Te oikein varakkaat

[jhku]

Tästä keskustelusta puuttuu lähes aina se näkökulma, että kaikki eivät halua rikkaiksi, monelle riittäisi tarpeeksi hyvä perustulo. Jos ihmisellä on ammatti ja työpaikka (mitä siis niitäkään ei todellakaan kaikilla ole) on täyttä typeryyttä vastat että kouluttaudu, muuta, jne.

No mites noi kaikki sairaanhoitajat? Siivoojat? Opettajat? Lastentarhanopettajat? Kaupan kassat? Sosiaalityöntekijät? Pistetäänkö kaikki uudelleenkoulutukseen ja lakkautetaan koko alat? Ovat niin laiskoja ja huonoa sakkia muutenkin.

 

[Semivarakas]

[QUOTE="vieras";28081481] Niin ja kuulkaa maisterit, voitte sitten varmaan jatkossa ihan itse pyyhkiä ne lastenne, vanhustenne ja omat räkänne ja per....nne, sillä jos ei tahti muutu, ei meitä hoitajia tule riittämään.[/QUOTE]

Hoitoala on yksi haetuimmista ammattikoulu- ja amk-aloista. Muistaakseni hakijoista noin 15-30% edes pääsee sisään. Hoitoalan työntekijöistä ei siis todellakaan ole tulossa pulaa, sen kun nostetaan koulutuspaikkojen määrää, tulijoita kyllä on!

 

[Hannu Hanhi]

Onko joku sanonut että elämän pitäisi olla jollain tapaa helppoa? Se nyt vaan menee niin, että helppous ja menestys ovat kääntäen verrannollisia, asiassa kuin asiassa.

Minä olen menestynyt melko hyvin, ja olen saanut menestyksen varsin helpolla. En nyt varsinaisesti ole rikas, mutta muuten elän lähes täydellistä elämää. Uskon, että tuohon helppouteen on vahvasti vaikuttanut se, ettei minua ole raiskattu, pahoinpidelty tai vaikka ryöstetty. Olen saanut elää luotettavien ihmisten ympäröimänä, eikä lähipiirissäni tai itselläni ole ollut vakavia sairauksia jne.
Kunnon luterilaisena toki poden välillä huonoa omaatuntoa siitä, että olen saanut niin paljon niin helpolla.

 

[Roope-setä]

Ja kyllä, kyse on ONNEKKUUDESTA, eikä esimerkiksi kyvystä tehdä kovasti töitä.
Jaa, ai missä se onni näkyy?

...

Etkö huomaa ilmeistä ristiriitaa väittämässäsi? Jokainen noista asioista on vaatinut työtä, työtä ja lisää työtä jotta sen "onnen" on ylipäätään ollut mahdollista potkaista.

 

["Jaa"]

Ai näkeekö nälkää?
Onhan meillä leipäjonoja Suomessakin.
Ja onhan aina puhuttu kautta aikojen, että jotkut opiskelijat syövät makaronia.

Leipäjonoja on (ja olen sitä mieltä, ettei pitäisi olla) ja opiskelijat elävät makaronilla. Kyllä näin on, mutta mielestäni se ei ole nälkäänäkemistä, jos pöydässä on leipää ja makaronia. Olen itsekin ollut köyhä opiskelija, joka ei ole saanut vanhemmilta rahaa ja opintolainaakaan en halunnut ottaa, joten tiedän kyllä, mitä on miettiä, miten rahat riittävät. Tunnen myös ihmisiä, jotka ovat hakeneet ruokaa leipäjonosta. Mutta nälkää en ole nähnyt koskaan enkä tiedä ketään, joka olisi nähnyt.

