Mikä sinulla on kaikista provosoivin ja vahvin mielipiteesi tai näkemyksesi jostain asiasta?

Aivan, koska mm. raiskauksen ei edes kuuluisi herättää positiivisia ajatuksia. Ilman tätä ihmistä ja hänen toimintaansa ei näitä ajatuksia edes syntyisi. Ihminen ei aina kykene 100% vaikuttamaan ajatuksiinsa (muuten ei olisi mm. pakko-oireisia ihmisiä ja mitään terapeutteja ei koskaan tarvittaisi). Sinun on siis aivan turha kiistää, ettei raiskaaja ja hänen tekemänsä rikos olisi vienyt tällaiselta entuudestaan onnelliselta ihmiseltä hänen onnellisuuttaan pois. Miksi ihmeessä seksuaalirikokset aiheuttaisivat traumoja, jos kaikki osaisivat ajatuksiaan muuttamalla olla onnellisia tilanteessa kuin tilanteessa? Tämä aiemmin onnellista elämää viettänyt ei ehkä pitkään aikaan kykene olemaan onnellinen. Sinusta raiskaajalla ei ole mitään osuutta tämän ihmisen onnettomuuteen eikä häntä voi siitä syyttää tai syyllistää? Minusta syy on silloin raiskaajan eikä tämän ihmisen, joka ei ajatuksiaan pysty muuttamaan. Jos et tätä ymmärrä, on ajattelusi hyvin mustavalkoista. Aika kauhea ajatusmaailma, että raiskaus itsessään ei ollisi kauhea rikos vaan omat ajatukset vaikuttavat siihen, onko se kauhea vai ei. :O

Sä taas laitat sanoja mun suuhun, koska sä et yksinkertaisesti ymmärrä mistä tässä on kyse. Raiskaus on ihan hirveä asia, kauhea rikos, kenenkään ei pitäisi sitä joutua kokemaan ja se tai siitä aiheutuva huono olo ei ole koskaan uhrin syy. Onko sun mielestä sun järkevä keskustella ydinfysiikasta tai St Kitts and Nevisin sisäpolitiikasta? Todennäköisesti vastaisit ei, koska et tiedä asiasta mitään. Sä et tiedä tästäkään asiasta mitään, sä teet oikeasti itsestäsi vain naurunalaisen, sä et ymmärrä mistä tässä on kyse, sä et ymmärrä keskeisiä periaatteita, sä vääristelet mun sanomisia ja laitat sanoja mun suuhun. Tästä ei ihan oikeasti ole järkevää keskustella enempää, koska me puhutaan täysin eri asioista. Keskustelen asiasta oikein mielellään kanssasi kunhan ensin opiskelet hieman asiaa. Kaikista yksinkertaisin ja kansantajuisin kirja asiasta on Richard Carlsonin Don't Sweat The Small Stuff. Jos aloitat vaikka siitä, siinä ei mennä sen syvällisemmin teoriaan tai tutkimuksiin, vaan annetaan ihmisille helppotajuisia ja lyhyitä ohjeita elämään. Jos edes tämän kirjan luet niin tiedät edes vähäsen asiasta. Vielä paljon parempi, mutta edelleen tavalliselle kansalle tarkoitettu opas on Carlsonin Stop thinking, start living.

 

Lempeä diktatuuri olisi paras hallintamuoto, sillä demokratia ei toimi nykymuodossaan äänestäjien suuren älyvapauden tähden.

Mutta mistä löytäisimme pätevän lempeän diktaattorin joka vielä pääsisi valtaan ja saisi pidettyä sen?

 

Lempeä diktatuuri olisi paras hallintamuoto, sillä demokratia ei toimi nykymuodossaan äänestäjien suuren älyvapauden tähden.

