mikäpä
Aih, on jo useampi vaikea synnytys... no ei ihme jos harmittaa mennä yksin. Mutta kyllä sitä selviää
Joo tiedän ja se siinä pahinta onkin, kun edelliset synnytykset on vain pahentuneet. Siksi pelkään minkälaiseksi tämä voi vielä tulla. Ensimmäinen oli helpoin.Alkuperäinen kirjoittaja mikäpä;28771505:Johan sinä tiedät, mitä synnytyssalissa tapahtuu, niin ei se ole kauheaa enää. Oikeastaan oli kiva olla yksin ja kokea se tunne, kun selviää itsenäisesti!
Jos on jo aiempia lapsia, niin on ihan hyväkin, ettei heitä tarvitse raahata muualle, kun mies jää kotiin.
Alkuperäinen kirjoittaja minä:
Tottakai siitä selviää, mihin siellä miestä tarvitaan.Te ketkä nyt sitten olette yksin synnyttäneet, niin voitteko oikeesti antaa jotain konkreettisia neuvoja, miten siitä selviää?
Voi kiitos neuvostasi!! Mua ei nyt hirveästi tässä tilanteessa tämmöset auta, kun tiedän, mitä pian edessä on ja mitkä vaihtoehdot on. Oikeastaan vaihtoehtoja ei ole. Joudun mennä yksin. Ja jos vain kenelläkään olisi mitään konkreettista neuvoa olisin enemmänkin kuin kiitollinen.Tottakai siitä selviää, mihin siellä miestä tarvitaan.
Mitä neuvoa oikein kaipaat? Onhan siellä ossava henkilökunta.Voi kiitos neuvostasi!! Mua ei nyt hirveästi tässä tilanteessa tämmöset auta, kun tiedän, mitä pian edessä on ja mitkä vaihtoehdot on. Oikeastaan vaihtoehtoja ei ole. Joudun mennä yksin. Ja jos vain kenelläkään olisi mitään konkreettista neuvoa olisin enemmänkin kuin kiitollinen.
Mulla sama juttu. Minä en miestä varsinaisesti kaivannut tai "tarvinnut" missään vaiheessa mutta olihan se hänelle itselleen tärkeä kokemus olla läsnä lapsiensa syntyessä. Tokan synnyttäminen oli lisäksi niin helppo ja nopea homma, että mies hädintuskin ehti kaivaa kameran kassista esilleMä taas olin päinvastainen...kun oikein olin tuskissani, niin mä hiljenin ja käperryin omaan hiljaiseen maailmaani, enkä silloin kaivannut yhtään ylimääräistä hlöä lähelleni.Näin me ihmiset olemme erilaisia.
Mä muistan vieläkin sen tunteen, kun näin että mies tuli synnytyssalin ovesta ja ainakin puolet kivusta katosi sillä hetkellä. Kyllä sillä toisen läsnäololla on iso merkitys, vaikka toki se vauva ulos tulee ilman miestäkin.Tottakai siitä selviää, mihin siellä miestä tarvitaan.
Itse olen onnekas nainen kun on mies joka ei koskaan tekis kuten ap:n mies tekee. Voin luottaa et se on tukena tarvittaessa. Mutta jos tilanne olis toinen, olisin takuulla miehelle yhtä inhottava ku hän mulle.Alkuperäinen kirjoittaja täh;28771508:Mahtaa olla onnekas se mies joka sinun kanssasi on parisuhteeseen lähtenyt ja lapsia tehnyt / tulee tekemään.
Voi jeesus.
On. Mä pidän sitä suorastaan itsestäänselvyytenä. Ja ainakin mun tuttavapiirissä isät ovat myös itse halunneet päästä mukaan todistamaan oman lapsensa syntymää.Onko Suomessa tosiaan tavallista ja jopa odotustenmukaista, että mies on mukana koko synnytyksen ajan?
En tunne yhtäkään miestä joka ei olisi ollut mukana synnytyksessä, siis suunnilleen omasta ikäluokastani (20-30). Anoppi kertoi että 80-luvun alussa kätilö suhtautui häneen nihkeästi, kun appi ei päässyt reissutyöstä synnytykseen, eli odotettiin sitä kai jo silloin.Onko Suomessa tosiaan tavallista ja jopa odotustenmukaista, että mies on mukana koko synnytyksen ajan? Olen aina ajtellut, että mies odottaa kärsimättömänä siellä käytävässä tai kanttiinissa. Onko tähän tullut muutos viimeisten kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden aikana?
En nyt konkreettisia neuvoja osaa antaa. Meillä oli samanmoinen tilanne kun odotin kuopusta, että mies ilmoitti ettei todellakaan tule mukaan synnytykseen. Kädenvääntöä käytiin useampi viikko ja lopulta "tyydyin kohtaloon" ettei hänellä ollut aikomustakaan saapua, pyysin sitten lapsen tulevaa kummia tukihenkilöksi. Loppujen lopuksi synnytys käynnistyi yllättäen ja oli nopea, ettei kumpikaan heistä olisi ehtinyt saapua.Te ketkä nyt sitten olette yksin synnyttäneet, niin voitteko oikeesti antaa jotain konkreettisia neuvoja, miten siitä selviää?
Mä en osaa sulle mitään muuta sanoa, kuin että aika sika miesKiitos vastauksista, erityisesti jadien vastaus kosketti. Tilanne on tällä hetkellä todella stressaava, koska lähtö voisi tulla milloin vain, enkä osaa sillä tavalla rentoutua ja tsempata itteäni. Minkä itselleni mahdan, kun tällainen olen. Yöunetkin menee ja suututtaa niin paljon mieheni käytös. Juuri Se on niin surullista, ettei hän ole myöskään heti jakamassa sitä iloa kanssani, kun lapsi on syntynyt. Ja tällä hetkellä hän on viimeinen, jolle tulen ilmoittamaan. Jos kaikki päätyy hyvin, yksin "saan" juoda myös onnittelu kahvit. Ja sekin ajatus pelottaa, jos kaikki ei mene hyvin, niin mulla ei ole ketään siinä tukemassa. Olen myös ymmärtänyt, että sektiot on paljon yleisempiä yksin synnyttäjillä, joten ihan tutkitusti "pelkällä" isän / tuki henkilön henkisellä tuella on valtava merkitys synnyttäjälle ja synnytyksen etenemiselle
Kyllä se on ihan normaalikäytäntö, että mies on siellä huoneessa sen synnyttävän vaimonsa kanssa. Mun mielestä tuo kanttiinissa tai käytävällä odotus on vaan mielikuvaa amerikkalaisista sarjoista/elokuvistaOnko Suomessa tosiaan tavallista ja jopa odotustenmukaista, että mies on mukana koko synnytyksen ajan? Olen aina ajtellut, että mies odottaa kärsimättömänä siellä käytävässä tai kanttiinissa. Onko tähän tullut muutos viimeisten kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden aikana?