Synnytysraiskaus!!!

Oikeus sanoa ei | Kertomuksia loukkaavista tapahtumista synnytyksissä

Mitä mieltä?

Minusta tässä ovat nyt ammattimielensäpahoittajat ja loukkaantuja prinsessat asialla. Jos kaikki ei ole mennyt kuten suunnitellaan tai ollut dramaattinen synnytys niin sitten syyttävät henkilökuntaa siitä..

En tiedä mutta minusta tässä nyt "valitetaan turhasta" Eikä yllätä että Aktiivinen synnytys ry ylläpitää sivustoa. Heidän kantansa on että sairaalat ovat suunnilleen vauvojen ja äitien kidutuslaitoksia ja ainut oikeatapa on synnyttää kotona..

 

Minulle ainakin jäi synnytyksestä nimenomaan raiskattu fiilis. Karvat ajeltiin kysymättä, peräruiske annettiin kysymättä, laitettiin tippaan, pakotettiin sängylle makaamaan ilman mahdollisuutta nousta jaloittelemaan välillä, valitustani huonosta asennosta ei otettu kuuleviin korviin, väliliha leikattiin sanomatta mitään ja lopuksi isojen repeämien ompeleminen jätettiin kätilöopiskelijan tehtäväksi. Kun repeämät kotona aukesivat, vammoja ja selvää tulehdusta ei edes kommentoitu päivystyksessä. Tulehdus oli päällä 1,5 vuotta ennen kuin toiselle paikkakunnalle muutettuani lääkäri tyhjensi kaviteetin mädästä ja määräsi tujun antibioottikuurin, jolla haava edes jotenkin umpeutui ja pystyin istumaan muutenkin kuin toisella kankulla.

Näen edelleen yli 20 vuoden jälkeen painajaisia, joissa olen raskaana ja joutumassa synnyttämään.

 

Ehkäpä heille olisi pitänyt selittää miksi jotain tehdään ja näin päin pois. Onhan se aika kurja fiilis jos sulle ei kukaan selitä mitään vaan olettaa et sun puolestas voidaan suorilla päättää eikä tartte edes kertoa mitään. Enemmänkin tuon lukeminen voi auttaa kätilöä huomaamaan, että tilanteissa toisin toimimalla synnyttäjällekkin jää tilanteesta parempi fiilis.

 

En jaksa uskoa noihin juttuihin. Paisuteltuja ja osa varmaan keksittyjä. Tollasia pelottelujuttuja, sairasta. Terv. Huonon synnytyskokemuksen OIKEASTI omaava

 

Minulle ainakin jäi synnytyksestä nimenomaan raiskattu fiilis. Karvat ajeltiin kysymättä, peräruiske annettiin kysymättä, laitettiin tippaan, pakotettiin sängylle makaamaan ilman mahdollisuutta nousta jaloittelemaan välillä, valitustani huonosta asennosta ei otettu kuuleviin korviin, väliliha leikattiin sanomatta mitään ja lopuksi isojen repeämien ompeleminen jätettiin kätilöopiskelijan tehtäväksi. Kun repeämät kotona aukesivat, vammoja ja selvää tulehdusta ei edes kommentoitu päivystyksessä. Tulehdus oli päällä 1,5 vuotta ennen kuin toiselle paikkakunnalle muutettuani lääkäri tyhjensi kaviteetin mädästä ja määräsi tujun antibioottikuurin, jolla haava edes jotenkin umpeutui ja pystyin istumaan muutenkin kuin toisella kankulla.

Näen edelleen yli 20 vuoden jälkeen painajaisia, joissa olen raskaana ja joutumassa synnyttämään.

Et sitten käynyt toisella lääkärillä ennen muuttoa?

 

[QUOTE="vieras";28244271]Et sitten käynyt toisella lääkärillä ennen muuttoa?[/QUOTE]

Tärkein syy oli, etten kestänyt henkisesti ajatusta, että minut olisi dissattu toisenkin kerran. Olin kuin sumussa koko sen ekan puoli vuotta. En vain pystynyt menemään enää lääkärille. Neuvolan tädiltä pyysin apua, mutta hänen ainoa kommenttinsa oli, ettei voi tehdä mitään tai sitten pitää tehdä uudet haavapinnat. Luulin hänen tietävän, joten ajattelin ettei tähän sitten ainakaan julkiselta apua saa, ja yksityiseen ei ollut rahaa. Toisella paikkakunnalla kuuluin sitten opiskelijterv.huollon piiriin ja sieltä sain sitä apua.