Itse puhuin jo aikaisemmin asiantuntijain vallasta. Diktatuurissa on enemmän huonoja puolia verrattuna siihen. Mutta olen samaa mieltä, että demokratia ei tosiaankaan toimi ja hulluinta on se, että vaaditaan kansanäänetyksiä esimerkiksi EU-asioista.

 

[QUOTE="vieras";28489161]Lasta ei pitäisi saada kastaa ja liittää kirkkoon missään tilanteessa, vaan täysi-ikäistyttyään hän voisi liittyä haluamaansa uskontoon jos tahtoo liittyä mihinkään.[/QUOTE]

Tämä tässä. Juuri näin.

Lisätään vielä että vain elämänkatsomustieto uskonnon tilalle kouluihin.

Tutustutaan kaikkiin uskontoihin, mutta ei saarnata yhdestäkään.

 

[QUOTE="vieras";28489437]Minkä takia toinen ihminen voi jatkaa raiskauksen jälkeen normaalia elämää ja toinen jää loppuelämäksi sängyn pohjalle? Siksi, että toinen heistä osaa joko luonnostaan tai erikseen opettelemalla keskittyä tähän hetkeen ja positiiviseen. Koska hän tietää, että raiskauksen uudelleen ja uudelleen läpikäymisessä, analysoimisessa ja sen miettimisessä ei ole mitään järkeä, vaan siitä tulee vain itselle onneton olo. Hänkin on välillä surullinen ja hänkin miettii joskus asiaa, mutta hän osaa miettiä sitä paljon vähemmän, hän osaa jättää asian taakseen ja keskittyä siihen mikä on hyvää nykyhetkessä. Kun taas toinen käy uudelleen ja uudelleen raiskausta läpi mielessään, miettii miksi näin kävi, olisiko hän voinut tehdä jotain toisin, mitä raiskaajalle tapahtui ja näin ollen hänen ajatuksensa pysyvät siinä negatiivisessa tapahtumassa ja hän pysyy surullisena.

Ihan vasta oli Helsingin Sanomissakin pitkä juttu uudesta metatutkimuksesta, jonka mukaan kriisiavusta on enemmän haittaa kuin hyötyä. Perustuu juuri samaan periaatteeseen, negatiivisessa asiassa vellominen tekee ihmisestä masentuneen, sen sijaan positiivisiin ja tässä hetkessä oleviin asioihin keskittyminen tekee ihmisestä onnellisen.[/QUOTE]

Se toinenkin saattaa silti jonkin aikaa olla onneton vaikka saisikin onnellisuutensa takaisin. Hänenkään elämänsä ei silti välttämättä pitkään aikaan tai koskaan ole yhtä onnellista kuin ennen tapahtunutta. Minusta ei nyt ole oleellista, miksi toinen pystyy ja toinen ei. Pointti on, että kaikilla ihmisillä EI ole ihan samaa kykyä selviytyä, oppia ja olla onnellisia. Silloin ei voi väittää onnellisuuden olevan 100% asennekysymys. Jos onnellisuutta ei muut ihmiset ja kokemukset koskaan kunnolla vaikeuttaisi niin ei mitään asennemuutosta tarvitse. Onnellisuus voi ehkä ihan loppujen lopuksi lähteä ihmisestä itsestään, mutta kaikki ihmiset ja tilanteet siihen silti välillisesti vaikuttavat ja voivat estää tai hidastaa. Silti väittäisin, että ihan kaikki ihmiset lähestulkoon saavat jonkinlaisia traumoja raiskauksesta ja enemmän pitäisin raiskaajan kuin uhrin syynä sitä onnettomuuden tunnetta.

 

Aivotutkimuskin muuten tukee sitä, että trauman läpikäymisestä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Kun traumaa miettii/puhuu siitä, aivoissa aktivoituvat samat mm. pelkoon ja ahdistukseen liittyvät aivoalueet, kuin silloin kun itse trauma tapahtuu.

 

Mutta mistä löytäisimme pätevän lempeän diktaattorin joka vielä pääsisi valtaan ja saisi pidettyä sen?

