arvostella.
Kauan kesti meilläkin keksiä pahimmassa vauva-valvomisvaiheessa, että kävin äitini luona nukkumassa muutaman viikon, kerran viikossa viikonloppuna. Mieheni taas pärjää vähemmillä unilla, joten siltä osin homma järjestyi hyvin.

Eräs ystäväni kävi 3krt viikossa jumpassa 3h yöunilla per yö, no problem. Mä olisin varmaan joutunut itse hoitoon tuollaisella vajeella....

Riidaksihan se menee juurikin väsyneenä.

 

Tuntuupa ap:n elämä aikataulutetulta.
Milloin teette jotain yhdessä koko perhe? Milloin vanhemmilla yhteistä aikaa?
Miksi ulkoilu on noin pakotettua toimintaa? Miksi ette tee hommia ristiin?

Meillä ei ole mitään työlistoja, ei säännöksiä kuka nukkuu pidempään, kuka tekee ruuan, kuka menee ulos. Se menee joka paremmin jaksaa tai joka haluaa. Se kokkaa/pesee pyykkiä joka ensimmäisenä ehtii. Se nukkuu jota enemmän väsyttää.

Voidaan päättää ihan hyvin että nyt pidetään löhöpäivä tai että nyt ollaan aamusta iltaan ulkona.
Tehdään paljon yhdessä mutta myös niin että päästään itse tekemään rauhassa omia juttuja. Luetaan toisiamme, suunnilleen kävelytyylistä tietää milloin toinen tarvii omaa rauhaa tai on väsynyt. Silloin tsempataan, autetaan, tuetaan.
Missio on molemmilla pitää toista mahdollisimman onnellisena, silloin ei voi epäonnistua.
Ei arki saa olla niin kauheaa suorittamista että jopa kotitöistä ja lasten kanssa vietetystä ajasta väännetään kättä ja kilpaillaan kummalla on rankempaa ja kumpi tekee enemmän tai vähemmän.
Yhteen hiileen sitä pitäis puhaltaa, en kyllä minäkään ihmettele erojen määrää.

Mitäpä ap luulet, onko ne lapset onnellisempia kireistä vanhemmista ja 1,5h pakkoulkoilusta vai siitä että keskenään höpösöttelevät vanhemmat kokkailee yhdessä keittiössä ja lapset saavat chillailla olohuoneessa hoitopäivän päälle? Tai mikä parasta, ottakaa ne lapset siihen keittiöhommiin mukaan.

 

Ihan oikeesti, ei meillä ole jaettu töitä ja nimetty niitä.

Mutta mieheni mielestä minä olen laiska. Olemme velloneet tässä riidassa kauan js pyysin että sanoo siis, missä kohden hän kokee tekevänsä enemmän kuin minä. Ja kirjoitin ylös kohdat, joissa tunnen itse tekeväni hyvinkin osuuteni.

Lista on riidan selvittelyä, ei mikään arjen kalenteri!!!!

Keskustelu on ollut hyvää ja minulle avuksi, mutta sen taivastelu että on hullus listata ja jakaa työt on nyt ihan metsässä.

Se on totta, että tilanne on itse aiheutettu. Elämähän on. Pitäisi vain löytää itse myös joku fiksumpi ratkaisu kuin riidellä samasta asiasta niin kauan että tulee ero.

Kiitos kaikille ajatuksella kommentoineille!!!! Iso apu.

 

En ymmärrä miksi ap:n kaltaiset ihmiset edes hankkivat lapsia jos eivät niiden kanssa kykene sovussa arjesta suoriutumaan. Antakaa lapsenne huostaan tai adoptoitavaksi niin saatte nukkua ja viettää vapaa-aikaa sydämenne kyllyydestä.

Jotkut tämän päivän ihmiset ovat kyllä täysin vätyksiä ja kermaperseitä. On niin "rankkaa" ja "vaativaa" kun pitää oikein käydä töissä ja hoitaa lapsia että ero pitää ottaa ja sillä ongelmat ratkeavat! Voi kauhistuksen kauhistus!