 

[elämää miettien]

[QUOTE="vieras";28081481]Todellakin! Tuo että otan hoitajat esimerkiksi kuvaa vain minusta parhaiten miten irvokas tilanne varakkaiden ja heikompiosaisten välillä toisinaan voi olla. Ja itselläkin kun on kaksikin tutkintoa (opistotaso ja AMK). Ja tuntuukin sitten niin pöyristyttävältä, että en pärjää palkallani tuolla koulutuksella ja muita palvelemalla ja jos peräänkuulutan oikeutta ja kohtuutta niin saan lisää arvostelua! Milloin olen kateellinen tai ahne (siis kuka ahne lähtisi edes opiskelemaan hoitoalaa...mikä vitsi...) tai mitä vaan. Enkä tarvitse vain itselleni vaan puhun asioista yhteiskuntatasolla. Niin ja kuulkaa maisterit, voitte sitten varmaan jatkossa ihan itse pyyhkiä ne lastenne, vanhustenne ja omat räkänne ja per....nne, sillä jos ei tahti muutu, ei meitä hoitajia tule riittämään.[/QUOTE]

Päästään siihen, miksi jonkun toisen työpanos on niin paljon tärkeämpää kuin toisen, että siitä maksetaan niin paljon enemmän.

Näiden sijoittajien ja tai yritysjohtajienkin pitäisi pystyä arvostamaan yrityksen kaikkia työntekijöitä, koska kukaan yksin ei tule rikkaaksi. Ei edes yritysjohtaja, koska hän tarvitsee työntekijöitään.. hän tarvitsee ostajia, jotka ostaa tuotteita..

maailma ei ole niin mustavalkoista. Oikeastaan me kaikki tarvitsemme toisiamme.

 

["seppä"]

[QUOTE="vieras";28081481]Todellakin! Tuo että otan hoitajat esimerkiksi kuvaa vain minusta parhaiten miten irvokas tilanne varakkaiden ja heikompiosaisten välillä toisinaan voi olla. Ja itselläkin kun on kaksikin tutkintoa (opistotaso ja AMK). Ja tuntuukin sitten niin pöyristyttävältä, että en pärjää palkallani tuolla koulutuksella ja muita palvelemalla ja jos peräänkuulutan oikeutta ja kohtuutta niin saan lisää arvostelua! Milloin olen kateellinen tai ahne (siis kuka ahne lähtisi edes opiskelemaan hoitoalaa...mikä vitsi...) tai mitä vaan. Enkä tarvitse vain itselleni vaan puhun asioista yhteiskuntatasolla. Niin ja kuulkaa maisterit, voitte sitten varmaan jatkossa ihan itse pyyhkiä ne lastenne, vanhustenne ja omat räkänne ja per....nne, sillä jos ei tahti muutu, ei meitä hoitajia tule riittämään.[/QUOTE]

En minä ole maisteri, en edes lähelläkään, mutta 20-vuotiaasta asti on painettu pitkää päivää, 60-80-tuntisisa työviikkoja, eletty nuukasti ja sijoitettu ylimääräiset rahat, onko se sitten niin väärin että sitä omaisuutta on kertynyt ja siitä pitäisi jakaa muille?

 

[Semivarakas]

[QUOTE="Jaa";28081502]Leipäjonoja on (ja olen sitä mieltä, ettei pitäisi olla) ja opiskelijat elävät makaronilla. [/QUOTE]
Niin pitkään kuin jotain jaetaan ilmaiseksi, sitä myös jonotetaan. Leipäjonot eivät siis ole todiste siitä että joku näkee nälkää, vaan siitä, että ihmiset hakevat ilmaista ruokaa kun sitä on tarjolla.

 

["vieras"]

Joo'o... Tää on kyllä sellainen harha että KAIKKI muka voisivat ryhtyä varakkaiksi jos olisivat vaan yhtä eteviä kuin rikkaat.

Ensinnäkin, kyse on pyramiditeoriasta, joka ei vaan yksinkertaisesti ole vedenpitävä. Rahaa ei riitä kaikille varakkaiksi haluaville. KUKA TAHANSA voi periaatteessa vaurastua, mutta KAIKKI EIVÄT voi. Eikä kyse ole toisten ''paremmuudesta'' tai siitä että toiset meistä ''ansaitsisivat'' välttämättä yhtään enempää taloudellista onnea kuin toiset.

