Onko sinulla kysyttävää romanikulttuurista? Romaninainen paikalla.

Kiitos ap:lle. En ole itse keksinyt mutään kysyttävää, mutta olet vastaillut hyvin perusteellisesti. En ole oikeastaan mitään näistä asioista tiennyt ennempää. Jos jaksat ja ehdit, niin kirjoittele lisää.

 

[QUOTE="vieras";28237718]Kutsuvatko lapset vanhempiaan äidiksi & isäksi vai ihan nimeltä? Entä muita sukulaisia?[/QUOTE]

Pienemmät lapset kutsuu äidiksi ja isäksi, isommat alkavat käyttää etunimiä. Muista sukulaisista voidaan käyttää ihan sukulaisnimitystä (täti, setä, mummo, eno, veli, sisko, käly, lanko, serkku) tai etunimeä oman valinnan mukaan.

 

Tulipahan vain mieleeni että voisin aloittaa tällaisen ketjun. En ole se nainen, joka on aikaisemmin näitä ketjuja aloitellut ja niihin vastaillut. En ehdi istumaan koneen ääressä koko ajan, eli vastaukset ei välttämättä tule hetimmiten. Olen tässä paikalla nyt hetken aikaa ja palaan vastaamaan loppuihin sitten myöhemmin.

Kaikkea voi ja saa kysyä, mutta toivon, että kysymykset ja keskustelu pidetään asiallisena.

Tälläistä asiaa olen miettinyt joskus. Jos romaneille syntyy vammainen lapsi (esim. autisti, cp-vammainen tai kehitysvammainen lapsi), niin kuinka te romanit suhtaudutte kyseiseen lapseen? Tätä kysymystä olen pohtinut siksi, että vaikka olen tavannut usein romaneja, niin en ole koskaan nähnyt vammaista romania, en ainakaan sellaista, jonka vamma olisi sellainen että olisin huomannut sen. Laitetaanko vammainen romanilapsi laitokseen vai miksi heitä ei näy muiden romanien joukkossa?

 

[QUOTE="vieras";28237518]Harrastatteko paljon? Tässä ketjussa on tullut esiin ainakin musiikki (onko yleistä ja toivottavaa laulaa tai sittaa?), mutta onko muita suosikkiharrastuksia vai riippuuko ihan täysin ihmisestä? Kuvittelisin, että urheilu ei ole ykkösenä listalla ihan vaatteiden vuoksi.[/QUOTE]

Anteeksi, mie meinasin vahingossa jättää tämän kokonaan välistä, kun rullasin liian nopeaa SIVUA.

Laulutaito ja musikaalisuus on kyllä todella yleistä, soittotaito on vähän että miten se nyt lasketaan. Aika moni mustalaispoika osaa rämpytellen soittaa kitaraa ja säestää hengellisiä tai mustalaislauluja. Eli kyllä jonkinlaista soittotaitoa on, mutta ne jotka ei soittotunneilla käy tai harjoittelemalla harjoittele (ja ne on harvassa) ei varsinaisesti osaa lukea nuotteja eikä niistä soittaa, musiikkityylilajit jää siis usein ihan pariin. Mutta hyvä edes niin

Hevosharrastukset on mustalaisyhteisössä myös aika ominainen ja perinteinen juttu. Vaikka hevosia ei varsinaisesti harrastettaisikaan, niin raveissa saatetaan käydä ihan vaan tapaamassa muita. Mie olen pari kertaa myöskin käynyt, mutta vaikka hevosista pidänkin, niin se ravitouhu ei ole miun juttuni eikä mieskään välitä.

Urheilua tai liikuntaa - yllättävää ehkä - harrastetaan kyllä aika paljonkin. Tai lapset/nuoret harrastaa. Pojille ominaisia lajeja on nyrkkeily, paini, itsepuolustuslajit tai tanssi, tai jos nyt se hevosurheilu kuuluu tähän. Tytöillä tanssi on varmaan suosituin liikunnallinen harrastus, ja löytyyhän tyttöjä itsepuolustuslajien puoleltakin harrastamasta. Lasten ja nuorten harrastaminen on vapaampaa kuin aikuisten, joten yllättäviäkin lajivalintoja löytyy. Täällä päin ainakin monet naiset tykkää käydä zumbaamassa tai kuntosalilla, miehet myös salilla tai uimassa.

