Mikä sinulla on kaikista provosoivin ja vahvin mielipiteesi tai näkemyksesi jostain asiasta?

[QUOTE="vieras";28488907]Minusta tuo viimeinen kappale kiteyttää asian. Toiset on onnellisia luonnostaan, toiset ei.

Jotkut myös jää jumiin esim. avioeroon tai puolison kuolemaan eikä pääse siitä ikinä irti.[/QUOTE]

Pääsisivät irti, jos opettelisivat uuden ajattelutavan. Kuka tahansa voi opetella onnellisten ihmisten ajattelutavan ja tulla itsekin onnelliseksi.

 

[QUOTE="vieras";28488895]Siis 100% varmasti. Ihmisen onnellisuus riippuu loppujen lopuksi vain ja ainoastaan hänen ajatuksistaan. Tapahtumat ja muut ihmiset eivät vaikuta onnellisuuteen, vaan ne ajatukset, jotka näistä tapahtumista ja ihmisistä syntyy. Ja ihminen voi vaikuttaa itse siihen mitä ajattelee. Ihmiset ovat onnettomia sen takia, että heillä on ensinnäkin tapana ajatella negatiivisesti ja tavoista on kovin vaikea päästä eroon ja toiseksi he eivät itse ymmärrä sitä, että heidän onnettomuutensa johtuu heidän ajatuksistaan. He luulevat, että se johtuu ulkoisista asioista ja niinpä he käyttävät aikansa näiden asioiden miettimiseen ja analysointiin ja koska he kuluttavat aikansa negatiivisia ajatuksia ajatellen he masentuvat vain lisää.

Otetaan esimerkiksi se, että aika auttaa kaikkiin haavoihin. Oli kyseessä sitten ero, läheisen kuolema jne. Syy tähän ei ole itse asiassa itse ajassa vaan siinä, että ajan myötä ihmiset eivät ajattele asiaa enää yhtä paljon.

Jos ihminen on vakavasti sairas hän voi viettää päivänsä pohtien kuinka kamalaa on olla vakavasti sairas tai hän voi keskittyä elämän hyvistä puolista nauttimiseen.

Siinä tosin olet oikeassa, että toisille tämä on helpompaa, koska toisille tällainen ajattelu tulee luonnostaan. Toiset taas joutuvat opettelemaan sen.[/QUOTE]

Mihin sitä aikaa tarvitaan, jos voi olla ihan yhtä onnellinen sillä hetkellä, kun puoliso kuolee kuin vuosia sen jälkeen? Olet siis sitä mieltä, että jokaikinen hetki voi olla ihan yhtä onnellinen? Eihän millään menetyksillä, väkivallan kokemisilla ja kauheuksilla olisi juurikaan väliä, jos ne eivät vähentäisi onnellisuutta? Kyllä, tapahtumat ja muut ihmiset aivan todellakin vaikuttavat onnellisuuteen, koska onnellisuus ei yleensä ole lainkaan vaarassa, jos ei ole mitään, mikä sitä vaikeuttaisi.

Sinun ajattelusi mukaan on aivan yhtä onnellista elää ihanaa ja huoletonta perhearkea kuin jonkun vankina kellarissa 8 vuotta (kuten se itävaltalainen)? Mitä positiivista voi löytää siitä tilanteesta, että on 24/7 jonkun hullun armoilla ja miksi siinä tilanteessa pitäisi pystyä ajattelemaan yhtä positiivisesti kuin viettäessään ns. tavallista arkea?

 

[QUOTE="vieras";28488917]Pääsisivät irti, jos opettelisivat uuden ajattelutavan. Kuka tahansa voi opetella onnellisten ihmisten ajattelutavan ja tulla itsekin onnelliseksi.[/QUOTE]

Samaa mieltä. Jotkut vaan tykkää rämpiä paskassa koko ikänsä.

 

[QUOTE="vieras";28488917]Pääsisivät irti, jos opettelisivat uuden ajattelutavan. Kuka tahansa voi opetella onnellisten ihmisten ajattelutavan ja tulla itsekin onnelliseksi.[/QUOTE]

Toiset taas eivät koe sitä eroa tai puolison kuolemaa. Heillä se onnellisuus vasta helppoa onkin.

 

[QUOTE="eee";28488399]Abortti on aivan liian tabu yhteiskunnassa. Huomattavasta suuremman määrän kannattaisi tehdä abortti.[/QUOTE]

Kuten tuon ketjun avaajan äidin.