 

[QUOTE="kakkonen";28244392]Tärkein syy oli, etten kestänyt henkisesti ajatusta, että minut olisi dissattu toisenkin kerran. Olin kuin sumussa koko sen ekan puoli vuotta. En vain pystynyt menemään enää lääkärille. Neuvolan tädiltä pyysin apua, mutta hänen ainoa kommenttinsa oli, ettei voi tehdä mitään tai sitten pitää tehdä uudet haavapinnat. Luulin hänen tietävän, joten ajattelin ettei tähän sitten ainakaan julkiselta apua saa, ja yksityiseen ei ollut rahaa. Toisella paikkakunnalla kuuluin sitten opiskelijterv.huollon piiriin ja sieltä sain sitä apua.[/QUOTE]

Unontui sanoa, että sain jälkeenpäin tietää, ettei tämä neuvolan täti ollut kätilö vaan terkkari. Ja olin silloin hyvin nuori, ihan säkissä kasvanut, ujo ja tosi peloissani kaikesta tapahtuneesta.

 

Aika ihmeellisiä juttuja tuolla sivustolla. Siis loukkaannuttu jutuista jotka ovat olleet toki varmaan epämiellyttäviä mutta ihan perusteltuja ja kyllä se vaan niin on että lapsen parhaan mukaan siellä synnytyksessä mennään, jos äiti alkaa ämpyillä niin joskus on pakko pahastikin sanoa. Esimerkiksi tuo yksi äiti joka on käyriltä karannut ulos kävelemään - ilmeisesti yksin ja kertomatta kenellekään mihin on menossa - ja sitten niin kamalasti mielensä pahoittanut kun siitä on huomautettu. Voi jestas sentään. Eiköhän siihen ollut ihan syynsä miksi sitä käyrää otetaan ja käsketään pysyä aloillaan, puhumattakaan siitä minkä hässäkän on varmaan aiheuttanut osastolla kun on alettu etsiä että onko se nyt pyörtynyt johonkin vessaan tms.

 

voi hyvä luoja... nää akat on ihan uskomattomia, se on pelkkä synnytys mistä mammat tekee jotain vitun elämää suurempaa draamaa! Ihan hulluja...

 

no joo, muistan kun esikoista menin synnyttämään niin inä en olisi halunnut eräruisketta koska mahani oli jo aivan tyhjä.
Siitä jäi hiukan paskanmaku suuhun kun kertoivat että se laitetaan jokaiselle sairaalaan synnyttävälle halusit tai et ja nyt laitetaan.
No kiva mennä pytylle laskemaan pelkät vedet peräsuolesta ulos kun ei uskottu ja pakko oli ottaa.

Samoinalapään karvat ajeltiin kysymättäkoska näin tehdään kaikille.
Lopulta huomasivat keskensynnytyksen että se muksuhan on väärinpäin ja minulle pitääkin tehdä sektio,
eli turhaan pillukarvoja ajeli.

 

itellä ei ollu mitenkään maailman mukavin kokemus mutta tuollakin sivul oli tuo nainen joka kerto hätäsektiosta.. niin olihan sille kerrottu et mennää hätä sektioon! mitä se valittaa. ei siinä ole varmaa pahemmin lääkäreiden aikaa hyysätä ja kertoa mitäs nyt.
mulle ei kerrottu kaikkea synnytyksen aikana ilmeisesti siks etten hätääntyis, esim synnytyskertomuksessa sain sit tietää et vauvan pulssi oli useeseen otteeseen heikentynyt yms. ainut mikä jäi tökkimään oli se kun synnykseni kesti todella pitkään ja siinä ehti moni vuori vaihtua eli hyvinkin moni hoitaja/kätilö mua kopeloi mut minkä sille voi.

 

En lukenut kyseistä linkkiä, mutta olen yhden kerran törmännyt (vanhaan ja kokeneeseen) kätilöön, joka ei kertakaikkiaan sietänyt minua siitä sekunista lähtien kun vaapuin synnärin ovesta sisälle. Lapsi syntyi syöksymällä eikä kätilö meinannut uskoa minua ja koko tilanne oli hyvin kaoottinen. Tein hänestä jälkeenpäin sairaalan ruusuja ja risuja-postiin valituksen, mutta ei ole kukaan siihen kommentoinut sen jälkeen mitään.

 

Minulle ainakin jäi synnytyksestä nimenomaan raiskattu fiilis. Karvat ajeltiin kysymättä, peräruiske annettiin kysymättä, laitettiin tippaan, pakotettiin sängylle makaamaan ilman mahdollisuutta nousta jaloittelemaan välillä, valitustani huonosta asennosta ei otettu kuuleviin korviin, väliliha leikattiin sanomatta mitään ja lopuksi isojen repeämien ompeleminen jätettiin kätilöopiskelijan tehtäväksi. Kun repeämät kotona aukesivat, vammoja ja selvää tulehdusta ei edes kommentoitu päivystyksessä. Tulehdus oli päällä 1,5 vuotta ennen kuin toiselle paikkakunnalle muutettuani lääkäri tyhjensi kaviteetin mädästä ja määräsi tujun antibioottikuurin, jolla haava edes jotenkin umpeutui ja pystyin istumaan muutenkin kuin toisella kankulla.

