Synnytysraiskaus!!!

Ehkä siksi että tuolla sivulla kerrotuissa tarinoissa ei oikeasti ole mitään kovin pahaa, vaan tulkinnanvaraisia hämäriä muistikuvia, mitkä todennäköisesti on mielessä paisunut kuin pullataikina.
Totuus tapahtuneista ei todellakaan ole se, mitä ammattiloukkaantujamamma väittää.
Jos uskoo nuo kokemukset ihan kritiikittä on ihan yhtä tyhmä kuin se, kenen mielestä seiskasta löytyy totuus.

Ei minusta. Ensinnäkin: Kuka menisi tuollaiselle palstalle valehtelemaan? Toiseksi: Mikä sinä olet sanomaan miltä kenestäkin tuntuu ja miltä ei?

Jokainen tietää itse oman synnytyskokemuksensa, kukaan ei voi sanoa toiselle, että "ei toi sun synnytys mitään, kuules mitä mulle tapahtui ja silti en yhtään itke". Tällainen käytös on mielestäni lapsellista pullistelua. Ihan kuin ei saisi sanoa jos tuntee itsensä loukatuksi, tai pelästyy kipua tai jotain ihan muuta. Ei tarvitse tuolla juttuja lukea jos on itse niin vahva että voi synnyttää vaikka härän eikä silti jää mitään kammoa synnytyksestä.

Uskomatonta millaisia me naiset olemme. Ihan kuin miesten hauisten pullistelu.

 

Miten kukaan voi väittää toisen tunteita ja tuntemuksia vääriksi?
Jos joku äiti on kokenut tulleensa kaltoinkohdelluksi ja "pahoinpidellyksi" synnytyksessä,se on äidin oma kokemus ja silloin meidän muiden on vain hyväksyttävä se.

Ja jonkun ammattilaisen on autettava naista pääsemään siitä yli. Tosiasia on, että tietyille jutuille on selityksensä, miksi ne tehdään kuten tehdään, vaikka ne on naisesta tuntuneet pahoinpitelyltä. Kaltoinkohtelua on, mutta esim. imukuppisynnytys kaikessa raakuudessaan on lapsen parhaaksi eikä siinä ole tarkoitus olla väkivaltaisia ja mitä kaikkea muuta nyt tulikaan luettua.

 

Ja jonkun ammattilaisen on autettava naista pääsemään siitä yli. Tosiasia on, että tietyille jutuille on selityksensä, miksi ne tehdään kuten tehdään, vaikka ne on naisesta tuntuneet pahoinpitelyltä. Kaltoinkohtelua on, mutta esim. imukuppisynnytys kaikessa raakuudessaan on lapsen parhaaksi eikä siinä ole tarkoitus olla väkivaltaisia ja mitä kaikkea muuta nyt tulikaan luettua.

Nuo pointit ymmärrän mutta kun tätä keskusteluketjua lukee niin palstamammat vähättelevät kertomuksien äitejä,mutta miksi?
Ajoin kommentillani takaa sitä että ei (esimerkiksi minulla) ole oikeutta vähätellä kenekään kokemaa mielipahaa tai traumaa.Traumoja kokeneet ihmiset kaipaavat ymmärrystä ja tukea,eivät omien tunteidensa ja kokemuksiensa vähättelyä miltään suunnalta.

 

Miten kukaan voi väittää toisen tunteita ja tuntemuksia vääriksi?
Jos joku äiti on kokenut tulleensa kaltoinkohdelluksi ja "pahoinpidellyksi" synnytyksessä,se on äidin oma kokemus ja silloin meidän muiden on vain hyväksyttävä se.

Ja se ei siltikään tarkoita että kukaan olisi tehnyt mitään väärää tai että kenenkään tarvitsisi pyydellä anteeksi. Hyväksyykö loukkaantujamamma tämän? Eipä ainakaan vaikuta siltä, kun pitää terveydenhuollon ammattilaisia verrata raiskaajiin. Oksettavaa touhua! Ja ei, en ole kätilö.

