mies haluaa tietää naisten mielipiteen..

Naisille ei kannata kertoa yhtään mitään. Älä kerro. Tämä on siis miehen mielipide, mutta miksi edes kuunnella naisten mielipiteitä, sillä harva nainen on deittaillut yhtäkään naista.

No, minä olen avoliitossa tälläkin hetkellä naisen kanssa ja voin vakuuttaa, että naiselle valehtelu tuollaisessa asiassa kannattaa vielä vähemmän kuin tuollaisesta kertominen. Sitä paitsi, eiköhän naisilta saa parhaan vastauksen juuri tuohon ap:n kysymykseen, koska nainen jos kuka tietää miten nainen ajattelee.

 

No, minä sain juurikin 21-vuotiaana esikoiseni, enkä kokenut olevani mitenkään erityisen nuori vanhemmuuteen. Ihmisestähän se tuokin on tietysti kiinni, mutta nyt kyllä sanoisin, että sun täytyy ottaa itseäsi niskasta kiinni. Se vauva nyt on tulossa, ja sillä selvä - ainoa, mitä siis voit tehdä, on tehdä jotain tuolle ajatusmaailmallesi (joka eittämättä tulee vuosien varrella ainakin johonkin suuntaan muokkautumaan, tahdoitpa tai et - ainakin toivottavasti) ja kantaa vastuusi.

Missään nimessä sitä, että sinulla on lapsi, ei kannata ruveta peittelemään, mikäli tosiaan elämänkumppani on hakusessa. Asia tulee esille ennemmin tai myöhemmin, ja jos ja kun se tulee esille vasta myöhemmin, potentiaalinen kumppani voi kokea tulevansa huijatuksi, ja se suhteentynkä saattaa loppua ennen kuin kunnolla alkoikaan. Rehellisyys maan perii, sanotaan.

Lisäksi voit miettiä asiaa lapsen kannalta; miltä sinusta tuntuisi, jos jompikumpi vanhemmistasi olisi kieltänyt sinut vastaavanlaisessa tilanteessa? Niinpä.

 

Kuinka moni 21v tyttö (en kutsuisi naiseksi) pystyy/haluaa vakavaa seurustelua tai kykenee seurustelemaan pitkään?

No sanoisinko nyt, että suurinosa naisista. MIehillä asia voi olla eri, mutta olen tuonikäinen nainen ja tiedän ihan lähipiiristä. Naiset alkavat usein viimeistään siinä 18 vuotiaana, jopa aikaisemmin oikeasti etsimään sitä "loppuelämän" miestä ja suunnittelevat niin häitä kun lapsia, vaikkeivat tietysti oleta, että ne vielä tulisivat. Nainen harvoin ryhtyy parisuhteeseen ilman mitään vakavia ajatuksia. Tietysti niitäkin naisia on. Naiset nimenomaan etsivät pitkää parisuhdetta jo nuorena. Taitaa olla miehillä vähän väärä käsitys naisista.

 

No aika monikin?

Vakava seurustelu mulle meinaa yhteenmuuttoa, suunnittelua häistä ja lapsesta. Moniko 21v nainen tätä haluaa?

 

Kuinka moni 21v tyttö (en kutsuisi naiseksi) pystyy/haluaa vakavaa seurustelua tai kykenee seurustelemaan pitkään?

Hyvin moni.

 

Naisille ei kannata kertoa yhtään mitään. Älä kerro. Tämä on siis miehen mielipide, mutta miksi edes kuunnella naisten mielipiteitä, sillä harva nainen on deittaillut yhtäkään naista.

Kertomatta jättämisellä ei ole muita huonoja puolia, kun että siitä naisesta tuskin saa mitään vakavaa kumppania ja nainen todennäköisesti haluaa erota, kun asia tulee ilmi ja todennäköisimmin siitä syystä, että ei ole asiaa aikaisemmin kertonut.

 

Vakava seurustelu mulle meinaa yhteenmuuttoa, suunnittelua häistä ja lapsesta. Moniko 21v nainen tätä haluaa?

Näin näppituntumalta voisin arvata, että 21v. naisista haluaa tuota useampi kuin 21v. miehistä, mutta voin toki olla väärässäkin.

 

Vakava seurustelu mulle meinaa yhteenmuuttoa, suunnittelua häistä ja lapsesta. Moniko 21v nainen tätä haluaa?

