Miksi nykyään suhtaudutaan negatiivisesti suurperheisiin?
- Viestiketjun aloittaja Rockwood
- Ensimmäinen viesti
V
"vieras"
Vieras
Heitän arvauksen. 4-5 lapsen elättäminen vaatii erittäin hyviä tuloja (etenkin pk-seudulla jossa asunnot kalliita). Luulen että negatiivinen suhtautuminen tulee ajatuksesta, että perhe elää tuilla tai että lapset joutuvat kasvamaan köyhinä.
Muuta en keksi, sillä hienoahan se on, jos voi 5 lasta olla ja elää keskituloista elämää
Muuta en keksi, sillä hienoahan se on, jos voi 5 lasta olla ja elää keskituloista elämää
X
x4
Vieras
[QUOTE="vieras";28734680]Heitän arvauksen. 4-5 lapsen elättäminen vaatii erittäin hyviä tuloja (etenkin pk-seudulla jossa asunnot kalliita). Luulen että negatiivinen suhtautuminen tulee ajatuksesta, että perhe elää tuilla tai että lapset joutuvat kasvamaan köyhinä.
Muuta en keksi, sillä hienoahan se on, jos voi 5 lasta olla ja elää keskituloista elämää[/QUOTE]
Ehkä pk-seudulla, mutta me on pötkitty ihan hyvin eteenpäin yhden duunarin tuloilla kolmen lapsen kanssa. Neljäs syntynee enskuussa, eikä taloudelliseen tilanteeseen ole näkyvissä muutosta, eli yhden palkalla (+äippärahalla ja myöhemmin kh-tuella) eletään jatkossakin.
En osaa katsoa äitiyspäivärahalla tai kh-tuella elämistä "tuilla elämiseksi", sillä niihin ovat kaikki lapsiperheet oikeutettuja. Toimeentulotuella tai asumistuella emme elele, mutta en myöskään koe, että lapsemme joutuisivat kasvamaan köyhinä. Kaikkeen tarvittavaan on ollut aina rahaa ja ylimääräiseenkin. Mitään heiltä ei siis puutu.
Mutta varmasti asia on juurikin niin, että moni LUULEE, että isommissa perheissä elämä on aina automaattisesti kitkuttamista ja penninvenytystä. Ja varmasti osassa onkin. Mutta ei kaikissa. Ja aivan samalla tapaa on perheitä, joissa penniä venytetään ihan jo sen yhden lapsen kanssa.
Muuta en keksi, sillä hienoahan se on, jos voi 5 lasta olla ja elää keskituloista elämää
[/QUOTE]Ehkä pk-seudulla, mutta me on pötkitty ihan hyvin eteenpäin yhden duunarin tuloilla kolmen lapsen kanssa. Neljäs syntynee enskuussa, eikä taloudelliseen tilanteeseen ole näkyvissä muutosta, eli yhden palkalla (+äippärahalla ja myöhemmin kh-tuella) eletään jatkossakin.
En osaa katsoa äitiyspäivärahalla tai kh-tuella elämistä "tuilla elämiseksi", sillä niihin ovat kaikki lapsiperheet oikeutettuja. Toimeentulotuella tai asumistuella emme elele, mutta en myöskään koe, että lapsemme joutuisivat kasvamaan köyhinä. Kaikkeen tarvittavaan on ollut aina rahaa ja ylimääräiseenkin. Mitään heiltä ei siis puutu.
Mutta varmasti asia on juurikin niin, että moni LUULEE, että isommissa perheissä elämä on aina automaattisesti kitkuttamista ja penninvenytystä. Ja varmasti osassa onkin. Mutta ei kaikissa. Ja aivan samalla tapaa on perheitä, joissa penniä venytetään ihan jo sen yhden lapsen kanssa.
Yksi syy voi olla se, että perhekoot ovat usein pienet ja vanhempien jaksaminen on yhden tai kahdenkin lapsen kanssa äärirajoilla. Jos joku kuitenkin jaksaa useamman kanssa, niin voihan se olla kolaus omalle itsetunnolle.
Toisena tulee mieleen stereotypiat siitä, että suurperheen lapsilla ei ole käytöstapoja ja heistä ei huolehdita riittävästi. Oletetaan, että perheen taloudellinen tilanne on heikko. Se ärsyttää monia, että miksi kukaan tekee lapsia, jos ei pysty niistä ilman yhteiskunnan tukea huolehtimaan. Jos suurperheitä olisi vain varakkailla, niin asia voisi olla helpommin hyväksyttävissä.
