Synnytysraiskaus!!!

Jankutan miljoonannen kerran, että ottakaa synnytyksen kulusta selvää, tehkää synnytystoivelista ja puhukaa niistä toiveistamme tukihenkilöllekin. Synnytys on aina ennalta-arvaamaton tapahtuma, miettikää mikä voi mennä toisin kuin toiveissanne.

Kun pääsette paikalle sairaalaan, olkaa asiallisia ja pyytäkää tietoa tapahtumien kulusta. Jos ette sitä saa, pyytäkää asiallisesti toista kätilöä. Jos ette jaksa olla asiallisia, se on tukihenkilönne tehtävä. Jos tapahtuu hoitovirhe, tehkää ilmoitus.

Aika moni noista raiskauksista kuulosti lähinnä kommunikaatio-ongelmalta. Tältäkin palstalta saa surullisen usein lukea, kuinka synnytyksestä ei kannata hankkia tietoa, koska se lisää pelkoja, ja kannattaa vain mennä avoimin mielin tilanteeseen ja tehdä mitä henkilökunta sanoo.

 

Ihmettelen kyllä näitä "loukkaantuneita" kun ensin kirjoittavat että "en saanut MITÄÄN kivunlievitystä" ja sitten kun saavat epiduraalin niin on käilön syy että siinä onkin sivuvaikutuksia eikä se toimi niinkuin toivottiin. Myös kun ei saada "järkytykseltä" tai kivulta mitään sanottua niin loukkaannutaan kun kätilö ei osannutkaan lukea ajatuksia. Jotain rajaa sentään. Ei sinnekään voi mennä kuninkaana ja odottaa että kaikki kumartaa ja nöuristelee tätä majesteetti synnyttäjää.

 

Varmasti on niitä synnyttäjiä joita kohdeltukin huonosti ja se on jättänyt jäljet (enkä ihmettele). Turhasta valittajia on, mutta asiastakin. En mene vähättelemään heidän kokemuksiaan vain siksi että itseäni kohdeltiin hyvin sairaalassa.
Tai mitä nyt tekivät virheen joka johti turhaan sektioon, mutta se mene erehdyksen piikkiin, ei varsinaisesti huonon kohtelun. Kätilöt olivat kyllä ihania jokainen.

Varmasti on oikeastikin huonosti kohdeltuja. Mutta kannattaa lukea noita linkin tarinoita. Jollakin oli raiskattu olo koska sisätutkimuksen aikana kaksi lääkäriä keskusteli huoneessa. Joo, ei ehkä kovin ammattimaista, mutta en mä nyt ymmärrä mikä tuossa on niin hirveää. Samaten valitetaan kuinka joku asia sattui tai tuntui epämukavalta eikä saatu sanottua asiasta lääkärille. Se lääkäri ei pääse ihmisen pään sisälle, se ei voi tietää, että jokin sattuu, jos siitä ei sano. Ja hätäsektioon mentäessä ei ole välttämättä kauheana aikaa jäädä selittelemään, että mikä meni vikaan ja mitä nyt tehdään.

 

"Yritän kysellä vauvani perään, muistan vain lääkärin sanat että sydänäänet katosivat, mutta en saa vastausta, pelkästään tiuskaisun että “en tiedä vauvasta,kerron kun kuulen jotani”."

Vastaushan se tuokin. Jos kyseinen henkilö ei oikeasti tiennyt vauvan tilannetta niin mitä sen ois pitänyt vastata? Täysin turhasta valittamista kyllä.

 

Siis yritän tässä lukea näitä kertomuksia ihan avoimin mielin ja muistaen sen, että toiset ihmiset ovat herkempiä ja se on ihan ok, mutta siis oikeesti. Joku kokee järkyttävää häpeää siitä, että joutui synnyttämään puoli-istuvassa asennossa ja sen takia ei pysty poistumaan huoneesta ja synnytyksestä jäi traumat. Ei se mielestäni oikein ole, että pakotettaan tuossa asennossa synnyttämään, jos sille ei mitään hyvää syytä ole, mutta miten tuollaisesta asiasta voi tuntea häpeää? Äideille pitäisi varmaan todellakin kertoa etukäteen enemmän siitä mitä synnytyksessä tapahtuu ja että asiat voivat mennä pieleen ja voi olla, että itsellä ei ole paljon sananvaltaa.

