Lapset oikeasti pienellä ikäerolla, kokemuksia, mielipiteitä?

["vieras"]

Mulla on kans ollut molempien jälkeen vauvakuume vauvan ollessa alle 2kk, varmasti johtuu hormooneista eikä sitä tunnetta välttämättä kannata kuunnella... Mä katselisin rauhassa, miten erki alkaa nykyisen kanssa rullata, meillä ainakin molempien kanssa alku on ollut helppo ja itse olen ollut väsynyt vasta sitten kun vauva on alkanut kiinnostua enemmän maailmasta ja ei ole malttanut nukahtaa ja syödä jne. eli on tullut haastavammaksi siitä että alussa vain söi ja nukkui tyytyväisenä. Lisäksi mulle raskaus on fyysisesti vaikeaa aikaa, olisin ollut ihan pulassa jos olisi ollut ihan kanniskeltava vauva/taapero siinä. Vähän isompi pystyy jo itse kiipeämään syliin ja syöttötuoliin, voi neuvoa sanallisesti jne. Meillä lapsilla ikäeroa 2v2kk ja tuntuu hyvältä, lähipiirissä muutama 1,5 vuoden ikäero ja niissä on ollut pahaa mustasukkaisuutta ja äidit ovat olleet tosi uupuneita. Tietysti voi mennä hyvinkin, mutta mä neuvoisin, ettei ihan hormoonihuuruissaan tekisi näin isoa päätöstä, kun ei vielä tiedä yhtään, millaista arki yhden kanssa tulee olemaan

 

[hassua]

meillä on puolentoistavuoden ikäero eikä mustasukkaisuutta ollenkaan, uhmaikäkin tuli isommalle vasta kun pienempi oli lähemmäs vuoden.

Lapsissa on joka tapauksessa kädet täynnä työtä ja uupua voi, oli ikäero mikä vaan.

 

[meillä]

lapsilla tasan 1v ja 4kk ja tappelevat lähes koko ajan. Alusta asti esikoinen ollut mustasukkainen. Tosi rankkaa kyllä ollut. Jos nyt saisin uudelleen valita, niin tähtäisin ikäeroksi reilut 2 vuotta lapsille.

 

["vieras"]

Lapsissa on joka tapauksessa kädet täynnä työtä ja uupua voi, oli ikäero mikä vaan.

Näinhän se on, jos haluaa päästä helpommalla niin kannattaa hankkia korkeintaan yksi lapsi Mutta jos useamman lapsen haluaa, niin ei varmaan ole vaikea päätellä, onko isompi riski väsyä jos on kaksi kannettavaa, nosteltavaa, vaipatettavaa ja syötettävää lasta joista kumpikaan ei osaa vielä kunnolla ilmaista itseään muuten kuin huutamalla, verrattuna siihen että toinen on jo jokseenkin omatoiminen lapsi joka kommunikoi jo sujuvasti puhumalla. Tietysti pienessä ikäerossa on hyvätkin puolet, ja jokainen lapsi on erilainen niin ei voi ennustaa miten menee.

 

["vieras"]

Meillä 3v:ssa 3 lasta. Ihan oli sopiva siinä elämäntilanteessa ja meitä siunattiin ns. "helpoilla" lapsilla. Mutta yksikin koliikkivauva tai ruoka-allergikko joukossa olisi kyllä sekoittanut pakkaa aika lailla, puhumattakaan vakavammista sairauksista. Koskaan ei voi tietää miten arki asettuu. Näin jälkeenpäin ajateltuna olihan se uhkarohkeaa. Meillä oli pääasiassa kaikki hyvin, mutta jouduin loppuraskaudesta sairaalaan kakkosen kohdalla. Esikoinen oli niiin pieni ja suloinen ja äiti aivan ikävissään hormoniryöpsyissä. Onneksi sai sisarus olla potilashotellissa isän kanssa ja onneksi raskaus päätyi hyvin ja vauva syntyi täysiaikaisena.

