Lapset oikeasti pienellä ikäerolla, kokemuksia, mielipiteitä?

["vauvakuume"]

Elikkä esikoinen on nyt 1,5kk ikäinen, ja alunpitäenkin oli tarkoitus että yritämme saada toisen lapsen mahdollisimman pienellä ikäerolla. Mietimme että joko heittäisi ehkäisyn pois, kun jälkivuodon takia olemme käyttäneet kumia tähän asti..

Onko muilla kokemuksia tai mielipiteitä onko se järkevää, ja onko se oikeasti miten paljon rankempaa esim kahden alle 2vuotiaan kanssa?

 

[never ever]

Ei ikinä.. Meidän esikoisella oli NIIN hirvittävä uhma ja oli niin vaativa vauva muutenkin etten olisi kahta lasta mitenkään saanut hoidettua. Yksi vaippaikäinen perheessä riittää, on mun mielipide. Mun lapsilla ikäeroa vähän alle 3v ja on ollut hyvä ikäero meillä.

 

["vieras"]

Mulla ei ole kokemusta kuin 2v 3kk ikäerosta.. Minusta sekin tuntui aika pieneltä ja vähän huoletti esikoinen, kun yhtäkkiä tuleekin toinen siihen. Hyvin on kuitenkin mennyt.. En siis tuosta syystä olisi voinut tehdä pienellä ikäerolla, tuntuu ettei esikoinen saa olla vauva samalla tavalla jos toinen on jo tulossa heti perään. En siis arvostele kenenkään valintoja, mutta itsestäni tuntui tältä.

 

["tyty"]

Meillä lapsilla minuutin ikäero. Ihan kivasti on mennyt, mutta ilman hyvää miestä oisin kyllä ollut lirissä. Eli jos molemmat vanhemmat ovat täysillä mukana arjen pyörittämisessä ja olet toipunut raskaudesta, niin antakaa palaa vaan

 

["vieras"]

Itselläni on lapset parin vuoden ikäeroilla, ja se on ollut hyvä. Mutta jos ajattelen kavreita/ sukulaisia ym. niin kaksi lasta pienillä ikäeroilla on mennyt ihan ok, mutta se kolmas on ollut "liikaa". Äidit on olleet ihan loppu. Ja eniten on huolettanut se, että vaikka on vauva, ne kaksi muutakin ovat edelleen tosi pieniä ja tarvitsisivat äitiä (tai isää, mutta näissä tapauksissa isät paljon töissä) vielä tosi paljon. Varmasti joillakin hyviäkin kokemuksia, joten tarkoitukseni ei ole yleistää. Tämä sen perusteella, mitä itse olen seurannut.

 

["aapee"]

tämän ensimmäisen olen kokoajan käytännössä yksin hoitanut, myös viikonloppuisin, miehen työtilanteen takia. En ole kokenut siis yöheräämisiä ja arjen pyörittämistä yksinään mitenkään erityisen rankkana.
Kuitenkin jo talvella miehellä hellittää töissä ja ehtisi olemaan kotona enemmän arkea pyörittämässä jo raskausaikana, jos meille vielä toinen lapsi suodaan.

Asumme maalla ja täällä ei oikein leikkikavereita ole jossei ole sisaruksia..

 

["Mariska"]

ethän sä vielä tiedä edes millaista arki on yhden lapsen kanssa... Jokainen tekee mielensä mukaan, mutta itse odottaisin.

Kivempi kun molemmille riittää paremmin huomiota, jos saa toisen muksun edes vähän omatoimisemmaksi ennen toisen syntymää. Kaksoset vähän eri asia, kun toisaalta käyvät niitä samoja vaiheita sitten yhtä aikaa läpi.

Esim. 1v on kyllä usein sellainen vahdittava, että ei olis kivaa olla ihan viimeisillään raskaana. No lapset on erilaisia ja raskaudet on erilaisia - voi olla tulee todella rankkaa - tai sitten menee ihan kivasti. Itse en siihen lähtisi kumminkaan.