 

teidän kulttuurissa ihailen sitä, että vanhoista pidetään huolta.. siks varmaan romaneja ei juuri asu vanhainkodeissa. tyttäreni tuossa taannoin ET:n tunnilla piti esitelmän juuri romanikulttuurista kun puhe oli etnisistä vähemmistöistä

 

[QUOTE="jep";28237900]Minua kiinnostaisi pari asiaa:

Ensiksikin, olen käsittänyt, että pääosa noista romanitavoista koskee romanien keskinäistä kanssakäymistä. Onko jotain sellaista, mikä romanin ja valtaväestöön kuuluvan vuorovaikutuksessa voisi valtaväestöön kuuluvalta olla ns. tahaton moka? Siis jos jätetään pois sellaiset normaalit käytöstavat, emmehän me valkolaisetkaan keskinäisissä suhteissamme katso hyvällä mitään törkeyksien puhumista, liian henkilökohtaisia juttuja esim. seksielämästä puhumista vieraampien kesken, rumaa kohtelua tai toisen mollaamista tms. Mutta onko sellaisia asioita?

Toinen kysymys, onko jotain yleistä tapaa siinä, miten te romanit suhtaudutte esim. lapsen kehitysvammaisuuteen, tai toisaalta kevyempiin juttuihin, kuten ADHD tai oppimisvaikeudet? Pitävätkö monet romanit vammaista lasta "rangaistuksena" tms., halveksitaanko sellaisen vanhempia tai piilottelevatko/häpeävätkö vanhemmat sellaista lasta? Ja miten helposti tuollaisiin pienempiin ongelmiin otetaan apua vastaan, pidetäänkö terapiaa tai kuntoutusta tai vaikka koulussa pienempää luokkaa ihan höpönpöpönä, vai onko sellaista helppo hyväksyä omalle lapselle? Tokihan tässä on isoja eroja valtaväestössäkin, jotkut pitävät niitä suunnilleen hyökkäyksenä itseään kohtaan, toiset taas haluavat lapselle kaiken mahdollisen tuen, joka häntä auttaisi. Mutta onko tässä romaneilla mitään selkeää linjaa?[/QUOTE]

Olet ymmärtänyt ihan oikein

Piti ihan miettiä tuota siun kysymystäsi ja ainut joka tulee mieleen, on jonkun tavaran vieminen väärään paikkaan tai ruokakassin laittaminen lattialle. Näin muuten kävikin edellisessä asunnossa, tulin naapurini kanssa kaupasta meille, ja naapuri (valkolainen) laski sen meidän ruokakassin lattialle pariinkin otteeseen, ja sehän on asia mitä ei saisi tehdä. Mutta eihän hän sitä tiennyt enkä miekään ollut tajunnut häntä mitenkään ohjeistaa, joten eihän siinä mitään Tai jos paikalla on eri ikäisiä ihmisiä, niin ottamalla puheeksi vaikkapa oman raskautensa. Mutta en mie nyt muuta tähän hätään saa mieleeni.

Kehitysvammaisuutta tai lasta, jolla on ADHD tai jotain vastaavaa erityisyyttä, ei hävetä. Mielenterveysongelmat on asioita, joita piilotellaan, mutta vammaisuutta tai erityisyyttä ei. Kehitysvammaisiin lapsiin suhtaudutaan tavallista suojelevammin. Heidän ei yleensä haluta laittavan päälleen mustalaisvaatetusta tai ottavan puolisoa lainkaan, koska ajatellaan, että se on heille hyväksi.