Ja kyllä, kyse on ONNEKKUUDESTA, eikä esimerkiksi kyvystä tehdä kovasti töitä.
Jaa, ai missä se onni näkyy? No esimerkiksi siinä että kuulut omalla alallasi niihin jotka työllistyvät. Pääset sisään kouluihin. Ei kai sellaista koululuokkaa olekkaan jossa JOKAISEN keskiarvo olisi kymppi, vaikka kuinka KAIKKI tsemppaisivat. Joku jää aina hännille ja ''ilman''. Tutustut ihmisiin jotka haluavat antaa sinulle mahdollisuuksia, eli töitä, verkostoja, asiakkaita, mitä lie. Pysyt terveenä, lapsesi pysyvät terveenä, maantieteellinen sijaintisi on hyvä, jne. jne. Lähes jokainen ''valintamme'' on lopulta sattumaa. Työhön ei hakenut ketään minua pätevämpää, paikkakunnallani sattui olemaan tarvetta keksimälleni yritykselle, sain positiivista huomiota lahjakkuudelleni arvostetun julkaisun kautta kun moni muu yhtä lahjakas jäi ilman huomiota, tarjoukseni talosta hyväksyttiin, remontin jälkeen oli hyvä hetki myydä ja tein voittoa, kohdalle ei sattunut yllättävää homevauriota jne. jne. jne.

Kerroppa jollekkin alimiehitetyn vanhusten osaston sairaanhoitajalle, ettei hän ole vaan tehnyt tarpeeksi töitä, eikä siksi ole ansainnut korkeampaa toimeentuloa. Tai jokaiselle hoitajalle että ryhtykää lääkäreiksi. Ja samantien jokaiselle liukuhihna-työntekijälle, että siitä vaan tehtaanjotajiksi. Ai kuulostaako absurdilta? No niinpä. Sitäkin voi myös miettiä, että KUKA lopulta tekee sen konkreettisen työn, jolla tehtaanjohtaja rikastuu?

En ole kateellinen tai katkera, niinkuin herkkänahkaisimmat siellä varmaan luulevat. Mulla ei ole mitään varakkaita ihmisiä vastaan, mutta jos sulkee silmänsä faktoilta ja kuvittelee vain ansainneensa kaiken, koska on sillä tavalla parempi kuin muut, niin sitä en oikein jaksa. Nöyryys ei kuulu yksinomaan vähäosaisille. Päin vastoin.

Näin juuri, olen tismalleen samaa mieltä sun kanssa. Tällä planeetalla on siis taas kerran todistetusti älyllistäkin elämää. Onnittelut.

 

["vieras"]

Hoitoala on yksi haetuimmista ammattikoulu- ja amk-aloista. Muistaakseni hakijoista noin 15-30% edes pääsee sisään. Hoitoalan työntekijöistä ei siis todellakaan ole tulossa pulaa, sen kun nostetaan koulutuspaikkojen määrää, tulijoita kyllä on!

Mutta huom. niin on alalta lähtijöitäkin, koko ajan vaan enemmän ja enemmän.

 

[hlkg]

Etkö huomaa ilmeistä ristiriitaa väittämässäsi? Jokainen noista asioista on vaatinut työtä, työtä ja lisää työtä jotta sen "onnen" on ylipäätään ollut mahdollista potkaista.

Ja sinä olet naivi, jos luulet että se sinun ''työtä työtä ja lisää työtä'':si ei myöskään ole kiinni erilaisista onnenkantamoisista ja muuttuvista tekijöistä. Tottakai todennäköisyydet paranevat sitä mukaa, kuinka paljon on matoja koukussa, mutta takeita ei silti ole. Sen lisäksi PELKÄLLÄ TYÖLLÄ ei rikastu. Jossain täytyy olla taho, joka haluaa antaa sinulle rahaa syystä tai toisesta.

 

[Semivarakas]

Päästään siihen, miksi jonkun toisen työpanos on niin paljon tärkeämpää kuin toisen, että siitä maksetaan niin paljon enemmän.

Siksi, että johonkin työhön on vaikeampi löytää tekijöitä. Yksinkertaista. Jos siivooja irtisanoutuu, on jonossa todennäköisesti 10 henkilöä jotka pystyvät ja haluavat työtä tehdä. Siksi palkka voidaan pitää alhaisena, koska sillä ei tarvitse houkutella tekijöitä.

Jos taas aivokirurgi irtisanoutuu, on korvaajaa hyvin vaikea löytää (ei ole osaajia koska työ vaatii pitkän koulutuksen). Siksi tekijää on pakko houkutella isolla palkalla.

