Te, jotka ette ole olleet pitkällä hoitovapaalla, niin kertokaa syy.

[QUOTE="nnn";28467709]
Mutta eihän 9kk ymmärrä, saatikka 1v9kk, miksi äiti valitsee työt eikä häntä. QUOTE]

Äh, siis, ei kai se ole valinta lapsen ja työn välillä! En minä töihin palatessani tehnyt valintaa kahden semmoisen asian välillä joiden välillä sitä ei tarvitse tehdä: täyti valita kotiin jäämisn ja töihin palaamisen välillä. Ei lapsen ja työn. Minä olen näes siitä onnekas että sain pitää molemmat!


Ja todella, JOS nyt siitä olisi kysymys, niin ei kai se 9 kk vanha sitä ainakaan noin kokisi - ehkä enemmänkin se 3v joka on siihen saakka saanut aina olla kotona. Että eikö se äiti enää rakastakaan minua, kun se rakkuden mittari oli se että se oli kotona mun kanssa?

 

[QUOTE="jep";28470945]Koska meillä molemmat vanhemmat siirtyi tekemään osittaista työaikaa kun vanhempi muksu oli 3v ja nuorempi 1v9kk. Lapset oli hoidossa 2-3 pvä viikossa, eikä täysiä päiviä. HELVETIN hyvä ratkaisu olisi monelle, ei tule naisellekaan niin pitkää väliä pois työelämästä.

Tiedän ettei tämä ihan kaikissa töissä onnistu. Mutta monessa kyllä. VAAN siellä on ne "ah niin korvaamattomat" joita työ ei vaan kiinnosta kun eivät viitsi edes yrittää muita ratkaisuja Miehen paikka on töissä, naisen kotona silloin kun lapsi on pieni. Ja samaan syssyyn suu vaahdossa penätään tasa-arvoa. Mitäs tasa-arvoa tossa on? Malli vaan lapsille miehen ja naisen rooleista elämässä.

Niin kauan kun mammat yksin homehtuu kotona, on turha odottaa että naisvaltaisilla aloilla palkatkaan nousee. LAsten ja kodin hoitaminen on osa elämää. Ei suinkaan työtä, niin kuin osa tuntuu mieltävän.[/QUOTE]

Useammat normaalit vanhemmat hoitavat lapsensa - työn ohella myös.

 

Joskus tuntuu että hoitovapaasta on tullut enemmänkin velvollisuus kuin mahdollisuus, ja uskomattomalta tuntuu että siinä olisi jotain seliteltävää miksi EI jää hoitovapaalle!

Siis mun logiikalla se normi on se että mennään äitiysloman (vanhempainvapaaksiko sitä nykyään kutsutaan?) jälkeen töihin. Jotukut sitten syistä tai toisista valitsevat hoitovapaalle jäämisen. Asia on nyt jotenkin kääntynyt niin että se erityismahdollisuus olla kotona lapsen 3 v saakka on ei ainoastaan mahdollisuus joillekin halukkaille, vaan likipitäen velvollisuus: siis niiden jotka eivät halua käyttää tätä mahdollisuutta hyväkseen (koska käyttävät muita mahdollisuuksia hyväkseen) ei pitäisi joidenkin mielestä edes hankkia lapsia. Siis MITÄ?!!

Mutta joo, asunkin ulkomailla, ja täällä yleensä ihmisiltä kysytään (ihan hyväntahtoisesti, mutta siis siksi kun sitä ei pidetä normina) miksi päätti jäädä hoitovapaalle äitiysloman jälkeen, ei toisin päin!

Täällä se hoitovapaa taitaa olla jo normi? Eikös suurin osa lapsista ole vanhempainvapaan jälkeen vielä kotona?

 

Täällä se hoitovapaa taitaa olla jo normi? Eikös suurin osa lapsista ole vanhempainvapaan jälkeen vielä kotona?

Missä täällä?

