Yksin synnyttämään, en kestä!!!

Aih, on jo useampi vaikea synnytys... no ei ihme jos harmittaa mennä yksin. Mutta kyllä sitä selviää

 

Johan sinä tiedät, mitä synnytyssalissa tapahtuu, niin ei se ole kauheaa enää. Oikeastaan oli kiva olla yksin ja kokea se tunne, kun selviää itsenäisesti!

Jos on jo aiempia lapsia, niin on ihan hyväkin, ettei heitä tarvitse raahata muualle, kun mies jää kotiin.

Joo tiedän ja se siinä pahinta onkin, kun edelliset synnytykset on vain pahentuneet. Siksi pelkään minkälaiseksi tämä voi vielä tulla. Ensimmäinen oli helpoin.

Ja voi v---u sanon vaan. Samaa sano mun mies, että säästääpä siinäkin, kun ei tarvitse kenellekään hoitajalle maksaa. Mun mielestä se on vaan se pienin murhe tässä, että mihin ne aiemmat lapset menis, kun niille olis hoitaja tiedossa, joka tulisi meidän kotiin. Ja maksan niiiin mielelläni hoitajalle vaikka tonnin, jos mieheni tulis synnytykseen. Mutta nyt en oikeastaaan edes kykene ottamaan häntä mukaan, koska kaikki mitä hän on asiasta mulle sanonu, niin on loukannu aika tavalla.

 

Te ketkä nyt sitten olette yksin synnyttäneet, niin voitteko oikeesti antaa jotain konkreettisia neuvoja, miten siitä selviää?

 

Eihän sinne kukaan täyspäinen mies mene :
Mankeli - Suomalainen Mies - YouTube

 

Eihän sinne kukaan täyspäinen mies mene :

Mankeli (Kummeli) - Synnytykseen lähdössä - YouTube

 

Te ketkä nyt sitten olette yksin synnyttäneet, niin voitteko oikeesti antaa jotain konkreettisia neuvoja, miten siitä selviää?

Tottakai siitä selviää, mihin siellä miestä tarvitaan.

 

Tottakai siitä selviää, mihin siellä miestä tarvitaan.

Voi kiitos neuvostasi!! Mua ei nyt hirveästi tässä tilanteessa tämmöset auta, kun tiedän, mitä pian edessä on ja mitkä vaihtoehdot on. Oikeastaan vaihtoehtoja ei ole. Joudun mennä yksin. Ja jos vain kenelläkään olisi mitään konkreettista neuvoa olisin enemmänkin kuin kiitollinen.

 

Voi kiitos neuvostasi!! Mua ei nyt hirveästi tässä tilanteessa tämmöset auta, kun tiedän, mitä pian edessä on ja mitkä vaihtoehdot on. Oikeastaan vaihtoehtoja ei ole. Joudun mennä yksin. Ja jos vain kenelläkään olisi mitään konkreettista neuvoa olisin enemmänkin kuin kiitollinen.

Mitä neuvoa oikein kaipaat? Onhan siellä ossava henkilökunta.
Ihan yksin minäkin synnytin, isien mukanaolo ei silloin ollut vielä muotia.

 

Mä taas olin päinvastainen...kun oikein olin tuskissani, niin mä hiljenin ja käperryin omaan hiljaiseen maailmaani, enkä silloin kaivannut yhtään ylimääräistä hlöä lähelleni.Näin me ihmiset olemme erilaisia.

Mulla sama juttu. Minä en miestä varsinaisesti kaivannut tai "tarvinnut" missään vaiheessa mutta olihan se hänelle itselleen tärkeä kokemus olla läsnä lapsiensa syntyessä. Tokan synnyttäminen oli lisäksi niin helppo ja nopea homma, että mies hädintuskin ehti kaivaa kameran kassista esille

 

Tottakai siitä selviää, mihin siellä miestä tarvitaan.