 

Nuo pointit ymmärrän mutta kun tätä keskusteluketjua lukee niin palstamammat vähättelevät kertomuksien äitejä,mutta miksi?
Ajoin kommentillani takaa sitä että ei (esimerkiksi minulla) ole oikeutta vähätellä kenekään kokemaa mielipahaa tai traumaa.Traumoja kokeneet ihmiset kaipaavat ymmärrystä ja tukea,eivät omien tunteidensa ja kokemuksiensa vähättelyä miltään suunnalta.

Mutta traumoja pitää toki liiotella, ja uhriuttaa itsensä samalle tasolle raiskattujen kanssa. Sepä vasta tervettä touhua, ja toipumisen edistämistä. Syytellä työtään tekeviä ihmisiä raiskaajiksi. Ilmeisesti joillekkin on todella yllätys että
a: synnytys sattuu
b: se kipu tuntuu myös alapäässä.

 

Nuo pointit ymmärrän mutta kun tätä keskusteluketjua lukee niin palstamammat vähättelevät kertomuksien äitejä,mutta miksi?
Ajoin kommentillani takaa sitä että ei (esimerkiksi minulla) ole oikeutta vähätellä kenekään kokemaa mielipahaa tai traumaa.Traumoja kokeneet ihmiset kaipaavat ymmärrystä ja tukea,eivät omien tunteidensa ja kokemuksiensa vähättelyä miltään suunnalta.

Kukaan ei varmasti kiistä sitä, etteikö ole hyviä ja huonoja synnytyksiä. Eikä sitä etteikö ole hyviä ja huonoja lääkäreitä/kätilöitä. Mutta kyllä siltikin jotkut noista tarinoista on vain niin ylireagoitu. Mielestäni lähinnä tämän sanan "synnytysraiskattu" keksiminen kertoo jo minä keskeisyydestä. Koska kun on hätätilanne kaikki menee vauhdilla, silloin ei voida keskustella kaikesta. Onhan se ikävää jos oli suunnitellut ihan erilaisen synnytyksen, mutta kyllä se on myös aikamoista itsekeskeisyyttä jos jää vuosiksi rypemään kun ei se synnytys ollut sellainen voimaannuttava kokemus kuin halusi. Onhan se ollut tottakai pelottava kokemus jos joudutaan tekemään hätäsektio, mutta mielestäni normaali ihminen ei jää vuosikausiksi suremaan tätä. Varsinkaan jos kaikki sekä äiti ja lapsi selvisi hengissä ja terveinä.

Ratkaisu voisi olla, että neuvolassa korostettaisiin jo etukäteen enemmän, että kaikki ei välttämättä mene kuten haluat. Ja jos huomataan jotain ongelmia, joudutaan tekemään päätöksiä joihin et voi vaikuttaa.

 

Mutta traumoja pitää toki liiotella, ja uhriuttaa itsensä samalle tasolle raiskattujen kanssa. Sepä vasta tervettä touhua, ja toipumisen edistämistä. Syytellä työtään tekeviä ihmisiä raiskaajiksi. Ilmeisesti joillekkin on todella yllätys että
a: synnytys sattuu
b: se kipu tuntuu myös alapäässä.

Tämä koskee mitä tahansa asiaa jossa ihmiset voivat kokea monenlaisia tunteita. Joku esimerkiksi pelkää hämähäkkejä ja tuon kirjoituksesi perusteella voisit sellaiselle ihmisille sanoa että hänen pelkonsa on väärin.
Jos minä tunnen esim. pelkoa,se on MINUN tunteeni ja silloin KUKAAN ei voi väittää sitä vääräksi.Jos joku kokee että häntä ei ole kohdeltu synnytyksessä ihmisarvoisesti niin paha siinä on vastaan mennä väittämään.

En ole missään vaiheessa kirjoittanut että traumoja täytyisi suurennella.Itselleni toinen synnytys oli traumatisoiva,mutta se metelin pitäminen asiasta ei muuta tapahtunutta.Se riittää että mm. puolisoni on ymmärtänyt että koin että synnytyslääkäri kajosi vartalooni tavalla joka oli täysin tarpeeton.