Suoraan sanoen vituttaa tuollaiset.

 

[QUOTE="vieras";28907926]Mut haloo: "missä elämänilo" , haukkuuko sun miehesi sua laiskaksi?[/QUOTE]

Ei. Eikä miksikään muuksikaan. Kuten sanoin, meillä on kivaa yhdessä. Joskus toki riidellään mutta ei siitä kumpi on "tehnyt" enemmän lasten tai kodin eteen, kumpi on ahkera ja kumpi on laiska.

 

Miks nuo hommat teillä on niin korvamerkittyjä? Miksi niin tarkka rutiini esim. viikonlopuissa, sinun vapaailloissasi? Miten teidän parisuhdeaika, onko sitä? Milloin teette koko perhe yhdessä jotain?

 

Jätä se sika!
Ja lapset voi opettaa siihen että viikonloppuaamuisin ei vanhempia herätetä vaan katsotaan telkkaria. Ei ne siitä rikki mene. Ja päiväunet pois pienemmältä niin nukkuu aamulla pitempään.

 

Mä kuolisin jos mun pitäisi lähteä työpäivän jälkeen jonnekkin ulos lasten kanssa 1,5 tunniksi. Joka ilta. Päivästä toiseen. Miksette osaa kotonanne olla niin kuin kotona???

Ja miksei lapset syö aamupalaa päiväkodissa?

 

Onko mies sitten ehdottanut uutta "työvuorolistaa"? Anna miehen tehdä uusi lista ja katso vaikuttaako se sinusta kohtuulliselta. Mun mielestä on turha rutista, jos ei suostu toisen parannusehdotuksiin, mutta ei myöskään itse ehdota mitään.

Olisiko teillä mahdollisuutta palkata lastenhoitajaa viikonloppuisin? Miten lähellä asuu sukulaisia ja ystäviä? Jos vaan sopivan matkan päässä asuu ketään, voisitte kertoa suoraan, että olette nyt vaikeuksissa ja tarvitsisitte hoitoapua.

Mieshän saa nukkua paljon, saa harrastaa jne, mutta ilmeisesti on silti väsynyt. Voisiko olla jotain terveysongelmaa tai esimerkiksi masennusta, mikä aiheuttaa väsymystä, ja kaikki voi tuntua raskaammalta kuin oikeasti on?

 

[QUOTE="eräs";28905418]Kandeis varmaan hieman löysätä... Tuosta laskemisestä ja joka pilkun viilauksesta ei tuu just tommonen sota. Teidän pitää lopettaaa vertailu ja kaikkien vihkoon ylös kirjoittaminen. Kohta ne lapset on isompia ja teillä helpompaa, älkää nyt antako periksi.[/QUOTE]

Se nyt vaan usein johtaa huomaamatta siihen, että se toinen (yleensä äiti) päätyy tekemään lähes kaiken.

 

En ymmärrä miksi ap:n kaltaiset ihmiset edes hankkivat lapsia jos eivät niiden kanssa kykene sovussa arjesta suoriutumaan. Antakaa lapsenne huostaan tai adoptoitavaksi niin saatte nukkua ja viettää vapaa-aikaa sydämenne kyllyydestä.

Jotkut tämän päivän ihmiset ovat kyllä täysin vätyksiä ja kermaperseitä. On niin "rankkaa" ja "vaativaa" kun pitää oikein käydä töissä ja hoitaa lapsia että ero pitää ottaa ja sillä ongelmat ratkeavat! Voi kauhistuksen kauhistus!

Suoraan sanoen vituttaa tuollaiset.

