Miehellä unohtui FB auki ja... Mitä mun pitäisi ajatella?

Niin, tai eri ikäisten Meillä keski-ikäisillä on jo elämänkokemusta kertynyt hieman enemmän kuin teillä nuorilla...Itsellä mainitsemani kaveri- ja tuttavapiiri koostuu hyvin pitkälle opiskeluaikojen ystävistä sekä työkavereista. Kuulutko itse esim. johonkin uskonlahkoon, vai miksi ajattelet olevasi niin erilaisten ihmisten keskuudessa? Uskovaisten joukossa en usko pettömisen olevan ihan yhtä yleistä, mutta tämäkin voi olla stereotypia.

Lasken itseni keski-ikäiseksi. En kuulu kirkkoon, enkä muuhunkaan lahkoon. Emmekä ole naimisissa. Itse pidän koko konseptia lapsellisena aivan kuten uskontojakin. Mutta kuten sanottua, meitä on moneen junaan. Ja aina joku jää asemallekin.

 

[QUOTE="vieras";28737473]Mitä ajattelet näin jälkikäteen, kannattiko?
Jos silloin päätöstä tehdessä olisit tiennyt että elämäsi tulee olemaan mitä se nyt on, niin tekisitö saman päätöksen uudestaan?
Eli antaisit anteeksi ja suhde jatkuisi?[/QUOTE]

En tiedä. Pohdin tätä juuri tähän ketjuun törmätessäni...
Toisaalta rakastan miestäni kyllä ihan todella paljon, lapsikin meillä on.
Toisaalta tämä on ajoittain aika raskasta ajatella näitä asioita ja välillä tulee sellainen olo (kuten esim nyt illalla) että tekee mieli kysyä vielä jotain siitä jutusta. Mutta toisaalta en haluaisi kaivella. Plääh. En osaa siis sanoa oikein...

Mietin usein että jos ei mies silloinkaan kertonut koko totuutta, että olikin sitten jotain fyysistä (ja siis ois valehdellut tähän päivään asti) en jatkaisi enää.

 

[QUOTE="vieras";28737391]palstalla on aina idiootteja, kukaan ei voi tietää kuka olet, paitsi Lissu ja miehesi, mutta epäilen ja se edes haittaisi. Moni on oikeasti ollut samassa tai samanlaisessa tilanteessa ja auttaisi jos kertoisit loppuun asti. Paljastuiko miehen pettäminen tai muuta? Itselläni on luotto miehiin mennyt ajat sitten ja olen lukenut tätä alusta asti. Pitkäksi tämä meni mutta tämä on varmasti ollut sinullekin terapeuttista. Haluaisin myös kuulla että mitä meinaat nyt tehdä jos haluat kertoa. Aluksi olin heti eron kannalla, mutta vähitellen jopa ymmärtäisin jos haluat vielä jatkaa ja pyrkiä korjaamaan asiat perheen takia. Joskus se onnistuu, monesti ei. Monesti se luottamus katoaa eikä siitä yhteiselämästä tule enään mitään. Näin kävisi minulle.

Omassa parisuhteessa oli pari vuotta sitten epäilyjä, joita en saanut loppuun asti selvitettyä enkä tiedä vieläkään miten asiat on mennyt. Meillä meni huonosti ja koska mitään en saanut selville epäilyistä huolimatta, en pystynyt suhdetta lopettaakaan. Mielessäni pilkahtaa edelleen niitä asioita ja niitä on vaikea unohtaa. Olen ajatellut niin, että meillä meni huonosti, vaikutin siihen itsekin ja olen mielessäni antanut miehelle osittain anteeksi jos jotain on nyt tapahtunut. Mies tietysti kieltää. Nykyään saan katsoa vaikka miehen puhelimen ja fb:een, mies ei käy baarissa, eikä juo kun vähön kerralla ja luottamus alkaa palata. Meillä menee hyvin, mutta vanhat muistot ahdistaa. Tuntuu että mies olisi jotain tehnyt, mutta sai sellaisen opetuksen ja pelon perheen menettämisestä että tuntuu ihan eri ihmiseltä. Silti en antaisi anteeksi jos tietäisin miehen varmasti pettäneen.[/QUOTE]


Herran jumala, että jengi on pihalla kuin lumiukot...

 

Kunhan et Tinja katkeroidu etkä siirrä vihaa miestäsi kohtaan johonkin sivulliseen, kuten vaikkapa Pasiin. Asia on sun ja sun miehen välinen, älkää levittäkö sitä lähipiirillenne.