 

["vieras"]

Siinä vauvan syntymän jälkeisessä hormonihuurussa ei yövalvomiset tunnu missään mutta kokeilepa sitten siinä 6-8kk iässä kun liikkuminen ja hampaidentulo jne vie yöunet. Ihan eri juttu on sillon valvoa, sillon kiristyy hermo. Mun neuvo on että koita nauttia nyt siitä yhdestä vauvasta ja anna hänen olla pieni rauhassa, alle 2v:nkin ikäero on mun mielestä vielä pieni. Vauvaa on paljon helpompi hoitaa jos esikoinen osaa itse kävellä, syödä ja jopa käydä potalla. Nim. kahden lapsen kokemuksella

Jotenkin jopa surullista jos et elä hetkessä ja nauti pienestä lapsestasi vaan haluaisit heti toisen.

 

[vieras jatkaa]

Mun kuopus on nyt reilun vuoden ja on kyllä varsinainen vauhtiville hereillä ollessaan. Ruuanlaitto on ihan tuskaa kun vie kaikki pöydälle jätetyt esineet, tiskikoneen täyttöön menee vartti kun pitää kantaa herra monta kertaa asunnon toiseen päähän jotta astiat pysyiskin koneessa, joka paikkaan kiipeää, ei voi hetkekskään päästää pois silmistä. Tähän en tod mitään vauvaa kaipais!

 

[tillukas]

Ei nyt vastaa kysymykseesi ollenkaan, mutta minusta oikeasti pieni ikä ero on alle 1v6kk. Pari vuotta ikäeroa on todella keskivertoikäero. Esikoisen ja toisen väliin tuli meillä 3v tasan, toisen ja kolmannen väliin tulee 2v4kk ja minusta meillä lapset ovat harvakseltaan.

 

["vieras"]

Kuulisin myös mielelläni kokemuksia muilta kenellä lapset pienellä ikäerolla. Odotan nyt toista lasta ja ikäeroa esikoiseen tulee noin vuosi, laskettujen aikojen perusteella 11,5kk. Alunperin pohdittiin että 1,5v olis hyvä ikäero lapsille meistä, mutta toka saikin alkunsa heti ekasta kerrasta, vaikka ei vielä varsinaisesti yritetty. En siis vielä osaa sanoa miten sitten menee, mutta raskausaika on nyt mennyt ihan hyvin, kohta puolivälissä on.

Mies on paljon mukana tuon esikoisen hoidossa, joten ihan varmasti hänkin saa sitten sitä huomiota riittävästi kun vauva syntyy. Ja ei odoteta mitenkään liikaa sitten esikoiselta, vauvahan hänkin vielä on kun toinen syntyy. Ja onneksi on tähän asti ainakin ollut helppo tapaus, yöt nukkuu hyvin, kerran vielä herää syömään.

Positiivisesti koittanut vaan ajatella asioita. Esikoisella ei ole vielä uhmaikää kun vauva tulee, toki sitten muutaman vuoden päästä saattaa olla kaksi uhmista. Kaksi vaippaikäistä ei myöskään kauhistuta, enemmän rassais jos se vaipparumba kestäisi jotain 6 vuotta. Eli esikoinen kun just pääsis vaipoistaan, sama alkaisi uudestaan toisen kohdalla. Sama juttu tuon uhmaiän kohdalla. Mieluummin hetken aikaa kärsin sitten kahdesta kuin useita vuosia, kun toisella se loppuu niin toisella alkaa... Toki tämä riippuu lapsesta, milloin se alkaa vai tuleeko ollenkaan. Ja ei tarvitse olla niin kauaa töistä poissa, nyt siis olen varmaan sen 4 vuotta jos taloudellisesti mahdollista. Jotain 6 vuotta tuskin voisin olla. Ja lapsista on sitten aika pian seuraa toisilleen, kun ovat niin samanikäisiä. Joo eihän ne sisarukset aina toimeen tule, mutta hyvä mahdollisuus kyllä jos eivät ihan eri ikäisiä ole.