 

[QUOTE="vieras";28470992]Missä täällä?[/QUOTE]

Suomessa.

 

Useammat normaalit vanhemmat hoitavat lapsensa - työn ohella myös.

Näinpä. Mutta sillä nämä oman elämänsä supersankarit "oikeuttavat" kotona olemisen. Tekevät rankkaa työtä. Josta pitäisi saada mainetta ja mielellään mammonaakin valtion taholta. Perusteella saahan lastenhoitajatkin palkaa. Niin. No niin saa siivoajakin. Miksi ei samantien pyydetä ansioluetteloa ja palkaa kodin siivoamisestakin? Lasten- ja kodinhoito ei ole työtä. Vaan osa elämää ja vanhemmuutta johon suuri osa on vapaaehtoisesti lähtenyt.

Meitä on niin erilaisia ja se mikä itselle sopii, ei toki välttämättä toiselle sovikaan. Musta -anteeksi nyt vaan - tuntuu että näiden ketjujen aloittajat on juuri niitä työallergisia jotka ovat oikeuttaneet kotona homehtumisen "lasten parhaalla" ja kun se on "kovaa työtä". Kova todistelu yleensä tuppaa kertomaan juuri mikä se ihan perimmäinen motiivi on, ei suinkaan lasten paras...puhumattakaan että olisi isän kanssa edes suuremmin keskustelu vaikkapa vuorovedoista kotona.

Ne taas joiden elämään ratkaisu olla kotona pidempään on sopinut esimerkkisi opiskelujen vuoksi - ei heidän tartte kyseenalaistaa muiden ratkaisuja koska ovat tehneet ratkaisut koko perheen näkökulmasta ajateltuna siihen kuvioon sopivasti.

 

Suomessa.

Lähes kaikki tuntemani naiset, jotka ovat olleet kotona kotihoidontuella ovat olleet sitä sen vuoksi, ettei heillä ole ollut työpaikkaa.

 

Taustaa: meillä lapsi meni päiväkotiin 1v4kk iässä. Syyt:

1. Haluan pitää ammattitaitoani yllä ja yhteyden työpaikkaan kunnossa. Suunnitelmissa 3 lasta noin kolmen vuoden välein. En aio olla yhdeksää vuotta kotona. Töihin paluu meni oikein hyvin, asiat palautuivat todella nopeasti mieleen 1,5 v poissaolon jälkeen. En usko, että näin olisi ollut, jos olisin ollut kotona 3 vuotta tai yli.
2. Minun palkkani tuo perheelle käteen päivähoitomaksujen jälkeen reilut 2000 euroa. Sillä maksaa kummasti asuntolainaa, perheelle turvallisemman auton jne. Olisimme taloudellisesti selvinneet toki miehen palkalla, mutta mielestäni perheemme hyötyy työssäolostani.
3. Mielestäni lapsemme oli valmis aloittamaan hoidon ja kaikki onkin mennyt oikein mainiosti.

Miehelle olisin mielelläni antanut mahdollisuuden olla lapsen kanssa kotona hoitovapaalla, ei kuitenkaan halunnut jäädä.

 

[QUOTE="vieras";28471041]Lähes kaikki tuntemani naiset, jotka ovat olleet kotona kotihoidontuella ovat olleet sitä sen vuoksi, ettei heillä ole ollut työpaikkaa.[/QUOTE]

Tai ei ammattia. Valitettavasti munkin tuttava piirissä suurin osa näistä jotka on viihtynyt kotona sen 3-5 lapsen kanssa vuosia ja vuosia, eivät omista ammattia, eikä työtä.

Taas työssäkäyvät ovat tyypillisesti ollut kotona siihen saakka kun lapsi on noin 2v, riippuen vähän onko niitä lapsia kuinka monta. Ja monella tuo ei todellakaan ole tarkoittanut että vaan äiti on ollut kotona. Myös isät on ollut. Ja osa tehnyt samoin kun esim me että molemmat vanhemmat on tehnyt osa-aikaista.