En valitsisi noin karkeita sanoja mutta vinha perä tässä kirjoituksessa on. Monessa perheessä tuntuu olevan niin että se oma aika, oma unenmäärä, oma vapaus, tyttöjen/poikienillat ovat sellainen kilpakysymys pariskunnalle että koko elämä tuntuu menevän laskeskellessa kumpi on saanu vapaata lapsista ja arjesta enemmän.
Itselleni henkilökohtaisesti on sata kertaa tärkeämpää viettää miehen kanssa aikaa kuin lähteä tyttöjen kanssa istumaan iltaa, vaikka sitäkin silloin tällöin harrastan. Mulle on myös tärkeämpää saada viettää viikonloppuaamuja lasten kanssa rauhassa kuin nukkua pitkään. Miks joistakin iltatoimista, ruuanlaitosta ja ulkoilustakin tehdään suoritteita, rasitteita ja kuluttavia juttuja kun ne nimenomaan voisi olla voimaa antavia ja mukavia yhteisiä/omia hetkiä?

 

Miksi ulkoilu on noin pakotettua toimintaa?

Aika moni tarttui tuohon ulkoiluun, mutta mun mielestä ap jossain tuolla kirjoitti, että mies haluaa ulkoilla lasten kanssa, koska viihtyy ulkona paremmin kuin sisällä. Meilläkin mies vie melkein joka päivä lapsia ulos, koska se voi siellä samalla harrastaa omiaan, ja viihtyy muutenkin

Ja tuolla joku sanoi, että ap:n kaltaisten ei lapsia pitäisi tehdä; mistä sitä etukäteen tietää, millaisena itse tai puoliso kokee arjen lasten kanssa? Mulle ainakin tuli ihan yllätyksenä tietyt piirteet, mitä miehessä isänä nousi esiin.

 

[QUOTE="aapee";28907951]Ihan oikeesti, ei meillä ole jaettu töitä ja nimetty niitä.

Mutta mieheni mielestä minä olen laiska. Olemme velloneet tässä riidassa kauan js pyysin että sanoo siis, missä kohden hän kokee tekevänsä enemmän kuin minä. Ja kirjoitin ylös kohdat, joissa tunnen itse tekeväni hyvinkin osuuteni.

Lista on riidan selvittelyä, ei mikään arjen kalenteri!!!!

Keskustelu on ollut hyvää ja minulle avuksi, mutta sen taivastelu että on hullus listata ja jakaa työt on nyt ihan metsässä.

Se on totta, että tilanne on itse aiheutettu. Elämähän on. Pitäisi vain löytää itse myös joku fiksumpi ratkaisu kuin riidellä samasta asiasta niin kauan että tulee ero.

Kiitos kaikille ajatuksella kommentoineille!!!! Iso apu.[/QUOTE]

Mihin aikaan menet nukkumaan? Kokeileppa unille menon aikaistamista, avittaa kummasti. Töllö kiinni ja irti koneelta. Ihan Pakolliset hommat hoida pois lasten hereillä ollessa.

 

Minä en siis kaipaa lisää omaa aikaa. Paitsi nukkua joskus aamulla, esim. kerran viikossa, kunnes lapset kasvavat ja alkavat myös nukkua vähän pidempään. Jonakin päivänä sekin kuitenkin tapahtuu

Enkä siis halua palkata meille lastenhoitajaa (kuten moni on neuvonut), koska haluan olla itse lasteni kanssa. Minusta olisi kivaa tehdä arki-iltaisin jotain yhdessä koko perhe, mies tosiaan haluaa että mennään vuorovetona, jotta jompikumpi saa levätä.

Ongelma ei siis ole se, että haluaisin "lapsista eroon". Haluan nukkua välillä pitkään, ja että mieheni ei pitäisi minua niin laiskana vastuunväistelijänä, että hän alkaa tuntea ettei esim. halua olla seurassani.

Tuossa joku ehdotti, että onkohan mies masentunut tmv., kun vaan väsyttää vaikka saa nukkua. Olen välillä miettinyt samaa, ja myös fyysisen sairauden mahdollisuutta. Siksi aloituksessakin kysyin, nukkuuko muiden puolisot yhtä paljon kuin minun.

Olen yhtä aikaa huolissani sekä miehestä että avioliitosta. Jotenkin meidän/minun täytyy tämä tilanne korjata, mutta en osaa. Ihan mielipiteitä ja neuvoja kyselin.