Joo, no vakavasti otettuna. Älykkäillä ihmisillä on harvemmin tuollaisia kategorisia sementoituja mielipiteitä. Mutta jos mulla olis joku sellainen provo mielipide, niin se liittyisi demokratiaan. Joskus alkaa tuntua, että demokratia ei pelasta tätä maailmaa, koska tämmöset puupalikat ja populistit saavaat asiaansa vain eteenpäin... Mutta sekin on vain fiilis välillä. Oikeesti uskon, että kaipa se demokratia on ainoo mahdollisuus.

 

Mihin sitä aikaa tarvitaan, jos voi olla ihan yhtä onnellinen sillä hetkellä, kun puoliso kuolee kuin vuosia sen jälkeen? Olet siis sitä mieltä, että jokaikinen hetki voi olla ihan yhtä onnellinen? Eihän millään menetyksillä, väkivallan kokemisilla ja kauheuksilla olisi juurikaan väliä, jos ne eivät vähentäisi onnellisuutta? Kyllä, tapahtumat ja muut ihmiset aivan todellakin vaikuttavat onnellisuuteen, koska onnellisuus ei yleensä ole lainkaan vaarassa, jos ei ole mitään, mikä sitä vaikeuttaisi.

Sinun ajattelusi mukaan on aivan yhtä onnellista elää ihanaa ja huoletonta perhearkea kuin jonkun vankina kellarissa 8 vuotta (kuten se itävaltalainen)? Mitä positiivista voi löytää siitä tilanteesta, että on 24/7 jonkun hullun armoilla ja miksi siinä tilanteessa pitäisi pystyä ajattelemaan yhtä positiivisesti kuin viettäessään ns. tavallista arkea?

Ihmisen eloonjäämisvietti on tavallisesti erittäin voimakas. Kyseinen nainen on varmasti kehittänyt oman maailman, jonne on päässyt karkuun todellisuutta.

 

- Kaikilta niiltä joita ei työnteko tai opiskelu kiinnosta pitäisi ottaa tuet pois.
- Lisääntymisen pitäisi olla luvanvaraista.

 

[QUOTE="vieras";28488926]Samaa mieltä. Jotkut vaan tykkää rämpiä paskassa koko ikänsä.[/QUOTE]

Koko ikänsä? Eiköhän asioihin kuulu tietty _toipumisaika_? Vai onko sinusta ihan normaalia sillä hetkellä kun puoliso kuolee niin ajatella, että "mitäpä tuosta, ainakin olen vielä itse hengissä ja minulla on muita läheisiä, mitäs sitä suremaan"? On ihan tavallista olla yhtä onnellinen sillä hetkellä kuin vuosien jälkeen?

 

[QUOTE="vieras";28488899]se että seksuaalirikollisten värkit tuhotaan ei valitettavasti auta ongelmaan. Sitähän voi raiskata vaikka rikkinäisellä pullolla jos ei itse kykene.[/QUOTE]

Tiedossa on, mut ilman kiveksiä ainakin testosteronin tuotanto ois vähäisempää. Se vaikuttanee kuitenkin jossain määrin käytökseen. Asiallisempaa ois varmaan piikittää vaikka miesrikollisille estrogeeniä, naisille ei vissiin kannattas uroshormoonia laittaa.

 

Tupakoitsijat ovat oksettavia.

 

Koko ikänsä? Eiköhän asioihin kuulu tietty _toipumisaika_? Vai onko sinusta ihan normaalia sillä hetkellä kun puoliso kuolee niin ajatella, että "mitäpä tuosta, ainakin olen vielä itse hengissä ja minulla on muita läheisiä, mitäs sitä suremaan"? On ihan tavallista olla yhtä onnellinen sillä hetkellä kuin vuosien jälkeen?

tarkoitin lähinnä sitä eroa. Minusta ainakaan ei ole normaalia, että vielä vuosia eron jälkeen ollaan hirveässä angstissa toista osapuolta kohtaan.

Ja mitä tuohon kuolemaan tulee, oon huomannut, että mitä parempi suhde puolisoilla on ollut, sitä "helpompaa" (ei oikea sana, mut en keksi parempaakaan) eloon jääneen on jatkaa elämäänsä. Tarkoitan siis sitä, ettei oo jäänyt puhumatta asioita tms.

 

[QUOTE="carelia";28488950]Tiedossa on, mut ilman kiveksiä ainakin testosteronin tuotanto ois vähäisempää. Se vaikuttanee kuitenkin jossain määrin käytökseen. Asiallisempaa ois varmaan piikittää vaikka miesrikollisille estrogeeniä, naisille ei vissiin kannattas uroshormoonia laittaa.[/QUOTE]

Halvempaa ja varmempaa on laskea niistä ilma pihalle.