Mä muistan vieläkin sen tunteen, kun näin että mies tuli synnytyssalin ovesta ja ainakin puolet kivusta katosi sillä hetkellä. Kyllä sillä toisen läsnäololla on iso merkitys, vaikka toki se vauva ulos tulee ilman miestäkin.

 

[QUOTE="...";28771452]Mies voi jäädä silloin pois, jos nainen ei halua miestä sinne, mutta mies ei voi mitenkään vain päättää ettei hän vaan tule. Vittu mikä idiootti, haluaisinpa nähdä yhden jos toisenkin ukon synnytystuskissa, olis varmaan jokainen persereikä yhtä hymyä siinä tilanteessa.[/QUOTE]

Periaatteessa olen ihan samaa mieltä. 5 lasta olen synnyttänyt, yhden kohdalla tiedettiin, että lapsi kuolee heti synnytyksen jälkeen. Kahden lapsen synnytyksessä mies ei ollut ollenkaan mukana, kolmen lapsen synnytyksessä oli osittain paikalla, mutta ei loppuvaiheessa, missä olisin eniten kaivannut miestä. Edelleen olen vähän katkera, mutta edelleen olemme yhdessä, en siis ole potkinut pellolle vain sen takia. Mutta kyllä se vieläkin mua harmittaa, nätisti sanottuna. En sitten tiedä harmittaako miestä... Ja lapset on kyllä ihan yhteistuumin haluttu, ei mun painostamana. Mies haluaisi vielä yhden, mutta minä en, kyllä nämä pienet rakkaat on tässä.

 

Onko Suomessa tosiaan tavallista ja jopa odotustenmukaista, että mies on mukana koko synnytyksen ajan? Olen aina ajtellut, että mies odottaa kärsimättömänä siellä käytävässä tai kanttiinissa. Onko tähän tullut muutos viimeisten kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden aikana?

 

Mulla oli ekassa oma äiti, tokassa äitini sisar ja nyt kolmannessa mies tai äitini, kumpi ehtii.

 

Mahtaa olla onnekas se mies joka sinun kanssasi on parisuhteeseen lähtenyt ja lapsia tehnyt / tulee tekemään.

Voi jeesus.

Itse olen onnekas nainen kun on mies joka ei koskaan tekis kuten ap:n mies tekee. Voin luottaa et se on tukena tarvittaessa. Mutta jos tilanne olis toinen, olisin takuulla miehelle yhtä inhottava ku hän mulle.

 

Onko Suomessa tosiaan tavallista ja jopa odotustenmukaista, että mies on mukana koko synnytyksen ajan?

On. Mä pidän sitä suorastaan itsestäänselvyytenä. Ja ainakin mun tuttavapiirissä isät ovat myös itse halunneet päästä mukaan todistamaan oman lapsensa syntymää.

 

Onko Suomessa tosiaan tavallista ja jopa odotustenmukaista, että mies on mukana koko synnytyksen ajan? Olen aina ajtellut, että mies odottaa kärsimättömänä siellä käytävässä tai kanttiinissa. Onko tähän tullut muutos viimeisten kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden aikana?

En tunne yhtäkään miestä joka ei olisi ollut mukana synnytyksessä, siis suunnilleen omasta ikäluokastani (20-30). Anoppi kertoi että 80-luvun alussa kätilö suhtautui häneen nihkeästi, kun appi ei päässyt reissutyöstä synnytykseen, eli odotettiin sitä kai jo silloin.

Miksi ihmeessä mies odottelisi käytävässä tai kanttiinissa, eikä olisi tukemassa ja lohduttamassa silloin kun vaimo on kipeimmillään? Nykyään kätilökään ei välttämättä ole paljon paikalla, vaan nainen joutuisi olemaan paljon yksin.

 

Synnytin ensimmäisen yksin. Tosi paljon siellä ehti olla harjoittelija tai muu työntekijä kaverina. Oisinkohan todellisuudessa ollut yksin yksin joitakin minuutteja. Hyvin meni ja ei jäänyt huonot muistot.