Exactly.

 

Ihme perseenreikii tää maailma täynnä ku kehtaa toisten epäonnella ja surulla tehdä huumorii!

 

Muistatteko sen surkean kuuluisan "kolmas pyörä"-blogin. Mä toivon ettei tää juttu oo totta, vaan saman kirjottajan "jatkokertomus", tällä kertaa sen Mikon vaimon näkökulmasta...

Minä en ole tänne aiemmin eksynyt. Ihan kaksplusneitsyt siis.

Joten sellaista vain pohdin, että onko se pienten lasten äityis oikeasti niin raskasta, että mammat kokevat yksinäisyyttää tai muusta syystä hauskaksi itseterapiaksi satuilla tämänkin kaltaisia "tositarinoita"?

 

Tämä on hurrrrjan hauskaa viihdettä.

Suoraan sanottuna tekstisi määrän, muka-neutraalin ja -analyyttisen sisällön vuoksi sanoisin, että tämä on sinulle enemmänkin pakkomielle. Kuka järkevä, tasapainoinen, elämäänsä tyytyväinen ihminen kirjoittaa romaanin pituisia analyyseja "oma täydellinen elämä vs. muiden rupinen elämä" kaksplus-palstalle?? Ketjun todellinen provo on löytynyt, olkoonpa aloitus trolli tahi ei.

 

Tutulta kuullostaa...

Meille kävi samoin, lähestulkoon siis. Mies jätti fb:n auki koneelle, ja kun sen näin... huomasin keskustelun. Luin siinä noin sekunnin ja sydän hyppäsi kurkkuun samantien kun näin ettei ole ihan normaalia juttua.

Kyseessä siis miehen työkaveri, myös suhteessa, ja voi että mua ällötti,suututti ja itketti.

Mun edelliset suhteet on ollu sellaisia etten oikeen koskaan ole osannut luottaa kehenkään, paitsi tähän mieheen. En ois ikimaailmassa ajatellu, että se vois tehdä mitään tuollaista mulle.
Tuli aika matto jalkojen alta- fiilis kyllä. Ei ole kuulemma mitään fyysistä tapahtunut, vaikkakin ovat olleet laivalla samaan aikaan

Asiaa puitiin, edelleen ovat kavereita fb:ssä (en ole edes pyytänyt poistamaan). Pari kertaa on tehnyt mieli kirjoittaa tän naisen miehelle/naiselle mutten kuitenkaan ole...Tässä sitä edelleen ollaan yhdessä, pari vuotta tapahtuneesta ja edelleen asia kummittelee mielessä. Välillä jostain saa "kimmokkeen" ja sitten tuleekin niin paha olo ja itku melkein. En tiedä korjaantuuko ajallakaan... Nyt vaan pakko elää epäilysten kanssa kun vahinko on jo tapahtunut.

En tiiä mikä oli pointti tässä, jaksamista miten nyt päätättekään jatkaa.

Suosittelen psykologin kanssa juttelemista. Se voisi avata noita lukkojasi.

 

Herran jumala, että jengi on pihalla kuin lumiukot...

"määritelmällisesti" tarkoitinkin. Kirjoitin, etten ole itse selvinnyt siitä, mutta ne ongelmat mitä meillä oli, ei enään ole ja menee hyvin siis sillä saralla ettei miehellä olisi syytä pettää. Ei tietysti koskaan ole syytä pettää, mutta meillä meni siis kaikinpuolin huonosti. En lue miehen viestejä, sivuhistoriaa, facebookia, koska en tunne siihen tarvetta. Itseäni helpottaa se, että saan niin halutessani tehdä, koska mies on sanonut ettei hänellä ole mitään salattavaa. Myöntää myös mokansa, valkoiset valheet ja törkeän käyttäytymisensä ja sen miksi epäilin miestä ja haluaa etten joudu edes epäilemään. Musta siinä ei ole mitään väärää. Jos kyttäisin miehen yksityisasioita sillon kokisin että olisin sairas, mutta koen ettei nyt ole siihen tarvetta. Mies myös jättää facebookin välillä ihan auki ja jos jonkun naikkosen kanssa viestittelisi, olisi se varmasti minun aikanani jotain kirjoittanut.

Edelleen en siis yli ole silti täysin päässyt ja ne asiat kummittelevat.

