Antaisitko isovanhempien vielä lapsesi lestadiolaisten tilaisuuksiin

No, kysyisin niiltä isovanhemmilta että millainen tilaisuus on. Hurmokselliseen tilaisuuteen en ehkä laskisi, mutta jokin kevätjuhla, äitienpäiväjuhla tms. on tod.näk. asiallinen ja tervehenkinen juhla, ehkä saman tyyppinen kuin mitä normaalit luterilaiset seurakunnat järjestävät.

 

En todella päästäisi.

 

Riippuu mistä tilaisuudesta olisi kyse, jos kyseessä ois vaikka myyjäiset, päästäisin varmaan.

 

No, kysyisin niiltä isovanhemmilta että millainen tilaisuus on. Hurmokselliseen tilaisuuteen en ehkä laskisi, mutta jokin kevätjuhla, äitienpäiväjuhla tms. on tod.näk. asiallinen ja tervehenkinen juhla, ehkä saman tyyppinen kuin mitä normaalit luterilaiset seurakunnat järjestävät.

Oli lestadiolaisilla kyse mistä juhlasta/tilaisuudesta hyvänsä, niin aina siellä on puheita, jotka voivat joissain ihmisissä aiheuttaa hurmoksellisuutta, riippuu puhujasta ja hänen sanomansa herättämistä tunteista kuulijoissa.

Edit, paitsi nyt ehkä myyjäiset

 

Olen päästänyt ja päästän jatkossakin.
Sitä tapahtuu kuitenkin sen verran harvoin, että aivopeseytymisen vaaraa ei sen puolesta ainakaan ole.
Jos isovanhemmat haluaisivat aivopestä, niin eiköhän ne aikeet voisi toteuttaa ilman noita tilaisuuksiakin.

Mä otin useasti lapsena jokun ei-lestadiolaisen kaverin tuonne tapahtumiin mukaan, sillä siellä oli niin tylsää ja oli kivaa kun oli joku kaveri mukana.
Ei niitä kukaan yrittänyt aivopestä, eikä niille menty puhumaan mitään "uskonasioita".
Siellä hilluttiin ja mässättiin.

Tietty riippuu ihmisistäkin. Tiedän mä sellaisiakin, joiden voin kuvitella ensin pyytävän lasta seuroihin mukaan, siellä tarjoavan kaikkea herkkua ym. mikä lapsesta nyt sitten kivaa onkin ja sen jälkeen alkaa lapselle jotain et "eikös olisi kiva, jos vanhemmatkin ois täällä..kun täällä on niin kivaa".
Tai jotkut vajukit kuvittelee lasten viihtyvän niiden puheiden takia, vaikka ne viihtyy (jos viihtyy) siellä lähinnä kavereiden ja karkin vuoksi.

 

Mielipiteenne?!
Antaisitteko uskovaisten isovanhempien viedä lapsianne vanhoillislestadiolaisten uskonnollisiin tilaisuuksiin?
Lapseni isovanhemmat (mieheni vanhemmat siis) ovat lestadiolaisia ja nyt kun kaksi isompaa lasta on jo 3,5 ja 4,5-vuotiaat, he haluaisivat viedä heitä yhteisönsä järjestämiin hartaus- ym. tilaisuuksiin. Meillä on ihan iokoo välit eikä sinänsä ristiriitoja, mutta vähän mietityttää päästää lasta sinne.

Mieheni ei ole enää lestadioalinen ja se mitä hän on kertonut omista vaikeuksistaan päästä liikkeen "pauloista" saa minut epäröimään.

Miten tekisitte minun tilanteessani? Välit isovanhempiin ovat siis aivan hyvät, ovat mukavia ihmisiä.

En antaisi. Tunnen vanhoillislestadiolaisista piireistä eroon päässeitä, ovat kertoneet mikä se meininki siellä on.
En antaisi viedä lapsiani sinne, peloteltavaksi helvetillä ja ties millä, käännyttäähän heidät siellä yritettäisiin.
Meillä ei olla uskonnollisia muutenkaan. Lapseni saavat kyllä tietoa eri uskonnoista jne mutta jos haluavat itse jotain uskontoa alkaa toteuttaa niin tehkööt sen sitten kun ovat sen ikäisiä että itse osaavat pohtia vastaavia asioita..
Eiköhän lapset osaa isovanhempien kanssa viettää aikaa muillakin tavoilla.