ADHD:n kaltaiseen erityisyyteen suhtaudutaan ymmärtäen ja hyväksyvästi, siis ettei haittaa, vaikka lapsi sillä lailla erityinen on. ADHD on miusta aika yleistä mustalaislapsilla, vaikka uskon, että läheskään kaikissa "Miun lapsella on ADHD"/"Miulla on ADHD"- tapauksissa sitä ADHD:ta ei ole muualla kuin ihmisen omissa kuvitelmassa, koska joidenkin mielestä se tavallaan antaa "oikeutuksen" tietynlaiselle käyttäytymiselle. Ja puhun nyt siis nimenomaan mustalaisyhteisöstä, vaikka asiasta oli täälläkin jokin aika sitten keskustelua.

ADHD:hen ollaan valmiita ottamaan vastaan apu ja lääkitys, ja tietysti esim. kehitysvammaisen lapsen kohdalla ollaan miun käsittääkseni valmiita ottamaan vastaan kaikki ne tarpeellisiksi katsotut asiat, jotka hänen elämänlaatuaan parantaa. Mutta esim. mielenterveysongelmien kohdalla juttu on toinen; keskusteluapua ei haluta, apua on hankala lähteä hakemaan, asiaa ei uskalleta sanoa ääneen koska pelätään leimautumista "hulluksi". Lääkärin ohjeistusta ei välttämättä noudateta, koska ajatellaan että itse tiedetään paremmin. Kyllä jotkut kokee myös tarjotun avun henkilökohtaiseksi hyökkäykseksi, esim. jos apu tulee lastensuojelun taholta.

Lapsen siirtämistä pienryhmään ei yleensä pidetä pahana, mutta esim. luokalle jättämiseen ei osata suhtautua oikein, koska ei ole riittävää tietoa. Eli tilanteessa, jossa opettaja kysyy vanhemmilta että "Mitä mieltä olette, siirtyykö X ylemmälle luokalle vai kertaako luokan" ja jossa vanhempien mielipide vaikuttaa opettajan päätökseen, vanhemmat miun nähdäkseni vastaavat hyvin usein, että ehdottomasti X siirtyy luokkaa korkeammalle, ei missään nimessä jätetä luokalleen. Vaikka se luokalle jäänti olisikin oppilaan oma paras. Ehdotus siitä voidaan tulkita juuri henkilökohtaisesti hyökkäykseksi ja keskustelu kotosalla voi mennä kaavaa "siksi varmaan, kun ollaan mustalaisia". Lähdin rönsyilemään, mutta ei ole mitään yleistä, selkeää linjaa, riippuu ihan tapauksesta ihmisineen.

 

sanooko romanipuolisot koskaan toisilleen "rakastan sinua"

 

[QUOTE="Mamma italiana";28237911]minkàlaiset suhteet teillà on muihin romanikulttuureihin (esim romanian romaanit) ? mikà teità yhdistàà ja mikà erottaa?[/QUOTE]

Mie en ihan hirvittävästi tiedä Romanian romanien tavoista, että voisin ihan kaikesta kertoa... sillä miulla on vain tämä Suomen romanien perimätietona tullut tieto. Mutta kyllähän meidän historioissa on yhtymäkohtia. Kulttuurieroja on, näkyvimpänä varmaan pukeutuminen. Tietyt asiat, kuten avioliitto ja parin valinta ovat heillä käsittääkseni enemmänkin koko yhteisön juhlan aihe, kun taas meillä näitä suorastaan peitellään. Häpeä/kunniajuttuja on heilläkin, mutta vähemmän ja eri tavalla kuin meillä, sanoisin.

 

miten teillä toimitaan jos lapsen puoliso on vaikak rikollinen tms jota ette halua hyväksyä?

 

[QUOTE="mää vaan";28237992]Onko totta, että romaninainen ei saa koskaan olla miestään ylempänä? Eli siis saako romaninainen vaikkapa siivota yläkertaa silloin kun mies on alakerrassa? Olen kuullut että romaneilla on harvemmin kaksikerroksisia taloja tästä syystä tai että mikäli sellaisessa asuvat, nainen ei saa mennä yläkertaan ilman miestään miehen ollessa kotona. Samoin olen kuullut että romanit asuvat kerrostalossa aina ylimmässä kerroksessa. Onko tämä totta vai urbaanilegendaa ja jos se on totta, niin mistä syystä?

