Aivan
siksi sen tiedon voisi hyvin rajata tuollaisiin seikkoihin, mistä kuitenkaan ei selviä henkilöllisyys, sen nimen tietäminen kun ei tee ihmisistä yhtään sen tutumpia kuin ne jotka ei tiedä toistensa nimeä..Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;28674487:Jos olen oikein ymmärtänyt, niin tietämättömyys biologisista vanhemmistaan voi lisätä mielenterveydenongelmia. Lievemmässä muodossa ihminen voi kärsiä eriasteisista itsetunto- ja identiteettiongelmista, jos ei tiedä, kuka hän oikeastaan onkaan. Jos satuit katsomaan aikoinaan sellaista tv-sarjaa kuin Kadonneen jäljillä, niin siinä näille ihmisille oli hyvinkin tärkeää saada tavata se henkilö, josta kauan sitten oli saanut alkunsa. Vaikka biologinen isä tai äiti ei koskaan lapsen elämässä olisi ollutkaan.
Tämä juurikin johtaisi siihen, että mitään tarpeettomia tunnesiteitä ei voisi myöskään lapselle syntyä, kuinka monille onkaan suuri pettymys jos se biologinen vanhempi ei halua että lapsi ottaa häneen yhteyttä.
Kumman pohjalle on sitten parempi rakentaa sitä identiteettiään, tietoon että suku tulee jostain tietyltä alueelta/ryhmältä, vai se että hän tietää kyllä kuka hänen isä on, mutta ei välttämättä tiedä haluaako tämä olla missään tekemisissä tämän kanssa, saati että jos selviääkin että ei nimenomaan halua olla missään tekemisissä tämän lapsen kanssa?
Ainakin tuossa ensimmäisessä vaihtoehdossa säästyy mahdolliselta hylkäämisen tunteelta, jolla varmasti on myös vaikutuksensa ihmiseen.
Se kadonneen jäljillähän käsitteli sellaisia ihmisiä joiden vanhemmat oli tunteneet toisensa jne. ei siinä mitään spermanluovuttajia metsästetty?