 

[QUOTE="xXx";28394232]En anna. - - Niin kauan kun mussa henki pihisee, niin tuo sekopääjoukko ei tule mun lasta lähelle. Onneksi nämä ko. vl-isovanhemmat eivät tuo uskoaan meille eikä muutenkaan julki, muuten välimme ovat hyvät.
Itse olen ateisti omista henkilökohtaisista syistä johtuen mutta lapsi on kastettu - ajatuksella että saa kyllä osallistua kristillisiin tapahtumiin jne, päättäköön sitten itse isompana mitä haluaa tehdä. Tavallinen luterilainen usko onkin hieman eri asia, kun nämä aivopestyt lahkot.[/QUOTE]

Onnittelen sinua että olette onnistuneet pitämään hyvät välit maailmankatsomuksellsiista eroista huolimatta! Tämähän on hyvä esikuva myös lapsille.
Kaikissa perheissä ei tähän kyetä. :-(

 

Syy nro 1: Isovanhemmat voisivat tästä rohkaistua väärällä tavalla, ts. luulla liikoja myönteisestä asenteestanne, alkuun ovat (puhtaasti mutua) varovaisia ja vähemmän aggressiivisia käännyttäjiä kuin esim. JT-kulttuurissa mutta vähitellen alkaisivat "puhuttelupuheet" lisääntyä.

Syy nro 2: Lapset voisivat joko seurapuheiden tai niistä lähteneiden keskustelujen kautta saada ristiriitoja ja jopa traumoja aiheuttavaa viestiä omien vanhempien epäuskoisuudesta -> äiti ja isä eivät pääse taivaaseen jne.

Syy nro 3: olen itse ateisti mutta tunnen sympatioita ev.lut.oppia kohtaan, lapset on kastettu ja osallistuvat joskus toisten (perusluterilaisten) isovanhempien vieminä kirkollisiin tilaisuuksiin kuten perhemessuihin. Lestadiolaisen kasvatuksen läpikäyneenä koen vl-opin sen verran ristiriitaiseksi, monelle jännitteitä ja ahdistusta aiheuttavaksi ja suorastaan vääristyneeksi etten halua olla lapsiani ohjaamassa sitä kohti - ihmiselle ystävällisempiä uskontoja löytyy läheltä ja kaukaa. Jos lapseni elämään uskonto tiensä löytää, suoraan sanoen toivon ettei se ole lestadiolaisuus.

 

Liikkeen virallinen ohje vanhemmille on, että vanhempien EI tule kunnioittaa eikä tukea lapsen tai nuoren omaa harkintaa siitä millaisen maailmankatsomuksen ja suhtautumisen uskontoon omaksuu.

SRK:n linjaus: Kun vl-perheen lapsi uskoo toisin, hän menettää vanhempiensa tuen | Omat polut © - etnisten vanhoillislestadiolaisten kertomuksia ja kokemuksia

Surullista, lapsen kannalta erityisen surullista!

 

En päästäisi tuon ikäisiä, vasta sitten kun osaavat muodostaa omat mielipiteensä asioista ettei sitten tarvitse nähdä painajaisia helvetistä yms. turhasta..

 

Kyllä vl-vanhemmat kunnioittavat uskonsa kieltänyttä lasta ja rakastavat häntä edelleen ja paljon! Mutta päätöstä luopua uskosta, joka on ainoa todellinen turva kuoleman kohdatessa, on vaikea hyväksyä.

 

Kyllä vl-vanhemmat kunnioittavat uskonsa kieltänyttä lasta ja rakastavat häntä edelleen ja paljon! Mutta päätöstä luopua uskosta, joka on ainoa todellinen turva kuoleman kohdatessa, on vaikea hyväksyä.

M.O.T, elikkä sinä itse tuossa osoitit oppinne karmeuden.