 

Maahanmuuttajien pitää sopeutua Suomen yhteiskuntaan eikä Suomen sopeutua muslimien vaatimuksiin. Musllimeille samat säännöt kuin tavallisille suomalaisille.

 

Pedofilia ei ole yhtään sen enempää sairaus kuin se, että tykkää vaikka pissaleikeistä.

 

[QUOTE="vieras";28488936]Ihmisen eloonjäämisvietti on tavallisesti erittäin voimakas. Kyseinen nainen on varmasti kehittänyt oman maailman, jonne on päässyt karkuun todellisuutta.[/QUOTE]

No kyllä minä ainakin mielummin elän tällaista arkea kuin olisin siinä tilanteessa. Aika naiivia ajatella, että sellaisen kauheuden keskellä on ihan yhtä suuri mahdollisuus olla onnellinen eikä ne pelot, kivut ja kauheudet onnellisuuteen vaikuttaisi. Sehän on useimmiten psykologista tilanteesta irtautumista ja äärimmäisen raskasta ja kuluttavaa, jos kykenee olemaan onnellinen tuossa tilanteessa. Dissosiatiivista oireilua. Jälkeenpäin tulee sitten se reagoimisaika. On täysin luonnollista ja tervettä, että epänormaaleissa tilanteissa ihmiset sairastuvat, masentuvat ja reagoivat negatiivisin tuntein. Vahvimmat selviävät ja voivat joskus taas olla onnellisia. Toiset päätyvät itsemurhaan. Minusta onnellisuus ei kaikilla ja kaikissa tilanteissa ole sen mahdollisempaa kuin lukutaito. Kaikki eivät koko elämänsä aikana kykene oppimaan kaikkea.

 

Toiset taas eivät koe sitä eroa tai puolison kuolemaa. Heillä se onnellisuus vasta helppoa onkin.

Ehkä ei ole, jos ovat katkeria siitä, ettei ole saanut puolisoakaan. Toiset ei voi hyväksyä elämäänsä sellaisena kuin se menee (ja tedä siitä oman näköistään)

 

No kyllä minä ainakin mielummin elän tällaista arkea kuin olisin siinä tilanteessa. Aika naiivia ajatella, että sellaisen kauheuden keskellä on ihan yhtä suuri mahdollisuus olla onnellinen eikä ne pelot, kivut ja kauheudet onnellisuuteen vaikuttaisi. Sehän on useimmiten psykologista tilanteesta irtautumista ja äärimmäisen raskasta ja kuluttavaa, jos kykenee olemaan onnellinen tuossa tilanteessa. Dissosiatiivista oireilua. Jälkeenpäin tulee sitten se reagoimisaika. On täysin luonnollista ja tervettä, että epänormaaleissa tilanteissa ihmiset sairastuvat, masentuvat ja reagoivat negatiivisin tuntein. Vahvimmat selviävät ja voivat joskus taas olla onnellisia. Toiset päätyvät itsemurhaan. Minusta onnellisuus ei kaikilla ja kaikissa tilanteissa ole sen mahdollisempaa kuin lukutaito. Kaikki eivät koko elämänsä aikana kykene oppimaan kaikkea.

Itse asiassa otin kantaa ainoastaan siihen, miten ko henkilö on selviytynyt hengissä niissä oloissa. Hänellä on täytynyt olla toivoa siitä, että joku vielä löytää.

 

Lähi-itä. Tosin täällä en juuri keskustele aiheesta.

 

[QUOTE="vieras";28488908]Kukaan ei ole onnellinen, jos joutuu tekemään kauheasti ajatustyötä sen eteen. Koska pointti on juurikin se, että ihmisen pitää vähentää ajattelua tullakseen onnelliseksi. Tutustu oikeasti psychology of mindin periaatteisiin, en jaksa tässä nyt kaikkea sinulle selittää.

Yksi maa, joka pärjää todella hyvin onnellisuustutkimuksissa on muuten Nigeria. Köyhä ja väkivaltainen maa. Ihmisille tapahtuu siellä paljon traumaattisia asioita. Miksi he sitten ovat onnellisia? Se johtuu heidän ajattelustaan, suhtautumisesta asioihin.[/QUOTE]

Miten ne kauheudet heihin sitten vaikuttavat, jos ovat kuitenkin esim. meitä onnellisempia? Tarkoitatko, että me olisimme onnellisempia siellä? Useimmiten olen lukenut, että noissa olosuhteissa ollaan optimistisempia, koska se on selviämisen kannalta välttämätöntä, Se on kuitenkin eri asia kuin onnellisuus. Tuon ajattelutavan mukaan siis väkivallan kokeminen tekee ihmisen onnellisemmaksi kuin tasainen ja turvallinen elämä?

