[QUOTE="vieras";28488895]Siis 100% varmasti. Ihmisen onnellisuus riippuu loppujen lopuksi vain ja ainoastaan hänen ajatuksistaan. Tapahtumat ja muut ihmiset eivät vaikuta onnellisuuteen, vaan ne ajatukset, jotka näistä tapahtumista ja ihmisistä syntyy. Ja ihminen voi vaikuttaa itse siihen mitä ajattelee. Ihmiset ovat onnettomia sen takia, että heillä on ensinnäkin tapana ajatella negatiivisesti ja tavoista on kovin vaikea päästä eroon ja toiseksi he eivät itse ymmärrä sitä, että heidän onnettomuutensa johtuu heidän ajatuksistaan. He luulevat, että se johtuu ulkoisista asioista ja niinpä he käyttävät aikansa näiden asioiden miettimiseen ja analysointiin ja koska he kuluttavat aikansa negatiivisia ajatuksia ajatellen he masentuvat vain lisää.
Otetaan esimerkiksi se, että aika auttaa kaikkiin haavoihin. Oli kyseessä sitten ero, läheisen kuolema jne. Syy tähän ei ole itse asiassa itse ajassa vaan siinä, että ajan myötä ihmiset eivät ajattele asiaa enää yhtä paljon.
Jos ihminen on vakavasti sairas hän voi viettää päivänsä pohtien kuinka kamalaa on olla vakavasti sairas tai hän voi keskittyä elämän hyvistä puolista nauttimiseen.
Siinä tosin olet oikeassa, että toisille tämä on helpompaa, koska toisille tällainen ajattelu tulee luonnostaan. Toiset taas joutuvat opettelemaan sen.[/QUOTE]
Mihin sitä aikaa tarvitaan, jos voi olla ihan yhtä onnellinen sillä hetkellä, kun puoliso kuolee kuin vuosia sen jälkeen? Olet siis sitä mieltä, että jokaikinen hetki voi olla ihan yhtä onnellinen? Eihän millään menetyksillä, väkivallan kokemisilla ja kauheuksilla olisi juurikaan väliä, jos ne eivät vähentäisi onnellisuutta? Kyllä, tapahtumat ja muut ihmiset aivan todellakin vaikuttavat onnellisuuteen, koska onnellisuus ei yleensä ole lainkaan vaarassa, jos ei ole mitään, mikä sitä vaikeuttaisi.
Sinun ajattelusi mukaan on aivan yhtä onnellista elää ihanaa ja huoletonta perhearkea kuin jonkun vankina kellarissa 8 vuotta (kuten se itävaltalainen)? Mitä positiivista voi löytää siitä tilanteesta, että on 24/7 jonkun hullun armoilla ja miksi siinä tilanteessa pitäisi pystyä ajattelemaan yhtä positiivisesti kuin viettäessään ns. tavallista arkea?