Kuinka paljon vietätte aikaa miehenne kanssa....?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mietiskelen tässä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

mietiskelen tässä

Vieras
Miten vietätte aikaa miehenne kanssa? (tai KOKO perheenä)
Kuinka paljon teillä on yhteistä aikaa?
Kumpi ehdottaa tekemistä keskenään?

Tässä muutama kyssäri...
 
haluisin tietää miten teillä muilla aika on jakaantunut miehen kanssa..

minusta tuntuu että olen aina yksin kotona, oli hän töissä tai sitten ei..
en halua olla kohtuuton, mutta minusta hän on jättänyt minut ihan yksin ja hengailee aina vaan kavereidensa kanssa..

olen yrittänyt keskustella tilanteesta, mutta aina sama juttu.. löytyy uusi harrastus entisten tilalle ja taas mä jään yksin.. :( olen myös yrittänyt ehdottaa jotain yhteistä harrastusta, mutta sitten se ei ole hänen mielestään kivaa tms.. olen myös tarjoutunut hänen kaverikseen hänen harrastuksiin, mut hänen omat kaverinsa on parempaa seuraa sinnekin..

alan olla jo todella masentunu tähän tilanteeseen..

tekisi melkein mieli jo kostoksi tehdä niin, että kun hän sallii itsensä saapuvaksi kotiiin.. niin lähtisin samantien pois omiin harrastuksiin tai kavereille.. mut sit meille ei jää sitäkään yhteistä aikaa ... :/

enkä nyt edes puhu tunnin tai kahden tunnin poissa olosta päivässä vaan tänäänkin esimerkiksi hän on ollut jo 6h poissa.. vaikka sunnuntai on yleensä meidän ainut yhteinen vapaapäivä.. niin ei häntä kiinnosta olla kotona tai tehdä mun kanssa mitään.. :(
onko tässäkään enää mitää järkeä??

anteeksi avautuminen, haluisin vain kommentteja teiltä siitä olenko kohtuuton ja onko muillakin samanlaista..
 
Meillä samanlaista, mies väittää johtuvan stressistä, itsestäni tuntuu, ettei mies on kyllästynyt. Lapsia on, joten ero olisi huono juttu, mutta sitä mietin päivittäin.
 
töiden jälkeen nähdään kotona ja jos on jotain mielenkiintoista projekstia tallissa menen miehen mukaan muksujen kanssa rassailemaan. metsästysaikana sitten kuljetaan metsällä. Ei olla iilimatoja tai täysin symbioosissa, mutta yhdessä ollaan ja tehdään juttuja välillä 24/7 välillä vähemmän. Riippuu täysin vuodenajasta ja projekteista. Joka päivä kuitenkin puuhastellaan jotai kaksistaan ja kokoperheenä.
 
joka päivä jutellaan kuulumiset töistä. käydään kahvilla ja kavereilla. vkloppusin joskus naukataan yhdessä ja oleskellaan. nytkin se tossa lattialla makaa ja höpisee lukiessaan lehteä. tänään teimme puutyöt alta ja huomenna menemme ostoksille. uudet pihatarvikkeet nääs tarttee. ei vaan jaksais töihin mennä huomenna kun on koko päivän rehkinyt.
 
Miehellä ei ole ylimääräistä aikaa vieviä harrastuksia. Kuntosalilla haluaisi ehkä käydä, mutta aika on sen verran kuitilla, ettei ole ottanut tavaksi käydä. Hän tekee kyllä pihatöitä, jolloin lapset pyörivät ympärillä. Syömme yhdessä ja kahdenkeskistä aikaa meillä on sitten lasten nukkumaanmenon jälkeen... telkkari on tosin kolmantena pyöränä. :D
 