 

Synnytysraiskaus, kaikkea sitä kuuleekin! Veikkaan et 80% näistä on ollut itsekeskeisiä oman navan ajattelijoita!!!

 

Mun mielestä todella mautonta edes nimen verran verrata 'ei mennyt kuten tahdoin' synnytystä raiskaukseen.

 

Jostain syystä musta tuntuu että nää jotka kokevat itsensä 'raiskatuksi' ja ulkopuoliseksi synnytyksessään on niitä jotka ovat tavanneet kaikenmaailman synnytysoppaita ja suunnitelleet synnytyksensä etukäteen. Sitten kun hommat ei menekään tämän 'vaatimuslistan' mukaisesti niin tottakai tulee pettymyksen kokemus. Ei siellä synnärillä kukaan huvikseen äitiä kiduta ja tee toimenpiteitä ihan vaan sen takia että saa nöyryyttää äiteetä, kyllä jokaisella toimenpiteellä on tavoitteena varmistaa terve lapsi ja sujuva synnytys.

 

Mun mielestä todella mautonta edes nimen verran verrata 'ei mennyt kuten tahdoin' synnytystä raiskaukseen.

Samaa mieltä. Mietin juuri, että miten joku viitsii sanoa, että oli raiskattu olo kun lääkäriopiskelija tutki niin, että sattui ja kaksi lääkäriä jutteli vieressä. Tietävätkö nämä ihmiset mitä raiskaus tarkoittaa? Miten tuollaista voi verrata raiskaukseen?

 

Jostain syystä musta tuntuu että nää jotka kokevat itsensä 'raiskatuksi' ja ulkopuoliseksi synnytyksessään on niitä jotka ovat tavanneet kaikenmaailman synnytysoppaita ja suunnitelleet synnytyksensä etukäteen. Sitten kun hommat ei menekään tämän 'vaatimuslistan' mukaisesti niin tottakai tulee pettymyksen kokemus. Ei siellä synnärillä kukaan huvikseen äitiä kiduta ja tee toimenpiteitä ihan vaan sen takia että saa nöyryyttää äiteetä, kyllä jokaisella toimenpiteellä on tavoitteena varmistaa terve lapsi ja sujuva synnytys.

Minä taas olen lähes päinvastaista mieltä.

Synnytys on iso fyysinen ponnistus ja yhtä iso henkinen sellainen. Vauva on tärkein, mutta onnistunut synnytys tekee ihmeitä naisen koko minäkuvalle.

Siihen kannattaa valmistautua monella tasolla, myös oppaita lukemalla. Pelkkä kirjaviisaus ei riitä; tarvitaan luottavaisuutta ja uskoa omiin kykyihin sekä sopiva määrä kunnioitusta ammatti-ihmisiä kohtaan.

Jokaisella toimenpiteellä ei ole tavoitteena terve lapsi tai sujuva synnytys. WHO:lla on lista hyödyttömistä ja suorastaan haitallisista toimenpiteistä synnytyksessä. Osassa Suomen sairaaloista näitä harjoitetaan edelleen. Mutta paljon on muuttunut, ja paljon muuttuu edelleen. Tarvitaan uusia kätilösukupolvia ja uusia synnyttäjäsukupolvia, uutta keskustelutaitoa ja luottamusta synnyttävän naisen kykyihin.

 

[QUOTE="vieras";28245632]Samaa mieltä. Mietin juuri, että miten joku viitsii sanoa, että oli raiskattu olo kun lääkäriopiskelija tutki niin, että sattui ja kaksi lääkäriä jutteli vieressä. Tietävätkö nämä ihmiset mitä raiskaus tarkoittaa? Miten tuollaista voi verrata raiskaukseen?[/QUOTE]

Tämä kertoo siitä, kuinka tavattoman herkkä asia synnytyskokemus on. Siinä ollaan ihan naiseuden ytimessä, luomassa elämää. Ikävä kyllä lääkäreille se on myös ihan vain työtä.

