Onko sinulla kysyttävää romanikulttuurista? Romaninainen paikalla.

  • Viestiketjun aloittaja kaalo juuli
  • Ensimmäinen viesti
kysymys..
Kysyisin että miten romaniyhteisö suhtautuu romaniin, joka on valinnut elää valtaväestön tapojen mukaan? Hyväksytäänkö hänet edelleen vai hyljeksitäänkö? Miten oma perhe ja sukulaiset suhtautuvat, saako valtaväestön tavat ja vaatteet valinnut vierailla vielä vanhempien tai isovanhempien kodissa?
 
"vieras"
Miten suhtauduttaisiin siihen, että parisuhteessa elävä nuori nainen (ja tietysti mies siinä samalla) haluaisikin opiskella ja tehdä töitä muutaman vuoden? Hankkisi lapset 25+ vuotiaana jne.
 
"jep"
Minulla olisi yksi vähän hassu kysymys - mistä muusta kuin vaatteista te tunnistatte toisenne? Olen nimittäin itse ruskeasilmäinen ja muutenkin ehkä "en ihan perisuomalaisen" näköinen. Kerran ollessani ala-asteikäinen , vanhempi romaninainen kysyi minulta bussissa, olenko mustalaisia. Vastasin etten ole, ja poistuessaan nainen mulkaisi minua vähän kummastuneena. Jälkeenpäin ajatellen ehkä siksi, että ujouttani varmaan vähän töksäytin vastauksen. Silloin vaan mietin, epäilikö hän sanojani.

Nyt vaan tuli mieleen, että voisiko esim työjutuissa romaneja kohdatessani käydä niin, että joku olettaisi minun olevan valtaväestön tavat omaksunut mustalainen, ja tämä vaikuttaisi kielteisesti heidän suhtautumiseensa? Täytyy kyllä todeta, että muutaman romaniperheen kanssa olen työssä ollut tekemisissä, ja kaikki on sujunut hienosti, toki se on auttanut, että olen tiennyt tiettyjä asioita kulttuuriin kuuluviksi ja siltä osin kunnioittanut niitä.
 
kaalo juuli
Kysyisin että miten romaniyhteisö suhtautuu romaniin, joka on valinnut elää valtaväestön tapojen mukaan? Hyväksytäänkö hänet edelleen vai hyljeksitäänkö? Miten oma perhe ja sukulaiset suhtautuvat, saako valtaväestön tavat ja vaatteet valinnut vierailla vielä vanhempien tai isovanhempien kodissa?
Valtakulttuurin elämän valinnut saa kyllä osakseen aikamoista kyräilyä ja paljolti hänet suljetaan mustalaisyhteisön ulkopuolellekin, nimitellään ikävästi ja on siinä se väkivallan uhkakin olemassa. Ei välttämättä niin, että uhka tulisi esim. kotikaupungin mustalaisista, yleensä isompi uhka on vieraammat ihmiset. Kaikesta huolimatta taitaa olla niin, että omien on helpompi hyväksyä tällaiset asiat loppujen lopuksi ja ajatella, että no tämä on omanlaisensa, annetaanpa olla. Tällä lailla etenkin silloin, jos vanhemmat ihmiset asian hyväksyy eikä pidä asiasta meteliä. Mutta jos vanhempia asia jollakin tavoin kutkuttaa, niin nuoremmathan ne on niitä, jotka vanhempiensa oikeuksia ja oikeutta tulla kunnioitetuksi puolustaa.

Muutama vuosi sitten oli eräs tapaus, jossa kaksi nuorta miestä päätti lähteä käymään isommassa cityssä. Ei pääkaupunkiseudulla kuitenkaan, vaan toisaalla. Nämä miehet käsittääkseni ihan eli omiensa keskellä ja kanssa omalla, pienemmällä paikkakunnallaan, vaikka pukeutuivat valtaväestön tavoin. Eli farkut, lyhyitä hihoja jne. Silloin oli kesä. Isommassa kaupungissa tuli kuitenkin tenkkapoo, kun paikalliset ei hyväksyneet sitä, että nämä kaksi kyseistä miestä kulkee "heidän paikoillaan" ilman suoria vaatteita.