 

Itse koin rauhoittavaksi, että paikalla oli minulle tuttu nainen, joka oli itsekin aiemmin synnyttänyt. Jo ihan pelkkä läsnäolo riitti, että oli joku vierellä, eikä tarvinnut yksin panikoida. Olen myös synnytyksissä ensi alkuun liikkunut niin paljon kuin mahdollista ja se toinen ihminen varmisteli selustaa, etten kaatua tai jos supistus käy ylivoimaiseksi tms. Muistan, kuinka tätini palmikoi pitkät hiukseni synnytyksen edetessä ja niin pois päin.

 

Jotain ehdotuksia:

-ota mukaan musiikkia joka rauhoittaa ja soitat sitä synnytyksen aikana
-jos kukaan ystävä tai sukulainen ei pääse paikalle, voit pyytää jotakuta olemaan paikalla puhelimitse (kaiutin)
-otat itsellesi mukaan kotoisuutta tuovia tai lohduttavia esineitä/valokuvia tm.
-voit pyytää polikliinista synnytystä eli pääset pian vauvan syntymän jälkeen kotiin
-laitat automaattisen videokuvan nauhoittamaan lapsen syntymän
-selität tilanteen kätilöille ja pyydät että joku olisi kanssasi synnytyksen aikana mahdollisimman paljon
-pyydä kätilöä ottamaan valokuvia synnytyksestä ja otat itse paljon valokuvia pienestä kun olet lapsivuodeosastolla
-pyydä vanhemmat lapsesi käymään pian synnytyksen jälkeen ja miehesi jos niin tahdot (jos et, niin järjestät lapsille kyydin joltakulta muulta, vaikka maksetulta lapsenvahdilta)
-voit lyhyelläkin varoitusajalla pyytää doulan (he ovat varmasti nähneet paljon synnyttäjiä etkä ole sen kauheampi kuin muutkaan, miehelläsi on joku henk.koht. ongelma nyt asian kanssa eikä sinun tarvitse itseäsi siitä syyllistää ollenkaan)
-synnytksen aikana pyydät kaikki kipulääkitykset joita on saatavilla että joudut kärsimään kivuista mahdollisimman vähän
-menet sairaalaan mahdollisimman myöhään (ei liian myöhään tietenkään) ja olet kotona alkusynnytyksen ajan, lähellä lapsiasi ja miestäsi jos tahdot (tai käsket hänet pois kotoa jos ei kerran halua synnytyksessä sinua tukea)
-soitat kaikille läheisillesi vauvan synnyttä että saat jakaa ilosi lapsen syntymästä (paitsi sille miehelle, sinuna antaisin hänen kärsiä huonosta omastatunnosta ja ottaa sinuun yhteyttä ensin)
-pyydät vanhemmat lapsesi lapsivuodeosastolle kanssasi perhehuoneeseen (jos sellaisen saat) ja jos mahdollista pyydtä heille lapsenvahdin vaikka sinne myös jos ovat pieniä (läheinen tao palkattu lapsenvahti)

Kyllä sinä selvitä, monet muutkin naiset ovat selvinneet yksin synnyttämisestä. Nyt keskity vain loppuraskauteen ja synnytyksen odottamiseen ja yrität parhaasi mukaan tsempata itseäsi (ja hae tukea läheisiltäsi sinua tsemppaamaan ja pura heille tunteitasi miehesi käytöksestä). Vasta kotiuduttasi lapsen kanssa ala selvittämään asiaa miehesi kanssa, ja mieluiten odotat kunnes miehesi tajuaa pyytää anteeksi törkeää käytöstään. Jos ei tajua, niin voit hyvin käskeä miestäsi pysymään poissa kotoa kunnes on valmis pyytämään sinulta ja syntyneeltä lapseltanne anteeksi että teidät noin hylkäsi kun häntä olisitte eniten tarvinneet. Tai menette itse jonkun läheisen luoksi vauvan (ja lapsien) kanssa jos vain mahdollista.