 

[QUOTE="vieras";28488976]Itse asiassa otin kantaa ainoastaan siihen, miten ko henkilö on selviytynyt hengissä niissä oloissa. Hänellä on täytynyt olla toivoa siitä, että joku vielä löytää.[/QUOTE]

Tietysti. En silti usko hänen olleen siellä yhtä onnellinen kuin nyt vapaana ollessaan enkä tosiaan ajattele, että hänen olisi edes pitänyt olla tai, että se olisi mahdollista.

Minä uskon vahvasti siihen, että onnellisuus on osin geeneissä. Lisäksi itsetunto ja kokemukset vaikuttavat siihen paljon. Olen ollut onnellinen koko elämäni, mutta elämäni on myös ollut verraten helppoa enkä ole kokenut mitään kovin pahaa. Joillekin onnellisuus on jo luonnostaan vaikeaa, etenkin, jos vielä joutuvat elämään vaikeaa elämää.

 

Mihin sitä aikaa tarvitaan, jos voi olla ihan yhtä onnellinen sillä hetkellä, kun puoliso kuolee kuin vuosia sen jälkeen? Olet siis sitä mieltä, että jokaikinen hetki voi olla ihan yhtä onnellinen? Eihän millään menetyksillä, väkivallan kokemisilla ja kauheuksilla olisi juurikaan väliä, jos ne eivät vähentäisi onnellisuutta? Kyllä, tapahtumat ja muut ihmiset aivan todellakin vaikuttavat onnellisuuteen, koska onnellisuus ei yleensä ole lainkaan vaarassa, jos ei ole mitään, mikä sitä vaikeuttaisi.

Sinun ajattelusi mukaan on aivan yhtä onnellista elää ihanaa ja huoletonta perhearkea kuin jonkun vankina kellarissa 8 vuotta (kuten se itävaltalainen)? Mitä positiivista voi löytää siitä tilanteesta, että on 24/7 jonkun hullun armoilla ja miksi siinä tilanteessa pitäisi pystyä ajattelemaan yhtä positiivisesti kuin viettäessään ns. tavallista arkea?

Niin juuri, sitä aikaa ei tarvita mihinkään, mutta ihmiset jotka eivät tätä ajattelutapaa osaa, sanovat, että aika auttaa vaikka oikeasti auttaa se, että asiaa ei enää ajattele. Ja edelleenkin kyseessä ei ole vain minun mielipide vaan kokonainen psykologian haara omine terapioineen ja kaikkineen.

 

Toimeentulotukea tai asumistukea nostavilta pitäisi huostaanottaa lapset: jos ei edes itsestään ja elatuksestaan kykene huolehtimaan, niin tuskin onnistuu lapsista yhtään fiksumpia kasvattamaan.

 

- Demokratiasta tulisi luopua ja siirtyä asiaintuntijavaltaan. Ehdoton ei suorille kansanäänestyksille.
- Kaikille naisille pitäisi asentaa ilmaiseksi ja pakolliseksi ehkäisykapselit, jotka saa pois 20 ikävuoden jälkeen ja samalla koulussa tämän muutoksen aikana opettaa enemmän lapsenkasvatuksesta ym. mikä liittyy lapsen saamiseen

 

Kellarissa voi löytää posiitivista vaikkapa siitä, että on elossa, että voi katsoa telkkaria, että kuuluu linnunlaulu. Ja tässä nyt on kyse ääritapauksesta, jos pysyttäisiin ihan normaalielämässä. Ja siinä kauheassa tilanteessa pitäisi pystyä ajattelemaan positiivisesti ihan vain siksi, että oma olo on silloin parempi, silloin on onnellinen. Mä en jaksa tästä enää jatkaa sun kanssa, koska sä et asiaa tunne, suosittelen tutustumaan.

 

Lähi-itä. Tosin täällä en juuri keskustele aiheesta.

Joo, totta. Juutalaiset ovat oksettavia sivinisti-idiootteja ja tekevät pahempia terroristitekoja kuin muslimit, mutta jostain oudosta syystä heidän tekojaan ei tuomita terrorismina.