Roskakuskin työ taas on suht helposti opittavissa, mutta koska se koetaan epämieluisaksi niin se nousee rajoittavaksi tekijäksi työntekijöiden saatavuudessa, aiheuttaen sen että roskakuskin palkka on verrattain hyvä.

Ei kukaan ole vetäissyt eri töiden hommia hatusta niinkuin moni tuntuu kuvittelevan, kyllä siellä taustalla on ihan kysynnän ja tarjonnan laki.

 

["vieras"]

Minä olen menestynyt melko hyvin, ja olen saanut menestyksen varsin helpolla. En nyt varsinaisesti ole rikas, mutta muuten elän lähes täydellistä elämää. Uskon, että tuohon helppouteen on vahvasti vaikuttanut se, ettei minua ole raiskattu, pahoinpidelty tai vaikka ryöstetty. Olen saanut elää luotettavien ihmisten ympäröimänä, eikä lähipiirissäni tai itselläni ole ollut vakavia sairauksia jne.
Kunnon luterilaisena toki poden välillä huonoa omaatuntoa siitä, että olen saanut niin paljon niin helpolla.

Sinä olet onnesi ansainnut ja juuri tuo nöyryys tekee sinusta varmasti hyvän ihmisen. Juuri tuo, että ymmärrät asiat realistisesti ja annat sitä myötä arvon sille mitä olet saanut, mutta annat arvon myös toisille ymmärtäen etteivät he ole huonompia tai sinä parempi. Sellainen itsensä korostaminen ja muiden vähättely on typeryydessään vaan niin raivostuttavaa ja kun se sitten vielä tulkitaan kateudeksi tmv. niin johan on taas.

 

["poikia3"]

[QUOTE="vieras";28081383]Mutta yhteiskunta ei toimi ilman meitä "huoltajia" (=opettajat, hoitajat jne.) jotka ovat toisinaan hyvinkin ahtaalla nykyisin kun asumismenot ja muut elinkustannukset karkaavat käsistä. Kyllä siinä sitten tuntee itsensä ihan pelleksi kun hoidat jonkun sijoittajan syöpää että tämän henkin säästyisi että pääsee miettimään jatkossakin niitä sijoituksiaan. Ja mitä saat itse vaivan palkaksi? Masennuksen ja ehkä kipeän selän kun rahahuolet painaa jne. Ihan hullua.[/QUOTE]

Ensinnäkin, huoltajat eivät ole niitä yhteiskunnan pienipalkkaisimpia, niitä ovat esim. siivoojat, monet kauppojen osa-aikaiset myyjät jne. jne. Nettotulot tonni kuussa.

Opettajat aloittavia opettajia lukuunottamatta ovat jopa suhteellisen hyvätuloisia, aineenopettajat hyvätuloisia.

Minkähänlainen käsitys sinulla on oikein sijoittajan työstä, luuletko, että se on vain pelkkää onnea, jolla raha rapsahtavat tilille? Niitä sijoittajia on töissä mm. pankeissa ja vakuutusyhtiöissä. Heidän toimintansa ansiosta esim. eläkkeitä kyetään maksamaan, tai vakuutusyhtiö kykenee maksamaan jonkun liikenneonnettomuudessa vakavasti loukkaantuneen hoidon.

Todella vähän Suomessa on niitä sijoittajia, jotka elävät täysin omilla sijoituksillaan. Suurin osa joutuu käymään töissä.

Ja lisäksi minäkin sanon nyt niin, että kukaan ei ajaudu pienipalkkaiselle alalle, jokainen tekee sen valinnan itse. Osalla ihmisistä on suurempi kunnianhimo ja halu menestyä kuin toisilla. Jos haluat hoitoalalle, mikset opiskele lääkäriksi? Ihan sama koskee kaikkia muitakin aloja? Ja kun on valintansa tehnyt, en ymmärrä, miksi sitten ollaan kateellisia ja katkeria niille, jotka ovat itse tehneet omat valintansa ja kovasti töitä oman menestymisensä eteen.

