Miehellä unohtui FB auki ja... Mitä mun pitäisi ajatella?

  • Viestiketjun aloittaja "Tinja"
  • Ensimmäinen viesti
anon
[QUOTE="Harmis";28734987]

Vaimollani oli salasuhde (seksiä) usean vuoden ajan muutaman henkilön kanssa (ystäviä, tuttuja).

Vaa'assa oli toisessa kupissa ero petollisesta naisesta ja toisessa ero lapsista, hartaudella kerätty omaisuus samalla lukematon määrä selkänahan palasia ja vuodatettua sydänverta. Väheksymättä yhtään 20 vuoden yhdessäoloa joista 15 vuotta naimisissa. Lisäksi talous (=elintaso) olisi pettänyt pahasti.

Lisäksi olisin joutunut rakentamaan elämäni uusiksi eikä se enää innostanut tässä vaiheessa elämän kaarta (yli nelikymppisenä).

Tsemppiä mitä ikinä päätätkin. Muista mitä lupasit aikoinaan papin edessä ("...niin myötä- kuin vastoinkäymisissä...") vaikka miehesi onkin noita valoja rikkonutkin.[/QUOTE]


.... nimittäin se, ettet arvosta(nut= itseäsi tuon enempää.

No, näitä uskovaisia ja sinisilmäisiä ja uskovaisia sinisilmäisiä on maailma täysi. Voin helposti nähdä tässä kaikessa jotain kosmista oikeutta. You let yourself be fucked, you deserve to be fucked.
 
  • Tykkää
Reactions: Koyote
anon
Alkuperäinen kirjoittaja säpäle harmaana;28735157:
Käsittele vain jos siltä tuntuu. Ihan varmasti tuntuvat pahalta nuo provon huutelijat, mutta sinun pitää vain yrittää ignoorata nuo viestit. Ne ovat ihmisiltä, joiden elämä on niin täydellistä, ettei heille voi tällaista sattua.
... mutta käsittelevät asiat kokonaan toisella tavalla.
 
anon
Minä henkilökohtaisesti uskon, että kaikki täällä kirjoittamasi on totta ja haluan auttaa antamaan näkökulmaa asioihin niin kuin moni muukin. Joten pura täysin vapaasti tuntemuksiasi ja anna lapsellisten provo-huutelijoiden kommenttien mennä ohi silmien.
Itse taas epäilen kaikkien palstalla kommentoivien motiivia - ja lähes aina myös älykkyyttä, ihan kuin seuraisi ala-asteikäisten järjenjuoksua.
 
anon
[QUOTE="mami";28735284]Sä voisit mennä pikkukakkosen sivuille leikkimään pois pilaamasta hyvää ja mielenkiintoista keskustelua...


Ex-mieheni petti minua,annoin antekksi,petti minua,annoin anteeksi jne,kunnes lopulta tajusin lähteä .
Nyt olen hyvässä toimivassa suhteessa ollut 12 vuotta,mutta vieläkin jos tulee jotain,ihan typerää josta koen pienenkin vihjeen mahdolliseen pettämiseen,olen ihan shokissa,,,Tämä nykyinen mies ei ole pettänyt minua kertaakaan,mutta se menneisyyden taakka,se painaa vieläkin,,,[/QUOTE]

Menkää hyvät ihmiset konsultoimaan ammattiterapeutteja. Heillä on sentään jonkintasoinen osaaminen asiaan.
 
anon
Alkuperäinen kirjoittaja Yh-isä;28735365:
Sama juttu itselläni, huomaan samoja piirteitä ap:stä kuin aikoinaan itselläni oli. Ap:n mies ilmeisesti myöntää asioita, oma entinen vaimoni ei myöntänyt mitään. Tosin ei ap:n mies ole kaikkea kertonut...
Ap:n mies myöntää kun lypsetään. Siksi tässä meneekin näin svidun kauan.

Ehkä vaimosi ei myöntänyt mitään kun olit vain harhoissasi kuvitellut koko jutun ja tiesi, että sinulla on ns. vilkas mielikuvitus. Monella uskiksella on. Luonnollisesti.

Tai ehkä hän aikuisena ihmisenä koki ettei ole tilivelvollinen sinulle selittämään varsinkin kun se ei johtaisi mihinkään sen positiivisempaan. Aivan hyvin saattoi sinua rakastaa, mutta koki esimerkiksi seksielämän epätyydyttäväksi eikä halunnut kärsiä siitä koko elämäänsä, ja toimi siksi niin kuin toimi sekä tietysti pyrki salaamaan kaiken koska tiesi ettet kykenisi ymmärtämään eroa erillisten käsitteiden välillä kuten rakastelu ja rakastaminen.

