Ei siinä ole mun mielestä mitään järkeä, että me aletaan piilotella karkkeja jottei tyttö saa niitä. Mun mielestä sen pitää mennä niin, että tyttö tajuaa ja tottelee, että ei ota niitä kun ei ole lupaa. Mutta ehkä on vaan piilotettava ne paremmin...
Jos tilanne on se, että lapsi ei tottele, ja hän livistää rangaistuksista tavalla tai toisella (karkaa jäähyltä, kumoaa asettamasi karkkipäiväkiellon) niin pakkohan sinun on varmistaa, että homma hoituu kunnialla loppuun. Jäähyllä istutaan ja karkit pannaan ulottumattomiin. Meillä ne lähtisivät vaikka ulkoroskikseen, jos näpit eivät pysy niistä erossa.
Kun lapsi havaitsee, että sinun sanasi pitää, eikä sitä voi kiertää, hänelle voi antaa lisää liekaa. Silloin näet, totteleeko lapsi vai ei. Jos hän on jo oppinut, että ei tarkoittaa ei, niin sinun sanasi riittää. Rajat on asetettu, ne on testattu, rikkomuksista on tullut seuraus ja hyvällä käytöksellä saa etuja.
Vaikka nappaisit loput karkit pois tai veljen karkkien ottamisesta tulisi jokin seuraamus, niin lapsi katsoo silti voitoksi, ettet edes pystynyt estämään häneltä karkinsyöntiä, vaikka niin uhkasit. Karkkien määrä ei ole lapsen kannalta tässä se pointti, vaan se, että äitiäpäs on huijattu, lälläslei, sai hän sitten kaksi tai kaksikymmentä karkkia suuhunsa.
Kyllä meilläkin nelivuotias yrittää toisinaan isotella. Jos otan lelun jäähylle, hän saattaa hyvin ilmoittaa, että: "Kyllä mä tohon yletyn, otan sen itse." Yleensä seuraan sivusta tilannetta ja laitan lelun vaikka sitten pihalle ja oven lukkoon, jos hän menee sitä ottamaan. Otan lelun pois jo ennen kuin hän yltää siihen.
Jos mulla on kiire, enkä ehdi vahtia, laitan sen heti kerrasta sellaiseen paikkaan, että sitä ei saa otettua. Sanon, mitä tarkoitan ja tarkoitan mitä sanon.
Onko joku syy miksi lastensuojeluilmoitus pitäisi tehdä? Tiedätkö mistä syystä lastensuojeluilmoitukset tehdään? Ei haastavan lapsen kasvattaminen ja siihen väsyminen ole syy tehdä lastensuojeluilmoitus. Jos olisit kertonut tilanteestanne, niin hyvin suurella todennäköisyydellä olisitte saaneet apua. Vinkkejä, lähetteen perheneuvolaan, mitä kautta saisitte apua sekä kasvatusasioihin että omaan jaksamiseenne, tukiryhmän tapaamisten yhteystiedot tms. Mutta ei se terkka osaa teitä auttaa, jos ette saa suutanne auki. Senhän takia siellä neuvolassa kysytään, että miten menee!
. Mä kun oon just päässy henkäseen, että ihanaa, kun tyttö on ollut niin seesteinen viimeisen puoli vuotta...tyttö siis täyttää lokakuussa 5v. Meillä tuo uhma alkoi 2,5-vuotiaana ja kesti tuonne viime talveen asti. Keväällä alkoi helpottaa. Elo oli just tuommoista kuin aloittajalla. Ja ei todellakaan ole saanut kaikkea periksi. Huomiota tietysti on saanut, ainoa lapsi kun on. Parin ystävän mukaan meillä on ollut tosi tiukka kuri, mutta onpahan ollut vilkas ja kovapäinen lapsikin. Jäähy on ollut meillä keinona ja jos ulkona karkasi, joutui välittömästi sisälle. Jos kaupassa pani ranttaliksi, joutui autoon. Ja uhkaukset myös aina pidetiin, samoin meillä pidetään myös lupaukset, myös ne kivat 
. Ja ei, en jättänyt ulos jäätymään, vaan nappasin syliin ja lähdin kantamaan autoon...kohta jo tyttö pyysi sisälle ja lupasi pukea. Päiväkodin henkilökunta oli tukena ja kiittelivät, kun jaksoin viedä tilanteet loppuun.