Jokaisella on ne omat mielipiteet, meille tämä sopii, kun jollekin toiselle ei.

 

["vieras"]

Meillä lapsilla ikäeroa 2v3kk ja ihan tarpeeksi. Esikoinen on jo siinä iässä että juttelee ja noudattaa käskyjä (vaihtelevasti...) ja on päiväkuiva, mutta ikäeroa ei ole liikaakaan joten lapset saavat toisistaan hyvät leikkikaverit kunhan tämä pieni kasvaa. Sopiva ikäero mun mielestä

 

["vieras"]

ikäeroa 2v3kk jasekin sai minut niin väsymyksen takamaille ettei tosikaan.

Tee sinä jos jaksat etkä ole taipuvainen masennukseen tms..

 

[Kattilakeiju]

Meillä ikäeroa 1v3kk ja voin sanoa, että niin hyvässä kuin pahassakin Esikoinen oli sen verran pieni kuopuksen syntyessä, että mitään mustasukkaisuutta tms. ei ollut lainkaan. Onneksi oli perustyytyväisiä muksuja molemmat, ainoastaan yöunet oli tiukilla, yhteensä about kolme vuotta yöheräilyjä että aika väsyttävää kyllä! (emme saaneet neuvolasta tähän apuja, pyynnöistämme huolimatta). Kyllähän se välillä ärsytti kahdet vaipat vaihtaa, mutta toisaalta samallahan se meni.

Nyt kun vanhempi on jo 5 ja hyviä kavereita ovat, vaikka ovatkin eri sukupuolta ja tietenkin tappelevat välillä...

Ollaan tyytyväisiä, että tehtiin nuo muksut ns. kerralla, vaikka rankkaakin on ollut.

 

[elämää :-)]

Mulla nyt 5v 10kk, 4v2kk , 1v6kk ja LA heinäkuun alussa. Ei ole ollut ongelmia ja lapset leikkii paljon yhdessä vaikka riitojakin on. Kaikilla omiakin kavereita joita nähdään välillä. Tykkään että talossa on elämää. Sukulaiset katsoo kyllä kieroon ja sanoo ettei jaksaisi, mutta meille tämä on ollut ihan mahtavaa aikaa

 

[Lohikäärmeäiti]

Tuo uuden vauvan kaipuu on ihan hormonaalista ja kuuluu vähän niin kuin asiaan. Itsekin muistan, kuinka esikoisen ollessa parin kuukauden ikäinen taittelin 50-senttisiä vaatteita talteen itku silmässä ja haaveilin "irlantilaisista kaksosista".

Ehkäisyä ei käytetty lasten välissä lainkaan, mutta imetin pitkään, ja minulla se ainakin ehkäisi. Lopulta ikäeroksi tuli tasan kaksi vuotta, mikä tuntui silloin vauvakuumeessa paljolta, mutta on tähänastisten kokemusten perusteella tuntunut meille juuri sopivalta. Sain imettää esikoista niin pitkään kuin hän rintaa kaipasi. Sisaruksen syntyessä pottailu ja puhe olivat jo hyvällä mallilla. Luettiin paljon kirjoja vauvoista, ym. Mustasukkaisuutta ei ole näkynyt vielä yhtään, toisaalta kuopus ei ole vielä lähtenyt liikkeelle.

Kolmannesta lapsesta haaveilen, mutta nyt on ehkäisy käytössä. Minulle on alkanut valjeta, ettei vaippa-aika välttämättä ole se rankin vaihe lapsen kanssa. Itse asiassa pikkuvauva antaa hoitajalleen aika paljon henkistä vapautta, vaikka sitookin fyysisesti.

 

["Vieras"]

Ei nyt vastaa kysymykseesi ollenkaan, mutta minusta oikeasti pieni ikä ero on alle 1v6kk. Pari vuotta ikäeroa on todella keskivertoikäero. Esikoisen ja toisen väliin tuli meillä 3v tasan, toisen ja kolmannen väliin tulee 2v4kk ja minusta meillä lapset ovat harvakseltaan.