 

Voiskohan joku nyt jo kadota tästäkin ketjusta ja ihan vaikka koko palstalta? Ei ketään kiinnosta sun syväanalyysit muiden jutuista. Mä oon elänyt Tinjan mukana tätä juttua siitä ketjun aloituksesta asti ja ihan todella haluaisin kuulla myös miten heille kävi. Päättävätkö jatkaa yhdessä vai pitää tuumaustauon. Kaikenmaailman hörhöjen takia tämä(kin) ketju meni tällaseks pelleilyksi. Syökää päänne ja paetkaa vuorille elämään täydellistä pikku elämäänne jossa mikään ei koskaan mene vikaan.

Viitannet allekirjoittaneeseen. Ehkä joku joskus saa niistä jotain irti. Toivotaan niin.

Mäkin olen "elänyt" Tinjan mukana ihan alusta asti. Vaikuttaa tyypiltä joka kertoo kyllä miten homma etenee. Älä siis vaivu epätoivoon. Tiedän, että tämä on hirveän jännittävää. Mutta koitapa nyt vaan pysyä housuissasi pikku hörhömussukkani.

Lupaa syödä pääni ja pakenen niille vuorillekin. Ihan varmasti teen. Kyllä olen kirjoittanut, että elän täydellistä elämää missä mikään ei koskaan mene vikaan koska satun olemaan täydellinen yksilö niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin.

Suosittelen, että keskityt jatkossa luetun ymmärtämiseen höpönassuseni.

 

Suosittelen psykologin kanssa juttelemista. Se voisi avata noita lukkojasi.

Joo, varmaan onkin. Tapahtuneen johdosta.

 

Minä en ole tänne aiemmin eksynyt. Ihan kaksplusneitsyt siis.

Joten sellaista vain pohdin, että onko se pienten lasten äityis oikeasti niin raskasta, että mammat kokevat yksinäisyyttää tai muusta syystä hauskaksi itseterapiaksi satuilla tämänkin kaltaisia "tositarinoita"?

pienten lasten äitiys on raskasta. Samaa mieltä on varmasti suurinosa äideistä. Mutta sitävarten kenenkään tarvitse satuilla tänne mitään. Nämä provoilijat voivat yhtä hyvin olla ihan lapsettomia, ja moni jopa sellaisia 15 v lapsia.Tinja tuskin on provo. Olisi värittänyt asian jotenkin jännästi loppuun, jos olisi. Mutta jätti kesken sinunlaisten idioottien takia.

 

Lasken itseni keski-ikäiseksi. En kuulu kirkkoon, enkä muuhunkaan lahkoon. Emmekä ole naimisissa. Itse pidän koko konseptia lapsellisena aivan kuten uskontojakin. Mutta kuten sanottua, meitä on moneen junaan. Ja aina joku jää asemallekin.

Näköjään. Ja toiset taitavat jäädä pysäkille jo matkan alkuvaiheessa...

 

Minä en ole tänne aiemmin eksynyt. Ihan kaksplusneitsyt siis.

Joten sellaista vain pohdin, että onko se pienten lasten äityis oikeasti niin raskasta, että mammat kokevat yksinäisyyttää tai muusta syystä hauskaksi itseterapiaksi satuilla tämänkin kaltaisia "tositarinoita"?

Olet ensimmäistä kertaa kaksplussalla ja silti tiedät, että plussalaisia jatkuvasti petetään ja jätetään ja että palstalaiset ovat tyhmiä jne? Ja tiedät, että tällaisia "satuiluja" on täällä useinkin?

Voi voi..

 

Viitannet allekirjoittaneeseen. Ehkä joku joskus saa niistä jotain irti. Toivotaan niin.

Mäkin olen "elänyt" Tinjan mukana ihan alusta asti. Vaikuttaa tyypiltä joka kertoo kyllä miten homma etenee. Älä siis vaivu epätoivoon. Tiedän, että tämä on hirveän jännittävää. Mutta koitapa nyt vaan pysyä housuissasi pikku hörhömussukkani.

Lupaa syödä pääni ja pakenen niille vuorillekin. Ihan varmasti teen. Kyllä olen kirjoittanut, että elän täydellistä elämää missä mikään ei koskaan mene vikaan koska satun olemaan täydellinen yksilö niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin.

Suosittelen, että keskityt jatkossa luetun ymmärtämiseen höpönassuseni.

Höpöliiniseni, ylimielisyytesi suorastaan tihkuu kirjoittamiesi lauseiden, sanojen ja välimerkkien seasta, vaikka itse kirjoitus olisi lukijalle pelkkää siansaksaa. Capisce? Tämä sinun entrance on vähän sama, kuin jos känniläinen tulisi oven läpi hautajaisiin ja alkaisi tanssia lambadaa arkun päällä. Okei, hieman kärjistäen mutta kuitenkin yhtä tökeröä.