Minä en ole varakas, suhteellisen hyvätuloinen kuitenkin, voisin tienata paljon enemmänkin, mutta tässä kohden minulla menee perhe edelle. Nytkin lomaillaan koko perhe, ruoka on uunissa ja kun on syöty lähdetään ulkoilemaan.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28081383]Mutta yhteiskunta ei toimi ilman meitä "huoltajia" (=opettajat, hoitajat jne.) jotka ovat toisinaan hyvinkin ahtaalla nykyisin kun asumismenot ja muut elinkustannukset karkaavat käsistä. Kyllä siinä sitten tuntee itsensä ihan pelleksi kun hoidat jonkun sijoittajan syöpää että tämän henkin säästyisi että pääsee miettimään jatkossakin niitä sijoituksiaan. Ja mitä saat itse vaivan palkaksi? Masennuksen ja ehkä kipeän selän kun rahahuolet painaa jne. Ihan hullua.[/QUOTE]

Kyllä uusia hoitajia tulee tilallesi, mikäli viel enempi alkaa masentamaan. Jäät saikulle ja uudelleenkouluttaudut siitä.. ja joku toinen motivoituneempi saa työsi. Hoitoalallakin voi edetä. Miten olisi toimistohommat? Täällä selkävaivaiset ohjataan osastonhoitajiksi, kansliaan paperihommiin.. palkkakin nousee samalla.

Esimerkkisi syöpään sairastunut henkiin jäädessään maksaa takuulla veroja paljon, vaikka osan pystyisi onneksi kiertämäänkin ja todennäköisesti työllistää kymmeniä ihmisiä samalla. On mahdollisesti palkannut sijoitusneuvojia ym vielä perusduunarien lisäksi..

Itse en töissäkäyvänä koskaan voisi kokea olevani ahtaammalla kuin työtön tai vakavasti sairas. Työkyvyttömään nähden meillä on helppoa! On palkalliset lomat, olipa palkka kuinka pieni tahansa.. ja asumiskuluihin on jokaisella mahdollisuus vaikuttaa. Jos oma mukavuuden halu vaan menee edelle (sähkölämmitystä ei pienennetä, halutaan asua tietyssä paikassa levein neliöin jne) niin voi voi.

 

[elämää miettien]

[QUOTE="seppä";28081509]En minä ole maisteri, en edes lähelläkään, mutta 20-vuotiaasta asti on painettu pitkää päivää, 60-80-tuntisisa työviikkoja, eletty nuukasti ja sijoitettu ylimääräiset rahat, onko se sitten niin väärin että sitä omaisuutta on kertynyt ja siitä pitäisi jakaa muille?[/QUOTE]

Eikä välttämättä akateemisuuskaan takaa rikkautta..

 

["minttunen"]

Mä en ole syntynyt kultalusikka hanurissa. Lapsuuden kotia varjostivat monet ongelmat kuten "piilotettu" alkoholismi ja sen jatkoseuraamukset. Taloudellisesti tulimme juuri ja juuri toimeen. Ovat vanhempani ovat kotoisin äärimmäisen köyhistä oloista (isä sota-ajan lapsia). Silti he pystyivät jo omassa elämässään taloudellista "kasti" nostamaan pykälän jos kahdenkin verran. Huolimatta ongelmista he ovat olleet hyvin ahkeria ja tehneet elämänsä eteen työtä. Ja olleet taloudellisissa asioissa kaukaa viisaita - eli ei olla eletty kädestä suuhun. On ostettu se mitä tarvitaan, ei yhtään muuta.

Perintönä olen itse saannut tuo saman kyvyn miettiä asioita taloudellisessa mielessä pitkäjänteisesti. Olen toki saannut paremman lähtökohdan kuin vanhempani aikoinaan vaikka alkoholismi mustamaalasikin noin psyykkisellä puolella lapsuuttani ja nuoruutta. Minulla on nyt vuoro mennä eteenpäin ja uskonkin siinä onnistuvani - jos vaan terveys sallii. Itse näen nykyajan suurimpana ongelmana rahan kanssa "hetkessä" elämisen. Ollaan köyhiä ja silti ihmisillä on tavaraa paikat pullollaan. Tässä taannoin eksyin dokumentin katsomaan toimeentulotuella elävästä perheestä. Surullinen tilanne. mutta mietin suunnattomasti että miten heidän kotinsa oli täynä tavaraa. Oli televisiota ja pleikkaa. Oli tietokoneita ja kännyköitä eikä suinkaan niitä karvalakki versioita. Silti seistii leipäjonossa kun ruokaa rahaan ei ollut. Ja toinen taas puoliskoista valitteli kuinka työlästä tukien hakeminen on.