On ihan tavallista, että jos muut huomaavat yhden mustalaisen tekevän virheitä tai pukeutuvan vaikkapa niin, ettei se meidän kulttuuriin sovi, siitä huomautetaan tiukkaankin sävyyn. On ihan tavallista myös, että sanotaan, että siun on nyt lähdettävä tästä kaupungista tms. Mutta tässä kohtaamisessa josta mie nyt puhun, asia ei ollut mennyt ihan niin. Joukko muita nuoria mustalaismiehiä oli käynyt näiden kahden päälle ja myöhemmin kuultiin, että toiselle oli käynyt pahasti. Ei ollut kuollut, mutta vakavampi asia oli ollut kyseessä. Toisella kertaa tapahtui uudenlainen kohtaaminen, jossa aiemmin pahasti hakattu henkilö oli sitten "villiintynyt" ihan täysin. Tilanne oli revennyt täysin käsistä, jotkut riitapukareista päätyivät lopulta vankilaan ja kahden suvun välille tuli asia, jota on hankala sovitella.

Miusta asian olisi voinut hoitaa toisinkin. Eli sanoa näille kahdelle, että lähtekää pois tai neuvoa heille sellainen paikka, jossa voivat oleskella ilman ajatusta siitä, että vanhempia näkyy tms. Tietysti näiden kahden olisi silloin pitänyt tehdä, kuten paikkakuntalaiset olivat toivoneet, kuitenkin ilman väkivallan uhkaa. Mie en halua asiaan sen kummemmin puuttua, mutta tietysti näitä päivittelijöitä on kuultu ihan täällä saakka: "Mitäs menivät ilman kaaleen vaatteita yleisille paikoille, eihän semmoista pidä hyväksyä" jne. Eli moni näkee tässäkin tuon ihan oikeutettuna.

Näin ei tietenkään käy joka kerta, kun mustalaistaustainen mies/nainen elää valtakulttuurissa ja kulkee valtaväen vaatteissa - ei läheskään - mutta kyllä mie uskon, että moni kohtaa silti paljon uhkailua ja uhkaavia tilanteita.

On ihan kiinni omaisista, hyväksyykö he/haluaako olla tekemisissä vai katkeaako välit kokonaan. Mie kyllä pitäisin yhteyttä lapseeni, vaikka tekisin toisenlaisen valinnan.
 
kaalo juuli
[QUOTE="vieras";28240263]Miten suhtauduttaisiin siihen, että parisuhteessa elävä nuori nainen (ja tietysti mies siinä samalla) haluaisikin opiskella ja tehdä töitä muutaman vuoden? Hankkisi lapset 25+ vuotiaana jne.[/QUOTE]

Kyllä siihen ainakin periaatteessa ihan hyvin suhtaudutaan. Onhan niitä paljon perheitä, joissa nainen käy töissä vaikka on lapsiakin, eikä se mikään ongelma heille ole. Tuossa tulee taas se, että tämä on niin tapauskohtaista. Paljon on kiinni miehestä ja tietysti siitä elämäntyylistä muuten, miten tuo ns. sopii suunnitelmiin ja miten hyväksytään. Miusta työnteko ja kodista huolehtiminen ei sulje millään lailla pois toisiaan, mutta kaikki ei ajattele samoin. Paljon on edelleen sitä ajattelua, että kun mies otetaan, on sen jälkeen naisen paikka kotona pitämässä huolta kodista, miehestään jne. Miehellä on oikeus myös kieltää akkaansa lähtemästä esim. työelämään, jos kokee sen huonoksi vaihtoehdoksi, ja naisen pitäisi kuunnella miestä.
 