Lempeydestä en tiedä, mutta palvelukseni ovat käytettävissä. Filosofien valta olisi ehkä toimivsmpi, ei olisi yhden harteilla.

 

[QUOTE="vieras";28489483]Sä taas laitat sanoja mun suuhun, koska sä et yksinkertaisesti ymmärrä mistä tässä on kyse. Raiskaus on ihan hirveä asia, kauhea rikos, kenenkään ei pitäisi sitä joutua kokemaan ja se tai siitä aiheutuva huono olo ei ole koskaan uhrin syy. Onko sun mielestä sun järkevä keskustella ydinfysiikasta tai St Kitts and Nevisin sisäpolitiikasta? Todennäköisesti vastaisit ei, koska et tiedä asiasta mitään. Sä et tiedä tästäkään asiasta mitään, sä teet oikeasti itsestäsi vain naurunalaisen, sä et ymmärrä mistä tässä on kyse, sä et ymmärrä keskeisiä periaatteita, sä vääristelet mun sanomisia ja laitat sanoja mun suuhun. Tästä ei ihan oikeasti ole järkevää keskustella enempää, koska me puhutaan täysin eri asioista. Keskustelen asiasta oikein mielellään kanssasi kunhan ensin opiskelet hieman asiaa. Kaikista yksinkertaisin ja kansantajuisin kirja asiasta on Richard Carlsonin Don't Sweat The Small Stuff. Jos aloitat vaikka siitä, siinä ei mennä sen syvällisemmin teoriaan tai tutkimuksiin, vaan annetaan ihmisille helppotajuisia ja lyhyitä ohjeita elämään. Jos edes tämän kirjan luet niin tiedät edes vähäsen asiasta. Vielä paljon parempi, mutta edelleen tavalliselle kansalle tarkoitettu opas on Carlsonin Stop thinking, start living.[/QUOTE]

Miten siitä aiheutuva huono olo ei nyt olekaan uhrin syy tai uhrin toiminnan ja ajattelun seurausta? Juuri sanoit, että uhrin omat ajatukset teosta ovat ne, jotka sen huonon olon aiheuttavat eikä se tekijä ja hänen tekonsa ja jos muuttaisi omaa ajatteluaan/lakkaisi ajattelemasta negatiivisia ajatuksia ja päättäisi olla onnellinen, ei näitä huonoja ajatuksia ja pahaa oloa olisi.

 

Lempeydestä en tiedä, mutta palvelukseni ovat käytettävissä. Filosofien valta olisi ehkä toimivsmpi, ei olisi yhden harteilla.

Filosofien valta olisi hienoa teoriassa, käytännössä hidastaisi byrokratiaa entisestään.

 

Tämä tässä. Juuri näin.

Lisätään vielä että vain elämänkatsomustieto uskonnon tilalle kouluihin.

Tutustutaan kaikkiin uskontoihin, mutta ei saarnata yhdestäkään.

Juu, sen olisin voinut lisätä postaukseeni, samaa mieltä.

 

Lempeä diktatuuri olisi paras hallintamuoto, sillä demokratia ei toimi nykymuodossaan äänestäjien suuren älyvapauden tähden.

Ja jos Suomessa sitä lempeää diktatuuria harjoittaisi joku täysin sinun arvomaailmasi vastainen hallinto, niin olisit hyvin onnellinen asiaintilasta. Oi kyllä <3

 