Toisena tulee mieleen stereotypiat siitä, että suurperheen lapsilla ei ole käytöstapoja ja heistä ei huolehdita riittävästi. Oletetaan, että perheen taloudellinen tilanne on heikko. Se ärsyttää monia, että miksi kukaan tekee lapsia, jos ei pysty niistä ilman yhteiskunnan tukea huolehtimaan. Jos suurperheitä olisi vain varakkailla, niin asia voisi olla helpommin hyväksyttävissä.
[QUOTE="vieras";28734680]Heitän arvauksen. 4-5 lapsen elättäminen vaatii erittäin hyviä tuloja (etenkin pk-seudulla jossa asunnot kalliita). Luulen että negatiivinen suhtautuminen tulee ajatuksesta, että perhe elää tuilla tai että lapset joutuvat kasvamaan köyhinä.
Muuta en keksi, sillä hienoahan se on, jos voi 5 lasta olla ja elää keskituloista elämää[/QUOTE]
Niin tätä vaihtoehtoa minäkin olen veikkaillut? Mutta mikä ihme saa ihmiset yleistämään näin, eivät kaikki suurperheet todellakaan suomessa elä millään tuilla, ja enemmän niitä menoja lapsista on kuin tuloja(=tukia mitä lapsista saa)!
Muuta en keksi, sillä hienoahan se on, jos voi 5 lasta olla ja elää keskituloista elämää
[/QUOTE]Niin tätä vaihtoehtoa minäkin olen veikkaillut? Mutta mikä ihme saa ihmiset yleistämään näin, eivät kaikki suurperheet todellakaan suomessa elä millään tuilla, ja enemmän niitä menoja lapsista on kuin tuloja(=tukia mitä lapsista saa)!
N
niiin
Vieras
Ja ihmisten ajatusmaailma on muuttunut. Nykyään lapsilla pitää olla omat huoneet, kalliit harrastukset, kosketusnäyttöpuhelimet, ipadit, varaa matkustella thaimaahan, käydä kesäisin kaikki huviupuistot läpi, merkkivaatteet, mopoauto... muuten lapselta puuttuu jotain. Ja elää köyhyydessä? tai jää jostain paitsi? Mitä lapsi jää paitsi jos ei ihan kaikkea saakaan?
K
"Kukka"
Vieras
Nykyään ollaan siirtymässä kahden lapsen standardista kolmen lapsen standardiin. En oikein usko, että suurperheellisiin suhtauduttaisiin yleisesti jotenkin huonosti. Netin keskustelupalstoillahan sitä keuhkotaan milloin mistäkin, mutta keuhkoaminen ei välttämättä kerro edes keuhkoajan omista todelliista asenteista.
V
"vieras"
Vieras
Perinteisesti lapsilukumäärä on suurempi köyhemmillä = vähemmän koulutetuilla. Lapsiluvut ovat Suomessakin pienentyneet koulutuksen ja ehkäisyvalistuksen myötä, kun taas jossain vähemmän koulutetussa maassa perheissä saattaa edelleen keskimäärin olla 6-10 lasta.
Tässä siis yksi syy, miksi näin yleistetään.
Mun mielestä nykyään suhtaudutaan jotenkin hassusti lapsiin ylipäätään. Nykyään ajatellaan, että lapset on hidaste ja este ja vaikeuttavat kauheasti kaikkea. Ihmisillä on hirveät listat asioita, joita pitäisi kokea ja tehdä ja saavuttaa ennen lapsia. Koska lasten jälkeen kaikki on hankalampaa. Ehkä sen takia isoja perheitä pidetään kummallisina ja vanhempia jotenkin vastuuttomina tai jotain, kun jos yksi tai kaksi lasta tekee asiosta vaikeaa ja hankalaa, niin saati sit monta?
Ennen lapset kuuluivat kuvaan toisella lailla.
Nyt en ota ollenkaan kantaa siihen, mitkä nykyajan "pakko kokea ennen lapsia" asioista ovat hyvä ja mitkä huono asia, tai siihen, että ennen lapsia vaan "tuli" nuorille pareille, koska se kuului kuvaan. Ilman sen kummempaa pohdintaa, että halutaanko niitä vai ei.
Ennen lapset kuuluivat kuvaan toisella lailla.