 

Niin, "jep"... hauskaa oli kun luin kerran yhden kotiäidin paasaamista siitä, että kotona olo ei ole pelkkää lepäämistä ja kahvittelua niinkuin työssäkäyvät äidit usein (?) luulevat, vaan päivän aikana pestään muutama koneellinen pyykkiä, käydään kaupassa, autetaan lapsia läksyjen teossa, pidetään koti siistinä, laitettaan ruokaa....

Niin varmaan tehdäänkin! Mutta niin myös meillä, töissäkäynnin lisäksi. Vai siis luuleeko kotiäidit oikeasti ettei meillä pesukone pyöri päivittäin, ettei ruokaa tarvitse laittaa, tai että se ruoka kävelee yksin sieltä kaupasta suoraan kotiin? Tai että työssäkäyviä vanhempia eivät lasten läksyt kiinnostaisi tippaakaan?? Tai haliminen ja iltasadun lukeminen?

Kaikki nämä ovat osa ELÄMÄÄ, juuri kuten sanoit. Jotkut jaksavat (tai joutuvat) tekemään sen lisäksi myös töitä.

 

[QUOTE="vieras";28471041]Lähes kaikki tuntemani naiset, jotka ovat olleet kotona kotihoidontuella ovat olleet sitä sen vuoksi, ettei heillä ole ollut työpaikkaa.[/QUOTE]

En tarkoittanut nyt kenenkään tuntemia kotihoidontuella olevia vaan sitä prosenttia, jonka mukaan valtaosa lapsista hoidetaan kotona pidempään kuin vanhempainvapaan.

 

En tarkoittanut nyt kenenkään tuntemia kotihoidontuella olevia vaan sitä prosenttia, jonka mukaan valtaosa lapsista hoidetaan kotona pidempään kuin vanhempainvapaan.

Osaa lukea.
Mistähän löytäisi tuollaisen tilastoinnin? Olisi kiinnostava tietää mikä tuo prosentti on.

 

Niin, "jep"... hauskaa oli kun luin kerran yhden kotiäidin paasaamista siitä, että kotona olo ei ole pelkkää lepäämistä ja kahvittelua niinkuin työssäkäyvät äidit usein (?) luulevat, vaan päivän aikana pestään muutama koneellinen pyykkiä, käydään kaupassa, autetaan lapsia läksyjen teossa, pidetään koti siistinä, laitettaan ruokaa....

Niin varmaan tehdäänkin! Mutta niin myös meillä, töissäkäynnin lisäksi. Vai siis luuleeko kotiäidit oikeasti ettei meillä pesukone pyöri päivittäin, ettei ruokaa tarvitse laittaa, tai että se ruoka kävelee yksin sieltä kaupasta suoraan kotiin? Tai että työssäkäyviä vanhempia eivät lasten läksyt kiinnostaisi tippaakaan?? Tai haliminen ja iltasadun lukeminen?

Kaikki nämä ovat osa ELÄMÄÄ, juuri kuten sanoit. Jotkut jaksavat (tai joutuvat) tekemään sen lisäksi myös töitä.

Ei se kuitenkaan niinkään ole, että työmäärä pysyisi samana lastenhoidon suhteen. Toki työssäkäyvätkin tekevät kotitöitä ja hoitavat lapsiaan, mutta kertyyhän ruuanlaittoa, tiskiä ja muita kotitöitä enemmän, jos lapset ovat päivisin kotona. Pyykkiä luultavasti menee saman verran, kun päiväkodistahan ne vaatteet tuodaan kotiin pestäviksi.

 

Niin, "jep"... hauskaa oli kun luin kerran yhden kotiäidin paasaamista siitä, että kotona olo ei ole pelkkää lepäämistä ja kahvittelua niinkuin työssäkäyvät äidit usein (?) luulevat, vaan päivän aikana pestään muutama koneellinen pyykkiä, käydään kaupassa, autetaan lapsia läksyjen teossa, pidetään koti siistinä, laitettaan ruokaa....