 

[QUOTE="vieras";28737474]minä naisena en ainakaan menettäisi kiinnostustani mieheen jos sattuu olemaan huono itsetunto. Enemmänkin huonolla itsetunnolla varustetut miehet/naiset menee vieraisiin kun tarvitsee sitä huomiota ja itsetunnon kohotusta muualta.

Sitäpaitsi todella harvalla ihmisellä on niin hyvä itsetunto ettei mikään kolahda. Yleensä naisista ainakin, mitä enemmän itseään laittaa, panostaa ulkonäköönsä, sitä huonompi itsetunto oikeasti on. Nainen ottaa silikonit kun ei tunnu riittävän miehille, ottaa tekohiukset, haluaa näyttää paremmalta kun ystävänsä, solarium, hampaidenvalkaisu... Moni heistä saattaa vaikuttaa itsevarmalta mitta eivät sitä tosiaan ole. Hyvällä itsetunnolla varustettu nainen ei välitä siitä että ei näytä barbienukelta. Itse varmaan ajattelet automaattisesti että huonolla itsetunnolla varustettu nainen on harmaa, ruma, ei meikkaa, ei osaa pukeutua...tms. Toki onesti heilläkään ei ole, mutta sanoisin että yleensä se menee niin että liika laittautuminen merkkaa huonoa itsetuntoa ja ihminen pitää roolia yllään itsevarmasta ja haluttavasta naisesta. Oikeasti pelkäävät miehen vaihtavan toiseen ja saattavat jopa päätyä kammottaviin ratkaisuihin kuten esim. Heidi montaq.[/QUOTE]

Samaa mieltä siitä, että jos huono itsetunto, sitä helpommin hakee muualta. En käsittääkseni ole muuta esittänytkään.

Totta kai heikolla itsetunnolla varustettuun ihmiseen ihastutaan myös - muuten ei olisi teinirakkauksia ollenkaan.

Kenelläkään ei ole niin hyvä itsetunto ettei mikään hetkauttaisi. Siinä vaiheessa puhutaan psykopaatista. Niitäkin on, mutta pitäisikö psykopaattia perinteisesssä mielessä edes laskea ihmiseksi, se kysymys on oikeastaan filosofien heinää.

Kuten olen maininnut oma puolisoni ei meikkaa juuri koskaan. Hän on luonnostaa nätti. Huonolla itsetunnolla varustetusta naisesta minulle henkilökohtaisesti tulee ensimmäisenä mieleen sellainen joka on käytännössä miehen tossun alla (jos on parisuhteessa) tai juuri alussa kuvailemasi kaltainen barbinukke joka yrittää ulkoisesti ja kenties myös seksuaalisesti provosoiden peittää sisäisen epävarmuutensa.

Samoilla linjoilla siis liikumme. Aina näin ei tietenkään ole, mutta luullakseni jokainen on elämänsä aikana törmännyt niin monta kertaa näihin barbinukkeihin, että väkisinkin mielikuva istuu tiukassa.

 

[QUOTE="vieras";28737494]Ja naisen itsetunto on yleensä naisen ulkonäkö ja miten sen kokee. Naisen itsetunto ei laske vaikka olisi ihan yleisesti tyhmä kuin saapas. Nainen haluaa olla paremman näköinen kun muut naiset tai vähintään samantasoinen, jos kokee, on hyvä itsetunto. Luulisi että tuo pätee vähän miehiinkin. Jos naisella olisi isomunainen lihaksikas adonis seinässä ja kertoisi miehelleen että tuota aina mietin kun masturboin, vaaditaan mielestäni aika hyvä itsetunto että mies ei koe minkäänlaista alemmuudentunnetta. Sanotaan että mitä parempi vehje, sitä parempi itsetunto, jos miehistä puhutaan.[/QUOTE]

En tiedä kun en ole nainen. Oletko sinä?

Jokainen haluaisi olla vähän paremman näköinen mitä on. Tämä on ihan universaalia eikä mitenkään sukupuolesta riippuvaan.

Mutta eipä omalle ulkonäölleen oikein mitään ole tehtävissä ellei ole valmis kirurgin pöydälle. Se on moraalitonta siksi koska sotkee evoluutiota. Nekin pääsevät parittelemaan jotka eivät muuten pääsisi. Geenipooli kapenee. Not good.