Mutta päätöstä luopua uskosta, joka on ainoa todellinen turva kuoleman kohdatessa, on vaikea hyväksyä..

Siis. Onko VAIN lestadiolaisuus "turva kuoleman kohdatessa"?

 

Kyllä vl-vanhemmat kunnioittavat uskonsa kieltänyttä lasta ja rakastavat häntä edelleen ja paljon! Mutta päätöstä luopua uskosta, joka on ainoa todellinen turva kuoleman kohdatessa, on vaikea hyväksyä.

Näin mäkin olen kokenut ja nähnyt. En tiedä henkilökohtaisesti yhtäkään tapausta, jossa lapsen lähteminen lahkosta olisi vaikuttanut lapsen ja vanhempiensa väleihin.

 

juu, mieluummin lestadiolaisten kokouksiin kuin johonkin mussä ryypätään

 

siis en missään tapauksessa antaisi, huomaathan jo mitä miehellesi kävi. Pyydät ongelmia jos lapset sinne päästät. MIETI JA POHDI.

 

Ottaisin aika tarkkan selville millaiseen uskonnolliseen tilaisuuteen lastani viedään. Lestadiolaisten tulkinnat ja uskon opit on niin ahdistavia, että en todellakaan päästäisi.

 

Syy nro 1: Isovanhemmat voisivat tästä rohkaistua väärällä tavalla, ts. luulla liikoja myönteisestä asenteestanne, alkuun ovat (puhtaasti mutua) varovaisia ja vähemmän aggressiivisia käännyttäjiä kuin esim. JT-kulttuurissa mutta vähitellen alkaisivat "puhuttelupuheet" lisääntyä.

Syy nro 2: Lapset voisivat joko seurapuheiden tai niistä lähteneiden keskustelujen kautta saada ristiriitoja ja jopa traumoja aiheuttavaa viestiä omien vanhempien epäuskoisuudesta -> äiti ja isä eivät pääse taivaaseen jne.

Syy nro 3: olen itse ateisti mutta tunnen sympatioita ev.lut.oppia kohtaan, lapset on kastettu ja osallistuvat joskus toisten (perusluterilaisten) isovanhempien vieminä kirkollisiin tilaisuuksiin kuten perhemessuihin. Lestadiolaisen kasvatuksen läpikäyneenä koen vl-opin sen verran ristiriitaiseksi, monelle jännitteitä ja ahdistusta aiheuttavaksi ja suorastaan vääristyneeksi etten halua olla lapsiani ohjaamassa sitä kohti - ihmiselle ystävällisempiä uskontoja löytyy läheltä ja kaukaa. Jos lapseni elämään uskonto tiensä löytää, suoraan sanoen toivon ettei se ole lestadiolaisuus.

lue tämä vastaus ajatuksella. se on vaarallista leikikiä ja saattaa kääntyä sinua vastaan.

 

Miksi muuten olisin lestadiolainen, jos en uskoisi, että se on ainoa turva kuoleman kohdatessa? Tietenkin uskon niin, ei tämä mikään harrastus ole vaan että oikeasti uskoo miten asiat on. Joulupukkiinkin voi uskoa tai sitten ei usko. Ei ole välimuotoa. Sama on Jumalan ja kanssa.

 

Kyllä se vain niin on, että kyllä se sanoma tulee siellä pikkuhiljaa pienemmillekin lapsille selväksi. Pikkuhiljaa syötetään sitä, kuinka kaikki muut menevät helvetttin ja vain he pääsevät taivaaseen. Voi tuntua lapsesta tosi pahalta, kun ei ne omat vanhemmat ole siellä ja lapsi ymmärtää, että nyt ne isi ja äiti joutuu sinne helvettiin, kun eivät käy seuroissa. Myös se ajatusmaailma siitä, kuinka kaikki muut ihmiset ovat arvottomia. Kukaan muu ei ole mitään. Näin olen asian itse henkilökohtaisesti kokenut, kun minua mummot ja tädit yms. kuskasivat seuroihin. Ymmärsin jo hyvin pienenä, että olemme (siis perheeni) ö-luokan kansalaisia, kun emme käy seuroissa.