Niin varmaan tehdäänkin! Mutta niin myös meillä, töissäkäynnin lisäksi. Vai siis luuleeko kotiäidit oikeasti ettei meillä pesukone pyöri päivittäin, ettei ruokaa tarvitse laittaa, tai että se ruoka kävelee yksin sieltä kaupasta suoraan kotiin? Tai että työssäkäyviä vanhempia eivät lasten läksyt kiinnostaisi tippaakaan?? Tai haliminen ja iltasadun lukeminen?

Kaikki nämä ovat osa ELÄMÄÄ, juuri kuten sanoit. Jotkut jaksavat (tai joutuvat) tekemään sen lisäksi myös töitä.

Ymmärrän toki että kun ollaan kotona, tarvitsee muutama ateria enemmän tehdä ja EHKÄ pyykkiä on jotenkin enemmän (en kyllä keksi miksi...yhtälailla sitä tulee päiväkotimuksuilla...). Mutta siis joo, ei se mitään sen kummempaa työtä ole. Olen sitä tehnyt jo lapsuuden kodissakin kun autoin äitiä ja isää kotona arjessa. Ei siitä ole nyt aikuisena tarttenut sen enempää rutista. Kuuluu elämään.

Elämään kuuluu lasten kanssa oleminenkin. Mutta kuuluu myös taloudellisen vastuun kanto. Yhden kortin varaan en nykymaailmassa uskaltaisi perhettäni perustaa. Kyllä niitä potkuja satelee suuntaa ja toiseen niin paljon. Mä en mene siihen harhaan "että kyllä mulla aina on työ odottamassa" jos mies saa kenkää. Niin voi olla, tai sitten ei olekaan. Osa vastuullista vanhemmuutta on kantaa "kylmemmistäkin" seikoista huolta. Ei nuo avioerotkaan nyt niin kovin harvinaisia ole "vaikka eihän me nyt erota"-asenne toiset sokaisee.

Jos haluaa lapsensa parasta pitää elämää osata katsoa vähän lajemminkin kuin meidän tukijärjestelmän lanseeraaman 3v ikäpyykin mukaan. Sen toki sanon että toivoisin parempia päivähoito-oloja vallankin pienemmille - ja työnanataja tahoilta lisää joustomahdollisuuksi. Veikkaa että ne parhaan työntekijät on niitä kun saa järjesteltyä kodin ja työn välille hyvän tasapainon.

 

Hoitovapaa houkuttelee ja huolestuttaa – Pilttipiiri.fi

Tossa lukee ainakin näin: "Kotihoidon tukea maksetaan KELAn tilastojen mukaan yli 80 prosentille perheistä, joissa on alle 3-vuotias lapsi. Kaikki kotihoidon tuen saajat eivät kuitenkaan ole välttämättä hoitovapaalla, jos heillä ei ole ollut työsuhdetta ennen lapsen syntymää."

 

Ei se kuitenkaan niinkään ole, että työmäärä pysyisi samana lastenhoidon suhteen. Toki työssäkäyvätkin tekevät kotitöitä ja hoitavat lapsiaan, mutta kertyyhän ruuanlaittoa, tiskiä ja muita kotitöitä enemmän, jos lapset ovat päivisin kotona. Pyykkiä luultavasti menee saman verran, kun päiväkodistahan ne vaatteet tuodaan kotiin pestäviksi.

Onhan se kieltämättä haastavaa tehdä vähän isommat annokset ruokaa kerralla ja kattaa pöytäkin 5 kertaa päivässä 2-3 kerran sijaan Ja tietenkin jos jossain vielä käsin tiskataan niin sitten työtä varmasti on enemmän. Meillä luojan kiitos kone hoitaa tuon. Meneehän täyttämiseen 5 minuuttia ja tyhjentämiseen toiset 5 minuuttia. Aika paha rasti, aika paha.