Nyt en ota ollenkaan kantaa siihen, mitkä nykyajan "pakko kokea ennen lapsia" asioista ovat hyvä ja mitkä huono asia, tai siihen, että ennen lapsia vaan "tuli" nuorille pareille, koska se kuului kuvaan. Ilman sen kummempaa pohdintaa, että halutaanko niitä vai ei.
V
"vieras"
Vieras
Vanhemmilla ei ole mitään tarjota lapsilleen jos lapsia on liikaa. Ja siitä lapset kärsii, mikä ei ole oikein.
V
"vieras"
Vieras
Juuri näin. Ajatellaan, että lapset suorastaan häiritsevät sitä elämän muuta menoa.
[QUOTE="vieras";28734739]Perinteisesti lapsilukumäärä on suurempi köyhemmillä = vähemmän koulutetuilla. Lapsiluvut ovat Suomessakin pienentyneet koulutuksen ja ehkäisyvalistuksen myötä, kun taas jossain vähemmän koulutetussa maassa perheissä saattaa edelleen keskimäärin olla 6-10 lasta.
Tässä siis yksi syy, miksi näin yleistetään.[/QUOTE]
Näin se taitaa olla. Siksi yleistäminen on minusta huonotapaista. Tai ylipäätään omavaltainen muiden ihmisten asioiden tulkitseminen.
Kyllä joskus on käynyt mielessä, että pitäisikö irl selitellä jotenkin omaa tilannetta, kun on viides lapsi tulossa. Että tuilla emme elä ja rahat riittää niin, että jokainen saa harrastaa mielenkiintonsa kohteen mukaan ja että yksikään lapsi ei ole aiheuttanut sitä, että hänen elatus olisi muilta pois. Onneksi kuitenkaan oikeassa elämässä ei ole tullut tarvetta minkäänlaiseen selittelyyn.
Tässä siis yksi syy, miksi näin yleistetään.[/QUOTE]
Näin se taitaa olla. Siksi yleistäminen on minusta huonotapaista. Tai ylipäätään omavaltainen muiden ihmisten asioiden tulkitseminen.
Kyllä joskus on käynyt mielessä, että pitäisikö irl selitellä jotenkin omaa tilannetta, kun on viides lapsi tulossa. Että tuilla emme elä ja rahat riittää niin, että jokainen saa harrastaa mielenkiintonsa kohteen mukaan ja että yksikään lapsi ei ole aiheuttanut sitä, että hänen elatus olisi muilta pois. Onneksi kuitenkaan oikeassa elämässä ei ole tullut tarvetta minkäänlaiseen selittelyyn.
[QUOTE="vieras";28734756]Vanhemmilla ei ole mitään tarjota lapsilleen jos lapsia on liikaa. Ja siitä lapset kärsii, mikä ei ole oikein.[/QUOTE]
Samaa mieltä kanssasi. Mutta sitä ei pysty muiden puolesta määrittelemään, että mikä on heille liikaa. Jollekin pariskunnalle yksikin lapsi voi olla liikaa ja se heille suotakoon. Omat rajansa pitäisi kuitenkin tuntea niin, että osaa lopettaa lastenteon siinä vaiheessa ennen kuin lapsia on yhtään liikaa. Ei vasta sitten, kun niitä on yksi, kaksi tai ehkä puoli tusinaa liikaa.
Samaa mieltä kanssasi. Mutta sitä ei pysty muiden puolesta määrittelemään, että mikä on heille liikaa. Jollekin pariskunnalle yksikin lapsi voi olla liikaa ja se heille suotakoon. Omat rajansa pitäisi kuitenkin tuntea niin, että osaa lopettaa lastenteon siinä vaiheessa ennen kuin lapsia on yhtään liikaa. Ei vasta sitten, kun niitä on yksi, kaksi tai ehkä puoli tusinaa liikaa.
V
"vieras"
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Yh-isä;28734795:
Lapsille pitää pystyä antamaan aikaa, syliä yms. Jos lapsia on liikaa vanhemmilla ei yksinkertaisesti riitä kädet hoitamaan ja valvomaan lapsia riittävästi.
[QUOTE="vieras";28734816]Lapsille pitää pystyä antamaan aikaa, syliä yms. Jos lapsia on liikaa vanhemmilla ei yksinkertaisesti riitä kädet hoitamaan ja valvomaan lapsia riittävästi.[/QUOTE]
Olen samaa mieltä, mutta kyllä kahden aikuisen pitäisi pystyä antamaan aikaa ja syliä vaikka kuinka paljon 4 lapselle kun minäkin pystyn yksin 2 lapselle...