Veikkaisin, etteivät nuo ihmiset ole loppuun saakka analysoineet tunteitaan. Raiskaus on helppo ja raflaava sana sellaiselle, joka ei ole sitä kokenut.

 

[QUOTE="Entinen Ksantippa S.";28245744]

Veikkaisin, etteivät nuo ihmiset ole loppuun saakka analysoineet tunteitaan. Raiskaus on helppo ja raflaava sana sellaiselle, joka ei ole sitä kokenut.[/QUOTE]

Samaantapaan, kun puhutaan terroristeista, kun oikeasti tarkoitetaan vaikka naapurin vilkasta lasta.

 

no joo, muistan kun esikoista menin synnyttämään niin inä en olisi halunnut eräruisketta koska mahani oli jo aivan tyhjä.
Siitä jäi hiukan paskanmaku suuhun kun kertoivat että se laitetaan jokaiselle sairaalaan synnyttävälle halusit tai et ja nyt laitetaan.
No kiva mennä pytylle laskemaan pelkät vedet peräsuolesta ulos kun ei uskottu ja pakko oli ottaa.

Samoinalapään karvat ajeltiin kysymättäkoska näin tehdään kaikille.
Lopulta huomasivat keskensynnytyksen että se muksuhan on väärinpäin ja minulle pitääkin tehdä sektio,
eli turhaan pillukarvoja ajeli.

Pillukarvojen ajelu ei ole koskaan turhaa.

 

Oisko sulla linkkiä tohon WHOn listaan?

 

Löytyy esim. hakusanoilla WHO: Care in normal birth.

 

itse en kokenut synnytystä minään raiskauksena, ompelu olikin sitten eri juttu . paikalle tuli vanhempi mieslääkäri, joka tunnetaan lempinimillä kusipää & tappaja. herrasta kerrotaan sellaisia juttuja, että jos olisi itse synnytykseen yrittänyt olisin ajanut ulos tai pistänyt miehen ajamaan.. ! oli järkyttävän, käsittämättömän kovakourainen, repi & raastoi synnytyksen jäljiltä muutenkin kipeitä paikkojani, tökki puudutuspiikkiä piikin perään . ulvoin lähes kipusokissa kyyneleet poskille valuen, potkin sekä tätä lääkäriä että kätilöä päähän ja olin kuurouttaa rinnoillani lepäävän pienokaisen....
huonekaverini oli ommellut sama lääkäri ja yhdessä kauhistelimme, että eikö sitä voi tehdä yhtään varovaisemmin ?! :O
itse synnytys ei jättänyt traumoja, se tikkaaminen kylläkin :headwall:

 

Itselläni pisti silmään se, että suurin osa juttujen synnyttäjistä synnytti esikoistaan. Eli ollaan varmaan ajateltu ja suunniteltu synnytystä oppikirjojen mukaan ruuusunpunaiset lasit silmillä.
Itselläni oli eka synnytys imukuppisynnytys ja kaiken lisäksi paskamainen kätilö, mutta ei siltikään tullut mieleen, että pitäis traumatisoitua moneksi vuodeksi. Toki kaikki me ollaan erilaisia.

 

Synnytysraiskaus mitä helvettiä

Minullekkin ihan uus termi..

 

Ja joku näköjään parkui sitä kun synnytys oli niin pitkä ja kivulias mutta sitten ei olisi kumminkaan saanut kalvojakaan puhkaistajotta jommaa olisi joudutettu. Niin tai näin aina väärinpäin... Ja joku loukkaantui siitä että kutsuttiin jännittäjäksi kun kyseinen äiti ihan selvästi sitä olikin. Ja joku koki raiskauksena sen kun joutuu synnyttämään puoli-istuvassa asennossa koska meinattiin tehdä imukuppi. Kuvitteliko kyseinen äiti oikeasti että sen imukupin seisoviltaan pystyy laittamaan???

 

Mun mielestä todella mautonta edes nimen verran verrata 'ei mennyt kuten tahdoin' synnytystä raiskaukseen.