Kuulostaa vähän synkältä ap'n kertoma, sellaista ilmeisesti ilmenee useillakin. Mene oikeasti kostoksi omiin menoihisi heti kun ukko tulee. Et ole mitenkään velvollinen olemaan ainoa, joka välittää yhteisestä ajasta. Jos mies ei oikeasti välitä eikä sitä aikaa tarvi, mutta sinä tarvit, niin osaat varmaan itsekin päätellä, toimiiko tuo suhde.
Me vietetään paljon aikaa yhdessä, kahdestaan ja koko perheenä. Joka ilta ollaan kotona tai käydään yhdessä ulkona, kun kummallakaan ei erityisiä harrastuksia ole. Joskus mies lähtee laittamaan autoa tai rakentelemaan jotain sukulaisille. Itselläni ei ole tarvetta omaan aikaan miehen töiden ulkopuolella, kun saan sitä viikolla ihan tarpeeksi. Olemme aika paljon yhdessä, suurimman osan ajasta, koska se yhdessäolo on molemmille miellyttävää.
Nyt mies meni lapsen kanssa mummolaan, ja itse jäin kotiin siivoilemaan sun muuta. Eilen olimme mummolassa koko perheenä.
 
en tiedä enää mitä tekisin, että saisin sen ymmärtämään että minäkin tarvitsen häntä ja haluisin olla hänen kanssaan kerran seurustellaanki..

tuntuu niin tyhmältä olla edes yhdessä jos ei kerran vietetä aikaakaan yhessä..

rakastan häntä, ja hän on ihana ja hauska kun joskus satutaan samaan aikaan kotiin.. mutta sitten kun tätä yksin olemista tulee aika paljon miulle.. hän vain patistaa minua kavereilleni jne etten olis yksin.. mutta kun hän ei ymmärrä että ei se korjaa meidän suhdetta jos minäkin vain juoksisin kavereillani..

ärsyttää.. :((
 
Jos mies ei ole töissä niin me vietetään aikaa koko perheenä. Kunhan vauva syntyy ja olen kunnossa niin ainoa joka sitä yhteistä aikaa vähentää on mun lenkkeily ja sali.
Satunnaisesti jommalla kummalla on jokin oma meno, mutta niitä on ehkä kahdet vuodessa, jos sitäkään.
Tänään ollaan tehty pihahommia, grillattu ja nautittu kesästä, nyt mies ja muksu treenaavat pyörällä ajoa ilman apupyöriä ja mä hurraan pihakeinusta käsin.

Kahden kesken miehen kanssa aikaa on iltaisin, kun muksu menee nukkumaan. Seuraava reissu tehdään kahdestaan muutaman viikon sisällä, mutta sekin on sit synnärille.Ja saattaa olla, ettei saada muksua siksiaikaa hoitoon, joten lähdenkin yksin. Meillä ei ole oikeasti esikoiselle kuin hätävarayöpaikka. Ei sellaisia läheisiä, jotka tuota ottais vaik yökylään tai veis leffaan tms.
 
Miehen kanssa ollaan yleensä yhdessä 24/7.Samassa paikassa ollaan töissä. Koko perheenä ollaan sitten yleensä illat/viikonloput. Nykyään lapset on kyllä aika paljo kavereillaan. Miehen kanssa kahdenkeskistä aikaa iltaisin, ja muutaman kerran vuodessa ollaan mökillä tms.kahestaan.
 
Jos mies ei ole töissä niin me vietetään aikaa koko perheenä. Kunhan vauva syntyy ja olen kunnossa niin ainoa joka sitä yhteistä aikaa vähentää on mun lenkkeily ja sali.
Satunnaisesti jommalla kummalla on jokin oma meno, mutta niitä on ehkä kahdet vuodessa, jos sitäkään.
Tänään ollaan tehty pihahommia, grillattu ja nautittu kesästä, nyt mies ja muksu treenaavat pyörällä ajoa ilman apupyöriä ja mä hurraan pihakeinusta käsin.

Kahden kesken miehen kanssa aikaa on iltaisin, kun muksu menee nukkumaan. Seuraava reissu tehdään kahdestaan muutaman viikon sisällä, mutta sekin on sit synnärille.Ja saattaa olla, ettei saada muksua siksiaikaa hoitoon, joten lähdenkin yksin. Meillä ei ole oikeasti esikoiselle kuin hätävarayöpaikka. Ei sellaisia läheisiä, jotka tuota ottais vaik yökylään tai veis leffaan tms.

Eikö teistä ole tylsää, että omia menoja on korkeintaan kahdesti vuodessa?
 