kaalo juuli
[QUOTE="jep";28240575]Minulla olisi yksi vähän hassu kysymys - mistä muusta kuin vaatteista te tunnistatte toisenne? Olen nimittäin itse ruskeasilmäinen ja muutenkin ehkä "en ihan perisuomalaisen" näköinen. Kerran ollessani ala-asteikäinen , vanhempi romaninainen kysyi minulta bussissa, olenko mustalaisia. Vastasin etten ole, ja poistuessaan nainen mulkaisi minua vähän kummastuneena. Jälkeenpäin ajatellen ehkä siksi, että ujouttani varmaan vähän töksäytin vastauksen. Silloin vaan mietin, epäilikö hän sanojani.

Nyt vaan tuli mieleen, että voisiko esim työjutuissa romaneja kohdatessani käydä niin, että joku olettaisi minun olevan valtaväestön tavat omaksunut mustalainen, ja tämä vaikuttaisi kielteisesti heidän suhtautumiseensa? Täytyy kyllä todeta, että muutaman romaniperheen kanssa olen työssä ollut tekemisissä, ja kaikki on sujunut hienosti, toki se on auttanut, että olen tiennyt tiettyjä asioita kulttuuriin kuuluviksi ja siltä osin kunnioittanut niitä.[/QUOTE]

Kasvonpiirteistä, eli monella suvulla sellaisia ulkoisia ominaisuuksia, jotka jää mieleen. Toisaalta myös nimestä, kenties osin äänestäkin ja saatetaan myös kysyä, onko toinen mustalaisia vai ei. Voi olla, että nainen on epäillyt siun sanoja, jos olet hänen mielestään muistuttanut jotain hänen tuntemaansa mustalaista ja ajatellut, että olet jonkun tutun jälkeläinen.
 
"jep"
Minuakin kiinnostaisi nuo parisuhdekuviot. Voiko romanikulttuurin vaikutuksesta parisuhteen onnellisuuteen sanoa mitään yleistä? Mietin lähinnä, onko teillä riitoja tai sellaista molemminpuolista kireyttä ikinä, vai onko selvää että miehen sana on laki? Voiko romanivaimo sanoa miehelleen vastaan tai esim pyytää että tämä toimisi eri tavalla?

Mietin vaan kun itse olen kasvanut arvostamaan tasa-arvoa ja yhteistä keskustelua. Si
 
"jep"
puhelin temppuilee. Piti kirjoittamani, että kun esim meillä molemmat periaatteessa kannattavat tasa-arvoa ja asioiden päättämistä yhdessä, mutta varsinkin väsyneenä ja stressaantuneena moni riita johtuu meillä voimakastahtoisina ja temperamenttisina siitä, ettei kumpikaan halua ns tossun alle. Mietin tänään, olisiko jopa helpompaa, jos molemmilla olisi tietyt alueet, joilla on viimeinen sana, niin ei tarvitsisi vängätä. Tuntuuko se selkeämmältä, kun on jotenkin selvä
 
kaalo juuli
millaisista asioista romaninainen voi päättää ilman miehensä suostumusta?
Kaikki ns. isommat päätökset tehdään yhdessä, paitsi tietysti tilanteessa jossa mies ei ole saatavilla sillä hetkellä. Mutta silloinkin pitäisi pyrkiä ajattelemaan asia miehen kannalta ja pyrkiä tekemään niin kuin mies oletettavasti tekisi. Yksinhuoltajanainen tietysti toimii molempien vanhempien roolit perheessä, pakostakin.

Isompia asioita ovat esim. annetaanko lapselle joku tietty rokote vai ei, jonkin ulkoisen asian muuttaminen itsessä, opiskelemaan tai työelämään lähteminen, lasten hoidon järjestäminen,...

Tietysti esim. mahdolliset toiveet enemmistä lapsista tai siitä ettei niitä enää tule, on iso asia, ja jos toinen on eri mieltä niin pattitilannehan se helposti on. Silloin jomman kumman pitää vain mukautua, riippuu kumman tahto on vahvempi.