 

Kysely teille, jotka ette kokeneet tarpeelliseksi olla hoitovapaalla lapsen kanssa 3-vuotiaaksi asti. Miksi?

Jos kyseessä on taloudelliset syyt, niin miksi talous ei kestä olla kotona paria vuotta?

Kysely ap:lle (en ole lukenut ketjua kokonaan): miksi et ole ollut kotona pidempään? Miksi talous ei kestä olla kotona paria vuotta pidempään?

 

Hoitovapaa houkuttelee ja huolestuttaa – Pilttipiiri.fi

Tossa lukee ainakin näin: "Kotihoidon tukea maksetaan KELAn tilastojen mukaan yli 80 prosentille perheistä, joissa on alle 3-vuotias lapsi. Kaikki kotihoidon tuen saajat eivät kuitenkaan ole välttämättä hoitovapaalla, jos heillä ei ole ollut työsuhdetta ennen lapsen syntymää."

Tuossa on myös mukana paljon perheitä, joissa ollaan töissä, vaikka saadaan kotihoidontukea. Esimerkiksi meillä oli niin, lapset olivat kotihoidossa eskariin asti. Voi olla myös niin, että lapsi on yksityisellä hoidossa ja ainakin aikaisemmin oli mahdollista itse ottaa se kotihoidontuki ja maksaa hoitajalle ja kun lapsi täytti 3, vaihdettiin yksityisen hoidon tukeen. Sitä en tiedä, onko tämä ratkaisu mahdollinen vielä.

 

Halusin näyttää tyttärilleni hyvää naisen mallia. En halua, että heistä kasvaa kotiin jämähtäviä miestensä elättejä. Ja halusin antaa miehelleni mahdollisuuden hoitaa lapsia kotona vuorostaan.

 

[QUOTE="jep";28471151]Onhan se kieltämättä haastavaa tehdä vähän isommat annokset ruokaa kerralla ja kattaa pöytäkin 5 kertaa päivässä 2-3 kerran sijaan Ja tietenkin jos jossain vielä käsin tiskataan niin sitten työtä varmasti on enemmän. Meillä luojan kiitos kone hoitaa tuon. Meneehän täyttämiseen 5 minuuttia ja tyhjentämiseen toiset 5 minuuttia. Aika paha rasti, aika paha.[/QUOTE]

Lapset myös sotkevat enemmän kotona ollessaan, eli siitäkin lisää sotkua. Pitäähän niitä lapsia myös hoitaa sen koko päivän, järjestää tekemistä ja olla läsnä. Mä uskon, että kotona oleminen on omalla tavallaan henkisesti raskasta, onhan siinä usein aikuiskontaktien puutetta ja on kotitöiden lisäksi läsnä lapsilleen lähes 24/7. Mun elämäni rankin kesätyö oli, kun hoidin 9 kk ja 7 v vanhoja lapsia. Toki omien lasten hoitaminen on aivan eri asia. En ymmärrä ihmisiä, jotka väheksyvät sitä lasten kotihoitoakaan. Moni myös tekee töitä ja opiskelee samalla, kun hoitaa lapsen 3-vuotiaaksi asti kotona. Aika raskasta sekin varmaan.

 

[QUOTE="vieras";28471174]Tuossa on myös mukana paljon perheitä, joissa ollaan töissä, vaikka saadaan kotihoidontukea. Esimerkiksi meillä oli niin, lapset olivat kotihoidossa eskariin asti. Voi olla myös niin, että lapsi on yksityisellä hoidossa ja ainakin aikaisemmin oli mahdollista itse ottaa se kotihoidontuki ja maksaa hoitajalle ja kun lapsi täytti 3, vaihdettiin yksityisen hoidon tukeen. Sitä en tiedä, onko tämä ratkaisu mahdollinen vielä.[/QUOTE]

Lopputuloshan on siinä mielessä sama, että suurin osa lapsista ei vanhempainvapaan jälkeen ole vielä päivähoidossa kodin ulkopuolella.