My two cents.
 
urvelo
.... nimittäin se, ettet arvosta(nut= itseäsi tuon enempää.

No, näitä uskovaisia ja sinisilmäisiä ja uskovaisia sinisilmäisiä on maailma täysi. Voin helposti nähdä tässä kaikessa jotain kosmista oikeutta. You let yourself be fucked, you deserve to be fucked.
No eiks niiden pitänykki olla erillisii käsitteitä? Rakkaus ja rakastelu? Miksei siis arvostanu?
 
"Tinja"
Lissu on nyt tavattu. Voi toki olla parempi, etten tätä asiaa täällä enää pui, koska minun ongelmastani näköjään tehty koko kansakunnan viihdettä.
Kiitos teille, jotka olette tukeneet ja ymmärtäneet..

Toivon todella, ettei edes pahin vihamieheni joudu koskaan kokemaan tällaista. Tuntuu, että elämä on pirstaleina, eikä tätä palapeliä enää koota. Pakko se on uskoa, että tästäkin suosta noustaan.
Tyhjä olo. Sydän itkee, mutta naama on ilmeetön.
 
ei saa lopettaa
[QUOTE="Tinja";28737228]Lissu on nyt tavattu. Voi toki olla parempi, etten tätä asiaa täällä enää pui, koska minun ongelmastani näköjään tehty koko kansakunnan viihdettä.
Kiitos teille, jotka olette tukeneet ja ymmärtäneet..

Toivon todella, ettei edes pahin vihamieheni joudu koskaan kokemaan tällaista. Tuntuu, että elämä on pirstaleina, eikä tätä palapeliä enää koota. Pakko se on uskoa, että tästäkin suosta noustaan.
Tyhjä olo. Sydän itkee, mutta naama on ilmeetön.[/QUOTE]

EIIIIII!!!!! Kerro edes mitä se Lissu sanoi?
 
Tviit tviit?
Ap:n mies myöntää kun lypsetään. Siksi tässä meneekin näin svidun kauan.

Ehkä vaimosi ei myöntänyt mitään kun olit vain harhoissasi kuvitellut koko jutun ja tiesi, että sinulla on ns. vilkas mielikuvitus. Monella uskiksella on. Luonnollisesti.

Tai ehkä hän aikuisena ihmisenä koki ettei ole tilivelvollinen sinulle selittämään varsinkin kun se ei johtaisi mihinkään sen positiivisempaan. Aivan hyvin saattoi sinua rakastaa, mutta koki esimerkiksi seksielämän epätyydyttäväksi eikä halunnut kärsiä siitä koko elämäänsä, ja toimi siksi niin kuin toimi sekä tietysti pyrki salaamaan kaiken koska tiesi ettet kykenisi ymmärtämään eroa erillisten käsitteiden välillä kuten rakastelu ja rakastaminen.

My two cents.

Taasko sää vitun vitipää oot täällä palstalla?
Eiku mee nyt pois, kukaan ei halua kuulla susta mitään eikä ketään oikeesti kiinnosta pätkääkään nuo sun ketjuntappajasekoiluällötyksesi.
 
Paljon voimia Tinjalle vaikeisiin ratkaisuihin elämässäsi :hug:

Tällaisista ketjuista on paljon hyötyä ihmisille, jotka joutuvat samanlaisiin tilanteisiin itse, mutta eivät uskalla omaa tilannettaan (edes anonyymina) julkisesti puida.

Valitettavasti ketjussa on noita oikeita röllipeikkoja pilaamassa hyvää ja rakentavaa keskustelua ja aiheuttamassa lisää mielipahaa sinulle.
 
Voimia
Jaksamista sinulle!!!!!! Selvisikö tapaamisessa siis jotain uutta? Sinä selviät kyllä ajan kanssa, tulet vain vahvemmaksi!! Mikäli jatkat avioliittoa miehesi kanssa, töitä se vaatii... Mutta on mahdollista onnistua
 
"Flower"
Tinja, jos luet tätä ketjua vielä: kerro ihmeessä miten tapaaminen meni, olet ollut ajatuksissani parina päivänä ja kovasti jää vaivaamaan, jos ei lopputulemaa saakkaan tietää.