Miksi kaikilla romaneilla on niin hyvä lauluääni ja tietynlainen sointi äänessään? Johtuuko se siitä, että romanit laulavat paljon ja ääni siis kehittyy vai onko se ihan oikeasti synnynnäistä?

Miksi ainoastaan suomalaisilla romaneilla on isot ja näyttävät hameet?

Onko suomalaisilla romaneilla ja vaikkapa Britannian kiertolaisilla mitään yhteistä?[/QUOTE]

On totta, eli ei siis saa. Myös rappusia noustessa/laskeutuessa miehen on oltava koko ajan naista ylempänä, jollei ole mahdollisuutta kulkea suunnilleen rinnakkain. Myöskään nuoremmat eivät saa olla vanhempien yläpuolella (paitsi pikkulapset) eikä vanhempia ihmisiä pitäisi päästää taloihin, joiden yläkerrassa nainen on oleskellut. Asuinkerroksella ei ole väliä, mutta asunnon sijoittelulla on. Ihanteellisin asuinpaikka mustalaiskulttuurin kannalta on maantasalla, ensimmäisessä kerroksessa. Me asumme kerrostalossa, jossa on kolme kerrosta, asuinkerroksemme on toinen.

Ei kaikilla mustalaisilla ole hyvä lauluääni. Jotkut on oikeita kultakurkkuja, mutta kyllä osa porukasta raakkuu kuin varikset, vaikka äänelläänhän linnutkin laulaa. Mie luulen, että asia on osin synnynnäinen ja osin sitten asia, jota voi myös kehittää ja oppia.

Meillä on naisten vaatetus kehittynyt aikojen saatossa ja elintaso on tietysti parempi kuin joissain muissa maissa. Nykyiseen muotoonsa kehittynyt tapakulttuuri ei enää sallisi luopua nykyisenkaltaisesta vaatetuksesta, joten tähän on nyt sitten jääty.

Miusta yhteisiä juttuja on Suomen mustalaisilla ja Britannian kiertolaisilla, esim. tietyt asiat vanhempien kunnioittamisessa, naisen ja miehen perinteisissä rooleissa, jne. Mutta paljon erojakin on, esim. tosi paljastavasti kiertolaiset näyttää pukeutuvan tuolla Briteissä, täällä Suomessa tuollainen pukeutuminen olisi todella iso häpeä.

Nyt miun on valitettavasti mentävä taas, mutta palaan tänne vielä myöhemmin uudelleen ja jatkan taas vastailua!

 

Katsotteko paljon elokuvia ja telkkaria, ja luetteko paljon kirjoja? Alkoi mietityttämään kun nykyään media ja jopa nuorten kirjat käsittelee aika paljon myös seksiä (leffoissa on ne pakolliset seksikohtaukset, kirjat tursuavat romantiikkaa jne.). Rajoittaako teidän kulttuuri sitä miten paljon ja millaista mediaa voitte kuluttaa? Esim. onko joku Twilight ok lukemista romanitytölle?

 

Kiitos vastauksistasi! Tuosta ostoskassista kysyisin ihan käytännön kysymyksen, toivottavasti en kuulosta näsäviisaalta, koska vilpittömästi pohdin tätä. Miten siis toimitte ostoskassien kanssa? Itse nimittäin laitan usein ihan siksi lattialle, etten halua laittaa kassia "puhtaalle" keittiön pöydälle tai tasolle, kun siinä kumminkin syödään tai tehdään ruokaa, ja ostoskassi on ollut kärryssä (jos on kestokassi) ja siinä hihnan päässä, jossa jotkut lapset heiluvat kenkineen ym. Eli konkreettisen, ei symbolisen, puhtauden takia en tykkää laittaa ostoskasseja pöydälle. Missä te pidätte niitä kun puratte ostoksia? Tietty pöydänkin voi pyyhkiä ennen kuin alkaa syödä tai tehdä ruokaa, tai halutessaan putsata vahvemmallakin siivousaineella, mutta jotenkin mielikuvana noin.

