M32
[QUOTE="vieras";28799001]Jos olet 32, en kyllä pidä sinua kovin "nuorena".[/QUOTE]En minäkään pidä itseäni nuorena. Mikä on pointtisi?
No koska olen nainen ja vielä tuon ikäinen ...ja tottakai luonnollisesti tunen ikäisiäni naisia ja jutellaan. Ja jos ihan facebookkia seuraa ja mitä puolitutut tekevät. Siksi ajattelen, että valtaosa, koska näin tuttavapiirissäni asiat vaan menee. En voisi kuvitella ketään tuttuani sanomassa, että naimisiin meno olisi kauheaa tai että haluaisi tosiaan naimisiin vasta siinä kolmekymppisenä...mulle olisi kauheaa mennä naimisiin vasta siinä kolmekymppisenä, tuntisin olevani todella vanha naimisiin.Really??? Mä en tunne yhtäkään kuvailemaasi naista. Minä ja ystäväni olemme kaikki menneet vähän pikin hampain naimisiin vasta kolmenkympin jälkeen ja miehen toiveesta. Mä en tiedä mikä ihme sut saa kuvittelemaan valtaosan naisista haluavan sitoutua 18- vuotiaana.
Sori luin viestisi vähän väärin...En minäkään pidä itseäni nuorena. Mikä on pointtisi?
Niinpä,kolmikymppisenä hyvin monet elää ihan täysillä jos eivät ole perhettä perustaneet, silloin voi matkustella kun on rahaa mukavasti ja tietää mitä haluaa eikä välitä ympäristön odotuksista. Ihailen itsevarmoja ihmisiä ketkä elää omannäköistä elämää!!Minä käyn itse asiassa baareissa nyt jopa useammin kuin opiskeluaikoina. Mitään "rauhoittumista" en ole kaivannut, kun ei ole koskaan varsinaisesti sekoillutkaan. Kaltaiseni ihmiset, jotka elivät jonkun mielestä jopa tylsää nuoruutta, ovat muuten yliedustettuina vapaaehtoisesti lapsettomien joukossa. Eniten perheelle omistautuneet tuttuni olivat puolestaan myös ankarimpia bilettäjiä. En tiedä, onko tässä taustalla jotakin psykologiaa: kun tietää elämäntilanteen muuttuvan radikaalisti tulevaisuudessa, pitää ottaa ilo irti villistä nuoruudesta?
Minä menin 20-vuotiaana naimisiin ja sain esikoisen 22-vuotiaana. Olisin halunnut saada lapsen jo 21-vuotiaana, mutta en tullut raskaaksi helposti. Ehkä päädyin noihin nuorempana kuin suomalaiset naiset keskimäärin, mutta ei se silti mitenkään harvinaista ole! Aika moni esimerkiksi on avoliitossa tuon ikäisenä, tuntuu että se on jopa yleisempää kuin asua erillään seurutselukumppanin kanssa. Lapsia moni ei vielä halua ihan siitä syystä, että opiskelut on kesken (ellei ole ammattikoulun käynyt).Alkuperäinen kirjoittaja Yh-isä;28798903:Vakava seurustelu mulle meinaa yhteenmuuttoa, suunnittelua häistä ja lapsesta. Moniko 21v nainen tätä haluaa?
Vastasit itse jo aiemmin:en ymmärrä mikä tuossakin on niin kauheaa naisille, vain 1 virhe muiden joukossa...
Moni haluaa kyllä lapsia nuorena, mutta ei ottaa elämäänsä toisen naisen lasta. Se lapsi kuitenkin rajoittaa parisuhteessa, vaikka ei oma olekaan, mutta silti ei ole äiti sille lapselle eikä välttämättä saa päättää esimerkiksi kasvatusasioista. Itse en haluaisi suhteeseen miehen kanssa jonka ex on raskaana siksikään, ettei voi vielä tietää miten miehen/exän/lapsen kuviot kolmestaan sitten menee, kun lapsi syntyy. Entä jos ex on kamalan mustasukkainen ja hormoonihuuruissaan sekoilee sitten sen takia? Ja muutnekin toivoisin, että mies keskittyy ensin luomaan suhteen lapseensa ja miettii uutta kumppania vasta vähän myöhemmin.harva tän ikäinen mitään vauvoja haluaa elämäänsä, varsinkaan jos ei oo oma
Niin, mutta onko ap biologinen isä? Hänhän kirjoitti tyyliin: vaikka lapsi ei ole minun...Miekkonen, miten pitkällä raskaus on? Onko lapsen pitäminen varmaa vai vielä epäselvää (mahd.abortti)? Oikeastiko haluat jo deittailemaan vaikka olet vasta eronnut ja sinusta on tulossa isä?
Luit omiasi. Kirjoitti, että 'lapsi ei ole oma' ja viittasi sillä tulevan kumppaninsa kiinnostukseen ryhtyä äitipuoleksi, ei omaan tilanteeseensa.Alkuperäinen kirjoittaja Yh-isä;28799193:Niin, mutta onko ap biologinen isä? Hänhän kirjoitti tyyliin: vaikka lapsi ei ole minun...
No joo.. En usko et kukaan itseensä ja elämäänsä tyytyväinen ihminen (ja lasta aidosti ajatteleva ja rakastava) haluaa tehdä elämästä vaikeaa ja aiheuttaa lapselle stressiä/murheita aikuisten riitelyn takia. Siinä ei ole kyse existä ja heidän väleistä vaan pienestä lapsesta ja hänen oikeudesta nähdä molempia vanhempia.Voi kun olisikin noin... uusperhekuviot on aika vaikeita usein. Entä jos lapsen äiti on katkera lapsen isän naisystävälle, ja mustamaalaa tätä koko ajan lapselle, tai koittaa jopa määräillä, ettei lapsi saa tavata "äitipuolta"? Tai kasvatuskysymyksissä on ihan erilaiset mielipiteet? Kun on yhteinen lapsi, halutessaan sen toisen vanhemman elämästä pystyy tekemään todella vaikeaa.
Eihän vaan kirjoitti että harvempi hänen ikäisensä nainen haluaa vauvaa elämäänsä, varsinkin jos se ei ole oma. Eli ei olisi seurustelukumppanin oma vauva mutta ap:n on.Alkuperäinen kirjoittaja Yh-isä;28799193:Niin, mutta onko ap biologinen isä? Hänhän kirjoitti tyyliin: vaikka lapsi ei ole minun...
Onneksi olkoon sitten Oletko nyt ihan varma, että et halua perustaa perhettä lapsen äidin kanssa?Rv 9 ja olen isä
Mikä se elämäsi rakkaus sitten on? Sinulla on kuitenkin loppuelämän suhde tulevaan lapseesi, ja lapsen äitiin. Sinua tekisin kaikkeni, jotta suhde toimisi ja lapsi saisi hyvän perheen.Olen. Hän on tärkeä minulle ja minulla on hauskaa hänen kanssaan. Mutta en koe että hän olisi elämäni rakkaus
Ei väkisin pidäkään. Tuntemukset vaan voi muuttua lapsen syntymän jälkeen.Miksi parisuhde pitäisi väkisin yrittää korjata?