Edelleen 10v myöhemmin se tuntuu elämän parhaalta ajalta; talo täynnä pikkuisia, vauvanvaaleanpunaista arkea monta vuotta putkeen. Aina se ei mene niin. Lähipiirissä on ollut paljon terveysongelmia sekä pikkuisten kanssa että äidin suhteen, raskauskomplikaatioita jne. tuskaa tuottavaa. Nyt vanhempana olen paljon skeptisempi sen suhteen että se onnistuisi. En enää uskaltaisi kun maailma on näyttänyt riskinsä.

 

["vieras"]

Meillä esikoisen ja keskimmäisen ikä ero 1 v 1kk. Haluttiin lapset pienellä ikä erolla. Nyt kun lapset 6 ja 5 niin olen tosi tyytyväinen ratkaisuun. Lapsilla on aina leikkikaveri. Meillä vanhempi ei ole ikinä ollut mustasukainen. Oli vaikea vauva allergioineen, mut keskimmäinen taas helppo vauva, joten itse en ainakaan muistele vauva aikaa kauhulla. Keskimmäisen ja kuopuksen ikä ero 2,5 v ja se oli musta pahin mahdollinen ikäero. Kun vauva syntyi niin keskimmäisellä pahin uhmaikä menossa. Ja edelleen on vauvakuume vaikka meillä jo kolme lasta pienellä ikäerolla.

 

["Hmm"]

Mun lapsilla ikäeroa 2v10kk, todella "mukava" ikäero. Isompi on jo niin omatoiminen ja ymmärtää sanallisia ohjeita jne. En tekis ainakaan pienemmällä ikäerolla, ehkä oon vaan mukavuudenhaluinen?

 

[joopajoo...]

Näin sivusta seuranneena erään perheen elämää, jossa lapsilla 1,5v ikäeroa, en voi kuin sääliä lapsia. Perheen äiti on parikymppinen, ja hoidattaa mielellään muksut molemmilla isovanhemmilla tai miehellään. Jotenkin lasten ja äidin vuorovaikutuskin on kummallista, ihan kuin äiti ei yhtään osaisi tulkita lastensa itkua ym. lässyttää vaan.

 

[Oma kokemukseni]

Lapsilla ikäeroa 1v2kk. Jäin leskeksi samalla viikolla kun kuopus syntyi. Rankkaa oli toki, mutta kaikki sen arvoista nyt kun mulla kaksi reipasta koululaista. Aina on kotona leikkikaveri, ei tarvi aikuisen viihdyttää. Toki sitten touhuillaan edelleen yhdessä pihatöitä, kokkausta yms.

Tekisinkö uudestaan? En
Mutta eipä ole edes tarvetta kun kaksi ihanaa lasta on. Ja itse olen 29v, joten ehkä tulevaisuudessa haluan sen kolmannen.

 

[.......]

Meillä kaksi nuorinta alle vuoden ikäerolla, keskimmäinen oli viikkoa alle vuoden kun veljensä syntyi, esikoinen oli vähän alta neli vuotias. Siinä on on hyvät ja huonot puolet jos lapsilla on pienet ikäerot, meillä kaksi nuorempaa meni ilman sen kummempia ongelmia. Kumpikin oli tosin alkuun ihan kanniskeltava, kun ei keskimmäinenkään vielä hyvin kävellyt vuoden vanhana kun siinä oli jo uusi vauvakin kanniskeltavana. Mutta seuraa näistä "pienistä" on toisilleen ollut kyllä. Läheinen suhde heille on myös muodostunut.

 

["Jeppe"]

Meillä on lapsilla ikäeroa 1v 8 kk ja olihan se rankkaa silloin vauva-aikana, mutta yhtään en kadu. Lapset ovat nyt 4 ja 5,5 ja heillä on toisistaan seuraa. Molemmat lapset ovat poikia ja on todella kätevää kierrättää vaatteet. Menevät suoraan kuopuksen kaappiin kun esikoinen kasvaa niistä ulos. Sen jälkeen vaatteet lähtevät serkkupojalle käyttöön

 

[Mrs Bean]