 

Mutta traumoja pitää toki liiotella, ja uhriuttaa itsensä samalle tasolle raiskattujen kanssa. Sepä vasta tervettä touhua, ja toipumisen edistämistä. Syytellä työtään tekeviä ihmisiä raiskaajiksi. Ilmeisesti joillekkin on todella yllätys että
a: synnytys sattuu
b: se kipu tuntuu myös alapäässä.

Niissä jutuissa mitä luin, niin kukaan ei valita kipua, vaan kohtelua. Sitä ettei heitä kuunnella, heille ei kerrota mitä tapahtuu tai heidän toiveensa ohitetaan ilman sitä olankohautustakaan. Nämä on asioita, joista on hyvä keskustella. Puhua siitä, että vaikka synnärin kätilöille synnytys tuntuu joskus olevan rutiinijuttu niin synnyttävälle äidille se ei ole. Ja että äiti ei ole kaupan tavara, joka vedetään kassasta läpi jotta seuraava tavara saadaan saliin.

 

Onhan se ollut tottakai pelottava kokemus jos joudutaan tekemään hätäsektio, mutta mielestäni normaali ihminen ei jää vuosikausiksi suremaan tätä. Varsinkaan jos kaikki sekä äiti ja lapsi selvisi hengissä ja terveinä.

Ratkaisu voisi olla, että neuvolassa korostettaisiin jo etukäteen enemmän, että kaikki ei välttämättä mene kuten haluat. Ja jos huomataan jotain ongelmia, joudutaan tekemään päätöksiä joihin et voi vaikuttaa.

Luulen, että jokainen raskaana oleva nainen tietää sen, että synnytyksessä voi tulla komplikaatioita mutta toivoo silti, että kaikki menisi hyvin. Isot leikkaukset voivat olla hyvin traumatisoivia kokemuksia, ja jos sitä kokemusta ei oteta todesta, se trauma voi jäädä vaivaamaan vuosikausiksi. Ajattele, jos jossain toisessa yhteydessä olet ensin täysin normaalissa tilanteessa tekemässä sitä, mitä asiaan kuuluu, ja seuraavassa sua viedäänkin kiireen vilkkaa leikkauspöydälle. Olet kovissa kivuissa, mutta tajuissasi ja huolissasi paitsi omasta myös elämäsi kaikkein tärkeimmän ja rakkaimman ihmisen terveydestä ja hengestä, eikä kukaan selitä sinulle puolella sanallakaan että missä mennään saatika katso silmiin tai rauhoittele. Toipumisesi leikkauksesta kestää viikkoja, jopa pari kuukauttakin, mutta sinun pitää olla onnellinen koska "kaikki on loppujen lopuksi hyvin". Minusta on täysin ymmärrettävää, että tuollainen jää vaivaamaan pitkäksi aikaa, varsinkaan jos ei saa tukea eikä oteta todesta.

 

Eihän se turhaa oo se ajelu. Sektiossa se tehään kuitenkin. Minultakin just sekitovalmisteluissa.

Miksi ne ajaa alapäänkarvat pois jos sektio tehdään :O
Sektiossahan se maha revitään auki eikä alapää, näin ainekin minulla

 

Minä kannattan kanssa tuota neuvolan osaa tässä asiassa. Ja on todella harmi, että monissa paikoissa tutustumiset synnytyssairaaloihin on jo lopetettu. Ehkä se tilanne ei tunnu niin kamalalta ja sumuiselta kun paikka on tuttu edes jotenkin, ja käytännöt ja yleisimmät komplikaatiot käyty läpi? En tiedä.