 

Mites sitten jos toinen siun tytöistä ilmottas teini-ikäsenä että hän haluaa opiskella lääkäriksi eikä halua laittaa päälleen romanivaatteita eikä alkaa katselemaan itselleen aviomiestä. Olisko mahdollista että hän vois opiskella ja olla väleissä perheen kanssa? Hyväksyiskö esim. isovanhemmat tätä? Pysyisikö 'luotto' tyttäreen jos hän muuttais opiskelun perässä toiselle paikkakunnalle yksinään asumaan?

Täällä taas. Itse toivoisinkin ettei meidän tytöt kovin nuorena ottaisi mitään läpi elämän sitovaa kumppania vaan opiskelisivat itseään kiinnostavaan ammattiin jossa tienaisivat hyvin, koska silloin heillä olisi paremmat mahdollisuudet pärjätä elämässään monella tavalla. Tietysti toivon, että sopiva puolisokin löytyy sitten kun aika on kypsä, mutta ei sillä tavalla, että 14-vuotiaana tapaavat miehen, jonka kanssa sitten perustavat perheen,... Sillä tavalla heillä on oma vapaus ja pääsevät toisella tavalla kokeilemaan omia siipiään. Miun elämä on mennyt toisella tavalla ja vaikka olen onnellinen siitä mitä miulle on annettu ja mitä olen elämässäni saavuttanut, enkä vaihtaisi tätä nykyistä elämääni mihinkään, toivon silti omien lasteni saavan enemmän, jos ymmärrät mitä ajan takaa

Miusta romanivaatteet kuuluu sellaiselle henkilölle, joka kokee ne sydämen asiakseen ja omakseen. Eli en ajattele, että ihminen joka sydämessään tuntee ettei halua mustalaisvaatteita laittaa, joutuu sitten ne väkipakolla laittamaan. Ennemmin tai myöhemmin sellainen ihminen repeää liitoksistaan ja pahimmassa tapauksessa elää jos minkälaista kaksoiselämää, parempi siis elää arvokkaasti jommati kummati. Meidän kotiin on omat lapset tervetulleita vaikka eivät mustalaisvaatteita pitäisikään, ja luultavasti ainakin miun puolen isovanhempien kotiinkin. Miehen vanhemmat on vanhoillisempia, joten sinne ei välttämättä olisi asiaa vaikka muuten voisivat yhteyttä pitääkin. Ammatti itsessään ei ole este.

Ajattelen, että nuoren on hyvä antaa kokeilla siipiään, joten jos täysi-ikäisenä muuttaisi toiselle paikkakunnalle opiskelujen takia, niin ei miulla olisi mitään sitä vastaan vaikka ikävä varmasti tulisikin ja oudolta tuntusi. 16-vuotiaana en vielä toiselle paikkakunnalle välttämättä päästäisi, miusta sen ikäinen tarvitsee yllättävän paljon omia vanhempiaan siinä lähellä. Vaikka totta kai riippuisi, minkälainen nuori nainen hänestä olisi tullut.

 

[QUOTE="pöllö";28238488]Onks teillä hevosia?[/QUOTE]

Ei ole.

 

Mikähän siinä on, että ku oot romanin kanssa tekemisissä niin jossain vaiheessa se keskustelu kääntyy kaupantekoon? Yritetään myydä, vaihtaa tai joskus harvoissa tapauksissa ostaa.

 

Aikaisemmin ketjussa oli puhetta esiaviollisista suhteista ja sanoit, että miehen tulee ottaa vastuu tytöstä. Mutta entäs jos tyttö ei halua? Voiko siitä ns. kieltäytyä?
Voiko romaninuoret seurustella keskenään ilman että heti ajatellaan että on harrastettu seksiä ja pitää ns. vakiintua? Mennäänkö teidän kulttuurissanne kihloihin ja myöhemmin naimisiin ja jos mennään, niin missä vaiheessa?