Se toinenkin saattaa silti jonkin aikaa olla onneton vaikka saisikin onnellisuutensa takaisin. Hänenkään elämänsä ei silti välttämättä pitkään aikaan tai koskaan ole yhtä onnellista kuin ennen tapahtunutta. Minusta ei nyt ole oleellista, miksi toinen pystyy ja toinen ei. Pointti on, että kaikilla ihmisillä EI ole ihan samaa kykyä selviytyä, oppia ja olla onnellisia. Silloin ei voi väittää onnellisuuden olevan 100% asennekysymys. Jos onnellisuutta ei muut ihmiset ja kokemukset koskaan kunnolla vaikeuttaisi niin ei mitään asennemuutosta tarvitse. Onnellisuus voi ehkä ihan loppujen lopuksi lähteä ihmisestä itsestään, mutta kaikki ihmiset ja tilanteet siihen silti välillisesti vaikuttavat ja voivat estää tai hidastaa. Silti väittäisin, että ihan kaikki ihmiset lähestulkoon saavat jonkinlaisia traumoja raiskauksesta ja enemmän pitäisin raiskaajan kuin uhrin syynä sitä onnettomuuden tunnetta.

Kyllä kaikilla (normaalit älylliset kyvyt ja aivotoiminnan omaavilla) on mahdollisuus oppia uudenlainen ajattelutapa ja asenne. Toisilla se tosin tulee luonnostaan ja toiset joutuvat näkemään vaivaa sen eteen, mutta mahdollista se on ihan kaikille.

Ja tässä ei edelleenkään ole kyse mistään syyllisyydestä. Totta kai raiskaus ja kaikki siitä aiheutuvat haitat ovat vain ja ainostaan raiskaajan syy. Mutta voi joko jäädä sinne sängynpohjalle ja sanoa, että en minä voi tälle mitään, koska se on raiskaajan syy. Tai sitten voi muuttaa asennettaan.

 

Miten siitä aiheutuva huono olo ei nyt olekaan uhrin syy tai uhrin toiminnan ja ajattelun seurausta? Juuri sanoit, että uhrin omat ajatukset teosta ovat ne, jotka sen huonon olon aiheuttavat eikä se tekijä ja hänen tekonsa ja jos muuttaisi omaa ajatteluaan/lakkaisi ajattelemasta negatiivisia ajatuksia ja päättäisi olla onnellinen, ei näitä huonoja ajatuksia ja pahaa oloa olisi.

Ei se tietystikään ole uhrin syy. Mutta uhri voi silti itse päättää mitä tekee asialle. Uhri voi itse päättää jääkö vellomaan asiassa vai keskittyykö hyviin asioihin.

 

Olen sitä mieltä, että suurin osa virikehoitoon lapsensa vievistä vanhemmista on vain yksinkertaisesti laiskoja. Tai mielikuvituksettomia, yksinkertaisia ja laiskoja.

 

Hallintomuotokeskustelijat: tutustukaa oikeasti asiantuntijavaltaan. Lukion käyneet ja filosofian kirjansa lukeneet ainakin tietävät, mitä se tarkoittaa. Se olisi mielestäni ihanteellisin hallintomuoto. Diktatuuri on liian mustavalkoinen ja ulkopoliittisestikin kehno valinta.

 

[QUOTE="vieras";28489545]Ei se tietystikään ole uhrin syy. Mutta uhri voi silti itse päättää mitä tekee asialle. Uhri voi itse päättää jääkö vellomaan asiassa vai keskittyykö hyviin asioihin.[/QUOTE]

Niin voi, mutta väitän kyllä, että elämä on helpompaa ja onnellisempaa ilman seksuaalisen väkivallan kokemista.

 

Herättää sen ajatuksen, että toivottavasti Jordania ja Israel saavat ratkaistua tuon Länsirannan kohtalon pikaisesti. Ja Gazan tilanne varmaan pahenee sillä Egypti tuskin tahtoo Gazaa enää takaisin. Nytkin ovat ilmoittaneet, että rajat Gazaan pysyy kiinni. Alueet ovat liian epävakaita ja vaikka luovutukset tehtäisiin olisi alueiden arabeilla lähdön paikka sillä Egypti ei halua niitä mailleen eikä myöskä Jordania. Ongelmallista.

.