Mutta kyllä sillä omalla asenteella on merkitystä. Jep, asenteella. Voi kuulostaa syyllistämiseltä jonkun korvissa, mutta miten on mahdollista että yksi selviää saman kätilön ja saman lääkärin käsittelystä ilman traumoja ja toinen ei? Ja jos todella on tapahtunut räikeää kaltoinkohtelua, niin toivottavasti tapaukset on laitettu eteenpäin jo samalla viikolla kun ne on tapahtuneet, että ne selvitettäisiin kuten kuuluu.

 

Niissä jutuissa mitä luin, niin kukaan ei valita kipua, vaan kohtelua. Sitä ettei heitä kuunnella, heille ei kerrota mitä tapahtuu tai heidän toiveensa ohitetaan ilman sitä olankohautustakaan. Nämä on asioita, joista on hyvä keskustella. Puhua siitä, että vaikka synnärin kätilöille synnytys tuntuu joskus olevan rutiinijuttu niin synnyttävälle äidille se ei ole. Ja että äiti ei ole kaupan tavara, joka vedetään kassasta läpi jotta seuraava tavara saadaan saliin.

ja edelleen väännän rautalangasta, että KUKAAN ei VÄLTTÄMÄTTÄ kohdellut synnyttäjää huonosti. Se että joku hienohelma KOKEE ettei häntä kohdeltu silkkihansikkain ei tarkoita ettei kohtelu olisi OIKEASTI ollut täysin ammattimaista, empaattista ja yksilöllistä. Nuo tarinat kun eivät ole mikään absoluuttinen totuus, vaan subjektiivinen kokemus minkä muistoja värittää kipu, hätä ja uusi, pelottava tilanne.

 

Kyllä mä koin itsemääräämisoikeuteni loukatuksi kahdessa ensimmäisessä synnytyksessä, ja aiheettomasti! Mua alennettiin ja käskytettiin ilman päteviä syitä. Mun mielestä on hyvä että näistäkin puhutaan ääneen, mä olin ihan järkyttynyt ja puolustuskyvytön niissä tilanteissa ja sitä sitten oli hyvä käyttää hyväkseen.

Kolmas synnytys olikin sitten aivan upea kahteen edelliseen verrattuna, kätilö oli kannustava mutta ei päällekäyvä tai hätäinen eikä ahdistellut tai patistanut mua mihinkään. Anto mun synnyttää ihan rauhassa ja synnytyksen jälkeen sain myös olla ihan rauhassa vauva rinnalla, kukaan ei tullut rutistelemaan mun rintoja tai ähkinyt vieressä että "eikö se nyt onnistu". Ai vitsi, nyt mun ei tartte enää ikinä synnyttää, sain sen kokemuksen mistä jäin paitsi ensimmäisten kohdalla :heart:

 

No olipa vinkunaa. Vauvavuosikin mennyt pilalle kun luuli että teuraalle viedään.... Hohhoi.

 

[QUOTE="blondi";28247901]Miksi ne ajaa alapäänkarvat pois jos sektio tehdään :O
Sektiossahan se maha revitään auki eikä alapää, näin ainekin minulla [/QUOTE]

Ei revitä, leikataan.

 

Traumoja kokeneet ihmiset kaipaavat ymmärrystä ja tukea,eivät omien tunteidensa ja kokemuksiensa vähättelyä miltään suunnalta.

Toki kaipaavat mutta onko se korrektia tukea kun jossain nettisaitilla agitoidaan ja kerrotaan 'faktoina' kuinka tarvittavat toimenpiteet ovat turhia ja tehty ihan vaan sen takia että kätilö/lääkäri saa nöyryyttää synnyttäjää?

 

Mun mielestä noissa ei ollut kyse vain siitä että ikäviä toimenpiteitä pitää tehdä, vaan hoitohenkilökunnan empatian puutteesta. Ikäviä toimenpiteitä tulee, mutta koskaan ne ei edellytä suu supussa tekemistä (ei kerrota potilaalle mitä tehdään ja ei vastata kysymyksiin) ja potilaan tarpeetonta riuhtomista ja tiuskimista ja ties mitä. Ja kyllä se nainen on myös potilas siellä, ihan yhtä tärkeä kuin vauvakin.