Pienemmät asiat ovat ihan perusarkeen liittyviä juttuja, kuten mitä kaupasta ostetaan, tarviiko joku perheestä uusia vaatteita, mitä ruokaa laitetaan, mitä tänään tehdään, jne.
 
ei kysyvä tieltä eksy
Vaatetuksesta vielä.
Miten toimitaan jos joku nainen jää vanhaksi piiaksi eikä koskaan "nouse miehen alta"? Pukeutuuko silti kansallispukuun? Miten teillä ylipäätään suhtaudutaan jos joku ei kertakaikkiaan löydä puolisoa, oli sitten nainen tai mies? Eli jää vanhaksi pojaksi/piiaksi.

Tuo sinkkukulttuuri kun ei kirjoitustesi perusteella ole teidän kulttuurissa oikein lyönyt läpi :)
 
kaalo juuli
[QUOTE="jep";28242770]Minuakin kiinnostaisi nuo parisuhdekuviot. Voiko romanikulttuurin vaikutuksesta parisuhteen onnellisuuteen sanoa mitään yleistä? Mietin lähinnä, onko teillä riitoja tai sellaista molemminpuolista kireyttä ikinä, vai onko selvää että miehen sana on laki? Voiko romanivaimo sanoa miehelleen vastaan tai esim pyytää että tämä toimisi eri tavalla?

Mietin vaan kun itse olen kasvanut arvostamaan tasa-arvoa ja yhteistä keskustelua. Si[/QUOTE]

Olin kirjoittamassa vastausta, kun kone jämähti paikoilleen. Koetetaan uusiksi. Ei miusta voi sanoa mitään yleistä, vaikka siis käytännössä onnellisuus ja hyvä olo on meidän kulttuurissa tavoiteltuja asioita. Tavat, vaikka niillä on muitakin tarkoituksia, tähtää myös onnellisuuteen ja mukavuuteen. Mutta jos ajatellaan parisuhdetta itseään niin paljon on kiinni siitä minkälaisen kaverin vierellesi valitset.

Kyllähän meilläkin on riitoja, vaikka mies tässäkin talossa sen viimeisen sanan sanoo. Miehelle ei saisi sanoa vastaan, mutta harva sellaiseen pystyy ja niinpä miekin kyllä sanon mielipiteeni silloin kun olen eri mieltä. Sillä tavalla miula on mahdollisuus vaikuttaa miehen mielipiteeseen. Käskyttää tai määrätä nainen ei miestä saa eikä mennä miehen sanan yli, koska silloin ottaa itselleen miehen paikan eikä se taas kuulu naiselle. Mutta pääsääntönä (meilläkin) on se, että asioista puhutaan yhdessä, vaikka sen lopullisen pisteen asialle laittaakin mies. Useimmiten ollaan oltu samaa mieltä, kun on aikamme asiaa käännelty.
 
kaalo juuli
Alkuperäinen kirjoittaja ei kysyvä tieltä eksy;28243292:
Vaatetuksesta vielä.
Miten toimitaan jos joku nainen jää vanhaksi piiaksi eikä koskaan "nouse miehen alta"? Pukeutuuko silti kansallispukuun? Miten teillä ylipäätään suhtaudutaan jos joku ei kertakaikkiaan löydä puolisoa, oli sitten nainen tai mies? Eli jää vanhaksi pojaksi/piiaksi.

Tuo sinkkukulttuuri kun ei kirjoitustesi perusteella ole teidän kulttuurissa oikein lyönyt läpi :)
Useimmiten nainen pukeutuu kansanpukuun, koska suurin osa ihmsistä ei yksinkertaisesti usko, että nainen olisi aina ilman miestä. Yleensä puhutaan myös kulttuurin kannalta oikeellisuudesta ja vääryydestä, ja useimmiten ne jotka haluavat kulttuurin mukaan mennä, laittaa hameet.