Olen samaa mieltä, mutta kyllä kahden aikuisen pitäisi pystyä antamaan aikaa ja syliä vaikka kuinka paljon 4 lapselle kun minäkin pystyn yksin 2 lapselle...
K
"Kukka"
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Yh-isä;28734833:
Taannoin tehtiin tutkimus (olikohan Oulun Yliopisto kyseessä?), jossa vertailtiin pienissä ja isoissa perheissä kasvaneiden lasten kokemaa huolenpitoa. Isoissa perheissä kasvaneet eivät kokeneet jääneensä lapsuudessaan yhtään vähemmälle.
Epäilen, että pienissä perheissä jää lapsi hiukan herkemmin yksin kuin isommassa joukossa. Isossa perheessä todennäköisesti jompi kumpi vanhemmista on aina kotona.
V
"vieras"
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Yh-isä;28734833:
2-3 per aikuinen varmasti menee, mutta isommassa perheessä ei minusta voi enää antaa huomiota ja aikaa riittävän yksilöllisesti ja hyvin jokaiselle lapselle niin kuin vanhempien kuuluu.
Veikkaisin että kyseessä on myös kateus. Ollaan kateellisia siitä että joku "voi" tehdä neljäkin lasta kun itse on tyydyttävä siihen kahteen, kun ei haluta elintasoa tiputtaa yhtään. Lisäksi monilla on oletus että lapsilla pitää olla vähintään 4 iltana viikossa joku harrastus (lisäksi perheen yhteisiä harrastuksia muina iltoina) jne.
[QUOTE="vieras";28734739]Perinteisesti lapsilukumäärä on suurempi köyhemmillä = vähemmän koulutetuilla. Lapsiluvut ovat Suomessakin pienentyneet koulutuksen ja ehkäisyvalistuksen myötä, kun taas jossain vähemmän koulutetussa maassa perheissä saattaa edelleen keskimäärin olla 6-10 lasta.
Tässä siis yksi syy, miksi näin yleistetään.[/QUOTE]
Muutama vuosi sitten luin artikkelin siitä, että nykyään sen kolmannen tai useamman lapsen "tekevät" ne perheet joidenkoulutustaso on korkeampi ja tulotaso parempi. Heillä on ikään kuin "varaa" vielä yhteen tai kahteen lapseen, kun taas köyhemmän perheen "täytyy tyytyä" yhteen tai kahteen. Ja näin siis koulutetuissa hyvinvointi valtioissa. Ei missään "pimeässä" Afrikassa joissa suuri perhe koko on aivan yleistä ja koulutustaso todella alhaista...
Artikkelissa esimerkki maana oli muistaakseni Tanska tai Hollanti. Haastateltu tutkija (jonka nimeä en tosiaankaan muista) piti tätä jonain nousevana trendinä.
Tässä siis yksi syy, miksi näin yleistetään.[/QUOTE]
Muutama vuosi sitten luin artikkelin siitä, että nykyään sen kolmannen tai useamman lapsen "tekevät" ne perheet joidenkoulutustaso on korkeampi ja tulotaso parempi. Heillä on ikään kuin "varaa" vielä yhteen tai kahteen lapseen, kun taas köyhemmän perheen "täytyy tyytyä" yhteen tai kahteen. Ja näin siis koulutetuissa hyvinvointi valtioissa. Ei missään "pimeässä" Afrikassa joissa suuri perhe koko on aivan yleistä ja koulutustaso todella alhaista...
Artikkelissa esimerkki maana oli muistaakseni Tanska tai Hollanti. Haastateltu tutkija (jonka nimeä en tosiaankaan muista) piti tätä jonain nousevana trendinä.
Aika harvassa suurperheessä kaikki lapset samanaikaisesti vaippaikäisiä. Eilen mies oli vanhimman pojan kanssa tovin kaksin kaupungilla ja on käynyt kahden pojan kanssa pelikurssia useamman kesäviikonlopun. Minä käytän keskimmäistä tytärtä tänään oikojalla ja sitä ennen kävimme vähän kaupoilla kahdestaan, eilen olin nuorimman tytön kanssa kotona, hän sai jakaa muumitikkarit makunsa mukaan kaikkien lasten kesken ja auttoi minua kauppakassien tyhjentämisessä. Kyllä sitä pystyy olemaan vain yhteen lapseen keskittyneenä suurperheessäkin.