Ja hoitohenkilökunnan kyllä pitää osata ottaa huomioon että esim. synnytyksessä potilas voi olla todella herkässä tilassa ja peloissaan, ja hoitajalta nyt vaan täytyy löytyä sitä ihmistuntemusta sen verran että osaa käsitellä myös ujoja, herkkiä jne potilaita. Esim. KYSYMINEN auttaa jo pitkälle. "miltä susta nyt tuntuu?" " voinko auttaa jotenkin?" "tarvitsetko jotain?" " onko sulla toiveita?", "tuntuuko tämä pahalle?" jne.

 

Mä luulen, että näillä "synnytysraiskatuilla" naisilla on ongelmaa oman seksuaalisuutensa kanssa tai ovat elämän historiassaa muutoin traumatisoituneita, kun kokevat noin voimakkaana tavanomaiset hoitotoimenpiteet synnytyksen yhteydessä.

 

[QUOTE="hoitaja";28248299]Mun mielestä noissa ei ollut kyse vain siitä että ikäviä toimenpiteitä pitää tehdä, vaan hoitohenkilökunnan empatian puutteesta. Ikäviä toimenpiteitä tulee, mutta koskaan ne ei edellytä suu supussa tekemistä (ei kerrota potilaalle mitä tehdään ja ei vastata kysymyksiin) ja potilaan tarpeetonta riuhtomista ja tiuskimista ja ties mitä. Ja kyllä se nainen on myös potilas siellä, ihan yhtä tärkeä kuin vauvakin.

Ja hoitohenkilökunnan kyllä pitää osata ottaa huomioon että esim. synnytyksessä potilas voi olla todella herkässä tilassa ja peloissaan, ja hoitajalta nyt vaan täytyy löytyä sitä ihmistuntemusta sen verran että osaa käsitellä myös ujoja, herkkiä jne potilaita. Esim. KYSYMINEN auttaa jo pitkälle. "miltä susta nyt tuntuu?" " voinko auttaa jotenkin?" "tarvitsetko jotain?" " onko sulla toiveita?", "tuntuuko tämä pahalle?" jne.[/QUOTE]

Sähän oot maailman paras hoitsu kun ajatuksiakin osaat lukea. :flower:

Joskus kemiat ei vaan toimi, joskus ihmiset lukee toisiaan väärin. Sekä synnyttäjät että kätilöt. Se kätilö Sirpa ketä synnyttäjä Mari haukkuu voi oikeasti olla erittäin empaattinen ja hyvä hoitaja, mutta kemiat ei vaan ole toimineet.
En väitä ettei huonoja hoitajia/kätilöitä olisi olemassa, mutta väitän että joka ikinen noista "synnytysraiskauksista" on enemmän ja vähemmän yliherkän mamman ylitulkintaa vaikeassa tilanteessa.

 

Nuo pointit ymmärrän mutta kun tätä keskusteluketjua lukee niin palstamammat vähättelevät kertomuksien äitejä,mutta miksi?
Ajoin kommentillani takaa sitä että ei (esimerkiksi minulla) ole oikeutta vähätellä kenekään kokemaa mielipahaa tai traumaa.Traumoja kokeneet ihmiset kaipaavat ymmärrystä ja tukea,eivät omien tunteidensa ja kokemuksiensa vähättelyä miltään suunnalta.

Nainen on naiselle susi.

 

Nainen on naiselle susi.

Jotkut naiset taas ovat kovin puusilmäisiä eivätkä tajua katsoa asiaa kuin omasta kapeasta näkökulmastaan. Ja mikäs sen parempi näkökulma kuin syyttää kaikesta pieleen menneestä toista ihmistä. JONKUN on aina pakko olla syyllinen.

 

Mun mielestä todella mautonta edes nimen verran verrata 'ei mennyt kuten tahdoin' synnytystä raiskaukseen.