[QUOTE="vieras";28493545]Eikö teistä ole tylsää, että omia menoja on korkeintaan kahdesti vuodessa?[/QUOTE]

:O Ei.
Me ollaan jossain menossa perheenä jatkuvasti. Aina on tarpeeksi tekemistä.
Ja tilanne ollut pari vuotta niin, että jättäisin ilomielin väliin toisen noista omista reissuista tai vaikka molemmat, jos saisin vaihdettua sen edes yhteen iltaan ja yöhön miehen kanssa kaksin.
 
me yleensä vaihdetaan läpsystä pihalla kun toinen tulee ja toinen menee. Vastapainoksi käydään yhdessä pelaamassa sulkapalloa ja pyörälenkeillä tai kävelyllä, tehdään ruokaa, siivotaan, tehdään pihahommia... meillä vaan ei ole tarvetta nysvätä joka hetki yhdessä mutta meillä on kyllä vallan mukavaa kahdestaankin. Kaikkein parasta on kiireettömät sunnuntaipäivät, kun kaikki lapset on kotona käymässä ja syödään yhdessä ja kaikki höpisee tulevista suunnitelmistaan.
 
:O Ei.
Me ollaan jossain menossa perheenä jatkuvasti. Aina on tarpeeksi tekemistä.
Ja tilanne ollut pari vuotta niin, että jättäisin ilomielin väliin toisen noista omista reissuista tai vaikka molemmat, jos saisin vaihdettua sen edes yhteen iltaan ja yöhön miehen kanssa kaksin.

Jokainen tyylillään, mutta on musta vähän omituista, jos ei koskaan kaipaa kahvittelua kaverin kanssa tai yksin shoppailua tai tyttöjen iltaa.
 
Arkena ollaan koko perhe iltasella kotona, muutamia harrastuksia lukuunottamatta. Viikonloppuina on kesäisin mökkeilyä, pihahommia... Olen miettinyt viime aikoina, että vietämme ehkäpä vähän liikaakin aikaa keskenämme. Täytyisi ottaa enemmän aikaa itselleen.
 
Mies on töissä päivät ja sieltä tultuaan tehdään jotain illalla perheenä, lapsen mentyä nukkumaan on meidän yhteistä aikaa. Välillä mies lähtee illalla kavereidensa kanssa ja välillä minä.

Viikonloppuna reissataan ja tehdään juttuja perheenä tai kaveriperheitä/isovanhempia siihen vielä lisäksi. Joskus on mies kavereidensa kanssa reissaamassa tai muuta tekemässä. Joskus minä. Tai mä lähden mieluusti johonkin myös ihan yksin.

Viikonlopusta pyritään irrottamaan myös muutama tunti kummallekin ihan omaa aikaa, se on perheajan lisäksi tosi tärkeää.
 
Useimmiten arkipäivinä pari-kolme tuntia koko perhe yhdessä ja viikonloppuisin ehkä 8-9 tuntia. Molemmilla myös omia harrastuksia, joihin molemmat pyrimme järjestämään toisillemme mahdollisuuden osallistua (eli aina saa kumpikin mennä, jos ei muita menoja ole, ja jos päällekkäisyyksiä, neuvotellaan niin, että kumpikin pääsee vuorollaan). Myös työmenoja molemmilla aika paljon, vuoron perään ollaan oltu viikko-parikin poissa ja toinen on silloin hoitanut mukisematta kotirumban...
 
[QUOTE="vieras";28494118]Jokainen tyylillään, mutta on musta vähän omituista, jos ei koskaan kaipaa kahvittelua kaverin kanssa tai yksin shoppailua tai tyttöjen iltaa.[/QUOTE]

No, mä en perusta shoppailusta, lähin kauppaleskuskin on tuolla yli 60km:n päässä.
Tyttöjen ilta järjestynee noin kerta vuoteen, paitsi ei tänä vuonna. Mä käyn salilla ja lenkillä kun taas kykenen. Se riittää mulle.

Edellinen mun oma meno oli vaalivalvojaiset talvella :D
 
Jos mies ei ole töissä niin me vietetään aikaa koko perheenä. Kunhan vauva syntyy ja olen kunnossa niin ainoa joka sitä yhteistä aikaa vähentää on mun lenkkeily ja sali.
Satunnaisesti jommalla kummalla on jokin oma meno, mutta niitä on ehkä kahdet vuodessa, jos sitäkään.
Tänään ollaan tehty pihahommia, grillattu ja nautittu kesästä, nyt mies ja muksu treenaavat pyörällä ajoa ilman apupyöriä ja mä hurraan pihakeinusta käsin.