Kyllä itsekin kelpuuttaisin isomman vehkeen, ilman muuta. Mutta liian isoa en tietenkään haluaisi. Aivan samalla tavalla kuin en pidä järjettömän isoja rintoja enää missään mielessä esteettisinä.

Hyvin on toimeen tultu keskimittaisellakin. Miehistä kaikki näyttää aina liian pieneltä. Varmaan suurin osa olisi tyytyväinen peniksensä kokoon jos se sijaitsisi välittömästi silmien edessä...

Esimerkin mieheltä pitää joko löytyä hyvä itsetunto tai helvetin hyvä huumorintaju. Huumorintaju ylipäätään viittaa aika hyvään itsetuntoon. Pitää osata nauraa omille vajaavaisuuksilleen. Ei elämästä muuten mitään tule.

 

no pitäisiköhän mennä sitten sinne suurien älykköjen ja ajattelijoiden palstalle, löytäisit vertaistasi seuraa, eikä harmittaisi enää.

Näin lomalla on hyvin aikaa kepeälle viihteelle.

 

No ei näköjään sinunkaan keskittymiskykysi kovin hyvä ole, kun et ole noista palstailijoiden ohjeista edes ensimmäistä jaksanut lukea.

En katsos ole täällä päin maailmaa aiemmin vieraillut joten en jaksa lukea palstasääntöjä yhden ketjun takia.

Oletan, että moderaattori sulkee kyllä suuni kun ylitän jonkin vässykkärajan.

 

No anteeksi vain, mutta kyllä sinun ulosantisi tässä ketjussa on paljon hysteerisempää kuin Tinjan.

Fair enough.

 

Harmillista, että nimimerkki "anon" ja Kaksplussan nettisivujen ylläpitäjät pilasivat koko ketjun. Eritoten harmittaa Kaksplussan sekaantuminen tähän ketjuun. Eihän tämä mikään mainostemppu ollut, vaan Kaksplussasta tuli tämän ketjun ketjuntappaja. Mikä moka.


Tinja, tulisit meille vielä kertomaan, miten menee. Tsemppiä sinulle joka tapauksessa. Itsekin olen kokenut vastaavaa.

 

Ei ole, vaan surullista ja säälittävää Surullista AP:n osalta ja säälittävää sinun osaltasi.

No, on tämä nyt aika hulvatonta kun joka toinen väittää provoksi ja joka kolmas on valmis ristiinnaulitsemaan miehen koska "minullekin käynyt vastaavasti".

Jos ei ole täysin huumorintajuton ihminen, niin kyllä tästä on pakko löytää koomisia piirteitä.

Se mikä täällä on ihan oikeasti säälittävää on se, että aikuiset ihmiset kehottavat punomaan kaikenmaailman ala-asteelta kotoisin olevia juonia ao. miehen paljastamiseksi. Sekä se, että ap itsekin näitä enemmän vai vähemmän vakavasti pohtii.

 

Jaksoiko kukaan lukea tuota älyttömän pitkää sepustusta?

En jaksanut. Yritin kyllä sinnikkäästi, mutta oli pakko luovuttaa n. neljäsosan luettuani. Luulin jo olevani melkein lopussa, mutta sitähän jatkui melkein koko sivu. Päälimmäiseksi fiilikseksi jäi hölmistyminen siitä voiko kukaan terve ihminen jaaritella noin paljoa itsestään ja omista mieltymyksistään. Myös vaimoa kuvailtiin moneen otteeseen kuin kauppatavaraa. :O

 

[QUOTE="vieras";28734509]Eikös sulla ollut lapsiakin? Mikset ole niiden kanssa? Vietä niiden kanssa aikaa äläkä roiku täällä.
Vai vietätkö mielelläsi kesälomaa kaksplussalla?

Selvä provohan tämä on, joku yksinäinen keksii kotona tarinoitaan ja tulee koko ajan vastailemaan tähän ketjuun. Myönnä nyt vaan.
Toi korujuttukin ihan fuulaa. Kalevalakoru.HAHA.[/QUOTE]

Siis sun ainoa ongelma on se ettet tiedä mikä on kalevala-koru?

 

Todella ärsyttävä anon... Miksi pitää tähän ketjuun tulla pilaamaan tämä. Toisille voi tosissaan olla apua kun saa purkaa tuntemattomana johonkin oloaan... Tsemppiä ap sulle ja voimia tulevaan! Harmittaa kun toisten pitää mässäillä toisten ongelmia. Miten joku elää niin naiivia elämää, ettei tällaista voisi muka oikeasti tapahtua.