Väkisin tulee mieleen että onko puurot ja vellit mennyt sekaisin?

Raha ei takaa onnea. Mutta kyllä jokaisella tulisi olla vastuu omasta ja läheisten elämästä. Ja oppia edellisten sukupolvien virheistä ja hyvistäkin puolista. Elämään voi varautua ainakin jollain tasolla. Ja on hienoa että Suomessa on yhteiskunnan turvaverkko joka ottaa viimeisenä koppia jos tipahtaa kärryiltä. Mutta luotetaanko tuohon verkkoon jo liikaa? Niin että omat taloudenturvatoimet kuten säästäminen pahan päivän varalle on unohdettu? Ja onko tavarasta/vaatteista/ym materiasta tullut niin tärkeä osa elämää että niihin uppoaa jo kohtuuttomasti rahaa?

Meillä on oikeita köyhiä. Mutta veikkaisin että iso osa ns. köyhistä on näitä joilla asiat voisivat olla paremminkin jos elämän hallinta olisi kurissa.

 

["vieras"]

Päästään siihen, miksi jonkun toisen työpanos on niin paljon tärkeämpää kuin toisen, että siitä maksetaan niin paljon enemmän.

Näiden sijoittajien ja tai yritysjohtajienkin pitäisi pystyä arvostamaan yrityksen kaikkia työntekijöitä, koska kukaan yksin ei tule rikkaaksi. Ei edes yritysjohtaja, koska hän tarvitsee työntekijöitään.. hän tarvitsee ostajia, jotka ostaa tuotteita..

maailma ei ole niin mustavalkoista. Oikeastaan me kaikki tarvitsemme toisiamme.

Näin juuri. Ja siksi onkin kestämätöntä jos tuo johtaja pöyhkeilee kuinka on ihan itse oman menestyksensä rakentanut ja ansainnut ja halveksuu sitten meitä muita rinnalla kulkeneita ja hänet mestykseen siivittäneitä.

 

[elämää miettien]

[QUOTE="vieras";28081578]Näin juuri. Ja siksi onkin kestämätöntä jos tuo johtaja pöyhkeilee kuinka on ihan itse oman menestyksensä rakentanut ja ansainnut ja halveksuu sitten meitä muita rinnalla kulkeneita ja hänet mestykseen siivittäneitä.[/QUOTE]

Mä mietin, että onkohan tässä ketjussa yhtäkään oikeaa yritysjohtajaa, koska luulisin, että ihmiset jotka ovat yrityksen johdossa osaavat arvostaa alaistensa työpanosta, koska he eivät tule toimeen ilman alaisiaan. Yhdessä kaikki rakennetaan kuitenkin.

 

[Roope-setä]

[QUOTE="vieras";28081578]Näin juuri. Ja siksi onkin kestämätöntä jos tuo johtaja pöyhkeilee kuinka on ihan itse oman menestyksensä rakentanut ja ansainnut ja halveksuu sitten meitä muita rinnalla kulkeneita ja hänet mestykseen siivittäneitä.[/QUOTE]

No onneksi ei kukaan moista ole tehnytkään.

 

["Veera"]

Ajattelen, että köyhyys Suomessa johtuu suurimmaksi osaksi yksilön omasta elämänhallinan puutteesta tai vääristä, harkitsemattomista valinnoista. En koe, että olisin jotenkin velvollinen jakmaan omaa omaisuuttani, jonka olen itse saanut ahkeruudella ja itsekurilla kasaan. Itsekin olen "huonoista" lähtökohdista näin onnistunut tekemään. Vanhempani eivät ole kouluja käyneet, eikä lapsuudessani mitenkään kannustettu koulunkäyntiin tai harrastuksiin. Muutenkin henkisesti köyhät lähtökohdat alkoholistiperheessä. Mitään en ole ilmaiseksi saanut, vaan itse työtä tekemällä. Ajattelen, että jos minä siihen olen pystynyt, niin tässä maassa jokaisella on ihan samat mahdollisuudet. Omista valinnoista kiinni, selviääkö voittajana vai häviäjänä.