Paljon voimia sinulle, kaikki menee varmasti hyvin. Iloitse sinä kaksinverroin kun pienokaisesi syntyy <3 Ehkei hän saa heti tutustua isäänsä, mutta sen vastapainoksi hän saakin äitinsä täysin jakamattoman huomion, ja jos otat lapset mukaan lapsivuodeosastolle niin isosisarustensa ihailun ja rakkauden, siinä on jo paljon hyvää ja rakkautta pienelle

Siunausta sinulle!

 

ei tuo nyt niin kamalaa ole. minä olen kuopuksen yksin synnyttäny ja hyvin meni, paremmin kuin mikään muu synnytys. ärsyttäis joku kuorsaava ukko siinä avuttomana vieressä

 

Minä myös olen molemmat lapset synnyttänyt yksin enkä oikeastaan kaivannut siihen ketään tukihe nkilöä. Meillä mies ilmoitti ettei halua tulla mukaan enkä lähtenyt häntä siihen painostamaan koska minusta synnytykseen mukaan tulo pitää perustua vapaaehtoisuuteen. Ei kai sinne pakolla tulleesta miehestä ole mitään iloa. Meillä ainakin mies olisi ollut niin hermona ja jännittynyt ettei siitä olisi ollut mitään hyötyä. Parempi vaan että pysyi kotona niin sai itse keskittyä rauhassa itse synnytykseen.
Itse olin molemmilla kerroilla kotona niin pitkään että sairaalaan mentäessä saikin ruveta melkein heti sitten ponnistamaan. Itsellä ainakin liike auttoi kipuun eli kun oli liikkeellä niin supistukset eivät tuntuneet niin pahalta ja synnytys eteni hyvin.
Loppuun on vielä pakko sanoa että en ole koskaan voinut ymmärtää tätä nykynaisten vinkumista siitä jos joutuu yksin synnyttämään.

 

Kiitos vastauksista, erityisesti jadien vastaus kosketti. Tilanne on tällä hetkellä todella stressaava, koska lähtö voisi tulla milloin vain, enkä osaa sillä tavalla rentoutua ja tsempata itteäni. Minkä itselleni mahdan, kun tällainen olen. Yöunetkin menee ja suututtaa niin paljon mieheni käytös. Juuri Se on niin surullista, ettei hän ole myöskään heti jakamassa sitä iloa kanssani, kun lapsi on syntynyt. Ja tällä hetkellä hän on viimeinen, jolle tulen ilmoittamaan. Jos kaikki päätyy hyvin, yksin "saan" juoda myös onnittelu kahvit. Ja sekin ajatus pelottaa, jos kaikki ei mene hyvin, niin mulla ei ole ketään siinä tukemassa. Olen myös ymmärtänyt, että sektiot on paljon yleisempiä yksin synnyttäjillä, joten ihan tutkitusti "pelkällä" isän / tuki henkilön henkisellä tuella on valtava merkitys synnyttäjälle ja synnytyksen etenemiselle

 

Te ketkä nyt sitten olette yksin synnyttäneet, niin voitteko oikeesti antaa jotain konkreettisia neuvoja, miten siitä selviää?

En nyt konkreettisia neuvoja osaa antaa. Meillä oli samanmoinen tilanne kun odotin kuopusta, että mies ilmoitti ettei todellakaan tule mukaan synnytykseen. Kädenvääntöä käytiin useampi viikko ja lopulta "tyydyin kohtaloon" ettei hänellä ollut aikomustakaan saapua, pyysin sitten lapsen tulevaa kummia tukihenkilöksi. Loppujen lopuksi synnytys käynnistyi yllättäen ja oli nopea, ettei kumpikaan heistä olisi ehtinyt saapua.