Peesi. 2 v ei minustakaan ole enää mikään kovin pieni ikäero. Meillä on lapset syntyneet 1,5 v ikäeroilla, ja heitä siis useampi kuin 2. Elämä ei ole tuntunut ylivoimaiselta... elossahan tässä vielä ollaan! Meille oli ihan itsestäänselvää, että lapset halutaan pienellä ikäerolla. Kyse on aika paljolti asenteesta. Jos olet päättänyt, että tottakai selviät ja haluat tätä, niin ei siinä mitään ongelmaa. Äitiys opettaa. Tuntuu siltä, että ne ketkä liiaksi pähkäilee näitä asioita, kokevatkin sen äitiyden raskaampana. Ota vain vastaan se mitä tulee, ja sitten sitä mukaa. Kyllä asiat selviävät. Aina tulee ja menee hetkiä, että asiat tuntuvat raskailta, mutta niin se on kaikilla. Niitä hetkiä tulee yhden lapsen vanhemmilla, ja kahden lapsen vanhemmilla, ja kolmen lapsen vanhemmilla, jne. Kahden lapsen vanhemmat vanhemmat miettivät, että olipa helppoa yhden kanssa. Kolmen lapsen vanhemmat miettivät, että olipa helppoa kahden kanssa. Neljän lapsen vanhemmat miettivät, että olipa helppoa kolmen kanssa jne. Pidä omasta tilanteestasi mielessä sitten se, että jollain muulla voi olla vielä astetta enemmän hommia hoidettavana. Kaikki on niin suhteellista.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28629548]Jotenkin jopa surullista jos et elä hetkessä ja nauti pienestä lapsestasi vaan haluaisit heti toisen.[/QUOTE]

En ole ap, mutta meillä tulevaan pieneen ikäeroon ei ollut syynä se, ettei yksi vauva olisi riittänyt tyydyttämään meidän vauvakuumettamme vaan se, että halusimme, että lapsille on mahdollisimman paljon seuraa toisistaan ja yhteisiä juttuja jo pienestä pitäen. Minulla itselläni on tasan vuotta nuorempi sisarus ja miehellä taas hiukan yli vuotta vanhempi sisarus, joten omilla kokemuksillamme oli luonnollisesti suuri merkitys tässä päätöksessä. Rankkaa tulee varmasti välillä olemaan, mutta toisaalta se vauva-aika kestää sitten yhteensä vähemmän aikaa, eli jo muutaman vuoden päästä molemmat lapset ovat "isoja".

 

[kolmenä]

Jos teidän esikoinen on 1,5v, niin ei kerkeä teidän lapsille kovin pientä ikäeroa tulemaan.

Meidän keskimmäisellä ja kuopuksella on ikäeroa 1v 2kk, ja näin oli ihan suunniteltu, tai siis toivottiin tosi pientä ikäeroa. Hyvin pärjää, kun vauva nukkuu ihan ok ja taapero kanssa. Kokemusta on myös isommasta ikäerosta, kun esikoisella ja keskimmäisellä on useampi vuosi.

 

[noooo]

Jos teidän esikoinen on 1,5v, niin ei kerkeä teidän lapsille kovin pientä ikäeroa tulemaan.

Meidän keskimmäisellä ja kuopuksella on ikäeroa 1v 2kk, ja näin oli ihan suunniteltu, tai siis toivottiin tosi pientä ikäeroa. Hyvin pärjää, kun vauva nukkuu ihan ok ja taapero kanssa. Kokemusta on myös isommasta ikäerosta, kun esikoisella ja keskimmäisellä on useampi vuosi.

1,5kk...

 

["vieras"]

Meillä lasten ikäerot on 1 v 4 kk, 1v 5 kk, 2v 1 kk, 2v 11 kk ja 2v 9kk.
Kaikki on vaan halusta ja asenteesta kiinni. Hyvä tukiverkko on plussaa. Kyllähän tuo aina uuden vauvan jälkeen sai tavallaan arjen ja rutiinit opetella alusta.