Kovasti voimia ja tsemppiä tulevaan sinulle.
 
minä täältä
hohhoi. Mitä te aikuiset ihmiset edes haette jostain facebookista. Mun mies lentäis jo ulos jos sinne kirjautuis. Ja tämän tapauksen kertomusten perusteella....ukko ois lentäny nii että persuksissa kengän jäljet. Ja oisin varmaa hiukset nyppiny päästä. En ole hullu. Vihaan vain tällaisia pettäjiä......erotaan ennenkuin muihin kajotaan. Aameen
 
anon
Tsemppiä tinja! Olet ajatuksissani.

Myös saman läpikäynyt, mä päätin aikoinaan antaa anteeksi. Tosin mun mies ei koskaan (kai) ihan noin pitkälle päässyt.

Mun mielestä miehesi kuulostaa samankaltaiselta kuinomani, eli häntä hävetti niin paljon, ettei pystynyt kertomaan kaikkea siltä istumalta. Kehotin häntä kirjoittamaan kirjeen, missä tunnustaisi kaiken, ja kertoisi omista tunteistaan, jos
Kirjeen kirjoittamista minäkin suosittelen. Ja ei haittaa vaikka kirjoittaisi useammankin.
 
anon
[QUOTE="äiree";28735570]Kun ilmeisestihän tässäkin ap:n tapauksessa mies on pitänyt "lissua" hyvännäköisenä ja seksuaalisesti viehättävänä/pantavana.[/QUOTE]

Niin, harvemminhan sitä rumiin ihastutaan. Ei se tietenkään mahdotonta ole, mutta sanoisin, että sangen epätyypillistä kyllä.

Nätti mimmi on aivan varmasti. Jos se tulee vaimolle suurenakin yllätyksenä, niin minä en enää tiedä, että itkeäkö vai nauraa...

Rohkeudesta en tiedä, mutta aikuismaista käytöstä olisi lopettaa omasta puolesta salapoliisileikki tähän. Itse en alentuisi moiseen koskaan. Mutta meitä on moneen junaan kuten on selväksi käynyt.

En siis kyselisi ulkonäöstä, tapaamisista ja muista yhteydenotoista, seksistä, lahjoista enkä myöskään vaatisi enkä lähtisi lahjoja palauttelemaan mikäli niistä jotain kerrottaisiin.

En myöskään vierailisi yhtään kenenkään ventovieraan luona. Enkä vaatisi kaikkia osapuolia istumaan saman pöydän ääreen. Et ole parisuhteessa tuon ventovieraan kanssa joten sillä ei myöskään pitäisi olla sinulle mitään merkitystä.


Näin itse toimisin:

1) Mies hotelliin (tai ihan minne vaan vaikka "lissunsa" luokse) rauhassa kuukaudeksi tai pariksi funtsimaan mitä elämältään sitten lopultakin haluaa. Rahastahan teillä ei käsittääkseni ollut pulaa. Mies hommaa itselleen jonkin luukun ja pyörittää siellä arkeaan itsenäisesti. Lapsille voidaan sanoa, että isä joutuu jonkin aikaa olemaan poissa kotoa töiden takia. Vastenmielisintä on sotkea lapset aikuisten sekoiluihin. Käyttäytykää kuin olisitte aikuisia ihmisiä edes lapsienne edessä! Missään tapauksessa, että riitele kotona lasten kuullen vaan teette sen privaatisti.

2) Sovitaan, että tänä aikana isä pitää yhteyttä lapsiin - jos ylipäätään haluaa pitää - kodin ulkopuolella (toki myös puhelimitse, netin kautta, jne). Koti jää siis vaimon valtakunnaksi, jossa mies ei vieraile eikä tule ruusupuskan, valkoisen ratsun ja paskan serenadin kanssa ikkunan alle elämöimään - humalassa eikä selvin päin. Eli vaimollekin tulee vastaavaa mahdollisuus kerätä omia ajatuksiaan kasaan, että jaksaako tuollaisen miehen kanssa vielä yrittää jonka kiinnijääminen tuntuu jo lähes tarkoituksenmukaiselta ja jolta ihan kaikki pitää lypsää ulos. Tuo ei ole aikuisen miehen käytöstä vaan pikkupojan.

3) Mikäli mies ja nainen kokevat tarvetta kommunikoida keskenään (ei lapsista, hammaslääkäriajoista, "miten tiskikone toimii", "miten pääsen nettiin kun selain valittaa jotain", "miten silitetään paita", "mitä teen auton kanssa kun kojelaudassa palaa joku valo", "miten teen ruokaa", jne.), he tekevät sen vanhaan tapaan kirjoittamalla toisilleen kirjeitä.