Kaikkea sitä kuuleekin. Mulla kaksi ekaa synnytystä meni hienosti ja tämä kolmas taas ei. Kätilöt hyppi mahan päällä ja veri lensi niin, että roiskinta kuului. Ei jäänyt mitään hampaankoloon kun en edes kunnolla muista mitään Ei minulle kuitenkaan vääryyttä tehty siellä vaikka en enää kyllä tule synnyttämään yhtään mukulaa...

 

Kuinkakohan moni näistä, joka vertaa synnytystä raiskaukseen on oikeasti raiskattu?? Epäilen, että ei yksikään.

On ne jotkut sitten niiiin hienohelmoja, että myös synnytyksen pitäisi mennä itsekirjoitetun käsiksen mukaan ja jos käy kipeää niin sehän on jonkun syytä. Se ei voi kuulua siihen itse asiaan. Että ihan repeämätkin ompeli kätilöopiskelija? Oishan ne voinu jättää ompelemattakin eikä enää opetettas uusia ompelijoita kun niin turhaa touhua kerran on..

Synnytys on tilanne, jota ei itse pysty hallitsemaan ja tämä on varmaan monen hienohelman vaikea hyväksyä.

 

Eipä tuolta listalta onneksi paljon löytynyt asioita, joita Suomessa tehdään turhaan. Peräruiske, karvojen ajelu, synnytyssaliin siirtäminen, katetri. Tosin aika uskomatonta, että niitä edelleen tehdään kun todisteet näyttävät, että niitä ei kannattaisi tehdä.

 

[QUOTE="vieras";28246223]Eipä tuolta listalta onneksi paljon löytynyt asioita, joita Suomessa tehdään turhaan. Peräruiske, karvojen ajelu, synnytyssaliin siirtäminen, katetri. Tosin aika uskomatonta, että niitä edelleen tehdään kun todisteet näyttävät, että niitä ei kannattaisi tehdä.[/QUOTE]

Verkosta löytyvät myös Stakesin tilastot synnytyksiin liittyvistä toimenpiteistä Suomen eri sairaaloissa. Prosenttiluvuissa oli ainakin pari vuotta sitten niin hurjia vaihteluita, että joissakin sairaaloissa tai ainakin näiden sairaaloiden monilla kätilöillä episiotomia vaikuttaisi olevan edelleen rutiinitoimi ensisynnyttäjille.

 

Synnytysraiskaus, hyvänen aika mikä termi keksitty kuvaamaan synnyttäjän kannalta syystä tai toisesta epämiellyttävää synnytyskokemusta...

 

hoitoalalla olevana ei tulisi mieleenkään ryysätä potilaan huoneeseen tai vessaan koputtamatta saatika ruveta keskustelemaankollegan kanssa potilaan ohi, etenkään jos potilas makaa jalat jalustimissa alapää paljaana.
Ei todellakaan onnistuisi mun työvuorossani myöskään kollegoista ryysätä potilaan huoneeseen tai vessaan jaarittelemaan ilman oikeasti pätevää syytä.
Opiskelijoiden on opiskeltava, kyllä, mutta vain niilla potilailla joiden kunto kestää sen ja jotka haluavat olla harjoittelijan opetuskohteena. Opiskelijan hoidettavaksi ei tarvitse suostua jos se tuntuu pahalta.

Synnytyksissä tehdään paljon asioista vain siksi että "näin on tehty ennenkin", eikä pääsääntöisesti selällään synnyttäminen, käyrillä makuuttaminen tai jatkuva kohdunsuun ronkkiminen ole tarpeellista eikä edes mitenkään hyödyllistä. Epiduraaliin taas painostetaan monissa sairaaloissa sillä verukkeella että "myöhemmin sitä ei enää kerkeä antamaan" tai "lääkäri on nyt paikalla", riippumatta siitä, tarvitseeko tai haluaako epiduraalia edes ottaa. Tottakai voi olla että ottamatta jäänyt epiduraali harmittaa jos kivut yltyvät sietämättömiksi, ja joskus vauvan etu vaatii rentouttamista epiduraalilla, mutta osassa sairaaloita epiduraali on lähes rutiinia.