Yksi ratkaisu voisi myös olla se, että juutalaiset lähtisivät takaisin niihin koteihinsa, joista Israeliin ovat kyselemättä tunkeutuneet vaikkapa nyt viimeisen sadan vuoden aikana.

 

Olen sitä mieltä, että suurin osa virikehoitoa vastustavista kotiäideistä on vain kateellsia siitä, että joillakin on rahaa laittaa lapsi ajoittain hoitoon vaikka on itse minimituella kotona.

 

Naiset, jotka eivät ole kokeneet lapsettomuutta, saisivat pitää turpansa kiinni ja olla tyytyväisiä.

Olen täysin samaa mieltä.

Minusta on myös typerää julistaa (jos itse varsinkaan ei ole koskaan kokenut lapsettomuutta) että hedelmöityshoidot ovat turhia koska aina voi adoptoida. Ei todellakan voi. Yleensä näin julistavilla ei ole hajuakaan miten tiukat kriteerit adoptiolla on. Suurin osa ihan tavallisista pariskunnista on adoptiokelvottomia.Eikä tarvitse olla edes mitään Wt- porukkaa. Esim. viikon unilääkekuuri tai vanhempien ero voi estää adoption, puhumattakaan jos on avoliitossa tai eronnut, tai ei ole tarpeeksi omaisuutta.

Tätäkään mielipidettä en kovin usein tuo esille, koska todella moni on sitä mieltä että adoptio on ihan helppo toteuttaa, jos itse ei saa lapsia. Minä tiedän mistä puhun.

 

[QUOTE="vieras";28489556]Hallintomuotokeskustelijat: tutustukaa oikeasti asiantuntijavaltaan. Lukion käyneet ja filosofian kirjansa lukeneet ainakin tietävät, mitä se tarkoittaa. Se olisi mielestäni ihanteellisin hallintomuoto. Diktatuuri on liian mustavalkoinen ja ulkopoliittisestikin kehno valinta.[/QUOTE]

Eroaako se loppupeleissä niin merkittävästi Suomen virkamiespolitiikasta?

 

Niin voi, mutta väitän kyllä, että elämä on helpompaa ja onnellisempaa ilman seksuaalisen väkivallan kokemista.

Helpompaa varmasti, mutta ei välttämättä yhtään onnellisempaa. On paljon ihmisiä, jotka ovat kokeneet sanoinkuvaamattoman hirveitä asioita elämässään ja he ovat silti onnellisia ja samaten on ihmisiä, joiden elämässä on kaikki hyvin, mutta he eivät silti ole onnellisia. Ei myöskään olekaan sellaista ihmistä, jonka elämässä olisi kaikki vain koko ajan hyvin. Silti jotkut voivat olla aina melko onnellisia.

Tätä voi miettiä pienempien asioiden kautta. Pomo antaa töissä huonoa palautetta kahdelle ihmiselle. Toinen heistä jää murehtimaan asiaa, miettimään mitä hän teki väärin, siitä luonnollisena seurauksena hänen mieleensä tulee kaikki aikaisemmat tilanteet, jossa hän on tehnyt jotain väärin ja kohta hän pohtii olevansa ihan epäonnistunut työntekijä ja hän on surullinen loppupäivän. Toinen taas miettii, että hän ei antanut tällä kertaa kaikkeansa työtehtävässä ja ensi kerralla pitää tehdä paremmin ja hän jatkaa päiväänsä tyytyväisenä miettimättä asiaa sen enempää. Itse ulkoinen tapahtuma, pomon palaute, oli molemmille sama, joten se ei voi olla suoraan syy heidän mielialaansa. Heidän mielialansa johtuu, siitä mitä he ajattelivat palautteesta.