 

Tälläistä asiaa olen miettinyt joskus. Jos romaneille syntyy vammainen lapsi (esim. autisti, cp-vammainen tai kehitysvammainen lapsi), niin kuinka te romanit suhtaudutte kyseiseen lapseen? Tätä kysymystä olen pohtinut siksi, että vaikka olen tavannut usein romaneja, niin en ole koskaan nähnyt vammaista romania, en ainakaan sellaista, jonka vamma olisi sellainen että olisin huomannut sen. Laitetaanko vammainen romanilapsi laitokseen vai miksi heitä ei näy muiden romanien joukkossa?

Me käytämme yleensä sanoja tummat, kaaleet (=tummat) tai mustalaiset. Joskus myös romanit, tosin itse pidän enemmänkin sanasta tumma tai mustalainen. Romani on korrekti ja hyvin kelpo sana monissa asiayhteyksissä mutta esim. mustalaisten kesken puhuttaessa miusta tuntuisi kovin pidättyväiseltä ja teeskennellyltä käyttää tuota sanaa.

Lapset, olivatpa sitten vammaisia tai terveitä, ajatellaan Jumalan lahjana. Yleensä lapsi otetaan vastaan, ellei ole todellakin vaikeasti vammainen. Vammaisia (lapsia ja aikuisia) suojellaan ja halutaan suojella kaikelta pahalta ja vähänkin uhkaavalta, ja siksi heitä ei juuri katukuvassa näy. Ei siis ole kysymys siitä, että heitä jotenkin hävettäisiin tai piiloteltaisiin. Tärkeimpänä asiana ajatellaan että vammaisen henkilön erityistarpeet tulee täytettyä ja että hän tuntee olonsa hyväksi ja rakastetuksi. Itse mustalaiskulttuurin vaalimista hänen kohdallaan ei niinkään arvoteta, vaikka totta kai sitäkin automaattisesti tulee... Useimmiten vammaiset lapset hoidetaan kotona niin pitkälti kuin se on mahdollista. Laitoshoitoon laittaminen tuntuisi ainakin miusta eräänlaiselta hylkäämiseltä, joskin vamman laadusta riippuen tällainen apu ja vaihtoehtohan voi varmasti olla perheelle suuri asia ajatellen vaikka voimavaroja...

Vammaisia henkilöitä kohdellaan siis hyvin, yleensä paremmin kuin muita. Heidät pyritään jättämään kaiken arvostelun ulkopuolelle eikä heitä siksikään haluta täysin mukauttaa romanikulttuuriin. Heidän ei odoteta tai oleteta ottavan puolisoita, koska ajatellaan että heidän on parempi ilman. Tietysti ihan tapauskohtaisesti vammaisuuden tyypistä riippuen.

 

teidän kulttuurissa ihailen sitä, että vanhoista pidetään huolta.. siks varmaan romaneja ei juuri asu vanhainkodeissa. tyttäreni tuossa taannoin ET:n tunnilla piti esitelmän juuri romanikulttuurista kun puhe oli etnisistä vähemmistöistä

Edelliselle kun vastasin, niin sanoinkin, että laitoshoito tuntuisi ainakin itsestä eräänlaiselta hylkäämiseltä. Oli tosin puhe vammaisista henkilöistä, mutta kyllähän samalla tavalla voi ajatella vanhustenkin kohdalla. Vaikka kyllä romanivanhuksia on vanhainkodeissakin, kaikilla ei ole mahdollisuuksia, voimia tai haluakaan hoitaa vanhuksiaan kotoa käsin/kotona, vaikka perinteisesti siihen on pyritty.

Miehen mummo on jo hyvin vanha nainen, mutta asuu vielä kotonaan. On ollut keskustelua siitä, mitä tapahtuu sitten, kun mummo ei enää mahdollisesti pärjää yksin enää lainkaan. Mie ajattelen, että vanhainkoteja ja vastaavia asuinyhteisöjä vanhuksille on paljon hyviäkin, mutta toisaalta kotonaan vanhus pysyy virkeänä ja itse olen sillä kannalla, että ennemmin sitten vaikka meidän tai jonkun muun sukulaisen luo asumaan kuin että vanhainkotiin. Kotiapua mummolle on hankittu, vaikka ihan päivittäin siellä käydään ja oleskellaan isommallakin porukalla, mekin useita kertoja viikossa.