Meillä esikoisen ja 2. ikäero 1v 1vko, 2. ja 3. ikäero 2v. En kokenut liian rankaksi, nautin kyllä niistä vuosista, kun lapset olivat pieniä. Selkeä päivärytmi oli kyllä oltava, mutta se helpotti elämää suunnattomasti. Esikoinen oli jo vaipaton 2. syntyessä sekä käveli itse ja harjoitteli itse pukemista innokkaana ja aika pian pikkuveljen syntymän jälkeen osasi syödäkkin itse. Ja kyllä isommat ovat aina saaneet huomiota huolimatta siitä että perheeseen on tullut uusi vauva. Vauva on sujahtanut perheen rutiineihin ja rytmiin kivuttomasti, ei edes yritetty pyörittää perhettä vauvan ympärillä. Normi elämää siis

 

["heips"]

Ei siihen asenne paljoa auta jos toista ei kuulu. Ei kaikki pysty raskautumaan esim. imetyksen aikana. Mekin toivottiin suht pientä ikäeroa ja alettiin yrittämään toista kun esikoinen oli 6kk. Toinen tuli vasta kun esikoinen oli yli 3-vuotias.

Näin jälikäteen ajatellen olen onnellinen ettei lapset tulleet niin pienellä ikäerolla. Esikoisesta on jopa apua ja on muutenkin jo suht omatoiminen. Ja saihan kehokin palautua raskaudesta kunnolla. Jostain luin että keho palautuu kunnolla vasta 1,5 vuotta synnytyksestä...

 

["vieras"]

Meillä ikäeroa 1v3kk ja voin sanoa, että niin hyvässä kuin pahassakin Esikoinen oli sen verran pieni kuopuksen syntyessä, että mitään mustasukkaisuutta tms. ei ollut lainkaan. Onneksi oli perustyytyväisiä muksuja molemmat, ainoastaan yöunet oli tiukilla, yhteensä about kolme vuotta yöheräilyjä että aika väsyttävää kyllä! (emme saaneet neuvolasta tähän apuja, pyynnöistämme huolimatta). Kyllähän se välillä ärsytti kahdet vaipat vaihtaa, mutta toisaalta samallahan se meni.

Nyt kun vanhempi on jo 5 ja hyviä kavereita ovat, vaikka ovatkin eri sukupuolta ja tietenkin tappelevat välillä...

Ollaan tyytyväisiä, että tehtiin nuo muksut ns. kerralla, vaikka rankkaakin on ollut.

Meillä 1v2kk ikäeroa. sama juttu ettei esikoinen edes tajunnu olla mustasukkainen vauvasta. Eka vuosi oli helpoin, mutta sen jälkeen on menny vuosi vuodelta vaikeammaksi.

 

["Eräs"]

Meillä ikäeroa lapsilla on 1v3kk. Haluttiin lapset pienellä ikäerolla, ja tämän pienempään ikäeroon ei minun kropalla olisi pystynyt (rupesin odottamaan toista ennen kuin kuukautiset imetyksen aikana ehtivät alkaa). Rankkaa oli kropalle vetää 2 raskautta peräkkäin, mutta toisaalta nyt ne ajat on takanapäin. Toinen lapsi oli koliikkivauva, ja siten ensimmäiset 3 kk:tta olivat melko rankkoja kun kuopus valvotti iltaisin/öisin ja aamulla esikoisen kanssa piti herätä normaalisti. Jossain hormoonihuuruissa sitä selvisi, koska ajanjakson rankkuuden on sisäistänyt oikeastaan jälkeenpäin. Melkoinen viha/rakkaussuhdehan noilla on. Ovat toistensa parhaimmat kaverit, mutta osaavat kyllä riidelläkin verisesti.

 

["hansu"]

Meillä lapset 1,5v ikäerolla. Ja en kyllä tekis tätä toiste. nyt alkaa helpottaa kun pienempi 1,5v ja isompi 3v, leikkivät jo keskenään. mutta toi vauva-aika oli suoraan sanoen aika kamalaa. Tosin meillä molemmat lapset kovia huutamaan öisin, jos nukkuisivat hyvin niin sitten tää aika ois ollu paljon helpompaa.

 

["hmmm"]

Mulla on 3 lasta ja ikäeroa aina noin 1v6-7kk. Meillä meni hyvin. Noin vuoden ikäerosta en osaa sanoa, tulisko sitten puolivälissä raskautta katumapäälle, jos olisikin rankkaa. Ehkä tai sitten ei.