 

["totuuden torvi"]

En suosittele. Tuo vauvakuume johtuu hormooneista ja teidän esikoisella on ikää vasta 1,5 kk, hyvin todennäköisesti pahin voi olla vasta edessä.

 

["vieras"]

Meillä 1v 7kk ikäeroa. Mielestäni ei kuitenkaan mitenkään kovin pieni ikäero ole kyseessä. Rankkaa on, koska esikoisella on mieletön uhmäikä käynnissä. Vauva on helppo ja mukautuva, mutta toisen kanssa ollaankin sitten helisemässä. Ja kun esikoisen uhma loppuu, alkaa vauva olla siinä iässä, että vaatii hänkin jo paljon enemmän*huomiota. Toisaalta pienessä ikäerossa on se hyvä, ettei tässä välissä ehtinyt sopeutua siihen "helpompaan" elämään. Yöt meillä nukutaan välillä hyvin, siitä ollaan onnellisessa asemassa. Ja kahdet vaipat ei häiritse yhtään. Se vaan, kun molemmat on niin pieniä ja niin riippuvaisia vielä. Tämän pienempään ikäeroon en kyllä olisi itse kyennyt. Kyllä se vuosi meni ihan siihen, että itse palauduin synnytyksestä.

 

["vieras"]

Meillä ikäeroa 1,5-vuotta ja en näe tässä mitään ongelmaa. Esikoinen on aina pyritty huomioimaan ja on sylitelty, haliteltu ja pusuteltu jne. Esikoinen oppi potalle alle kahden vuoden ikäisenä. Onhan tässä alussa varmaan ollut vähän enemmän hommaa, mutta itse olisin halunnut lapset vieläkin pienemmällä ikäerolla.

Toi on ihan soopaa että ei sitten esikoinen saa olla vauva tarpeeksi pitkään. Aina kun syntyy uusi sisarus, oli edellinen lapsi minkä ikäinen tahansa, on siinä omat haasteensa ja isommalle se on aina kuitenkin "järkytys".

 

[Moraalinvartija]

[QUOTE="totuuden torvi";28629865]En suosittele. Tuo vauvakuume johtuu hormooneista ja teidän esikoisella on ikää vasta 1,5 kk, hyvin todennäköisesti pahin voi olla vasta edessä.[/QUOTE]

Ainahan vauvakuume johtuu varmaan hormoneista, mutta itse tiesin kolmannen jälkeen heti etten tahdo enempää. Kahden ekan jälkeen vauvakuume oli heti kova.

Mulla kahden nuorimman ikäero 1 v 6 kk ja olen tyytyväinen. En voi kiistää, etteikö olisi ollut rankkaa valvoa kahden kanssa päällekkäin ja peräkkäin. Minusta vaipatukset ym. eivät tuntuneet sen rankemmilta, vaan päinvastoin oli kätevää hoitaa noita arkirutiineja vähän liukuhihnalla. Melkein samalla annostelee ruuat kolmelle lautaselle, pilkkoo ne ja lataa välineet esiin, kaataa mehut kolmeen mukiin jne.

Ei ole ollut mustasukkaisuutta tai muuta sellaista, mitä etukäteen pelkäsin eniten. Ehkä yllättävin ongelma on tällä hetkellä se, että kun tulee täysin normaaleja epätoivotun käytöksen kausia jotka muuten menisivät huomiotta nopeasti ohi, nyt nuo vuoronperään lietsovat toisiaan jatkamaan. Esim. pissakakkajutut ovat jatkuneet huomattavasti pidempään kuin esikoisella.

Paljon riippuu tietysti siitä, millaiset lapset sattuu arpa suomaan. Mulle tuli huonosti nukkuvat, mutta toisaalta pidemmällä ikäeroilla tehtynä olisin joutunut valvomaan vielä yli vuoden pidempään