 

sanooko romanipuolisot koskaan toisilleen "rakastan sinua"

Sanoo totta kai, meillä sanotaan ainakin kerran päivässä

 

mitä teillä tuumataan jos valtaväestöön kuuluva lapsi tulee kysymään et hei täti miks sul on tollanen hame?

olen tavallaan rohkaissut omia lapsiani kysymään suoraan... yleensä..

 

Onko totta, että romaneilla on pitkä muisti? Eli kun kerran teet hyvän teon romanille niin se muistetaan? Entäs pahat teot?

Itselläni on lapsuudesta ja nuoruudesta hyviä muistoja molemminpuolisesta avusta, koulumatkani varrella kun asui romaniperhe.

 

miten teillä toimitaan jos lapsen puoliso on vaikak rikollinen tms jota ette halua hyväksyä?

Vanhemmat on juuri ne, joiden tehtävä on joko antaa hyväksyntänsä parisuhteelle tai tyrmätä se, ja yleensä vanhempia uskotaan ja toimitaan sen mukaan. Kun puhutaan parisuhteen hyväksymisestä, niin meillä käytetään sellaista sanontaa kuin "päästää läpi". Kun seurusteleva pari ensimmäisen kerran tekee seurustelustaan julkista ja omat vanhemmat saavat tietää, vanhemmat eivät yleensä päästä läpi. Tämä on ikään kuin kirjoittamaton sääntö ja niin tavallaan kuuluu tehdä, jotta nähdään, olisiko yritys johtanutkaan mihinkään vai jättääkö pari leikin sikseen. Suhde tulisi "päästää läpi" yleensä viimeistään kolmannella kerralla, ja jos yhdessäoloa ei silloin saada läpi, niin sitä tuskin saadaan myöhemminkään, vaikka kolmannen kerran hylkäämisen jälkeenkin totta kai voi lähteä ja näin on käynytkin.

Tässä siis pari ikään kuin sanattomasti pyytää molempien vanhemmilta luvan olla yhdessä ja jos lupaa ei heru, niin tässä tulee hyvin ilmi se, miten nämä nuoret on kasvatettu ja miten oppi on mennyt perille. Osoittaa kunnioitusta vanhempia kohtaan, mikäli vanhempien toive täytetään.

Joissakin perheissä myös ihan fyysisesti estetään tyttöä/naista lähtemästä pois vanhempien kodista pois, jos on pelko siitä, että tyttö menee tuolla tavalla epäsopivan miehen luo.

Mie en kyllä pitäisi siitä, että tyttäreni mies olisi rikollinen tai muuten ns. hunsvotti..

 

[QUOTE="vieras";28238875]Katsotteko paljon elokuvia ja telkkaria, ja luetteko paljon kirjoja? Alkoi mietityttämään kun nykyään media ja jopa nuorten kirjat käsittelee aika paljon myös seksiä (leffoissa on ne pakolliset seksikohtaukset, kirjat tursuavat romantiikkaa jne.). Rajoittaako teidän kulttuuri sitä miten paljon ja millaista mediaa voitte kuluttaa? Esim. onko joku Twilight ok lukemista romanitytölle?[/QUOTE]

Sanoisin, että elokuvia ja telkkaria katsomaan enemmän kuin syvennytään esim. kirjoihin, vaikka kirjojen lukeminenhan olisi oikeasti kaikella tavoin helpompaa kuin television katseleminen, joka on oikeasti välillä ongelmallista itsellekin, jos paikalla on omat vanhemmat tai muuta vanhempaa porukkaa. Televisio on väärällään seksiä, kuukautissuojamainoksia, peräpukamamainoksia... eli oikeastaan kaikkea sellaista, mitkä meillä on ns. tabuja ja mitä ei yhdessä voida myöskään katsella. (Kirjaahan kun yleensä luetaan yksikseen, niin asia ei ole samalla tavoin ongelmallinen...)