Suurin osa...sori nyt vaan, mutta käsitys on vähän väärä. Viimeistään tuossa iässä haaveillaan, että nämä asiat tapahtuvat. Suurinosa naisista haluaa naimisiin mahdollisimman nuoressa iässä. Lapsen teko voi olla vähän eri asia. Jotkut haluavat parikymppisinä, jotkut kolmekymppisinä, mutta vakavaa suhdetta aletaan etsimään jo siinä 18 vuotiaana ja odotetaan, että se mies kosisi mahdollisimman aikaisin.

 

Vakava seurustelu mulle meinaa yhteenmuuttoa, suunnittelua häistä ja lapsesta. Moniko 21v nainen tätä haluaa?

Usko nyt vain, että aika moni. Itse ainakin tunnen aika moniakin, jotka ovat tuossa iässä aloittaneet seurustelun tai jo seurustelleet pitkäaikaisen kumppaninsa kanssa.

 

Kuinka moni 21v tyttö (en kutsuisi naiseksi) pystyy/haluaa vakavaa seurustelua tai kykenee seurustelemaan pitkään?

Esimerkiksi minä aikoinani Toki se vakiintumisen halu ei kaikilla ole samanlainen, ihmisiä on monenlaisia. Omat toiveeni hiljalleen vakiintumisesta kävivät toteen ja ovat tuoneet meidät tähän päivään saakka. Nykyisin meillä on lapsia, ja perheenä tässä ollaan ja elellään, suurimmaksi osaksi onnellisesti.

 

Vakava seurustelu mulle meinaa yhteenmuuttoa, suunnittelua häistä ja lapsesta. Moniko 21v nainen tätä haluaa?

Olen 21v. eikä mielessä ole todellakaan perheen perustamiset tai häät. Opiskelu ja muut jutut on nyt paljon tärkempää. Toki joku päivä sit noikin

 

Vakava seurustelu mulle meinaa yhteenmuuttoa, suunnittelua häistä ja lapsesta.

Täytyykin sanoa vaimolle, ettemme seurustele vakavasti. Toivottavasti ei tule pahana järkytyksenä.

Aloittajaa haluan lohduttaa sanomalla, että seurustelutilanteesi kyllä helpottuu, kunhan lapsi on syntynyt ja huoltajuuskuviot vakiintuneet. Raskaana oleva eksä tekee elämäntilanteestasi epävakaan. Naisella on paljon pienempi kynnus alkaa suhteeseen kanssasi vuoden, parin kuluttua. Jos onnistut olemaan ns. hyvä isä, tämä saattaa olla jopa bonus joidenkin naisten silmissä.

 

[QUOTE="vieras";28798902]No sanoisinko nyt, että suurinosa naisista. MIehillä asia voi olla eri, mutta olen tuonikäinen nainen ja tiedän ihan lähipiiristä. Naiset alkavat usein viimeistään siinä 18 vuotiaana, jopa aikaisemmin oikeasti etsimään sitä "loppuelämän" miestä ja suunnittelevat niin häitä kun lapsia, vaikkeivat tietysti oleta, että ne vielä tulisivat. Nainen harvoin ryhtyy parisuhteeseen ilman mitään vakavia ajatuksia. Tietysti niitäkin naisia on. Naiset nimenomaan etsivät pitkää parisuhdetta jo nuorena. Taitaa olla miehillä vähän väärä käsitys naisista.[/QUOTE]

Voin olla toki kovasti väärässäkin. En vain itse tuossa iässä tuntenut ketään tyttöä, joka noin ajatteli. He halusivat bilettää, juhlia, seksisuhteita. Kun joku porukasta ajatteli muuttaa yhteen seurustelukumppaninsa kanssa, sai kovan kritiikin kavereiltaan tyyliin: "et kai sä aio tossa iässä sitoa itsees??". Ja monia puolituttujakin pelotti ajatus sitoutumisesta ja "rauhoittumisesta". Ja aika paljon oli naispuolisia tuttuja kuitenkin

 

Näin näppituntumalta voisin arvata, että 21v. naisista haluaa tuota useampi kuin 21v. miehistä, mutta voin toki olla väärässäkin.

Minä olin tuossa iässä valmis tuohon, mutta ei yksikään seurustelukumppaneistani. Sitoutuminen yhteen mieheen pelotti.