Näen edelleen yli 20 vuoden jälkeen painajaisia, joissa olen raskaana ja joutumassa synnyttämään.

En nyt jaksanut linkitettyä edes lukea, mutta kuulostaapa karmealta tuollainen eikä kyllä mitään selitettävää tuollaisessa. Aivan kuin olisit joku elukka kohtelun mukaan.
Ei ihme jos pyörii mielessä moinen. :hug:

 

Joo, täysin samoilla linjoilla usean muun kanssa. Ihme valitusta. Olihan tuo omakin synnytys henkisesti todella rankka monenkin tapahtuman vuoksi, mutta turha kai siitä on henkilökuntaa syyttää (meikäläisen alapää oli kirjhaimellisesti tuhannen *illun päreinä). Alaston ja revitty, suorastaan raiskattu olo. MUTTA henkilökunta teki sen minkä kykeni ja omia haavoja voi parannella ilman muiden syyttelyä.

 

[QUOTE="jep";28245079]Joo, täysin samoilla linjoilla usean muun kanssa. Ihme valitusta. Olihan tuo omakin synnytys henkisesti todella rankka monenkin tapahtuman vuoksi, mutta turha kai siitä on henkilökuntaa syyttää (meikäläisen alapää oli kirjhaimellisesti tuhannen *illun päreinä). Alaston ja revitty, suorastaan raiskattu olo. MUTTA henkilökunta teki sen minkä kykeni ja omia haavoja voi parannella ilman muiden syyttelyä.[/QUOTE]

Varmasti on niitä synnyttäjiä joita kohdeltukin huonosti ja se on jättänyt jäljet (enkä ihmettele). Turhasta valittajia on, mutta asiastakin. En mene vähättelemään heidän kokemuksiaan vain siksi että itseäni kohdeltiin hyvin sairaalassa.
Tai mitä nyt tekivät virheen joka johti turhaan sektioon, mutta se mene erehdyksen piikkiin, ei varsinaisesti huonon kohtelun. Kätilöt olivat kyllä ihania jokainen.

 

[QUOTE="jep";28245079] Alaston ja revitty, suorastaan raiskattu olo. MUTTA henkilökunta teki sen minkä kykeni ja omia haavoja voi parannella ilman muiden syyttelyä.[/QUOTE]

Sama fiilis mullekin jäi ekasta synnytyksestä, mutta koin että henkilökunta kohteli mua todella hyvin ja teki parhaansa että minä ja vauva selvittäisiin, ja teki sen mua inhimillisesti kohdellen. Osa synnyttäjistä kuulostaa valitettavasti saaneen sellaista kohtelua että on syytäkin valittaa

 

Osa noista tarinoista oli lähellä hoitovirhettä ja aika kamalaa luettavaa. En vielä raiskaukseksi sanoisi jos kätilö jotain ärähtää jossain välissä. Itse haluan kyllä Doulan mukaan tukemaan ja selittämään minulle tilanteen kulkua mikäli kukaan muu ei ehdi.

 

Synnytysraiskaus mitä helvettiä

 

[QUOTE="jep";28245079]Joo, täysin samoilla linjoilla usean muun kanssa. Ihme valitusta. Olihan tuo omakin synnytys henkisesti todella rankka monenkin tapahtuman vuoksi, mutta turha kai siitä on henkilökuntaa syyttää (meikäläisen alapää oli kirjhaimellisesti tuhannen *illun päreinä). Alaston ja revitty, suorastaan raiskattu olo. MUTTA henkilökunta teki sen minkä kykeni ja omia haavoja voi parannella ilman muiden syyttelyä.[/QUOTE]

Ehkä ongelmana onkin joillakin juuri se ettei henkilökunta ole tuossa tehnyt parastaan (jos siis parhaalla tarkoitetaan synnyttäjän asianmukaista kohtelua ja tukemista). Päinvastoinkin. Löytyy niitäkin äitejä joiden mielestä synnytys itsessään meni ok eikä siitä jäänyt mitään hampaankoloon mutta henkilökunnan toiminta taas aiheutti ahdistusta niin että siltä pohjalta pelkää seuraavaa synnytystä.