 

["ttt"]

Mä mietin, että onkohan tässä ketjussa yhtäkään oikeaa yritysjohtajaa, koska luulisin, että ihmiset jotka ovat yrityksen johdossa osaavat arvostaa alaistensa työpanosta, koska he eivät tule toimeen ilman alaisiaan. Yhdessä kaikki rakennetaan kuitenkin.

Hyvät johtajat osaa arvostaa. Pahimpia ovat ns. välitason pikkupomot jotka kuvittelevat olevansa parempia kuin muut,


Mutta tosiaan, mun mielestä rikkautta ei pitäisi arvottaa ainostaan varakkuuden mukaan. Vaan sen mukaan mitä on aikaiseksi saannut. Kyllä se matalapalkka alalla töissä oleva on rikkaampi kuin hän joka kieltäytyy siitäkin työstä. Tietysti tässä on se facta että meidän yhteiskunta "kannustaa" jäämään kotiin ja olemaan tekemättä mitään koska tuet on toisinaan suurempia kuin työstä saatava rahapalkka.

Ja aina voi miettiä asiaa niinkin että vaikka minä nytten olen köyhähkö, ei se tarkoita että minun lapsilleni pitäisi sama "perimä" antaa. Heille on hyvä opettaa työn merkitys taloudellisen pärjäämisen ensimmäisenä kulmakivenä.

 

["vieras"]

[QUOTE="seppä";28081509]En minä ole maisteri, en edes lähelläkään, mutta 20-vuotiaasta asti on painettu pitkää päivää, 60-80-tuntisisa työviikkoja, eletty nuukasti ja sijoitettu ylimääräiset rahat, onko se sitten niin väärin että sitä omaisuutta on kertynyt ja siitä pitäisi jakaa muille?[/QUOTE]

Ei se ole väärin jos siinä ei ole mitään moraalisesti arveluttavaa. Etkä sinä ole velvollinen muille jakamaan jos et halua niin tehdä. Itselle on vain pienestä asti ollut selvää tietty yhteisvastuu koska olen ymmärtänyt, että jokainen ei aina sittenkään pysty välttämättä olemaan oman onnensa seppä. Ainut mitä toivoisi olisi että sinäkin ymmärtäisit ja olisit edes sitten armollisempi muille, mutta sekin jää ihan oman harkintasi varaan.

Niin ja en minä ole koskaan edes halunnut vaurautta, minulle riittäisi se että tulen toimeen ilman jatkuvaa huolta. Ja nyt puhutaan ihan perusjutuista kuten asuminen ja ruoka, ei siitä onko minulla varaa matkustaa tai ostaa älypuhelimia. Ei, tuollaista en edes tarvitse, mutta jossain mättää kyllä todella pahasti että pienituloiset eivät enää pysty elättämään itseään palkallaan ja jo keskiluokassa matkustetaan ulkomaille ja hankitaan niitä älypuhelimia varakkaista puhumattakaan. Ja me pienituloiset olemme kuitenkin juuri niitä teille muille välttämättömiä kaupan kassoja, siivoojia ja hoitajia. Eli niitä ei ahkeria vätyksiä joiden pitäisi hiljaa tyytyä osaansa...?

 

[Elämää miettien]

Alunperin kun aloitin viestiketjun, ajattelin oikein todella varakkaita ihmisiä esim. sellaisia jotka ovat voittaneet lotossa miljoonia euroja tai omistavat muuten vaan todella paljon miljoonia euroja.

tavallaan se on hieman erijuttu, jos on ihan tyhjästä lähtenyt aikoinaan liikkeelle ja jotain nyt saanut kasaan kuin se, että teillä olisi ihan älyttömästi. Tällaista työllä ja tuskalla saatua rahaa on varmaan vaikeampi jakaakin muille.

 

[ttppii]

Ai näkeekö nälkää?
Onhan meillä leipäjonoja Suomessakin.
.

Hyvin näyttää monelle leipäjonossa tupakkaan rahaa riittävän...joten oikeasta nälästä tuskin on kysymys. Kunhan haetaan ilmaista ruokaa, jotta rahat riittää paremmin kaljaan ja tupakkaan.