Meillä poika pian 13v, tyttö 12v, tytöt 2 x 10v ja poika 9v, rv 38 odotan kolmatta poikaa.
Myönnytyksiä on tehtävä, mutta katson kuitenkin, että lapsilla on ollut ihan kiva kesäloma, vaikka ei olla edes kuntarajoja ylitetty. Omaa tilaa hakee jokainen sitten kodin ulkopuolelta.
Meillä poika pian 13v, tyttö 12v, tytöt 2 x 10v ja poika 9v, rv 38 odotan kolmatta poikaa.
Myönnytyksiä on tehtävä, mutta katson kuitenkin, että lapsilla on ollut ihan kiva kesäloma, vaikka ei olla edes kuntarajoja ylitetty. Omaa tilaa hakee jokainen sitten kodin ulkopuolelta.
[QUOTE="vieras";28734874]2-3 per aikuinen varmasti menee, mutta isommassa perheessä ei minusta voi enää antaa huomiota ja aikaa riittävän yksilöllisesti ja hyvin jokaiselle lapselle niin kuin vanhempien kuuluu.[/QUOTE]
Mä pystyn antamaan huomiota hyvin ja tasapuolisesti ja varmasti tarpeeksi neljälle eri ikäiselle lapselle. Jokaisen kanssa puuhailen ns. omia juttuja kahdestaan ja vaihdetaan ajatuksia lasta askarruttavista kysmyksistä ja koulusta, kavereista ym elämästä noin yleensä... Lisäksi puuhastellaan kaikki yhdessä porukalla tai pienemmillä kokoonpanoilla miten milloinkin sattuu.. Lapset ovat itse sanoneet,e ttä saavat tarpeeksi huomiota ja että olen mukana heidän jutuissaan. Ja mielestään "melko tasapuolisesti"... Silloin tällöin joku nurisee sen tavallisen valituksen, että " aina kaikki muut, mutta mä en koskaan...!!"
Mä pystyn antamaan huomiota hyvin ja tasapuolisesti ja varmasti tarpeeksi neljälle eri ikäiselle lapselle. Jokaisen kanssa puuhailen ns. omia juttuja kahdestaan ja vaihdetaan ajatuksia lasta askarruttavista kysmyksistä ja koulusta, kavereista ym elämästä noin yleensä... Lisäksi puuhastellaan kaikki yhdessä porukalla tai pienemmillä kokoonpanoilla miten milloinkin sattuu.. Lapset ovat itse sanoneet,e ttä saavat tarpeeksi huomiota ja että olen mukana heidän jutuissaan. Ja mielestään "melko tasapuolisesti"... Silloin tällöin joku nurisee sen tavallisen valituksen, että " aina kaikki muut, mutta mä en koskaan...!!"
V
"vieras"
Vieras
En ole huomannut negatiivista suhtautumista mamma-keskustelupalstojen ulkopuolella ja niissäkin usein tahallisesta provosoinnista ja riidanhaastamisesta kyse.
Iso perhe voi olla lapsille myös rikkaus. Ainakin meillä kolme vanhinta pitää itseään etuoikeutettuina, kun saa kasvaa isossa perheessä. Puhuin keväällä lapsille, että voisin mennä kolmen vanhimman kanssa ihan kahdestaan (siis jokaisen kanssa eri aikaan) elokuviin, syömään, shoppailemaan jne. Lapset pitivät vähän omaa palaveria sen jälkeen ja tulivat kysymään, että miksei mennä kaikki yhtä aikaa? No, mentiin kaikki yhdessä ja hauskaa oli
Ja mitä siihen syliasiaan tulee, niin meillä vanhin ei syliin enää suostu. Muut kyllä tulevat, mutta joskus saa jopa pyytää, että tulisko joku äidin syliin? Aina ei tule edes silloin, mutta onneksi on tuo mies, jolle kyllä vaimon kainalo kelpaa
Ja mitä siihen syliasiaan tulee, niin meillä vanhin ei syliin enää suostu. Muut kyllä tulevat, mutta joskus saa jopa pyytää, että tulisko joku äidin syliin? Aina ei tule edes silloin, mutta onneksi on tuo mies, jolle kyllä vaimon kainalo kelpaa