Kahden kesken miehen kanssa aikaa on iltaisin, kun muksu menee nukkumaan. Seuraava reissu tehdään kahdestaan muutaman viikon sisällä, mutta sekin on sit synnärille.Ja saattaa olla, ettei saada muksua siksiaikaa hoitoon, joten lähdenkin yksin. Meillä ei ole oikeasti esikoiselle kuin hätävarayöpaikka. Ei sellaisia läheisiä, jotka tuota ottais vaik yökylään tai veis leffaan tms.

Ja äiti todella läsnä kun palstailee samalla.
Ah miten ihanaa yhteistä aikaa. Ei tod!!
Kyllä yhteinen aika on sitä ettei kukaan räpellä puhelimia,pädejä, koneita tai konsoleita ja ollaan AIDOSTI yhdessä.
 
No, mä en perusta shoppailusta, lähin kauppaleskuskin on tuolla yli 60km:n päässä.
Tyttöjen ilta järjestynee noin kerta vuoteen, paitsi ei tänä vuonna. Mä käyn salilla ja lenkillä kun taas kykenen. Se riittää mulle.

Edellinen mun oma meno oli vaalivalvojaiset talvella :D

Joo en mä tietystikään tarkoittanut, että juuri noita asioita pitäisi tehdä. Mutta yleensä ihmiset tykkää nähdä myös ystäviä. Mutta mikäs siinä, jos olette tyytyväisiä noin. En tosin ymmärrä valitustasi tukiverkon puutteesta, jos ei edes kiinnosta viettää aikaa perheen ulkopuolisten kanssa, ei kai se silloin ihme ole, että ei ole tukiverkkoa.
 
[QUOTE="Vieras";28494231]Ja äiti todella läsnä kun palstailee samalla.
Ah miten ihanaa yhteistä aikaa. Ei tod!!
Kyllä yhteinen aika on sitä ettei kukaan räpellä puhelimia,pädejä, koneita tai konsoleita ja ollaan AIDOSTI yhdessä.[/QUOTE]

Sitäkin riittää. Älä hätäile. Noi heitti päivällä niin pitkää lenkkiä, että se odottelu oli pidempi aika kuin se ohiajelu :D Ja nyt muksu on nukkumassa. Ja mies saunassa. Älä hätäile, meillä ei ole kuin tää yks värkki jolla nettiinkään pääsee ja tää on työpöydällä 90% ajasta.
 
[QUOTE="vieras";28494242]Joo en mä tietystikään tarkoittanut, että juuri noita asioita pitäisi tehdä. Mutta yleensä ihmiset tykkää nähdä myös ystäviä. Mutta mikäs siinä, jos olette tyytyväisiä noin. En tosin ymmärrä valitustasi tukiverkon puutteesta, jos ei edes kiinnosta viettää aikaa perheen ulkopuolisten kanssa, ei kai se silloin ihme ole, että ei ole tukiverkkoa.[/QUOTE]

Mä sanoin, että vietetään aikaa perheenä muuallakin kuin kotona. Ei me nyt erakkona eletä vain oman perheen kesken.
Mutta kyse oli omista menoista. Sitä meillä on tuon verran.
 
No kyllä me aika paljon olemme yhdessä. Mies opiskelee ja minä käyn töissä, kun kotona tavataan niiden jälkeen niin perheenä yleensä touhutaan jotain. Menään ulkoilemaan, kauppaan, kahville, ystäväperheille tms. minä, mies, lapsi. Joskus toki on omia menoja molemmilla, tai minä ja lapsi käymme tapaamassa ystäviäni joilla on samanikäisiä lapsia, mutta useimmiten teemme jotain perheenä. Tai sitten mies touhuaa lapsen kanssa ja minä teen kotitöitä.

Mies käy lenkillä noin 3 iltana viikossa lapsen mentyä nukkumaan ja nostelee punttia, kavereitaan näkee joskus viikonloppuisin mutta aika paljon tuo viihtyy kotona ja etenkin lapsen kanssa on lähes aina illalla kun tullaan. Lapsen mentyä muina kuin lenkki-iltoina joko jutellaan, harrastetaan seksiä tai katsellaan telkkaria, tai sitten touhutaan omiamme.
 

Yhteistyössä