 

Voin olla toki kovasti väärässäkin. En vain itse tuossa iässä tuntenut ketään tyttöä, joka noin ajatteli. He halusivat bilettää, juhlia, seksisuhteita. Kun joku porukasta ajatteli muuttaa yhteen seurustelukumppaninsa kanssa, sai kovan kritiikin kavereiltaan tyyliin: "et kai sä aio tossa iässä sitoa itsees??". Ja monia puolituttujakin pelotti ajatus sitoutumisesta ja "rauhoittumisesta". Ja aika paljon oli naispuolisia tuttuja kuitenkin

No riippuu missä piireissä pyörii. Jos hengaa vaikkapa sellaisten Onnela-pissisten kanssa niin ne varmasti ainakin sanoo haluavansa olla villejä ja vapaita. Mutta esim. täällä palstalla tuntuu useimmat sanovan että ovat olleen miehensä kanssa jo tosi nuoresta että siinä 21 v iässä on oltu jo sen yhden miehen kanssa 5 v ja on lapsiakin.

 

Minä olin tuossa iässä valmis tuohon, mutta ei yksikään seurustelukumppaneistani. Sitoutuminen yhteen mieheen pelotti.

Omassa tuttavapiirissäni taas suurin osa sinkkutytöistä/naisista haaveilee näistä em. asioista. Puhumme nyt henkilöistä ikäjakaumalla 20-32.

 

Voin olla toki kovasti väärässäkin. En vain itse tuossa iässä tuntenut ketään tyttöä, joka noin ajatteli. He halusivat bilettää, juhlia, seksisuhteita. Kun joku porukasta ajatteli muuttaa yhteen seurustelukumppaninsa kanssa, sai kovan kritiikin kavereiltaan tyyliin: "et kai sä aio tossa iässä sitoa itsees??". Ja monia puolituttujakin pelotti ajatus sitoutumisesta ja "rauhoittumisesta". Ja aika paljon oli naispuolisia tuttuja kuitenkin

No piirejä on monia. Omassa ystäväpiirissäni asiat kyllä oli toisin. Kyllä tunnen myös niitä, jotka eivät halua vakiintua, mutta niitä on harvassa. Olen 22 ja suurinosa ystävistä on vakavassa parisuhteessa (monta vuotta kestävissä), joillain lapsia, suurinosa vähintään kihloissa, osa naimisissa...ja ne sinkut yrittävät etsiä sopivaa miestä ja valittavat kun ei löydy. facebookista voi vielä katsoa puolituttujakin ja ihan samaa näyttää olevan. Naimisiin alkaa mennä tuttuja, lapsia syntyy...

 

No riippuu missä piireissä pyörii. Jos hengaa vaikkapa sellaisten Onnela-pissisten kanssa niin ne varmasti ainakin sanoo haluavansa olla villejä ja vapaita. Mutta esim. täällä palstalla tuntuu useimmat sanovan että ovat olleen miehensä kanssa jo tosi nuoresta että siinä 21 v iässä on oltu jo sen yhden miehen kanssa 5 v ja on lapsiakin.

Totta, ja varmaan riippuu paljon asuinpaikkakunnastakin. Itse oon alunperin Hesasta, ja siellä meno on pikkaisen erilaista kuin vaikka Kälviällä

Toi Onnela-vertaus oli loistava niinhän ne kaikki kävivät viihteellä perjantait ja lauantait, ja itsekin kävin vielä alle parikymppisenä.

 

No riippuu missä piireissä pyörii. Jos hengaa vaikkapa sellaisten Onnela-pissisten kanssa niin ne varmasti ainakin sanoo haluavansa olla villejä ja vapaita. Mutta esim. täällä palstalla tuntuu useimmat sanovan että ovat olleen miehensä kanssa jo tosi nuoresta että siinä 21 v iässä on oltu jo sen yhden miehen kanssa 5 v ja on lapsiakin.

ootko kuullut kultaisesta keskitiestä? Mitä sitten jos tykkää käydä nollaamassa onnelassa kun arki on meille kaikille varmasti aika uuvuttavaa? Mitä hienoa on perustaa perhe parikymppisenä ja todeta viiden vuoden päästä ettei toinen olekaan se elämänmies tai elämännainen, erota ja rikkoa perhe lapsilta?

Nykyään just korostetaan nuoruudesta nauttimista ja pitkälle opiskelua jne. Perheen kerkeää perustaa ja antaa sille kaikkensa myöhemminkin!