Mie en muuten tiedä yhtäkään naista tai miestä, joka olisi vanha poika/piika, mutta kaipa heitäkin on. Mutta tästä asiasta on silti puhuttu ja toiset on sitä mieltä, että elämä ilman kumppania on vapaampaa kun ei tarvi vetää ketään perässään ja osa taas sitä mieltä, että puolisotta jäävässä ihmisessä on automaattisesti jotain "vikaa". Eli olet kyllä ymmärtänyt oikein, sinkkukulttuuri on meillä vähän niin ja näin... :D
 
"vieras"
Mulla taas ihan hyviä kokemuksia romaneista. Olen ollu koululla töissä, ja nää herrat (nyt jo siis lähes täysikäisiä) tulevat edelleen juttelemaan ja tervehtivät. Monet muut silloiset oppilaat eivät edes tervehdi, saati juttele (vaikka tunnistavat kyllä). Kyseiset romanioppilaat olivat oikein kohteliaita naisopettajalle sillon jo.
 
saunatonttu-sandra
mul myös hyviä kokemuksiaromaneista, erittäin ystävälllisiä ja asiallisia,, aikanaan ekan lapseni ollessa ihan pieni, naapurissa asunut iäkkäämpi romaninainen antoi hyviä vinkkejä vauvan itkuisuuteen ja oman olon kohentamiseen. ja se kun lompakkoni katosi, sen löysi romanimies ja vei poliisiasemalle ja kaikki oli tallella=) ja joskus naapurissa asui nuori romaninainen, joka ihastui yhteen lapseeni kovasti ja leikki tämän kanssa pihassa=).
 
"xxx"
Tyttäreni aloitti viime syksynä koulun ja yksi hänen kavereistaan on romanityttö.
Kysyin tytöltä että kutsuuko tämän synttäreille, en laittanut kutsua vaan pyysin tyttöä ensin kysymään, olisin sitten laittanut kutsun.
Tyttäreni oli kysynyt koulussa tältä tytöltä että tulisiko synttäreille johon tämä tyttö oli vastannut ettei voi kun mummo suuttuu.
Vanhempansa kyllä moikkaavat ja ovat muutaman sanan vaihtaneet, onko tässä joku sukupolvien välinen ero asenteessa valkolaisia kohtaan?
En ole aiemmin edes ajatellut romanien elämää, siis tiennytkään tällaisista säännöistä yms.
Tämä tytön kaveri on mukava tyttö ja olisi tervetullut leikkimään meille mutta en oikein tiedä miten siihen suhtaudutaan. Hän kyllä itse haluaisi, mutten ole sitten osannut kysyä vanhemmiltaan sopiiko se.
Nyt kun luin tämän ketjun niin se tuntuu vielä vaikeammalta. :)
 
kaalo juuli
[QUOTE="vieras";28243459]Kumpi on vastuussa lasten koulunkäynnistä, isä vai äiti? Siis käytännössä auttaa läksyissä ja pitää silmällä, että koulun sujuu jne.[/QUOTE]

Enemmän nuo asiat on äidin vastuulla, mutta kyllä isätkin osallistuu ja on kiinnostuneita siitä, miten koulussa sujuu.
 
kaalo juuli
[QUOTE="xxx";28243862]Tyttäreni aloitti viime syksynä koulun ja yksi hänen kavereistaan on romanityttö.
Kysyin tytöltä että kutsuuko tämän synttäreille, en laittanut kutsua vaan pyysin tyttöä ensin kysymään, olisin sitten laittanut kutsun.
Tyttäreni oli kysynyt koulussa tältä tytöltä että tulisiko synttäreille johon tämä tyttö oli vastannut ettei voi kun mummo suuttuu.
Vanhempansa kyllä moikkaavat ja ovat muutaman sanan vaihtaneet, onko tässä joku sukupolvien välinen ero asenteessa valkolaisia kohtaan?
En ole aiemmin edes ajatellut romanien elämää, siis tiennytkään tällaisista säännöistä yms.
Tämä tytön kaveri on mukava tyttö ja olisi tervetullut leikkimään meille mutta en oikein tiedä miten siihen suhtaudutaan. Hän kyllä itse haluaisi, mutten ole sitten osannut kysyä vanhemmiltaan sopiiko se.
Nyt kun luin tämän ketjun niin se tuntuu vielä vaikeammalta. :)[/QUOTE]