 

Mä uskallan olla viel tässä rehellinen. Kun olin kotona lasten kanssa niin ne kotityöt tuntui todellkin rankoilta. Nyt kun on töissä, sama määrä hommia menee esim lomilla suit sait ja sukkelaan.

Vaihtelu auttaa varmasti osaltaa ja tekee minusta tehokkaamman. Mutta myös sekin että nyt on enemmä hommaa - ihminen toimii paremmin pienessä "paineessa". Se 24/ 7 kotona "työnteko" lamauttaa ja ne pienetkin hommat tuntuu rankoilta. Kun taas töiden ohessa hommat sujuu "kuin itsestään".

 

Lopputuloshan on siinä mielessä sama, että suurin osa lapsista ei vanhempainvapaan jälkeen ole vielä päivähoidossa kodin ulkopuolella.

Totta, mutta syykin on mielestäni oleellinen. Vaikka näissä keskusteluissa usein väistämättömästä tehdään hyve. Eikä sekään mitään haittaa, jos osaa ajatella, että muillakin voi olla sama tarve.

 

Kotitöiden lisäksihän se kotona oleva _hoitaa niitä lapsiaan_ ihan eri tavalla kuin jos kävisi töissä. Se on eri tavalla raskasta varmasti kuin työnteko. Riippuu ihan lasten määrästä, lasten luonteista, omista piirteistä ja elämäntilanteesta, kuinka rankkaa on.

 

Lapset myös sotkevat enemmän kotona ollessaan, eli siitäkin lisää sotkua. Pitäähän niitä lapsia myös hoitaa sen koko päivän, järjestää tekemistä ja olla läsnä. Mä uskon, että kotona oleminen on omalla tavallaan henkisesti raskasta, onhan siinä usein aikuiskontaktien puutetta ja on kotitöiden lisäksi läsnä lapsilleen lähes 24/7. Mun elämäni rankin kesätyö oli, kun hoidin 9 kk ja 7 v vanhoja lapsia. Toki omien lasten hoitaminen on aivan eri asia. En ymmärrä ihmisiä, jotka väheksyvät sitä lasten kotihoitoakaan. Moni myös tekee töitä ja opiskelee samalla, kun hoitaa lapsen 3-vuotiaaksi asti kotona. Aika raskasta sekin varmaan.

Tarkoitus ei ole todellakaan vähätellä sitä kotityön määrää ja raskautta!! Itsestäkin tuntuuu joskus viikonlopun jälkeen että töissähän sitä ihan lepää!

Mutta siis ole vaan sitä ajattelua vastaan etteivätkö työssäkäyvät vanhemmat pitäisi huolta kodistaan ja lapsistaan. Ja työssäkäyvillä ne tietyt työt pitää saada tehdyksi tietyssä ajassa - ei ole joustoa niinkuin kotona olevilla. Itse olin työttömänä/kotona töissä vuoden verran ja kun palasin toimistotyöhön niin tajusin että kaikki asiat pitää todellakin suunnitella tarkkaan ja jokainen minuutti käyttää hyvin: jos muistat klo 10 toimistossa että unohdit ottaa lihapalan sulamaan pakastimesta, niin sitä ei sitten sinäpäivänä syödä. Kotona ollessa sen saattoi vielä helposti ottaa pois! Ja esim. vaateet sai viikattua päivän aikana lasten leikkiessä, tai heidän kanssaan, niin ei tarvinnut yötä myöten sitä tehdä...

Lisäski tietenkin kotiäidit tekee paljon sellaista mitä minä en pysty ja ehdi sen takia kun käyn töissä. Lapsiparkani hädin tuksin muistavat miltä pulla näyttää kun äiti ei muka koskaan ehdi leipoa... ;-)