4) Kuukauden, parin päästä mies tulee kotiin. Aloitetaan pariterapiassa käynti mikäli jommasta kummasta edelleen tuntuu, ettei jokin lukko tunnu aukeavan ilman ammattilaisen ohjausta. Pariterapiassa varmaankin myös selvitetään mahdollista tarvetta yksilöterapiaan, ehkä molemmille, tai vain toiselle.

5) Tämän jälkeen voi olla jo aika varma ainakin A) omista tunteistaan sekä B) siitä, että onko PARIsuhteelle enää olemassa todellisia edellytyksiä. Sopuisa ero on aina lapsillekin parempi vaihtoehto kuin perhe-elämä jossa isä ja äiti harrastavat toisiaan kohtaan henkistä väkivaltaa säännöllisesti/usein/aina.
 
das
Ja mulla ei yhtään. Liikutaan varmaan vähän erilaisten ihmisten kanssa...
Niin, tai eri ikäisten ;) Meillä keski-ikäisillä on jo elämänkokemusta kertynyt hieman enemmän kuin teillä nuorilla...Itsellä mainitsemani kaveri- ja tuttavapiiri koostuu hyvin pitkälle opiskeluaikojen ystävistä sekä työkavereista. Kuulutko itse esim. johonkin uskonlahkoon, vai miksi ajattelet olevasi niin erilaisten ihmisten keskuudessa? Uskovaisten joukossa en usko pettömisen olevan ihan yhtä yleistä, mutta tämäkin voi olla stereotypia.
 
"vieras"
[QUOTE="Tinja";28737228]Lissu on nyt tavattu. Voi toki olla parempi, etten tätä asiaa täällä enää pui, koska minun ongelmastani näköjään tehty koko kansakunnan viihdettä.
Kiitos teille, jotka olette tukeneet ja ymmärtäneet..

Toivon todella, ettei edes pahin vihamieheni joudu koskaan kokemaan tällaista. Tuntuu, että elämä on pirstaleina, eikä tätä palapeliä enää koota. Pakko se on uskoa, että tästäkin suosta noustaan.
Tyhjä olo. Sydän itkee, mutta naama on ilmeetön.[/QUOTE]

palstalla on aina idiootteja, kukaan ei voi tietää kuka olet, paitsi Lissu ja miehesi, mutta epäilen ja se edes haittaisi. Moni on oikeasti ollut samassa tai samanlaisessa tilanteessa ja auttaisi jos kertoisit loppuun asti. Paljastuiko miehen pettäminen tai muuta? Itselläni on luotto miehiin mennyt ajat sitten ja olen lukenut tätä alusta asti. Pitkäksi tämä meni mutta tämä on varmasti ollut sinullekin terapeuttista. Haluaisin myös kuulla että mitä meinaat nyt tehdä jos haluat kertoa. Aluksi olin heti eron kannalla, mutta vähitellen jopa ymmärtäisin jos haluat vielä jatkaa ja pyrkiä korjaamaan asiat perheen takia. Joskus se onnistuu, monesti ei. Monesti se luottamus katoaa eikä siitä yhteiselämästä tule enään mitään. Näin kävisi minulle.

Omassa parisuhteessa oli pari vuotta sitten epäilyjä, joita en saanut loppuun asti selvitettyä enkä tiedä vieläkään miten asiat on mennyt. Meillä meni huonosti ja koska mitään en saanut selville epäilyistä huolimatta, en pystynyt suhdetta lopettaakaan. Mielessäni pilkahtaa edelleen niitä asioita ja niitä on vaikea unohtaa. Olen ajatellut niin, että meillä meni huonosti, vaikutin siihen itsekin ja olen mielessäni antanut miehelle osittain anteeksi jos jotain on nyt tapahtunut. Mies tietysti kieltää. Nykyään saan katsoa vaikka miehen puhelimen ja fb:een, mies ei käy baarissa, eikä juo kun vähön kerralla ja luottamus alkaa palata. Meillä menee hyvin, mutta vanhat muistot ahdistaa. Tuntuu että mies olisi jotain tehnyt, mutta sai sellaisen opetuksen ja pelon perheen menettämisestä että tuntuu ihan eri ihmiseltä. Silti en antaisi anteeksi jos tietäisin miehen varmasti pettäneen.
 
Voimia
Tinja, tarinasi koskettaa monia, moni on kokenut saman tai pelkää samaa. Siksi tämä ketjukin sai niin paljon kommentteja. Älä välitä ilkeilyistä tai ketjuntappajista, täällä on monta, jotka haluavat oikeasti auttaa ja tukea! Ja tietää, ehkä itsensäkin takia, miten teille kävi.
 

Yhteistyössä