 

[QUOTE="vieras";28798925]Suurin osa...sori nyt vaan, mutta käsitys on vähän väärä. Viimeistään tuossa iässä haaveillaan, että nämä asiat tapahtuvat. Suurinosa naisista haluaa naimisiin mahdollisimman nuoressa iässä. Lapsen teko voi olla vähän eri asia. Jotkut haluavat parikymppisinä, jotkut kolmekymppisinä, mutta vakavaa suhdetta aletaan etsimään jo siinä 18 vuotiaana ja odotetaan, että se mies kosisi mahdollisimman aikaisin.[/QUOTE]

Really??? Mä en tunne yhtäkään kuvailemaasi naista. Minä ja ystäväni olemme kaikki menneet vähän pikin hampain naimisiin vasta kolmenkympin jälkeen ja miehen toiveesta. Mä en tiedä mikä ihme sut saa kuvittelemaan valtaosan naisista haluavan sitoutua 18- vuotiaana.

 

Minä käyn itse asiassa baareissa nyt jopa useammin kuin opiskeluaikoina. Mitään "rauhoittumista" en ole kaivannut, kun ei ole koskaan varsinaisesti sekoillutkaan. Kaltaiseni ihmiset, jotka elivät jonkun mielestä jopa tylsää nuoruutta, ovat muuten yliedustettuina vapaaehtoisesti lapsettomien joukossa. Eniten perheelle omistautuneet tuttuni olivat puolestaan myös ankarimpia bilettäjiä. En tiedä, onko tässä taustalla jotakin psykologiaa: kun tietää elämäntilanteen muuttuvan radikaalisti tulevaisuudessa, pitää ottaa ilo irti villistä nuoruudesta?

 

Minä olin tuossa iässä valmis tuohon, mutta ei yksikään seurustelukumppaneistani. Sitoutuminen yhteen mieheen pelotti.

Ei kyllä kuulosta ihan niiltä naisilta, jotka tunnen ...en oikeastaan tunne ketään, joka sitoutumispelon takia olisi jättänyt miehen. Itse tosin kerran yhdelle miehelle noin sanoin, ettet halua sitoutua, kun ei oikein kemiat menneet yksiin ja en halunnut loukata.

 

Minä olin tuossa iässä valmis tuohon, mutta ei yksikään seurustelukumppaneistani. Sitoutuminen yhteen mieheen pelotti.

Minua hirvittää se, kuinka nuorena nykyään perustetaan perhe, ostetaan talo ja vakiinnutaan. Moni, siis rehellisesti sanottuna MONI, tuntemani alle 20v. nainen on jo vakiintunut tai selkeästi vakiintumassa siitä huolimatta, että bilettävät yhä ja pitävät hauskaa. Enää näitä kahta asiaa ei samalla tavalla eroteta toisistaan. Vakiintuminen ei enää tarkoita jäämistä neljän seinän sisälle ja mökkiintymistä. Nykyään halutaan saada kaikki: koulutus, työ, biletys, lapset, mies... ja samalla kertaa. No, ehkä ei lapsia välttämättä, mutta kaikki tuo muu. Ennen toimittiin kaavamaisemmin. Näin se maailma muuttuu.

Lisään vielä, että toki tunnen toisenlaisiakin naisia ja itsekin kuulun siihen ryhmään, jolla ei ollut mitään kiirettä vakiintua. Enemmän ajauduin epähuomiossa vakiintumaan.

 

Minä käyn itse asiassa baareissa nyt jopa useammin kuin opiskeluaikoina. Mitään "rauhoittumista" en ole kaivannut, kun ei ole koskaan varsinaisesti sekoillutkaan. Kaltaiseni ihmiset, jotka elivät jonkun mielestä jopa tylsää nuoruutta, ovat muuten yliedustettuina vapaaehtoisesti lapsettomien joukossa. Eniten perheelle omistautuneet tuttuni olivat puolestaan myös ankarimpia bilettäjiä. En tiedä, onko tässä taustalla jotakin psykologiaa: kun tietää elämäntilanteen muuttuvan radikaalisti tulevaisuudessa, pitää ottaa ilo irti villistä nuoruudesta?

Jos olet 32, en kyllä pidä sinua kovin "nuorena".

 

[QUOTE="vieras";28798992]Ei kyllä kuulosta ihan niiltä naisilta, jotka tunnen ...en oikeastaan tunne ketään, joka sitoutumispelon takia olisi jättänyt miehen. Itse tosin kerran yhdelle miehelle noin sanoin, ettet halua sitoutua, kun ei oikein kemiat menneet yksiin ja en halunnut loukata.[/QUOTE]

Ei mua kukaan ole jättänyt minkään sitoutumispelon takia en ole sellaista selitystä kuullut koskaan. Mut yhteenmuuttoon tuon ikäisenä ei olis kukaan ollut valmis, se olis kuulemma ollut liian suurta sitoutumista.