Lestadiolaisuus ja suvun painostus asiaan, on ollut minulle henkistä väkivaltaa, josta edelleen kärsin. Murensi itsetuntoni.

 

Miksi muuten olisin lestadiolainen, jos en uskoisi, että se on ainoa turva kuoleman kohdatessa? Tietenkin uskon niin, ei tämä mikään harrastus ole vaan että oikeasti uskoo miten asiat on. Joulupukkiinkin voi uskoa tai sitten ei usko. Ei ole välimuotoa. Sama on Jumalan ja kanssa.

Tätä en voi käsittää. Uskot tosissasi, että lestadiolaiset ovat ainoita, jotka sinne taivaaseen menevät. (Mikäli täältä nyt sitten joko taivaaseen tai helvettiin lähdetään). No, hyvä, jos se uskominen sinut tekee onnelliseksi. On vain väärin, että muut ihmiset eivät ole mitään. Mikä oikeus lestadiolaisilla on pitää itseään parempina? Uskon, että mikäli Jumala on olemassa, taivaaseen eivät mene ainakaan ensimmäisinä lestadiolaiset. Ei todellakaan voi olla niin, että taivaaseen pääsevät ihmiset, jotka nostavat itsensä muiden yläpuolelle. Muut ovat arvottomia, ainoastaan lestadiolaiset ovat ihmisinä arvokkaita.

 

Emme me ajattele että ihmiset on arvottomia! Hyvänen aika! Sitä paitsi kaikki ei-lestat tuntuu ajattelevan että me ollaan arvottomia, sehän on päivänselvää.

Mutta siis edelleen, jos uskoo jonkun asian olevan tärkeää, niin silloin se on. Jos tiedän että mikä tie vie kauppaan ja mikä metsään, niin miksi en neuvoisi metsään menijää, jos hän olisi kauppaan menossa? Mutta ei saa, antaa mennä minun puolesta. Kaikella kunnioituksella menkää minne haluatte ja niinhän te menettekin..

 

Vain kuolleen ruumiini ylitse.

Minä haluan lapsilleni normaalin, turvallisen ja rakastavan lapsuuden.

Sitä minulla ei koskaan ollut.

 

Emme me ajattele että ihmiset on arvottomia! Hyvänen aika! Sitä paitsi kaikki ei-lestat tuntuu ajattelevan että me ollaan arvottomia, sehän on päivänselvää.

Mutta siis edelleen, jos uskoo jonkun asian olevan tärkeää, niin silloin se on. Jos tiedän että mikä tie vie kauppaan ja mikä metsään, niin miksi en neuvoisi metsään menijää, jos hän olisi kauppaan menossa? Mutta ei saa, antaa mennä minun puolesta. Kaikella kunnioituksella menkää minne haluatte ja niinhän te menettekin..

Kyllä tämä ajatusmaailma tuli minulle varsin selväksi lapsuudessa. Maanpäällisen helvetin olen nähnyt tässä asiassa. Joten mitään pahempaa paikkaa ei kuoleman jälkeen voi olla tulossa.

 

En antaisi.

 

Sen muistan että olin 5-6 vuotias ja puhuja puhui tv-lähetyksien seuraamisesta. Jos vilauksenkaan seuraa liikkuvaa kuvaa niin paholainen vie tulimereen ja demonit juhlivat lihalla ja verelläsi. Sinut syödään elävältä aina vain uudestaan ja uudestaan.

Sitten, erehdyin naapurilla katsomaan jakson turtlesia, ja voi sitä syyllisyyden tuskaa mikä pikkumiehen rinnassa raastoi. Pelkäsin. Olin hysteerinen. Shokissa.

Pelkäsin mennä kotiin, pelkäsin kaikkea.

Näen edelleen tuosta tapahtumasta painajaisia.






Ap, älä anna isovanhempien viedä lapsiasi kyseisiin tilaisuuksiin. Se on lastesi parhaaksi.

Lestadiolaisuus on syöpä, siinä lahkossa on todella paljon pahaa. Sieltä pois päässeet tietävät minkälainen helvetti se on. Helvetti joka seuraa ja varjostaa pahimmassa tapauksessa koko loppuelämän ajan.