 

[QUOTE="vieras";28489483]Sä taas laitat sanoja mun suuhun, koska sä et yksinkertaisesti ymmärrä mistä tässä on kyse. Raiskaus on ihan hirveä asia, kauhea rikos, kenenkään ei pitäisi sitä joutua kokemaan ja se tai siitä aiheutuva huono olo ei ole koskaan uhrin syy. Onko sun mielestä sun järkevä keskustella ydinfysiikasta tai St Kitts and Nevisin sisäpolitiikasta? Todennäköisesti vastaisit ei, koska et tiedä asiasta mitään. Sä et tiedä tästäkään asiasta mitään, sä teet oikeasti itsestäsi vain naurunalaisen, sä et ymmärrä mistä tässä on kyse, sä et ymmärrä keskeisiä periaatteita, sä vääristelet mun sanomisia ja laitat sanoja mun suuhun. Tästä ei ihan oikeasti ole järkevää keskustella enempää, koska me puhutaan täysin eri asioista. Keskustelen asiasta oikein mielellään kanssasi kunhan ensin opiskelet hieman asiaa. Kaikista yksinkertaisin ja kansantajuisin kirja asiasta on Richard Carlsonin Don't Sweat The Small Stuff. Jos aloitat vaikka siitä, siinä ei mennä sen syvällisemmin teoriaan tai tutkimuksiin, vaan annetaan ihmisille helppotajuisia ja lyhyitä ohjeita elämään. Jos edes tämän kirjan luet niin tiedät edes vähäsen asiasta. Vielä paljon parempi, mutta edelleen tavalliselle kansalle tarkoitettu opas on Carlsonin Stop thinking, start living.[/QUOTE]

No mutta kyllähän tytsi voi keskustella ydinfysiikasta ja politiikasta! Onhan sillä ollu fysiikkaa yläasteella ja yhteiskuntaoppia myös!

Joo, komppaan täysin sua. Jos ei ymmärrä, että on täysin vieraalla aihealueella niin kannattais joskus vaan olla hiljaa. Mutta ei ne kaikki osaa.

 

Olen täysin samaa mieltä.

Minusta on myös typerää julistaa (jos itse varsinkaan ei ole koskaan kokenut lapsettomuutta) että hedelmöityshoidot ovat turhia koska aina voi adoptoida. Ei todellakan voi. Yleensä näin julistavilla ei ole hajuakaan miten tiukat kriteerit adoptiolla on. Suurin osa ihan tavallisista pariskunnista on adoptiokelvottomia.Eikä tarvitse olla edes mitään Wt- porukkaa. Esim. viikon unilääkekuuri tai vanhempien ero voi estää adoption, puhumattakaan jos on avoliitossa tai eronnut, tai ei ole tarpeeksi omaisuutta.

Tätäkään mielipidettä en kovin usein tuo esille, koska todella moni on sitä mieltä että adoptio on ihan helppo toteuttaa, jos itse ei saa lapsia. Minä tiedän mistä puhun.

Aivan ja kv-adoptiota on myös turha markkinoida eettisenä ja täydellisenä vaihtoehtona. Siinä on paljon kyse myös siitä, että rikkaat ihmiset ostavat köyhiltä lapset vaikka samalla rahalla voitaisiin kustantaa ko. perheen elämä. Hyvin suuri osa adoptoiduista lapsista eivät ole orpoja vaan heitä myös ryöstetään perheensä ja suvunsa joukosta. Asia ei ole yksiselitteinen.

 

Toinen: kansainvälinen adoptio pitäisi julmuudessaan kieltää. Varsinkin yksinäisiltä naisilta.

 

[QUOTE="vieras";28489545]Ei se tietystikään ole uhrin syy. Mutta uhri voi silti itse päättää mitä tekee asialle. Uhri voi itse päättää jääkö vellomaan asiassa vai keskittyykö hyviin asioihin.[/QUOTE]

Ei se ihan noin helposti käy. Raaka raiskaus, raiskaaja uhkaa tappaa, jopa yrittää sitä.. käytäpäs nyt vähän niitä vähäisiä aivosolujasi.