Ei miusta ole mitään sellaista asiaa, miksei tyttö voisi tulla teille leikkimään. Tietysti on kiinni hänen vanhempiensa omasta ajattelutavasta, on sellaisia mustalaisia jotka eivät halua, että esim. oma lapsi kaveeraa valkolaisten kanssa kovin paljon, koska pelätään omien tapojen unohtamista ja nurkkaan heittämistä. Miun mielestä voit ihan rohkeasti kysyä tytön vanhemmilta, voisiko tyttö tulla teille leikkimään tai vaikka teidän tyttö heille, eihän tuo asia oikein muutenkaan selviä. Kyllä sie huomaat sitten, jos he ovat jotenkin vastahakoisen oloisia.
 
kaalo juuli
mul myös hyviä kokemuksiaromaneista, erittäin ystävälllisiä ja asiallisia,, aikanaan ekan lapseni ollessa ihan pieni, naapurissa asunut iäkkäämpi romaninainen antoi hyviä vinkkejä vauvan itkuisuuteen ja oman olon kohentamiseen. ja se kun lompakkoni katosi, sen löysi romanimies ja vei poliisiasemalle ja kaikki oli tallella=) ja joskus naapurissa asui nuori romaninainen, joka ihastui yhteen lapseeni kovasti ja leikki tämän kanssa pihassa=).
Kiva kun näitä positiivisiakin asioita nostetaan esille. Monesti kuulee sellaisia kysymyksiä, että miksi näistä pitää erikseen mainita, että eikö mustalaisille sitten ole tavallista olla mukava kanssaihmisiä kohtaan,... mutta oikeasti, nämä nostot on miusta tarpeen. Hyvin monella on kuitenkin ikäviä kokemuksia takana ja helposti juuri ne ikävät kokemukset leimaa meidät kaikki samanlaisiksi. Ehkä on ihan hyvä muistaa, ettei kaikki asetu samaan lokeroon kuitenkaan... :)
 
kaalo juuli
[QUOTE="vieras";28243397]Mulla taas ihan hyviä kokemuksia romaneista. Olen ollu koululla töissä, ja nää herrat (nyt jo siis lähes täysikäisiä) tulevat edelleen juttelemaan ja tervehtivät. Monet muut silloiset oppilaat eivät edes tervehdi, saati juttele (vaikka tunnistavat kyllä). Kyseiset romanioppilaat olivat oikein kohteliaita naisopettajalle sillon jo.[/QUOTE]

Kuuluu asiaan, että kun nähdään tuttuja, käydään juttusilla :)
 
kaalo juuli
[QUOTE="Vieras";28244167]Tämä on tosi mukava ketju, mielenkiintoista luettavaa ja osaat hienosti vastata kysymyksiin! Iso kiitos :)[/QUOTE]

Ole hyvä vain ja mielelläni mie vastailen :)
 
kaalo juuli
Mie en tiedä, onko tää oikea paikka kertoa asiasta tai kiinnostaako tämä uutinen edes ketään, mutta joka tapauksessa mie olen aloittanut blogin, jonne aion aina joutessani kirjoittaa niistä asioista joita miun mielessä milloinkin on. Blogin osoite on Romaniperheen elämää eteläisessä Suomessa - Vuodatus.net ja sinne olette kaikki tervetulleita niin lukemaan kuin kommentoimaankin. Hetken olen vielä täällä paikalla, mutta sitten on mentävä nukkumaan... palailen taas huomenna vastailemaan :)
 

Yhteistyössä