Silti televisiota katsellaan ihan perheitten kesken. Jos meneillään olevassa ohjelmassa tulee jollakin tavalla intiimi kohtaus, niin nuorempi osapuoli lähtee pois huoneesta ja palaa takaisin, kun kohtaus on varmasti mennyt ohitse. Helpompaa on tosin, jos nuorella on käytössä oma televisio, muuten se ohjelman katseleminen on melkoista edes takaisin hyppimistä mikä on ainakin miusta pidemmän päälle ärsyttävää/rasittavaa.

Yksinään tai ns. sopivassa seurassa voi kyllä katsoa televisiosta/netistä mitä hyvänsä, mutta jos paikalla on omat vanhemmat, se rajoittaa tietysti näiltä osin kaikkea. Vanhemmat ei yleensä puutu nuoren lukemisiin tai jos ovat tietoisia kirjan sisällöstä, eivät tee siitä numeroa, koska se olisi häpeä. Käytännössä kyllä arvostellaan paljon niitä mustalaisia, jotka mahdollisesti katsovat/lukevat sellaista materiaalia, joka ei ole ns. kulttuurin mukaista, vaikka itseä sattuisi kiinnostamaan ihan samat asiat.

Jos ajatellaan vaikkapa kirjojen ja lehtien lukemista, netin käyttöä ja television katselua, niin televisio on näistä ongelmallisin. Seuraavaksi on netin käyttö (kuvamateriaali) ja seuraavaksi lehdet, koska niissäkin esiintyy suurikuvaisia mainoksia juuri esim. kuukautissuojista ym. Tosin ne on helppo piilottaa. Kirjat ovat helpoin tapa vältellä noloja tilanteita, mutta tuntuu, että niitä luetaan silti vähän, koska esim. tv:n katselu on toisaalta helpompaa. Istut vain sohvalle, avaat television ja se on siinä.

 

[QUOTE="jep";28239533]Kiitos vastauksistasi! Tuosta ostoskassista kysyisin ihan käytännön kysymyksen, toivottavasti en kuulosta näsäviisaalta, koska vilpittömästi pohdin tätä. Miten siis toimitte ostoskassien kanssa? Itse nimittäin laitan usein ihan siksi lattialle, etten halua laittaa kassia "puhtaalle" keittiön pöydälle tai tasolle, kun siinä kumminkin syödään tai tehdään ruokaa, ja ostoskassi on ollut kärryssä (jos on kestokassi) ja siinä hihnan päässä, jossa jotkut lapset heiluvat kenkineen ym. Eli konkreettisen, ei symbolisen, puhtauden takia en tykkää laittaa ostoskasseja pöydälle. Missä te pidätte niitä kun puratte ostoksia? Tietty pöydänkin voi pyyhkiä ennen kuin alkaa syödä tai tehdä ruokaa, tai halutessaan putsata vahvemmallakin siivousaineella, mutta jotenkin mielikuvana noin.[/QUOTE]

Et kuulosta

Kassi siis kannetaan mielellään suoraan keittiöön, joko pöydälle tai jollekin muulle tasolle. Tai jos keittiöön saakka ei jaksa kantaa, niin nostetaan kassi silti johonkin ylös esim. siksi aikaa, kun otetaan kengät pois jalasta ja pestään kädet. Mie puran kassin yleensä joko pöydällä tai työtasolla.

 

[QUOTE="vierailija";28239653]Mikähän siinä on, että ku oot romanin kanssa tekemisissä niin jossain vaiheessa se keskustelu kääntyy kaupantekoon? Yritetään myydä, vaihtaa tai joskus harvoissa tapauksissa ostaa.[/QUOTE]

Kaupanteko taitaa olla vain joillakin ns. verissä ja varmaan joillakin on niin palava tarve yrittää tienata vaikka millä tavalla, että asia otetaan puheeksi vaikka missä. Mie tässä just mietin, että miun mies ei ole lainkaan sellainen, enkä kyllä itsekään. Vaikka eipä sitä kaupantekoa juuri naiselle sopivana pidetäkään, ellei "akat" keskenään hiero kauppaa.