Tästä niin samaa mieltä! Jos nainen on oikeasti raiskattu, hän ei koskaan käyttäisi tällaista nimitystä kuin synnytysraiskaus niinkuin nämä kermaperseet, joita vähän harmittaa...
T. Oikeasti raiskattu

 

En tajua. Että jos ennenkin naiset on synnyttäneet paskoissa olosuhteissa töykeiden kätilöiden ja lääkäreiden "hellässä huomassa", niin sen pitäisi mennä sillä tavoin vastakin? Kylläpä kuulostaakin tosi hyvältä.

Ja paskimmat perustelut ikinä ovat näitä "minunkin synnytys oli kamala, mutta en mä valita". Niin, siis täh? Että jos itse kokee, ettei ole oikeutettu saamaan asiallista kohtelua terveydenhuollon henkilökunnan puolelta, niin kenenkään muunkaan ei pitäisi vaatia sellaista?

Niin no, mitä sitä suotta muuttamaan "hyviä käytöntöjä". Niellään vastakin kaikki mahdollinen kakka mitä eteen tulee elämässä, koska näin vain kuuluu tehdä. Ei saa vaatia itselleen mitään ja hiljaa pitää sietää ikävätkin asiat, koska "kirkkaamman kruunun saat".

Millä tavoin se, että naiset haluavat muutosta synnytyskäytöntöihin, on jotenkin pois niiltä naisilta, jotka sitä eivät kaipaa, saati miehiltä? Vai siis ketkä täällä ylipäätään vastustavat sitä, että epämiellyttävistä kokemuksista terveydenhuollossa ei saisi puhua ääneen?

Kun täällä kuitenki tunnutaan pitävän pelkkänä hömppänä ja turhana ruikutuksena sitä, että synnyttäviä naisia kohdeltaisiin asiallisen kunnioittavasti, niinkuin terveydenhuollon asiakkaita yleensäkin tulisi kohdella.

Mä en väitä, että jokainen kätilö tai lääkäri olisi epäammattimainen tai töykeä. Paljon on ihan mahtavia ihmisiä tuollakin alalla ja onni niille, jotka pääsevät näiden ihmisten vaikutuspiiriin synnytyksen aikana

Synnytyksessä voi tapahtua odottamattomia käänteitä, jolloin tarvitaan hoitohenkilökunnalta kylmiä hermoja ja ripeää toimintaa, ei siinä silloin jää sijaa miettiä äidin tunteita, MUTTA kun tilanne on rauennut, ammattimainen ja asiantunteva fiksu henkilökunta käy asian läpi äidin kanssa, eikä vähättele äidin mahdollisesti kokemaa hätää tai ahdistusta.

 

ja edelleen väännän rautalangasta, että KUKAAN ei VÄLTTÄMÄTTÄ kohdellut synnyttäjää huonosti. Se että joku hienohelma KOKEE ettei häntä kohdeltu silkkihansikkain ei tarkoita ettei kohtelu olisi OIKEASTI ollut täysin ammattimaista, empaattista ja yksilöllistä. Nuo tarinat kun eivät ole mikään absoluuttinen totuus, vaan subjektiivinen kokemus minkä muistoja värittää kipu, hätä ja uusi, pelottava tilanne.

Väännä vain. Tosiasia on se, että sinä et ole ollut näiden naisten synnytyksissä mukana joten et voi sanoa, että heitä EI olisi kohdeltu huonosti. Mikään rautalanka ei poista sitä, miltä jostain ihmisestä tuntuu.

Et voi millään rautalangallakaan poistaa sitä, että he kokevat tulleensa kohdelluksi huonosti. Ja saavat sanoa sen. Minusta on hienoa, että he saavat myös jakaa sen: on muitakin äitejä, jotka kokevat että heitä on kohdeltu huonosti synnärillä.

 

Hei, jos sä vain KOET että sua on koulukiusattu, mutta se "kiusaaja" on sitä mieltä, että ei mitään kiusaamista ole koskaan OIKEASTI tapahtunut, niin eihän sua silloin ole kiusattu, vai? Jos siis ihmisen omalla kokemuksella ei ole mitään merkitystä