(Juu, jotkut valittaa kaikesta mutta jotkut ihan aiheesta)

 

Mulla on sen verran luottoa sairaaloita ja niiden henkilökuntaa kohtaan, että uskon heidän valintojensa olevan synnyttäjää ja lasta ajatellen tehtyjä. Aina toimenpiteet ei ole mukavia ja sille ei voi mitään. Itsellänikin oli hankala synnytys ja sattui ja tapahtui yhtä sun toista. En kuitenkaan jaksa siitä marmattaa, koska ei asioita enää tekemättömäksi saa.

 

no joo, muistan kun esikoista menin synnyttämään niin inä en olisi halunnut eräruisketta koska mahani oli jo aivan tyhjä.

Toivottavasti vuosiluku nimimerkissäsi ei ole syntymävuotesi :|

 

[QUOTE="jojo";28245185]Mulla on sen verran luottoa sairaaloita ja niiden henkilökuntaa kohtaan, että uskon heidän valintojensa olevan synnyttäjää ja lasta ajatellen tehtyjä. Aina toimenpiteet ei ole mukavia ja sille ei voi mitään. Itsellänikin oli hankala synnytys ja sattui ja tapahtui yhtä sun toista. En kuitenkaan jaksa siitä marmattaa, koska ei asioita enää tekemättömäksi saa.[/QUOTE]

Itse taas olen hoitoalalla ja ehkä juuri siksi(?) sitä luottoa ei ole. Siis siihen että aina kaikki toimivat potilaan parhaaksi. Toki yleisesti luotan ja suurimmaksi osaksi olen tyytyväinen hoitoon mitä perheemme on saanut. Mutta vallanhyvin tiedän että henkilökunnan joukkoon mahtuu kaikenlaisia ihmisiä ja inhimillisten virheiden lisäksi myös ihan suoraa piittaamattomuutta, töykeyttä jne.

 

Itse taas olen hoitoalalla ja ehkä juuri siksi(?) sitä luottoa ei ole. Siis siihen että aina kaikki toimivat potilaan parhaaksi. Toki yleisesti luotan ja suurimmaksi osaksi olen tyytyväinen hoitoon mitä perheemme on saanut. Mutta vallanhyvin tiedän että henkilökunnan joukkoon mahtuu kaikenlaisia ihmisiä ja inhimillisten virheiden lisäksi myös ihan suoraa piittaamattomuutta, töykeyttä jne.

Aivan varmasti näitäkin mahtuu, en kiellä! Joillakin on vain semmonen valmiiksi negatiivinen asenne kaikkea kohtaan, ilman mitään todellista syytä. Se sotii omaa asennemaailmaa kohtaan.

 

Minulle ainakin jäi synnytyksestä nimenomaan raiskattu fiilis. Karvat ajeltiin kysymättä, peräruiske annettiin kysymättä, laitettiin tippaan, pakotettiin sängylle makaamaan ilman mahdollisuutta nousta jaloittelemaan välillä, valitustani huonosta asennosta ei otettu kuuleviin korviin, väliliha leikattiin sanomatta mitään ja lopuksi isojen repeämien ompeleminen jätettiin kätilöopiskelijan tehtäväksi. Kun repeämät kotona aukesivat, vammoja ja selvää tulehdusta ei edes kommentoitu päivystyksessä. Tulehdus oli päällä 1,5 vuotta ennen kuin toiselle paikkakunnalle muutettuani lääkäri tyhjensi kaviteetin mädästä ja määräsi tujun antibioottikuurin, jolla haava edes jotenkin umpeutui ja pystyin istumaan muutenkin kuin toisella kankulla.

Näen edelleen yli 20 vuoden jälkeen painajaisia, joissa olen raskaana ja joutumassa synnyttämään.

Kuulostat ihmiseltä joka ei koskaan saa suutansa auki. Se ois hyvä taito opetella, hlökunnankin on vaikea tehdä mitään sun halujes mukaisesti jos susta ei saa mitään irti.

 

Onhan nämä vaikeita asioita, varmasti on ihmisiä joilla asiat synnytyksessä olisi voitu hoitaa paremmin. Ja sitten on näitä draamakuningattaria, joille asiat pitävät mennä juuri kuten he haluavat.

Eniten ehkä sivuston alun teksti särähti siinä korvaan, että siinä puhutaan vain nainen sitä ja nainen tätä. Mutta kyllä itse olen sitä mieltä, että synnytys on kuitenkin sellainen tapahtuma, että välillä se naisen tahto ei vain voi mennä edelle. Vaan hoitohenkilökunnan on tehtävä ratkaisut taatakseen elävän lapsen ja äidin. Varsinkin hätätilanteessa kaikki on tapahduttava TODELLA nopeasti, jolloin tilanne on varmasti sekava ja pelottava sekä äidille että isälle. Mutta siinä tilanteessa ei vain ole aikaa alkaa selittämään ja pohtimaan mitäs äiti nyt haluaa.