Synnytyssalissa en pystynyt olemaan hetkeäkään paikoillani ja seuranani oli lähes koko ajan kätilöopiskelija. Jälkeenpäin kun olen miettinyt, niin olen ollut onnellinen ettei mies/kummi ollut paikalla, koska lapsen henki oli ponnistuvaiheessa vaarassa ja yhtäkkiä salissa olikin kahden kätilön sijaan kymmenen henkeä.. Toisten hätääntyessä olisin varmasi itsekin hätääntynyt.

Hyvin se menee ja hoitohenkilökunta on ammattitaitoista väkeä. Tsemppiä loppuraskauteen ja yritä olla murehtimatta

 

Kiitos vastauksista, erityisesti jadien vastaus kosketti. Tilanne on tällä hetkellä todella stressaava, koska lähtö voisi tulla milloin vain, enkä osaa sillä tavalla rentoutua ja tsempata itteäni. Minkä itselleni mahdan, kun tällainen olen. Yöunetkin menee ja suututtaa niin paljon mieheni käytös. Juuri Se on niin surullista, ettei hän ole myöskään heti jakamassa sitä iloa kanssani, kun lapsi on syntynyt. Ja tällä hetkellä hän on viimeinen, jolle tulen ilmoittamaan. Jos kaikki päätyy hyvin, yksin "saan" juoda myös onnittelu kahvit. Ja sekin ajatus pelottaa, jos kaikki ei mene hyvin, niin mulla ei ole ketään siinä tukemassa. Olen myös ymmärtänyt, että sektiot on paljon yleisempiä yksin synnyttäjillä, joten ihan tutkitusti "pelkällä" isän / tuki henkilön henkisellä tuella on valtava merkitys synnyttäjälle ja synnytyksen etenemiselle

Mä en osaa sulle mitään muuta sanoa, kuin että aika sika mies
Vaikka hänet saisitkin taivuteltua mukaasi, ei se varmastikkaan ole enää sama juttu

 

Onko Suomessa tosiaan tavallista ja jopa odotustenmukaista, että mies on mukana koko synnytyksen ajan? Olen aina ajtellut, että mies odottaa kärsimättömänä siellä käytävässä tai kanttiinissa. Onko tähän tullut muutos viimeisten kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden aikana?

Kyllä se on ihan normaalikäytäntö, että mies on siellä huoneessa sen synnyttävän vaimonsa kanssa. Mun mielestä tuo kanttiinissa tai käytävällä odotus on vaan mielikuvaa amerikkalaisista sarjoista/elokuvista

Kun synnytyssaliin pääsee, mies saa olla ja usein myös oletetaan että on sen synnyttäjän kanssa siellä koko ajan. Vuodeosastoilla (jos sellaisella täytyy odotella synnytyksen käynnistymistä) ei vierailijoita (edes miestä) saa olla yöaikaan. Itse pääsin synnytyssaliin aamu kuuden maissa, jolloin soitin miehen paikalla. Vauva syntyi neljän jälkeen iltapäivällä ja siinä välissä mies oli poissa synnytyssalista sen verran, että haki mulle ruokaa ja mehua ja kävi soittamassa neuvolaan, että ei tulla tarkistuskäynnille kun synnytetään.

Paljon tsemppiä AP:lle vaikeaan tilanteeseen! Todella munatonta mieheltä valittaa, että hän ei muka kestä synnyttävää vaimoaan. Kyllä se vaan olisi miehen tehtävä kestää, eiköhän se kuitenkin ole paljon pahempi paikka sille naiselle. En minä pelkästään tuon perusteella ukkoa pihalle pistäisi, mutta olisi kyllä aikamoinen keskustelun paikka. Kuten AP itsekin sanoi, se pelkkä läsnäolo on se tärkeä voimavara, mutta tuollaisten puheiden jälkeen ehkä tosiaan parempi, että jää sitten mies kokonaan pois, jos ei kerran osaa tai halua vaimoaan vaikealla hetkellä tukea.